Pöystilä, suomenhevosia
Virallisesti Pöystilä (POYS3768) aloitti harrastetallina toukokuussa 2019, kun omistajansa Tuiren (VRL-00345) suokkien määrä viisinkertaistui alkukaksikosta. Alkuperäinen suunnitelma oli vain kilpailla hevosilla, viedä joitakin laatuarvosteluihin ja ehkä kasvattaa pienimuotoisesti. Ensimmäisen vuoden aikana hevosmäärä kasvoi yli kolmeenkymmeneen ja suokkivarsojakin syntyi lähes kaksikymmentä - viisi shetlanninponiakin siinä sivussa. Sittemmin hevosia on viety aktiivisesti laatuarvosteluihin ja kesäkuussa 2025 tallille myönnettiin Suomenhevosratsujen A-luokan kasvattajapalkintokin. Niin ne suunnitelmat muuttuu harrastetallista lähes suursiittolaksi, koska vuosien saatossa Pöystilän tiluksilla on käyskennellyt yhteensä 114 suomenhevosta!
Suosittelen vierailemaan myös seuraavilla talleilla:
Cloudfield ◦ Hemgård ◦ Kurjenpesä ◦ Mäntykatve ◦ Routaruusu ◦ Runoratsut
Räiskyvä ◦ Syrjän Ratsutalli ◦ Syyn Kartano ◦ Tuoninen ◦ Valokylän Talli ◦ Virnapolku
Esittely
Pöystilä sijaitsee Seinäjoen kupeessa pienen kyläpahasen viimeisessä nurkassa, Pöystinmutkassa. Siitä tila on nimensäkin saanut eikä alkuperäisen omistajan mukana, kuten Pohjanmaalla tilukset yleensä nimettiin. Komea hirsistä rakennettu asuintupa sijaitsee mäen nyppylän päällä, josta on vaikuttava metsämaisema kahteen ilmansuuntaan ja muualla onkin silmän kantamattomiin peltoja sekä nykyään hevosille tarkoitettuja tarhoja.
Vanhasta navetasta muokattu talli on kaksikerroksinen, minkä yläkerrassa on varustehuone sekä rehuvarasto ja pieni hoitajien huone. Talliin mahtuu yhteensä neljätoista hevosta ja lisäksi pienessä lisäsiivessä on oma sviitti maskottina toimivalle shetlanninponille. Tarhojen luona on myös pihattohaka, jossa asustaa tällä hetkellä viisi hevosta. Hevosmäärän kasvaessa pihapiiriin rakennettiin kesällä 2020 uusi talli, johon mahtuu yhteensä kuusitoista hevosta.
Uudesta tallista on suora kulku isoon tarhaan, johon on sisällytetty myös pieni kaistale metsikköä. Tämä talli onkin pyhitetty niille tammoille, jotka pystyvät tarhaamaan sulassa sovussa, koska hevosilla on vapaa pääsy ulos ja sisälle sään niin salliessa. Tallin toinen pääty on tällöin suljettu väliaidalla, ettei irrallaan olevat hevoset pääse omin turpineen rehuvarastoon tai varustehuoneeseen. Erillistä hoitajien huonetta tässä tallissa ei ole, mutta pieni vessa löytyy.
Varustehuoneen silmiinpistävin esine on kookas peltinen kaapisto, jonka varusteista kiitos Equestrian PRO ja jota moni on haukkunut älyttömän rumaksi kapistukseksi. Eihän se mikään kaunokainen olekaan, mutta ajaa asiansa. Sen lokeroon mahtuu sopivasti harjapakki, pari riimua ja talutusnarut sekä muutamat pintelit tai muita suojia. Varusteiden lisäksi jokaiselle hevoselle on nimikkovihko, josta löytyy virallisen nimen lisäksi muutakin oleellista hevosesta. Kuten esimerkiksi Nugaan hoitovarauskalenteri tai että Hönö kannattaa hoitaa molemmin puolin sidottuna.
Henkilökunta
Pöystilän omistaa reilu kolmikymppinen Oona MacFarland, joka työskentelee myös asianajajana pienessä seinäjokelaisessa firmassa. Hän on hyvin suupaltti ihminen, joka parhaansa mukaan yrittää muistaa antaa myös muille puheenvuoron. Useamman kerran viikossa hänen apunaan on äitinsä Maarit (eläköitynyt ratsastuksenopettaja) ja monesti myös isänsä Aodhán, joka edelleen työskentelee hevosenkouluttajana lähialueilla. Perittyään Pöystilän Oona oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän tarvitse muita työntekijöitä. Silloin hevosia olikin vain muutama ja hänen vanhempansa auttoivat mielellään, mutta nykyään hevosia on paljon enemmän eikä Oona haluaisi vaivata vanhempiaan niin paljon. Niinpä tallille on palkattu hevostenhoitajat Vilma Nieminen ja Cecilia Laakso.
Muut asukkaat
Pöystilän pihalla pyörii dalmatialaisuros, joka tottelee nimeä Remes - kunhan kutsujana on joku entuudestaan tuttu henkilö, vieraista se ei niin välitä. Tallikissan virkaa toimittaa musta maatiaiskissanarttu Tilda, joka hellyydenpuuskissaan tunkee kenen tahansa syliin. Tallille saapuessasi ensimmäisenä sinua luultavasti tulee tervehtimään bullterrieriuros Monni, joka tykkää ihan kaikista.













