Pöystilä

Ukkeli oli varsana samanlainen mörköjä pelkäävä pomppumasiina kuten emänsä, mutta iän ja koulutuksen myötä se oppi siitä onneksi pois - osakseen. Edelleen se silloin tällöin saattaa yhtäkkiä pysähtyä kesken kiemurauran tai heti esteen jälkeen ilman selvää syytä. Useimmiten se pohtii asiaa pienen tovin ja jatkaa sitten itse eteenpäin, mutta joskus se pitää patistaa uudelleen liikkeelle. Tallissa tai tarhassa ei Ukkelin mörköjä ole koskaan, mutta maastossa niitä voi tulla joskus vastaan. Kuitenkin selkeästi harvemmin kuin kentällä tai maneesissa, mikä on hieman erikoista, mutta minkäs teet.

Hoidettaessa Ukkeli on mukava hemmo, jonka kanssa viihtyisi useammankin hetken. Siitä näkee kuinka se nauttii kaikesta saamastaan huomiosta ja hierovasta harjauksesta, varsinkin mahan alta etujalkojen takaa. Sen verran pitää kuitenkin muistuttaa, että tämän orin takajalat on todella herkät eikä se tykkää, jos niitä kutiaa. Kannattaa siis ihan ronskilla otteella aina käsitellä niitä eikä missään nimessä hellästi hipsutellen.

Ratsuna Ukkeli on kuuliainen ja reipas hevonen, joka ei vaadi kovia otteita, jotta se tekisi mitä pyydetään. Koulukuviot ei kuitenkaan ole sen ihan lempipuuhaa, mutta kyllä se niistäkin suoriutuu, vaikkei toimikaan samalla innolla kuin esimerkiksi esteillä tai maastossa. Sekin on tullut huomattua, että mitä erikoisempi este on edessä, sitä reippaammin ori kulkee. Ainoa miinus on tosiaan ne möröt, joita ori joskus näkee, mutta muuten sen kanssa on todella kiva tehdä töitä.