Luminietos✝ 06.07.2024
Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
YLA1, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, KTK-III, Ch, 3 Star
Niksi saa ainakin yhden varsan. ✓
Luminietos oli yksi neljästä evm-sukuisesta hevosta, jotka siirtyivät sarqquulta minun omistukseen kesäkuussa 2020. Entisen omistajan kanssa Niksi oli käynyt nappaamassa kantakirjatilaisuudesta kolmospalkinnon, minkä lisäksi he olivat sijoittuneet melkein neljäkymmentä kertaa Kenttäratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa. Halusin kuitenkin Pöystilään yleispainotteisia hevosia, joten Niksin kanssa treenattiin pari kuukautta ja aloitettiin sitten kentän lisäksi myös este- ja koulukisojen valloitus. Ain kokeilla myös näyttelykehiä orin kanssa, katsotaan mitä siitä tulee.
On maailman parasta, kun on lemmikki, joka haluaa olla mukana kaikessa ja osallistua arkiaskareihin! Jokainen lemmikinomistaja kai tarvitsee kissan istumaan avukseen kinkkuleipää tekemään, tai koiran valvomaan hampaidenpesua. Toimistohommissa olkapäällä auttava kesyrotta tai omistajan jalkaa ruokaa laitettaessa lämmittävä pupukin ovat ihania, mutta mitäpä sitten, kun osallistuva lemmikki painaa viitisensataa kiloa ja luulee olevansa korkeintaan pienen vuohen kokoinen?
Niksi on hyvä seurakoira, ei kun seuraponi. Se vaatii aina tarhakaverin pysyäkseen rauhallisena, eikä se tahdo jäädä viimeisenä talliin. Se viihtyy parhaiten siinä haassa, jossa näkee eniten tallipihan vilinää ja jossa herkemmät kaverit stressaantuvat. Sen suosikkiharrastus on aidan tuntumassa notkuen, mieluiten samalla syöden tietysti, ja rapsutuksien päivystäminen. Jos se saisi, se varmaan jolkottelisi mielellään tallin väen seurassa vapaana ja auttaisi arkiaskareissa.
Koska Niksi ei saa häseltää vapaana kaiken touhun keskellä, sen suosikki arkiaskareista onkin sen itsensä harjaaminen ja satulointi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole ihan jokaisen hevosenhoitajan suosikkihetki, sillä Niksin seurankaipuu hidastaa hoitotoimenpiteitä. Vaikka se ei halua nuuskia jokaista harjaa erikseen, se kernaasti käännähtelee rapsutusten toivossa, puskee hoitajansa käsivarsia ja tonkii liian lähelle jätetyn harjasangon sisällön pitkin käytävää. Omaa satulaansa se räpeltäisi loputtomiin, jos vain saisi, mutta sentään se on helppo ja ystävällinen satuloida ja suitsia. Eläinlääkäri ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa meidän Niksistä, mutta kengittäjä huokaisee aina syvään joutuessaan Niksin kanssa hommiin. Kuulemma olisi ihanaa saada tehdä työnsä kerrankin rauhassa ilman, että suuri hevosenpää yrittää nuuskia ja töykkiä yllättävistäkin ilmansuunnista.
Ratsuna Niksi on helposti motivoitavissa kehuilla. Sen mielestä elämä on ihanaa, kun sen ratsastaja höpöttää sille iloisella äänensävyllä pieniä kehuja. Toisaalta Niksin motivaatio on myös helppo tappaa etenkin koulussa itseään toistavilla harjoituksilla. Avaavia liikkeitä, kuten pohkeenväistöä, se jaksaa vaikka ikuisesti, mutta esimerkiksi liian kauan jatkuvat tehtävät pelkässä kootussa ravissa saavat sen muuttumaan hitaaksi, tankeaksi ja kyllästyneeksi. Kun treeni on vain suunniteltu hyvin, Niksi on ihan tykätty kouluratsu.
Kun Niksi hyppää esteitä, siitä näkee, että se tykkää. Se on sellainen kouhottaja, että ei epäröisi hypätä edes 160-senttistä, vaikka kaikki muut tietävätkin sen varmasti rysähtävän sellaista estettä päin. Rataesteillä se hyppää metrin turvallisen tuntuisesti. Esteratsastus Niksillä vaatii kuitenkin rauhallisen, rohkean ja taitavan ratsastajan, joka jaksaa ja osaa vaatia etenkin pidätteet kunnolla läpi.
Kisapaikalla Niksi on niin oma itsensä, että se on oikea katseenkääntäjä. Sen valkoinen väri herättää tietenkin huomiota, mutta niin herättää se häseltäminen ja räpeltäminenkin. Niksin mielestä vaihtelu vain on niin kovin jännää. On kaikkia uusia ääniä ja hajuja, ja kuljetuskopin seiniäkin voi vähän maistella ja rikkoa sekä sisältä että ulkoa. Kisapaikalla Niksin rauhoittajana toimivat parhaiten tutut rutiinit: rauhallisesti suoritettava harjaus ja satulointi, perusjuttuihin keskittyvä lämmittely ja sitten rauhallinen siirtyminen kilpakentälle.
Niksin luonnekuvauksen kirjasi Oresama.
