Pöystilä

Kenties Virven lempinimi pitäisi vaihtaa Tuhkimoksi, siihen tahtiin tamma kenkiään kadottaa. Tallin irtokenkätilaston kruunaamaton kuningatar on ihan viimeistään opettanut minut irrottamaan puolittain irti roikkuvan kengän sekä laittamaan nätisti irronneen kengän takaisin! Vaikka teenkin ihan siistiä työtä, niin eivät ne minun lyömäni kengät tunnu pysyvän Virven jaloissa sitäkään vähää, mitä ammattisepän laittamat.

Kaikeksi onneksi tammani käytöstavoista ei löydy moitteen sijaa. Ystävällinen, sosiaalinen, fiksu sekä hyväkäytöksinen, kaikkeen puuhaan sekä jokaiseen ihmiseen rennon mutkattomasti suhtautuva suomenhevonen jaksaa ilahduttaa ihastuttavalla persoonallaan! Kuten myös käsiteltävyydellään; Virven voi uskoa ihan aloittelijoiden tai vaikka lasten käsiteltäväksi. Lapsirakas raudikko on oiva lapsenvahti sekä halikaveri; Hevonen, joka vain hymyilee sisäisesti innokkaiden hoitajien tehdessä mitä mielenkiintoisimpia jouhikampauksia tai kokeillessa koko harjapakin sisällön läpi.

Viimeiseksi sisälle tai ulos jääminen ei ole Virvelle ongelma, se ei ahdistu ruoka-aikojen siirtymisistä tai stressaa matkustamista. Matolääke menee alas mukinoitta, samaten kaikki muutkin lääkkeet (rehuista puhumattakaan – Virven jäljiltä jokainen astia on putipuhdas eikä maasta löydy heinänkorren aavistustakaan!), klippauskoneet, suihkepullot, kaivonkannet eivät pelota.. Hyvin helppo, miellyttävä hevonen kaikin puolin. Talutettaessa tämä kulkisi varmasti ilman naruakin ilman karkuretkeä tai pientareiden heinätupsujen maistelemista.

Suomenhevosen soisi olevan monipuolinen monitoimihevonen, ja sitä Virve on. Ajohommia raudikolle ei ole opetettu perusteita enempää, vaikka noviisiluokkien valjakkojutut varmasti sujuisivatkin. Raviradoille ei vauhdin puolesta kyllä olisi asiaa! Virve kyllä tykkää kärrylenkeistä, niin kevyestä humputtelusta kuin vauhdikkaammastakin menosta. Mukavan herkkä, eteenpäinpyrkivä sekä yhteistyöhaluinen ajaa, mitä tamma on ratsunakin.

Ratsupuolella Virve osaa enemmän; helppo A / 100cm / helppo – CIC1 on niiiin lähellä, mutta jää kuitenkin saavuttamatta. Vaan se on pieni vika hienossa hevosessa, jos on vika ensinkään. Kuten todettua, tamma on ratsunakin herkkä, eteenpäinpyrkivä sekä yhteistyöhaluinen, aivan ihastuttava työkaveri, joka tekee ihan kaiken mielellään, suurella sydämellä.

Mutta ne liikkeet. Ikävä kyllä arvon tamma kopsii takasillaan etusiaan polkien kantojaan, eivätkä putsitkaan paljoa pelasta. Haavoilta ja nirhaumilta kyllä, mutta irtokengiltä? Ei. Koipiensa yhteen kopsiminen on valitettavan pitkä miinus Virven liikkeissä, joita muuten voisi kehua; suora, väljä askel, tasaisen pehmeää ja tahdikasta menoa, helpot istua, laukka pyörii hyvin. Etupainoisuuden saa ratsastettua melko pienellä vaivalla ja osaamisella parempaan kuosiin (tamma käyttää kroppaansa, takaosaansa, äärettömän hyvin!), osaaminen on tasaista vähän joka lajissa. Hypätessä ponnistus jää välillä vähän voimattomaksi ja selän käyttö puutteelliseksi, mutta jalkatekniikan osalta kaikki on mallillaan. Lisäksi hypyissä on sopivasti ilmavaraa, ja maastoesteillä tamma on vähän yritteliäämpi ponnistaen paremmin kuin rataesteillä. Vakaa ja tasainen liikkeissään, ei mikään ponikurvien tekijä, muttei vaadi koko kentän leveyttä yhteen käännökseen. Melko perus kylmäverinen, pärjää ihan OK tasollaan olematta ihan huippu. Täysin riittävä minulle.

Kilpailuissa jo ennen kansliaa tai mitään muutakaan kannattaa etsiä kengittäjä, sillä totta kai Virven onnistuu polkaista kenkä irti miltei joka reissulla. Valitettavan usein ennen suoritusta verryttelyssä, vaan onpa tämän kanssa ylitetty maaliviivakin niin, että liputtaja hölkkää perään tuomaan irronnutta kenkää. Hevosella kyllä on hauskaa, kisapäivät ovat hauskaa vaihtelua eikä yleisö nyt ainakaan häiritse tamman suoritusta.

Virven virtaviivaisen vuodatuksen veisti Lissu T.