Justeeri✝ 20.12.2023
Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
YLA2, SLA-I, KRJ-I, KTK-III, SV-II, 3 Star
Vaativan tason kouluhevoseksi Eero kompastelee jalkoihinsa hämmästyttävän usein. Ratsastaja selässään ori on kuin paraskin parkettien partaveitsi, yksinään raukka polkee kenkiään irti, kompastelee ilman näkyvää syytä eikä muutoinkaan ole erityisen sulavaliikkeinen. Ilmeisesti ori tarvitsee vähän koordinaatio- ja navigaatiotukea?
Sillä Eero osaa liikkua. Erityisesti orin ravi on vakuuttava, monen valmentajan sekä koulutuomarin kehuma. Laukka ei jää kauas ravin taakse, käynti sen sijaan on selkeästi kahta muuta askellajia heikompi. Mikään toivoton passikäynti tai muutoin eriparinen tahtirikkoinen esitys ei Eeron käyntikään ole, kouluarvosanana kutonen. Hyppääminen kannattaa jättää välistä kokonaan, sitä touhua ei pelasta edes olympiatason esteratsastaja. Eero-raasulla ei ole yhtään silmää tai edes auttavaa tekniikkaa esteille. Reppana räpiköi jo kavalettien kanssa, varsinaisilla esteillä ori on jo hätää kärsimässä ymmärtämättä yhtään, mitä tässä pitäisi tehdä.
Myönnän yllättyneenä, kuinka hyväksi kouluratsuksi Eero osoittautuikaan. Ratsutusvaihe tuntui epätoivoiselta säätämiseltä, kunnes jokin loksahti paikoilleen mustan orhini päässä. Tajutessaan, mitä siltä pyysin (ja miten niiden jalkojen pitikään mennä) Eero alkoi selkeästi nauttia työskentelystä sekä uuden opettelemisesta.
Eero lähtee aina mielellään töihin sekä yrittää parhaansa. Ratsastaja saa olla apujensa kanssa ennemmin alleviivaavan selkeä ja selvä kuin todella hienovarainen; vaatii pidemmän yhteistyön, jotta ihan pienet, kevyet, hiuksenhienot avut menevät niin sanotusti perille. Tämä johtunee pienestä itsevarmuuden puutteesta, joka mustan suomenhevosen välillä valtaa. Eero nimittäin näyttää välillä hyvin orvolta, mikäli ratsastajan avuissa on ristiriitaisuuksia tai ne ovat heti alkuverryttelyissä todella pienet. Herkkyyttä voi siis ehdottomasti kehittää, samaten itseluottamusta. Eeroa kannattaakin kehua usein ja antaumuksella.
Välillä Eeroa luullaan ruunaksi, sen verran leppoisa lössykkä ja sympaattinen mammanmurunen se on. Testosteroni ei erityisemmin hohkaa tästä hevosesta, olemus ei huuda oria eikä Eero itse huuda ikinä, ei toisille oreille eikä tammoille. Se kyllä hörähtää oikein viehättävän neitosen perään, toisille oreille taas ei korvaa lotkauteta. Minua ihan naurattaa, miten Eero viihtyykin nahoissaan ja on itsevarma omasta asemastaan tallissa, muttei työskennellessä löydä samaa itsevarmuutta.
Hännänalunen on vähän arka paikka, joten lämmön mittaaminen sekä takamuksen pesu tuntuvat Eerosta vähän inhottavilta. Se antaa kyllä tehdä nämä aivan yhtä helposti kuin kaiken muunkin, ilme vain muuttuu kiusaantuneen huolestuneeksi. Minkään toimenpiteen kohdalla ei tarvitse pohtia, saako hevosparka vetopaniikkikohtauksen tai koettaako se näykkiä päästäkseen tilanteesta pois. Eero luottaa ihmisiin sekä siihen, ettei kukaan kiusaa sitä huvikseen vaan kaikelle on jokin tarkoitus. Tästä syystä ori on ollut todella helppo haavanhoidon sun muun suhteen; vaikka haavaa kuinka kirvelisi, Eero on aina seissyt nätisti paikoillaan.
Lastaus sujuu aina kerrasta, matkustaminen sujuu yksin tai porukalla. Vieraissa paikoissa Eero pysyttelee tiukasti tutun ihmisen lähellä, aivan kuin sitä vähän ujostuttaisi. Päivän edetessä, viimeistään verryttelyjen kohdalla, ori kuitenkin tulee kuorestaan ja rentoutuu. Tästä lienee suuri kiitos ratsastajan täydellisen selkeille toimintaohjeille joka askeleelle. Eero tekee hyviä suorituksia, ja se tosiaan liikkuu hyvinkin sulavan näköisesti hyvässä tasapainossa. Erityisen karismaattinen yleisömagneetti musta orini ei kuitenkaan ole, muttei myöskään se ensimmäisenä unohtuva hevonen.