Pidempi sukutaulu täällä, sukulaisten kuvista kiitos AK.
| i. Jotin Nirhauma evm punarautias, 151 cm  |
ii. Jotin Nirso evm punarautias, 147 cm |
iii. Niksautin evm ruunikonkimo, 147 cm |
| iie. Jotin Ninni evm rautias, 146 cm |
||
| ie. Lohduttaja evm tummanruunikko, 155 cm |
iei. Lohduttamaton evm musta, 156 cm |
|
| iee. Kedon Kukkanen evm rautias, 149 cm |
||
| e. Lumimarja evm rautiaankimo, 147 cm  |
ei. Luukutoja evm rautiaankimo, 152 cm |
eii. Kurko evm voikko, 152 cm |
| eie. Viuluton evm rautiaankimo, 152 cm |
||
| ee. Marjatorttu evm punarautias, 146 cm |
eei. Toteamus evm musta, 148 cm |
|
| eee. Siljan Puolukka evm punarautias, 145 cm |
Isä Jotin Nirhauma eli Nirri ei näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, vaikka sinänsä korrektirakenteinen, kelpo suomenhevonen olikin. Se oli vankkarunkoinen, melko ryhdikäs hevonen mukavan pitkällä, joskin leveästi liittyneellä kaulalla. Etujalat olivat suppuvarpaiset ja sääret lyhyet, takajalat hyväasentoiset, lanne kantava ja lautanen lyhyenpuoleinen. Ori kuitenkin liikkui komeasti, askelissa oli erinomainen tahti ja yliastunta, liikkuminen oli käynnin lievää ahtautta lukuun ottamatta suoraa ja väljää, rautias käytti koko kroppaansa ja erityisesti laukka oli rakentunut ylämäkeen. Hypätessä Nirri käytti jalkojaan erinomaisesti ja oli rohkea, varma hyppääjä yltäen jopa 110 cm radoille saakka. Orin kanssa startattiin myös muutama 120cm rata (hyväksytty tulos, ei sijoituksia). Kouluratsastuksessa raudikko ei jäänyt sen huonommaksi vaan kilpaili heA-vaB -radoilla. Kenttää ja valjakkoajoa Nirri kilpaili muutaman kauden omistajansa ystävän kanssa, mutta orin kanssa keskityttiin tietoisesti pääasiassa kahteen lajiin. Ori saavuttikin koulu- ja esteratsastuksessa jo kasvattajakisassa menestystä ollessaan molemmissa lajeissa neljäs. Myöhemmin saavutuksiin lisättiin erilaisia mestaruussijoituksia, merkittävimpinä kaksi rodun koulumestaruuskultaa.
Todella herkkä, kuumuva Nirri teki kyllä mielellään töitä ja oli todella yhteistyöhaluinen, mutta helposti vahva kädelle ja etenkin laukassa vauhtia kerryttävä. Käsiteltäessä se sen sijaan oli junnunkin käsiin sopiva herrasmies. Nirri jalostusarvosteltiin R-suunnalle toisella palkinnolla, kilpailusijoitukset nostivat palkintoluokkaa pykälän ylemmäs tehden rautiaasta ensimmäisen palkinnon kantakirjaorin. Ori kuoli yllättäen 17-vuotiaana ähkyleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Jälkeläisiä siitä jäi vain 16, mutta tässä tapauksessa laadun voi sanoa korvaavan määrän. Jokainen Nirrin varsoista on varsin lahjakas hevonen, vähintään keskiverto liikkeiltään ja rakenteeltaan, yleensä pykälää laadukkaampi.
ii. Jotin Nirso oli aikanaan laajalti tunnettu, neljässä lajissa komeat kannukset hankkinut hevonen. 147-senttinen, punarautias ori kilpaili valjakkoajossa ulkomaita myöten, aluksi Ruotsissa ja Virossa, myöhemmin muuallakin Euroopassa erinomaisin tuloksin. Ratsastuskilpailuita raudikko kiersi lähinnä kotimaassa, kouluratsastuksessa se starttasi muutaman kerran Ruotsin puolella. Nirson ura oli alkanut komeasti erinomaisin varsanäyttely- ja laatuarvostelutuloksin (viisivuotiaana 3. paras) sekä kasvattajakilvan kouluratsastusosan voitolla, esteillä sija oli kahdeksas. Ura jatkui nousujohteisena; lukuisia voittoja ja sijoituksia neljästä lajista, mukana myös halli- ja rotumestaruussijoituksia, kouluratsastuksesta ja valjakkoajosta myös voittoja. Nirso liikkui tahdikkain, väljin, joustavin liikkein ja hyppäsi hyvällä tekniikalla ja oli rakenteeltaan ryhdikäs, hyvätyyppinen ja vähän kevyenpuoleinen. Sen kaula oli pitkä ja kaareva, jalat hyväasentoiset, joskin sääret lyhyet. Ori oli kaikin puolin yhteistyöhaluinen ja miellyttävä niin käsitellä, ajaa kuin ratsastaa, herkkä ja eteenpäinpyrkivä, todella keskittynyt työntekoon. PKTK-I irtosi helposti korkein rakenne- ja käyttöpistein. Menestyksensä siivittämänä Nirso nousi nopeasti yhdeksi aikansa suosituimmista ratsuoreista, ja sille syntyikin yhteensä 139 jälkeläistä. Sen varsat ovat yleensä isäänsä vaatimattomamman näköisiä, mutta käyttöominaisuuksiltaan sekä lahjakkuudeltaan erinomaisia harraste- ja kilpahevosia. Myös luonteessa on varsin laajasti hajontaa, Nirson jälkeläiset tuntuivat perivän emiensä suvun luonteen. Huippuori eli 28-vuotiaaksi.
ie. Täysin ravisukuinen Lohduttaja ostettiin jo pikkuvarsana ratsuksi. Uusi omistaja oli vakuuttunut varsanäyttelyissä näkemänsä Lohdun ratsupotentiaalista, eikä ollut väärässä. 155 cm korkuinen tummanruunikko tamma oli tyypeiltään ratsumaisempi, sen runko oli vankka ja syvä, niska pitkä ja lanne kantava. Etujalat olivat hieman suppuvarpaiset, muutoin ruunikon jalat olivat harvinaisen hyväasentoiset. Liikkeet olivat väljät ja irtonaiset, yliastunta erinomainen, liike kävi läpi selän ja takaosa työnsi erinomaisesti jokaisessa askellajissa. Hypätessä Lohtu käytti selkäänsä suorastaan esimerkillisesti (mutta roikotti etusiaan, takasten tekniikka oli hyvä). Lohtu menestyi laatuarvosteluissa, kasvattajakilpailussa sekä kilpakentillä (he A, 100 cm, helppo) ratsusukuisten lajitovereidensa rinnalla ilman suurempia pinnistelyjä keräten menestystä etenkin koulukentiltä. RKTK-palkintokin nousi kilpailutulosten perusteella ensimmäiseksi palkinnoksi. Lohtu oli todella motivoitunut työmyyrä, hieman etupainoinen, mutta todella kevyt kaikille avuille ja hyvin herkkä ja reaktiivinen etenkin kylmäverimittarilla. Käsiteltäessä se oli hieman kestotyytymätön, ei perustanut hellyydestä mutta käyttäytyi kyllä asiallisesti kunhan ihminen ei arastellut. Kolmelle varsalleen Lohtu periytti vahvasti rakennettaan sekä hyvin herkkää luonnettaan. Varsat ovat meritoituneet kilpakentillä, mutta niitä pidetään niin sanottuina ammattilaisten hevosina herkkyytensä sekä kuumuutensa vuoksi. Ähky vei Lohdun 24-vuotiaana.
Emä Lumimarja ei ehkä säväyttänyt ulkonäöllään eikä luonteeltaankaan herättänyt sen suurempaa uteliaisuutta ratsupiireissä. 147-senttinen rautiaankimo tamma oli vankkatekoinen, lyhytkaulainen ja käyräkintereinen hevonen, jolla oli kuitenkin loistava ylälinja, rungon syvyys sekä mainiot lavat (plussana vielä kaviot, joita kengittäjä ei väsynyt kehumaan). Varsanäyttelyistä tamma sai tasaisesti II-palkintoa sekä kehuja käynnistään, ravi pidettiin varsin tavanomaisena (mitä se toki olikin). Omistajan uteliaisuudesta sekä halusta totuttaa nuori vähän kaikkeen Lumimarja ilmoitettiin laatuarvostelukarsintoihin, joiden lopputulemana tamma päätyi finaaliin ollen koko kolmivuotiaiden ryhmän kahdeksas. Neli- ja viisivuotiaana tamma jäi juuri ja juuri top kympin ulkopuolelle, kasvattajakisassa se nousi esteratsastuksessa kuudennelle sijalle ja kouluratsastuksessa kymmenenneksi. Menestyksen innoittama rautiaankimo päätyi kisaamaan enemmänkin, melko maltillisesti mutta kuitenkin. Parhaimmillaan tamma starttasi heA/100cm sekä joitain helpoimpia kenttäluokkia, startattiinpa Lumimarjalla valjakkoajon noviisiluokissakin. Tasaisen hyviä suorituksia tehnyt tamma toi kotiin myös ruusukkeita pärjäten etenkin omistajansa makuun loistavasti, vaikkei rotumestaruustason hevosesta puhuttukaan.
Lumimarjalla oli erinomainen, nöyrä ja palveleva luonne. Sopivasti rohkeutta ja itseluottamusta, terävä pää, hyvät hermot. Tamma oli sopivan herkkä muttei liian säpäkkä omistajalleen, joka oli enemmän harrastajan kuin ammattilaisen puolella. P-suunnan KTK-III -palkinnosta sekä erityisesti testiratsastajan vuolaista kehuista omistaja oli ylpeä loppuikänsä. Tamman neljälle varsalle valittiin kimon omaa sukua meritoituneemmat, rakenteeltaan ratsumaisemmat isäorit. Kaikki neljä ovat päässeet näyttämään kykyjään kilparadoilla, osa enemmän, osa vähemmän. Lumimarjan jälkikasvu on tasaisen kyvykästä, rakenteeltaan kestäviä ja terveitä, kaikin puolin hyviä käyttöhevosia niin harraste- kuin kilpakäyttöä ajatellen. Tamma kuoli vasta 30 vuoden korkeassa iässä.
ei. Luukutoja oli hyvin perinteinen suomenhevonen monessakin mielessä. Ensinnäkin sen suvussa oli lähinnä kotikasvatuksen seurauksena syntyneitä harrastehevosia työ- ja ravikäyttöön. Toisekseen vankkatekoinen, lyhytkaulainen ja käyräkintereinen ori näytti hyvin samalta kuin mustavalkovalokuvien suomenhevoset. Rakenteen ehdottomat vahvuudet olivat kaulan liittymät sekä erinomaiset lavat ja takaosan kulmaukset. Liikkeistään ori sai pelkästään kehuja, eikä ihme; suora, väljä ja pitkä askel, hyvä takaosan työntö ja erinomainen kropan käyttö. Luukutoja juoksi joitain ravilähtöjä, lähinnä paikallisraveja, teki kotona tukinajoa sekä toimi harrasteratsuna noin heB/80cm tasolla. Mikäli omistajia olisi kiinnostanut, orista olisi saanut erityisesti valjakkoajoon mielettömän kisakaverin; orin hieno asenne ja upea ajettavuus (sekä yhtäläisen upea ratsastettavuus) saivat kiitosta vielä orin kuoltuakin. Muutenkin kimo oli varsin kultainen, kiltti ja hyvähermoinen herrasmies, kaikkien kaveri ja erinomaisen helppo käsitellä. Ta-suunnalle kolmannella palkinnolla jalostusarvosteltu Luukutoja jäi auttamatta kisanäyttöjä antaneiden orien varjoon. Valtaosa orin 19:sta jälkeläisestä onkin sen tunteneiden ihmisten kasvatteja. Luukutoja periytti erinomaista luonnettaan sekä vankkatekoista rakennetta, minkä lisäksi sen jälkeläisillä on usein hieno käynti. Ori kuoli 27-vuotiaana.