Eeron elämäntavat esitti meille Lissu T.
Sukulaisia 4 polvessa, pidennetty sukutaulu täällä.
| i. Snillin Hovinarri musta, 157 cm SLA-I, KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch, Perfect, SV-II, 3 Star VH15-018-1606 |
ii. Mörkövaaran Hattutemppu tummanrautias, 152 cm SV-II, KV-II, VAR-II VH15-018-0112 |
iii. Viehättävän Hupsista tummanpunarautias, 145 cm YLA1, SLA-I, KRJ-I, Silver Prize VH04-018-7208 |
iiii. Hilavitkutin rautias, 146 cm YLA2, SLA-II VH03-018-8302 |
| iiie. Pirun Morsian tummanrautias, 154 cm YLA2, SLA-II, KRJ-II VH04-018-0538 |
|||
| iie. Parodian Sulosointu vaaleanrautias, 155 cm YLA1, SLA-I, KRJ-I VH14-018-1314 |
iiei. Renttunen vaaleanrautias, 167 cm SLA-I, KRJ-I VH14-018-0363 |
||
| iiee. Myrskyluodon Maija vaaleanrautias, 158 cm KRJ-II VH06-018-9475 |
|||
| ie. Sylvin Pinkkiä Prkele ruunikko, 158 cm KRJ-III, Quintessential VH14-018-1609 |
iei. Kadotettu Taskumalli musta, 160 cm VH14-018-0594 |
ieii. Taskukokoinen rautias, 158 cm VH13-018-0453 |
|
| ieie. Pikku Myy vaaleanpunaruunikko, 156 cm SLA-I, ERJ-I VH12-018-1057 |
|||
| iee. Tiilikan Lokki Prkele kimo, 152 cm KTK-II VH14-018-0657 |
ieei. Marttojen Majesteettinen Majoneesi rautias, 154 cm KTK-III VH13-018-1281 |
||
| ieee. Ikihelmi tummanrautias, 150 cm YLA2, SLA-II, KERJ-II, KRJ-II VH13-018-0211 |
|||
| e. Helmiahon Haavesydän tummanrautias, 158 cm SLA-I, KRJ-II, 3 Star VH19-018-0988 |
ei. Huvin Vilperi rautias, 160 cm SLA-II, KRJ-II, KTK-I VH17-018-0755 |
eii. Huvin Viljami vaaleanrautias, 161 cm SLA-I, ERJ-II, KRJ-II, KTK-III VH12-018-0088 |
eiii. Lysti-Vinski tummanrautias, 163 cm YLA2, SLA-I, KRJ-II, KTK-II, VIR MVA Ch VH04-018-1251 |
| eiie. Hilun Taiga kulomusta, 157 cm SLA-II, ERJ-I VH11-018-0695 |
|||
| eie. Runon Tuulinka vaaleanrautias, 159 cm KRJ-I VH16-018-1278 |
eiei. Kelmi-Jelmeri tummanrautias, 155 cm KRJ-II VH16-018-0478 |
||
| eiee. Taivaantuike rautias, 152 cm SLA-I, KRJ-I, KTK-III, jälkeläisluokka C VH16-018-0025 |
|||
| ee. Helmiahon Haaverakkaus tummanpunarautias, 157 cm SLA-II, KRJ-II VH17-018-0810 |
eei. Villahaan Severi punarautias, 154 cm SLA-II, KRJ-I VH16-018-1883 |
eeii. Silvertti rautiaankimo, 150 cm SLA-II, KRJ-I, jälkeläisluokka C VH18-018-1192 |
|
| eeie. Aukustiina punarautias, 157 cm SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, jälkeläisluokka AB VH15-018-1109 |
|||
| eee. Kaunon Haavehelinä ruunivoikko, 157 cm SLA-II, KRJ-I, KTK-II VH16-018-1882 |
eeei. Kostamus tummanpunarautias, 158 cm VH15-018-1124 |
||
| eeee. Haavelilja ruunivoikko, 155 cm YLA2, SLA-II, KRJ-III, KTK-II, SV-II VH15-018-2044 |
syntynyt 12.01.2023
e. Pöystilän Oho Onnenkeksi
ERJ-I, KRJ-I, KTK-II, EV-II, KV-I, 3 Star
syntynyt 12.12.2022
e. Jeilin Mökömeirami
EV-II, 3 Star
KRJ-laatuarvostelu kesäkuu 2023: KRJ-I yhteensä 106 pisteellä
rakenne: 6
kisat: 40
vanhemmat: 25
jälkeläiset: 20
lisäpisteet: 15
Yleislaatuarvostelu elokuu 2023: YLA1 yhteensä 92,5 pisteellä
tekstit: 24,5
jalostus: 15
kilpailut: 20
rakenne: 15
lisäpisteet: 18
kommentti: Hyvät valmennukset ja paljon päiväkirjamerkintöjä.