ee. Totta puhuen Marjatorttu teki niinkin monta varsaa kuin teki alkujaan sukunsa vuoksi. Sen omistaja ymmärsi harvinaiseksi käyneen ja miltei kadonneen emälinjan arvon, vaikkei Marjatorttu itse huipputamma ollutkaan. 146 cm korkea, punarautias tamma oli matalaryhtinen ja -jalkainen, pitkähkörunkoinen ja käyräkintereinen hevonen, jolla tosin oli erittäin hyvän pituinen ja muotoinen kaula sekä hyvä rungon syvyys. Käynti oli Marjatortun tähtihetki, kaikin puolin erinomainen askellaji vailla virheen sijaan. Ravi ja laukka sen sijaan olivat keskiverrot, samaten hyppytekniikka. Luonteeltaan tamma oli vähän vastarannan kiiski, hyvin itsepäinen ja kova. Hyviä ominaisuuksia olivat rohkeus sekä pettämättömät hermot, minkä lisäksi Marjatorttu oli tavattoman hyvä emä. Ratsuna se oli hieman kovasuinen, herkästi jyräävä, kuitenkin pehmeästi ratsastettuna ihan perusyhteistyökykyinen hevonen. Kapasiteetti jämähti siihen heB/90cm tienoille harrastelijan laittamana, ammattilainen olisi voinut saada raudikosta vielä vähän enemmän irti. Marjatorttu ei kilpaillut älyttömän paljon, jokusen pikkuluokan silloin tällöin. Pääasiassa sukunsa vuoksi Marjatortulla teetettiin seitsemän varsaa, jotka yllättivät kasvattajan laadullaan. Tamma teki kaikilla mittareilla itseään parempia varsoja, jotka ovat tehneet itselleen nimeä niin eri ratsastuksen lajien kuin jalostuksen saralla. Tamma eli 28-vuotiaaksi.
Sukuselvityksen on kirjoittanut Lissu T.
syntynyt 08.06.2023
e. Sisarkateus
ei meriittejä
syntynyt 04.03.2021
e. Jää-Hyväiset
KRJ-III, KTK-III, SV-I, 2 Star
syntynyt 08.06.2020
e. Suruvirsi
SLA-III, KERJ-II, KRJ-III, KTK-III, SV-II, 2 Star
Viime vuoden heinäkuussa Niksi kävi nappaamassa Esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta kakkospalkinnon ja olin sitä mieltä, etten lähde sitä enää korottamaan. Olihan herralla jo sen verran ikää ja kakkospalkinto on hieno tulos sekin. Mutta niin meni melkein vuosi eteenpäin ja Niksi vaikutti niin energiseltä, että halusin toukokuussa sittenkin lähteä vielä koittamaan. Vaikka emme edes olleet kisanneet esimerkiksi kuukausittaisissa Cup-kisoissa, joita silloin viime tilaisuuden jälkeen mietin. Mutta sehän ei haitannut vaan ja koitos ei ollut yhtään turha, koska ori keräsi yhteensä 104 pistettä ja korotti sillä palkintonsa ykköseksi. Rakenne putosi viime kertaisesta kasista seiskaan ja tuomari sanoikin, että varmasti orin ikä oli suurimpana vaikuttajana siinä. Kilpailu- ja jalostusosio pysyi ennallaan, mutta lisäpisteosiosta napattiin nyt täydet viisitoista pistettä, kun viimeksi sieltä tuli kuusi. Nyt ori saakin viettää loppuvuoden lomailua ja varmaan ensi vuonna tarjoillaan sitä vielä jalostukseen, jos sen kunto sen vielä sallii.
Kirjanpidon kanssa käynyt jokin virhe, koska ilmoitin Luminietoksen joulukuiseen Yleislaatuarvostelutilaisuuteen, vaikka selvisi että se oli osallistunut sinne jo lokakuussa. Ja oli vieläpä saanut ykkösen jo silloin, eli tämä käynti oli siinä mielessä ihan turha. Kyllähän ori pisteitä hieman nosti ja AP4-sijoituksenkin nosti AP2:seen, mutta silti.
Tekstiosiosta saimme samat 29 pistettä kuin aiemmassa tilaisuudessa, kun taas jalostusosio nousi aiemmasta 23 pisteestä täyteen 30 pisteeseen. Kisaosio pysyi samassa täydessä 20 pisteessä, mutta rakenneosiosta tuli nyt 15 pistettä aiemman 16 sijaan. Lisäpisteosiossa kävikin sitten toistepäin, lokakuussa siitä tuli 15 ja nyt 16 pistettä. Yhteensä pisteitä tuli 110 ja sillä ori tosiaan sai lisäksi Arvostelun Paras 2 -tittelin.
Niksin lisäksi mukana oli myös Räiskyvän Saaga, jolle nämä olivat myös viimeiset kekkerit. Saagan pisterivi oli seuraavanlainen: teksteistä 30, jalostusosiosta 18, kisoista 20, rakenteesta 14 ja lisäpisteitä 16,5. Yhteensä pisteitä kertyi 98,5 eli tamma jäi puolentoista pisteen päästä ykköspalkinnosta. Hieman harmillista, mutta onhan YLA2-palkinto myös oikeasti todella hieno suoritus! Enkä näe mitään syytä lähteä korottamaan sitä, vaikka siihen varmasti mahdollisuuksia olisikin.
Ajellessani kotiin tämän päiväisestä Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta, ajattelin että tämä olisi olut Saagan ja Niksin viimeinen koitos. Mutta sitten muistin, että onhan meillä olemassa vielä hevosten yleistä laatua mittaava laitos eli Yleislaatuarvostelu. Ja onhan näin hienot hevoset ehdottomasti vietävä myös sinne. Varsinkin kun molemmat nappasivat juuri ykköspalkinnot pitkähköön meriittilitaniaansa.
Kaksikko oli hyvin tasaväkistä pisteiden suhteen, koska molemmat saivat rakenneosiosta seiskat, suvustaan yhdeksäntoista pistettä ja lisäpisteosiosta täydet viisitoista. Ainoat erot oli omissa kisatuloksissa ja jälkeläisosiossa, koska Niksin kanssa oltiin saatu kahdesti sijoitusta Cup-kilpailussa ja lisäksi Niksillä oli yksi KRJ-palkittu jälkeläinen. Tästä syystä ori sai molempiin osioihin kaksi lisäpistettä. Saagalle kertyi yhteensä 101 pistettä ja Niksille 105, joten kuten jo mainitsin, molemmille tuli siis KRJ-I-palkinnot.
Virtuaalisten Suomenratsujen elokuiseen laatuarvostelutilaisuuteen osallistui Pöystilästä täydet viisi hevosta. Liekö suomenhevoskansa vielä kesäloman vietossa, koska yhteensä osallistujia oli vain kaksikymmentäyksi, vaikka tilaisuuteen otettaisiin kaiken kaikkiaan jopa neljäkymmentä hevosta. Näin se on toki parempi minulle, koska virallisia osallistujia saa ilmoittaa kaksi ja niiden lisäksi kolme jonosijoille ja nythän sain tosiaan kaikki mukaan.
Ensimmäisenä kehään meni Kenraali Susihukka, jonka pärjäämistä jännitin ehkä kaikkein eniten. Onhan kyseessä kuitenkin erityistärkeä hevonen sen vanhempien ja muiden sukulaisten myötä, joten olisihan se kiva, kun ori pärjäisi. Ja niinhän se tekikin, se ansaitsi yhteensä yhdeksänkymmentäneljä pistettä ja ansaitsi ykköspalkinnon! Rakenneosiossa se sai kolmosta ja nelosta ja käyttäytymisestä komeat kaksikymmentä pistettä. Palkittujen vanhempien ansiosta suvusta tuli kaksikymmentäkolme pistettä ja omasta kilpailumenestyksestä kaksikymmentä, koska emme olleet kisanneet lainkaan VSR-Cupeissa Hukan kanssa. Muusta orin menestyksestä ja panostuksesta tuli yhteensä vielä seitsemäntoista pistettä.
Toisena estradille asteli kimo pienori Luminietos, jonka odotin pärjäävän myös hienosti tilaisuudessa. Se sai rakennearvostelussa tasaisesti kolme pistettä jokaisesta osiosta eli yhteensä kaksitoista pistettä. Käytös oli yhdeksäntoista pisteen arvoista ja suvustaan se sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä! Tästä olen ihan mielettömän kiitollinen orin kasvattajalle (eli sukuselvityksen kirjoittajalle). Niksin kanssa oltiin pärjätty kolmesti VSR-Cup-kisoissa, joten kisamenestyksestä tuli kaksikymmentäkolme pistettä. Orilla oli takanaan kantakirjapalkinto, näyttelymenestystä sekä pari lajilaatuarvostelutulostakin, joten niiden ja muiden titteleiden myötä lisäpisteistä tuli vielä kahdeksantoista pistettä. Kaiken kaikkiaan Niksi keräsi yhdeksänkymmentäseitsemän pistettä ja sillähän se sai helposti SLA-I-palkinnon.
Pöystilän Marakatti oli kolmas osallistuja ja se sai rakenteestaan yhteensä kolmetoista pistettä. Sen leimat ja laatutyyppi arvioitiin hienosti nelosen arvoiseksi, kuten myös pää, kaula ja lavat. Mutta sen rungon todettiin olevan vain kakkosena arvoinen, kun taas jalat olivat kolmosen tasoisia. Käytös oli hienosti kahdenkymmenen pisteen arvoista, suvusta tuli vanhempien palkintojen ansiosta kaksikymmentäkolme pistettä ja omasta kisamenestyksestä kaksikymmentä, koska Maran kanssa ei olla pärjätty VSR-Cupeissa. Maralla ei ollut paljon myöskään muuta menestystä, mutta sai se lisäpisteistä silti yhdeksän pistettä. Yhteensä sille kertyi kahdeksankymmentäviisi pistettä ja niillä se nappasi itselleen kakkospalkinnon.
Jostain kumman syystä kovin oripainotteista minun osallistuminen, koska neljänteä mentiin esittäytymään Remuluksen kanssa. Se sai rakenteen arvioinnissa laatutyypistä ja leimoista neljä pistetä, kuten myös osiosta, jossa arvioitiin kuntoa, yleistä ilmettä ja muuta olemusta. Liikkeen laadusta ja oikeanlaisesta liikkumisesta se sai kuusi pistettä kymmenestä, eli ihan ok suoritus, vaikka olisihan siitä enemmänkin voinut toivoa. Käytös Lusmulla oli yhdeksäntoista pisteen arvista ja suvustaan se sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska molemmat vanhemmat oli palkittuja niin lajilaatuarvoisteluissa kuin itse SLA-palkinnollakin. Kisaosiostaan ori sai kaksikymmentä pistettä ja muutaman tittelin ja muun panostuksen myötä ori sai lisäpisteosiosta kaksitoista pistettä. Yhteensä Lusmu keräsi juuri yhdeksänkymmentä pistettä, joilla se sai itselleen ykkösen.
Viidentenä osallistui lauman ainoa tamma eli Koistilan Kaamoskaiho. Se sai rakenteen arvioinnista yhteensä yksitoista pistettä seuraavalla jakaumalla: laatutyyppi ja leimat 3; pää, kaula, lavat 1; runko 3; jalka-asennot 4. Varsinkin etuosan heikko tulos tuli yllätyksenä, mutta kyllähän tuomarit asiansa osaavat, joten näin se nyt vain on. Käytös tammalla oli myös hieman heikkoa, mutta vedetään se huonon päivän piikkiin (tammalla ei osallistuessaan ollut luonnekuvausta). Molemmat vanhemmat olivat pärjänneet kisakentillä, mutta niitä ei oltu palkittu, joten suvusta tuli sen myötä kaksikymmentä pistettä. Kisaosiostaan Kaiho sai myös kaksikymmentä pistettä ja lisäpisteosiosta tuli vielä yksitoista pistettä, joten sai kuudellakymmenelläkahdella pisteellään kolmospalkinnon.
Heinäkuussa osallistuimme kahden hevosen voimin Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen ja pakkasimme aamulla traileriin ensin Niksin ja sitten Saagan. Matka pelipaikoilla meni ihan rattoisasti, Saaga oli rauhallisesti ja Niksi tapansa mukaisesti vähän kolisteli, mutta tällä kertaa paikat sentään pysyivät ehjänä.