Aluksihan olin sitä mieltä, että Olgalle pitää ehdottomasti löytää esteiden lisäksi myös koulussa kilpaillut ori. Tästä syystä omasta takaa tällaista ei löytyisi, koska suvun pituuden mukaan ainoa näihin lajeihin painottunut oli Olgan serkkupoika Pöystilän Marakatti. Toinen nelipolvinen yksilö oli kilpaillut vain kentässä, joten se oli suoraan poissa laskuista. Mutta sitten tajusin, että kyllähän minun koulupojatkin osaa hypätä - edes vähän.
Pitkään mietin Pöystilän Keppostelija ja Justeerin välillä. Ensimmäisen kanssa oli mahdollisuus voikkoväriin, koska kyllähän erikoisempi väritys on aina jotenkin kivempi. Tottakai tärkeintä on terve varsa, mutta oikeesti! Voikko tai ruunivoikko herkkulinjan jatkaja, vähänkö olisi siistiä! Myös suvun jatkamisen kannalta Kepponen olisi ollut järkevämpi valinta, koska Eero oli juuri joulukuussa saanut esikoisensa.
Kumpikaan ei toki ollut kovin kummoisia hyppääjiä ja siinäkin suhteessa Kepponen olisi ollut fiksumpi valinta, mutta jotenkin päädyin silti Justeeriin. Liekö suurimpana lopulta varsan tuleva nimi: Eihän Olgankaan nimi alkanut kummankaan vanhemman (lempi)nimillä), joten senkin tulevan varsan nimi olisi voinut olla mitä vain. Silti jokin siinä on, kun haluan että nimi jatkaa edes hieman linjassa vanhempien kanssa. Ja koska nimilinjassa oli jo K:lla alkava, en siksi päätynyt Kepposeen vaan Eeroon.
Alunperin katselin erilaisia jogurtti-jälkkäreitä ja esimerkiksi jäädykettä, mutta jälkimmäisestä tuli heti mieleen nimilinjassa oleva Hui Hyydyke, joten se ei päässyt kovin pitkälle mietinnässä. Tovin mietin Juu-liitettä, mutta päädyin silti Jaa-sanaan, koska jokin tuossa tupla-juussa ei vain sopinut. Niin Jadesta tuli Pöystilän Jaa Juustokakku.
Virtuaaliset Suomenratsut järjestivät jälleen rotunäyttelyt, jossa hevoset arvioidaan kolmeen eri palkintoluokkaan. Näiden lisäksi osallistuin neljällä piensuokillani kasvattajaluokkaan, koska ajattelin että voisimme pärjätä yhteneväisyyden nimissä. Noh, seitsemän osallistujan luokassa tulimme neljänneksi. Voittajana oli pitkän linjan ravikasvattaja eikä kaksi muutakaan edellemme mennyttä ansiotta sijaansa saaneet. Voin siis olla oikein tyytyväinen tulokseemme.
Varsaluokkaan osallistuivat Hukka, Kepponen ja Mara, joista ensimmäinen oli luokkansa kakkonen saaden ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset. Aikuisia oreja oli Henkka, Erkka ja Hannu ja he kaikki saivat kakkospalkinnon. Veteraaneja oli Hopo, Eero sekä Niksi ja kuten varsaluokassakin, tässäkin ensimmäisenä mainittu oli LKV2 ansaiten ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset.
Aikuisista tammoista Försti sai kakkosen ja Pilvi sekä Virve saivat kolmospalkinnon. Veteraanitammoihin ilmoitin vain kaksi ja näistä Piku oli ykköspalkinnolla LKV2 ja Heini tuli viidenneksi saaden kakkospalkinnon. Näiden lisäksi erikoisluokassa (eli piirroskuvalliset) oli mukana Tarja saaden II-palkinnon ja Kaiho sai kolmosen.
Eero sai rakenteesta 6,4 pistettä ja sen arvioinnin aikaisesta käytöksestään vain vitosen, koska se ei oikein arvostanut tuomarin tuijottelua. Hoitotoimenpiteiden kuten taluttamisen aikana ori käyttäytyi selvästi paremmin ja sai 7,5 pistettä. Suvusta tuli tietysti täydet kymmenen pistettä, joten yhteensä ori sai 28,9 pistettä ja niillä se ansaitsi SV-II-palkinnon.