Ensimmäisenä arviointiin meni kaksikosta tamma, joka arvioitiin rakenteestaan 6,5 pisteen arvoiseksi. Sen liikkeet on siis arvioitu kohtalaiseksi ja onhan se ihan totta, ei siis mitään vastaan mukisemista. Kilpailuosiosta tuli tuttuun tapaan täydet pisteet, koska tamman kanssa on kisattu ja saatu ihan kivoja sijoituksiakin. Suvusta tamma sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska sen molemmat vanhemmat on palkittu entuudessaan samoissa pippaloissa. Palkittuja jälkeläisiä Saagalla ei vielä ainakaan ole, mutta kisoissa menestyneitä kyllä, joten jälkeläisosiosta tuli kaksikymmentä pistettä. Lisäpisteosiosta kertyi seitsemän pistettä ja yhteensä 98,5 pisteellä neitokainen nappasi itselleen kakkospalkinnon. Puolitoista pistettä jos olisi saatu lisää, olisi yksi roomalainen ykkönen jäänyt palkinnosta pois ja tammalla komeilisi ykköspalkinto.. Noh, ei se mitään, hieno tuloshan tämäkin on!
Seuraana kehään pääsi siis Niksi ja se sai rakenteestaan hienot kahdeksan pistettä. Sillä on tuomarien mielestä siis hyvä rakenne ja liikkeet kenttäratsastus huomioiden eli oikein hyvä tulos. Kisaosiosta tuli jälleen täydet neljäkymmentä pistettä, mutta suurimpana yllätyksenä tuli sukuosio: Siitä ori sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä! Jälkeläisosiosta Niksi sai kaksikymmentäkolme pistettä, koska sen yksi varsoista oli jo palkittu KERJ-laatuarvostelussa. Lisäpisteosiosta tuli vielä seitsemän lisäpistettä ja orin loppusaldolla sadallakolmella pisteellä se sai itselleen ykköspalkinnon.
Tänään osallistuin neljän hevosen voimin Esteratsastusjaoksen järjestämään laatuarvostelutilaisuuteen. Saariston Tamariini ansaitsi sieltä kolmospalkinnon yhteensä 83,5 pisteellään. Sen isä ei ole kilpaillut niin aktiivisesti estepuolella, joten sen myötä suvusta tuli niin sanotusti vain puolet mahdollisista pisteitä. Omista ja jälkeläisten kisoistaan tamma sai täydet, rakenteesta tuli 6,5 pistettä ja lisäpisteosiosta toiset kuusi pistettä. Olen oikein tyytyväinen tulokseen, koska tämä on täysin mitä oli odotettavissa.
Erkinheimon Fröökynä saikin nätin ERJ-I-palkinnon, mikä myös oli täysin odotettu tulos. Rakenteesta tamma sai seitsemän ja puoli pistettä, eli sen rakenteen arvioitiin olevan hyvän ja kiitettävän välimaastoa. Suvusta tamma sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska sen molemmat vanhemmat on ERJ-palkittuja, ja omasta kisamenestyksestä tuli neljäkymmentä pistettä. Jälkeläisistä tuli "vain" neljätoista, vaikka tammalla onkin kisoissa pärjännyt jälkeläinen. En kuitenkaan huomannut tätä ajallaan, joten en enää jälkikäteen viitsinyt asiasta kysyä. Lisäpisteosiosta tuli 13,5 pistettä ja yhteensä tamma sai tasan sata pistettä, joka oli ykköspalkinnon alaraja.
Kolmantena esille pääsi Räiskyvän Saaga, jolta myös odotin ykköspalkintoa ja senhän tamma saikin: Niukin naukin 100,5 pisteellä, mutta sai kuitenkin! Rakenteesta tuli kuusi ja puoli pistettä, kisaosiosta neljäkymmentäyksi yhden Cup-sijoituksen ansiosta ja suvustaan täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska molemmat vanhemmat on entuudestaan palkittuja. Palkittuja varsoja Saagalla ei ole, mutta kisoissa pärjänneitä kuitenkin, joten jälkeläisosiosta tuli silti tuttu kaksikymmentä pistettä. Lisäpisteitä tamma keräsi vielä kahdeksan, vaikka sielläkin olisi voinut vielä hieman parantaa.
Ainoana orina osallistui Luminietos, joka sai nelikosta parhaimmat rakennepisteet. Tuomarit arvioivat sillä olevan hyvä rakenne ja hyppytyyli, millä se sai puoli pistettä enemmän kuin Försti eli kahdeksan pistettä. Kilpailuosiosta tuli neljäkymmentäkaksi pistettä, koska sijoituimme kahdesti ERJ-Cup-kilpailussa. Suvustaan ja jälkeläisistään ori sai molemmista kaksikymmentä pistettä ja lisäosiosta vielä kuusi. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi siis yhdeksänkymmentäkuusi ja täten Niksi sai ERJ-II-palkinnon. Viimeisimmässä osiossa olisi vielä parannettavaa, minkä lisäksi myös Cup-sijoituksia voisi kerätä lisää, minkä myötä ja orilla olisi ihan kelpo mahdollisuus parempaan palkintoon. En kuitenkaan näe siihen tarvetta, Niksikin alkaa olla jo sen verran iäkäs herra, ettei ole syytä niin sanotusti kiusata sitä.
Virtuaaliset Suomenratsut järjestivät jälleen rotunäyttelyt, jossa hevoset arvioidaan kolmeen eri palkintoluokkaan. Näiden lisäksi osallistuin neljällä piensuokillani kasvattajaluokkaan, koska ajattelin että voisimme pärjätä yhteneväisyyden nimissä. Noh, seitsemän osallistujan luokassa tulimme neljänneksi. Voittajana oli pitkän linjan ravikasvattaja eikä kaksi muutakaan edellemme mennyttä ansiotta sijaansa saaneet. Voin siis olla oikein tyytyväinen tulokseemme.
Varsaluokkaan osallistuivat Hukka, Kepponen ja Mara, joista ensimmäinen oli luokkansa kakkonen saaden ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset. Aikuisia oreja oli Henkka, Erkka ja Hannu ja he kaikki saivat kakkospalkinnon. Veteraaneja oli Hopo, Eero sekä Niksi ja kuten varsaluokassakin, tässäkin ensimmäisenä mainittu oli LKV2 ansaiten ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset.
Aikuisista tammoista Försti sai kakkosen ja Pilvi sekä Virve saivat kolmospalkinnon. Veteraanitammoihin ilmoitin vain kaksi ja näistä Piku oli ykköspalkinnolla LKV2 ja Heini tuli viidenneksi saaden kakkospalkinnon. Näiden lisäksi erikoisluokassa (eli piirroskuvalliset) oli mukana Tarja saaden II-palkinnon ja Kaiho sai kolmosen.
Niksi osallistui entisen omistajansa kanssa maaliskuussa suomenhevosten kantakirjatilaisuuteen. Ensimmäisen tuomarin kanssa ori oli oikein nätisti, antoi katsoa ja tutkia jalkojaan ja tuomari antoi sille kuusitoista pistettä. Toisen kanssa kävi samalla tavalla, hyvin malttoi seistä ja antaa kehujen virrata. Kuusitoista pistetä siis tältäkin tuomarilta. Kolmannelta se sai jopa seitsemäntoista, mutta neljännen kohdalla Niksi rupesi kaiketi saamaan tarpeekseen seisoskelusta ja alkoi jo vähän steppailemaan eikä meinannut antaa tuomarin koskea itseensä. Antoi tuomari sille silti kuusitoista pistettä. Yhteensä pisteitä tuli siis kuusikymmentäviisi ja niillä ori sai itselleen KTK-III-palkinnon.
Niksin kaikki varusteet on hankittu Equestrian PRO:sta, kiitos heille!
Ruokatarvikkeet ostamme Equestrian PRO:sta (EQP), Stjärnesands Hästeristä (SH) ja Varustekartanosta (VK).
| ERJ-sijoituksia yhteensä 52 kpl | |
|
31.01.2022 ~ ERJ-Cup ~ 80 ~ 11/120 08.01.2022 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 5/40 06.01.2022 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 7/50 05.01.2022 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 6/40 05.01.2022 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 3/50 05.01.2022 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 6/50 02.01.2022 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 4/50 30.12.2021 ~ Lindgård ~ 100 cm ~ 3/60 27.12.2021 ~ Lindgård ~ 100 cm ~ 6/60 26.12.2021 ~ Lindgård ~ 100 cm ~ 6/60 13.12.2021 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 2/30 12.12.2021 ~ Hirttivaara ~ 100 cm ~ 4/65 12.12.2021 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 2/30 11.12.2021 ~ Juksula ~ 90 cm ~ 5/60 09.12.2021 ~ Moana part breds ~ 100 cm ~ 4/40 08.12.2021 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 1/30 05.12.2021 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 3/30 03.12.2021 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ 100 cm ~ 3/40 02.12.2021 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ 80 cm ~ 2/35 01.12.2021 ~ Adina ~ 100 cm ~ 3/25 30.11.2021 ~ ERJ-Cup ~ 100 cm ~ 9/101 14.11.2021 ~ Yemene ~ 100 cm ~ 3/40 12.11.2021 ~ Stall Green Mage ~ 60 cm ~ 5/40 12.11.2021 ~ Yemene ~ 100 cm ~ 3/40 25.10.2021 ~ Lindgård ~ 100 cm ~ 1/54 22.10.2021 ~ Moana part breds ~ 100 cm ~ 1/40 |
22.10.2021 ~ Lindgård ~ 100 cm ~ 1/54 19.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 90 cm ~ 5/30 17.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 100 cm ~ 4/30 15.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 90 cm ~ 3/30 14.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 100 cm ~ 3/30 08.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 90 cm ~ 4/30 06.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 100 cm ~ 1/30 03.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 90 cm ~ 2/30 01.03.2021 ~ Kuuralehdon hevostila ~ 90 cm ~ 5/30 14.02.2021 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 4/50 09.02.2021 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 1/50 06.02.2021 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 1/50 05.02.2021 ~ Kilpailukeskus Lupin ~ 90 cm ~ 6/50 24.01.2021 ~ Pyökkipolku ~ 50 cm ~ 5/60 26.12.2020 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 5/40 21.12.2020 ~ Holmberg ~ 100 cm ~ 2/40 10.12.2020 ~ Teilikorpi ~ 100 cm ~ 4/40 07.12.2020 ~ Teilikorpi ~ 100 cm ~ 3/40 04.12.2020 ~ Teilikorpi ~ 100 cm ~ 2/40 29.11.2020 ~ Hiivurin Suomenhevoset ~ 90 cm ~ 1/60 25.11.2020 ~ Hiivurin Suomenhevoset ~ 90 cm ~ 6/60 17.11.2020 ~ Hiivurin Suomenhevoset ~ 90 cm ~ 5/60 18.08.2020 ~ Routapirtin Tila ~ 80 cm ~ 3/21 17.08.2020 ~ Routapirtin Tila ~ 80 cm ~ 4/21 07.08.2020 ~ Routapirtin Tila ~ 80 cm ~ 1/21 03.08.2020 ~ Routapirtin Tila ~ 80 cm ~ 2/21 |
| KERJ-sijoituksia yhteensä 40 kpl | |
|