Osasin jo varautua siihen, että Kaihon rakennepisteet ovat selvästi heikommat kuin hevosillani yleensä, koska tamma oli juuri ottanut useamman sentin lisää korkeutta ja sen myötä se näyttää olevan pelkkää luuta ja nahkaa. Käyttäytyminen ei ollut yhtään sen parempi, vaan siitä tuli samaiset viisi pistettä kuin itse rakenteesta. Muuten tamman käytös oli parempi ja se sai 7,25 pistettä. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi 27,25, jolla tamma nappasi itselleen kakkospalkinnon.
Vattu pisti hieman paremmaksi kuin edellinen kaksikko, rakennepisteitä tuli seitsemän ja käytös oli "jopa" kutosen luokkaa. Jostain syystä suvustaan tamma sai vain kahdeksan, vaikka molemmat sen vanhemmat ovat kisanneet menestyksekkäästi koulukentillä. En kuitenkaan tajunnut tästä kysyä paikan päällä, joten tällä nyt mennään. Hieman ehkä harmittaa, koska jos tamma olisi saanut sen kymmenen, olisi sen kokonaispisteet olleet 30,5 ja sillä Vattu olisi ansainnut ykkösen. Mutta eipä maailma tuohon oikeasti kaadu, kakkospalkinto 28,5 pisteellä on silti oikein hyvä tulos.
Eeron kanssa yhteistyö näytti sujuvan mallikkaasti kaartaessani Pöystilän pihaan ja nähtyäni Oonan ratsailla. Alkuun ori oli kuulemma vähän laiskotellutkin, keli oli kieltämättä melkoisen lämmin Suomen toukokuuksi. Teimme alkuun käynnissä väistötehtävää, jossa haettiin myös enemmän eteenpyrkimystä. Pysähdyksiä harjoitellessa ne sujuivat oikein kivasti ja Eero oli hyvin omassa tasapainossa nojaamatta käteen. Ravitehtävissä ori olisi ilmeisesti skipannut mielellään väistöosuudet, sellaista vauhtia se yritti luistaa alta ainakin alkuun, kunnes sait käyntiin ottamisen aikana sitä paremmin haltuun ja matka jatkui taas. Laukannostoista Eero selvästi innostui ja vauhtikin alkoi olemaan jo ihan reipasta, ainakin alkuun nähden.. Laukasta harjoittelimme vielä muutamia pysähdyksiä, peruutuksia ja laukkaan takaisin siirtymisiä, joista ori kuitenkin kuumeni jostakin syystä sen verran, että ne jätettiin muutamaan kertaan per suunta. Muutoin valmennus sujui tänään oikein mallikelpoisesti!
Eero hurmasi heti alusta asti loppumattomalla työmotivaatiolla ja suomimiehen elkein. Tänään harjoittelun aiheinamme olisivat väistöt, pysäytykset ja peruutukset sekä samalla harjoittelisimme muitakin helpompia asioita mikäli tarve vaatisi. Parin valmennuksesta oli jo ehtinyt kulua tovi ja Oona oli ottanut minuun yhteyttä josko ehtisin Pöystilään pitämään isomman määrän valmennuksia etenkin koulupuolella tällä viikolla. Omatoimiseen alkuverkkaan lisättiin täyskaartojen ratsastusta sekä ravissa pohkeenväistöä pituushalkaisijaa pitkin, jolloin ratsukon ei tarvinnut ratsastaa koko kenttää ympäri väistöjä varten. Uralle väistön jälkeen otettiin seis, jonka jälkeen tuli muutaman askeleen peruutus ja odottaminen. Eero odotteli kiltisti lähtölupaa ja sen saatuaan siirtyi verkkaisesti raviin. Tästä lähdettiin työstämään sekä siirtymisiä että itse väistöjä aktiivisemmaksi ja napakammiksi. Yhteistyö sujui tänään ongelmitta ja pääasiana oli vähän käydä läpi ratsun tasoa ja mitä siltä odotettiin tällä kaudella.
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 5, pisteitä yhteensä 2568.06. |
•
kuuliaisuus ja luonne: 1336.13 •
tahti ja irtonaisuus: 1231.93 •
|
| Näyttelymenestys |
NJ ~ 21.03.2021 ~ Tiikeriluola ~ suomenhevosorit ~ sertin arvoinen (tuom. Vibaja)
|
NJ ~ 15.03.2021 ~ Haltiasalo ~ suomenhevosorit ~ irtoSERT (tuom. Lissu T.)
|
rotunäyttely ~ 28.02.2022 ~ VSR ~ veteraaniorit ~ III-palk. (tuom. alaera)
|