01.08.2020 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo ~ 2/35 17.04.2020 ~ Prime Sporthorses ~ tutustumisluokka ~ 4/19 13.04.2020 ~ Prime Sporthorses ~ tutustumisluokka ~ 4/19 17.03.2020 ~ Kadon Kartano ~ tutustumisluokka ~ 4/26 27.11.2019 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo ~ 2/22 26.11.2019 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo ~ 3/22 25.10.2019 ~ Mörkövaara ~ helppo ~ 5/50 17.10.2019 ~ Mörkövaara ~ helppo ~ 1/50 09.10.2019 ~ Mörkövaara ~ helppo ~ 7/50 06.10.2019 ~ Mörkövaara ~ helppo ~ 5/50 28.08.2019 ~ Kilpailukeskus Bernie ~ helppo ~ 2/49 26.08.2019 ~ Kilpailukeskus Bernie ~ helppo ~ 1/49 17.05.2019 ~ Ristikallio ~ helppo ~ 3/30 15.05.2019 ~ Lupsakan Suomenhevoset ~ helppo ~ 4/30 05.05.2019 ~ Ristikallio ~ helppo ~ 1/30 04.05.2019 ~ Ristikallio ~ helppo ~ 4/30 03.05.2019 ~ Ristikallio ~ helppo ~ 2/30 02.05.2019 ~ Ristikallio ~ helppo ~ 4/30 15.03.2019 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo ~ 1/30 13.03.2019 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo ~ 4/30 |
16.11.2018 ~ Winterbourne Court ~ helppo ~ 4/30 14.11.2018 ~ Winterbourne Court ~ helppo ~ 1/30 09.11.2018 ~ Winterhold ~ helppo ~ 1/33 24.10.2018 ~ Gealán ~ helppo ~ 3/25 18.10.2018 ~ Gealán ~ helppo ~ 7/50 17.10.2018 ~ Delmenhorst ~ helppo ~ 4/68 16.10.2018 ~ Gealán ~ helppo ~ 5/50 11.10.2018 ~ Gealán ~ helppo ~ 7/50 09.10.2018 ~ Delmenhorst ~ helppo ~ 2/68 07.10.2018 ~ Gealán ~ helppo ~ 4/50 28.09.2018 ~ Kisakeskus Lapland ~ helppo ~ 3/30 28.09.2018 ~ Winterhold ~ helppo ~ 5/33 26.09.2018 ~ Turmeltaja ~ helppo ~ 3/40 22.09.2018 ~ Kisakeskus Lapland ~ helppo ~ 3/30 20.09.2018 ~ Winterhold ~ helppo ~ 1/33 19.09.2018 ~ Winterhold ~ helppo ~ 5/33 15.09.2018 ~ Kisakeskus Lapland ~ helppo ~ 4/30 14.09.2018 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo ~ 2/30 13.09.2018 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo ~ 3/30 11.09.2018 ~ Kisakeskus Lapland ~ helppo ~ 5/30 |
| KRJ-sijoituksia yhteensä 49 kpl | |
|
30.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 4/30 25.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 2/30 23.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 4/30 20.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 2/30 16.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 5/30 15.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 1/30 12.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 3/30 07.12.2021 ~ Liljegård ~ helppo B ~ 3/40 04.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 4/30 03.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 4/30 02.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 5/30 02.12.2021 ~ Syrjän Ratsutalli ~ helppo B ~ 1/30 26.11.2021 ~ Stall Green Mage ~ helppo C ~ 2/30 16.11.2021 ~ Mäntykatve ~ helppo D ~ 5/27 16.11.2021 ~ Mäntykatve ~ helppo D ~ 3/27 12.11.2021 ~ Mäntykatve ~ helppo D ~ 3/27 31.10.2021 ~ KRJ-Cup ~ helppo B ~ 7/220 28.10.2021 ~ Adina ~ KN Special ~ 6/44 24.10.2021 ~ Mäntykatve ~ helppo C ~ 1/36 23.10.2021 ~ Mäntykatve ~ helppo C ~ 2/35 06.09.2021 ~ Yemene ~ helppo B ~ 6/40 24.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 2/40 19.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 2/40 13.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 5/40 10.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 5/40 |
09.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 1/40 09.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 5/40 08.12.2020 ~ Breawa ~ helppo C ~ 5/31 07.12.2020 ~ Teilikorpi ~ helppo B ~ 3/40 06.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 6/40 05.12.2020 ~ Teilikorpi ~ helppo B ~ 2/40 04.12.2020 ~ Escorant Trakehners ~ helppo B ~ 2/50 02.12.2020 ~ Escorant Trakehners ~ helppo B ~ 6/50 01.12.2020 ~ Teilikorpi ~ helppo B ~ 5/40 01.12.2020 ~ Routapirtin Tila ~ helppo B ~ 5/40 28.11.2020 ~ Nessinjärven kilpailukeskus ~ helppo C ~ 2/40 27.11.2020 ~ Nessinjärven kilpailukeskus ~ helppo C ~ 6/40 26.11.2020 ~ Nessinjärven kilpailukeskus ~ helppo B ~ 5/40 31.08.2020 ~ KRJ-Cup ~ helppo C ~ 2/83 30.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 2/40 28.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 2/40 18.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 6/40 17.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 5/40 15.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 2/40 12.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 4/40 09.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 3/40 07.08.2020 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo B ~ 1/42 06.08.2020 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ helppo B ~ 5/42 02.08.2020 ~ Maldwyn ~ helppo B ~ 5/40 |
| VSR-sijoituksia yhteensä 3 kpl | |
|
koulu ~ 28.02.2021 ~ VSR-Cup ~ helppo C ~ 2/21 rataeste ~ 31.01.2021 ~ VSR-Cup ~ 90 cm ~ 2/31 |
rataeste ~ 30.11.2020 ~ VSR-Cup ~ 90 cm ~ 4/24 |
| Näyttelymenestys |
NJ ~ 15.03.2021 ~ Haltiasalo ~ suomenpienhevosorit ~ irtoSERT (tuom. Lissu T.)
|
NJ ~ 28.01.2021 ~ Safiiritiikerin Kilpailukeskus ~ suomenhevoset ~ irtoSERT (tuom. Terhi)
|
NJ ~ 04.09.2020 ~ Haltiasalo ~ suomenhevosorit ~ irtosert (tuom. alaera)
|
NJ ~ 17.11.2019 ~ Bogård ~ suomenpienhevosorit ~ MVA-SERT, BIS3 (tuom. VP)
|
rotunäyttely ~ 28.02.2022 ~ VSR ~ veteraaniorit ~ III-palk. (tuom. alaera)
|
