Pöystilä

20.08.2022 - Elokuun suomenhevosten laatuarvostelu

Virtuaalisten Suomenratsujen elokuiseen laatuarvostelutilaisuuteen osallistui Pöystilästä täydet viisi hevosta. Liekö suomenhevoskansa vielä kesäloman vietossa, koska yhteensä osallistujia oli vain kaksikymmentäyksi, vaikka tilaisuuteen otettaisiin kaiken kaikkiaan jopa neljäkymmentä hevosta. Näin se on toki parempi minulle, koska virallisia osallistujia saa ilmoittaa kaksi ja niiden lisäksi kolme jonosijoille ja nythän sain tosiaan kaikki mukaan.

Ensimmäisenä kehään meni Kenraali Susihukka, jonka pärjäämistä jännitin ehkä kaikkein eniten. Onhan kyseessä kuitenkin erityistärkeä hevonen sen vanhempien ja muiden sukulaisten myötä, joten olisihan se kiva, kun ori pärjäisi. Ja niinhän se tekikin, se ansaitsi yhteensä yhdeksänkymmentäneljä pistettä ja ansaitsi ykköspalkinnon! Rakenneosiossa se sai kolmosta ja nelosta ja käyttäytymisestä komeat kaksikymmentä pistettä. Palkittujen vanhempien ansiosta suvusta tuli kaksikymmentäkolme pistettä ja omasta kilpailumenestyksestä kaksikymmentä, koska emme olleet kisanneet lainkaan VSR-Cupeissa Hukan kanssa. Muusta orin menestyksestä ja panostuksesta tuli yhteensä vielä seitsemäntoista pistettä.

Toisena estradille asteli kimo pienori Luminietos, jonka odotin pärjäävän myös hienosti tilaisuudessa. Se sai rakennearvostelussa tasaisesti kolme pistettä jokaisesta osiosta eli yhteensä kaksitoista pistettä. Käytös oli yhdeksäntoista pisteen arvoista ja suvustaan se sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä! Tästä olen ihan mielettömän kiitollinen orin kasvattajalle (eli sukuselvityksen kirjoittajalle). Niksin kanssa oltiin pärjätty kolmesti VSR-Cup-kisoissa, joten kisamenestyksestä tuli kaksikymmentäkolme pistettä. Orilla oli takanaan kantakirjapalkinto, näyttelymenestystä sekä pari lajilaatuarvostelutulostakin, joten niiden ja muiden titteleiden myötä lisäpisteistä tuli vielä kahdeksantoista pistettä. Kaiken kaikkiaan Niksi keräsi yhdeksänkymmentäseitsemän pistettä ja sillähän se sai helposti SLA-I-palkinnon.

Pöystilän Marakatti oli kolmas osallistuja ja se sai rakenteestaan yhteensä kolmetoista pistettä. Sen leimat ja laatutyyppi arvioitiin hienosti nelosen arvoiseksi, kuten myös pää, kaula ja lavat. Mutta sen rungon todettiin olevan vain kakkosena arvoinen, kun taas jalat olivat kolmosen tasoisia. Käytös oli hienosti kahdenkymmenen pisteen arvoista, suvusta tuli vanhempien palkintojen ansiosta kaksikymmentäkolme pistettä ja omasta kisamenestyksestä kaksikymmentä, koska Maran kanssa ei olla pärjätty VSR-Cupeissa. Maralla ei ollut paljon myöskään muuta menestystä, mutta sai se lisäpisteistä silti yhdeksän pistettä. Yhteensä sille kertyi kahdeksankymmentäviisi pistettä ja niillä se nappasi itselleen kakkospalkinnon.

Jostain kumman syystä kovin oripainotteista minun osallistuminen, koska neljänteä mentiin esittäytymään Remuluksen kanssa. Se sai rakenteen arvioinnissa laatutyypistä ja leimoista neljä pistetä, kuten myös osiosta, jossa arvioitiin kuntoa, yleistä ilmettä ja muuta olemusta. Liikkeen laadusta ja oikeanlaisesta liikkumisesta se sai kuusi pistettä kymmenestä, eli ihan ok suoritus, vaikka olisihan siitä enemmänkin voinut toivoa. Käytös Lusmulla oli yhdeksäntoista pisteen arvista ja suvustaan se sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska molemmat vanhemmat oli palkittuja niin lajilaatuarvoisteluissa kuin itse SLA-palkinnollakin. Kisaosiostaan ori sai kaksikymmentä pistettä ja muutaman tittelin ja muun panostuksen myötä ori sai lisäpisteosiosta kaksitoista pistettä. Yhteensä Lusmu keräsi juuri yhdeksänkymmentä pistettä, joilla se sai itselleen ykkösen.

Viidentenä osallistui lauman ainoa tamma eli Koistilan Kaamoskaiho. Se sai rakenteen arvioinnista yhteensä yksitoista pistettä seuraavalla jakaumalla: laatutyyppi ja leimat 3; pää, kaula, lavat 1; runko 3; jalka-asennot 4. Varsinkin etuosan heikko tulos tuli yllätyksenä, mutta kyllähän tuomarit asiansa osaavat, joten näin se nyt vain on. Käytös tammalla oli myös hieman heikkoa, mutta vedetään se huonon päivän piikkiin (tammalla ei osallistuessaan ollut luonnekuvausta). Molemmat vanhemmat olivat pärjänneet kisakentillä, mutta niitä ei oltu palkittu, joten suvusta tuli sen myötä kaksikymmentä pistettä. Kisaosiostaan Kaiho sai myös kaksikymmentä pistettä ja lisäpisteosiosta tuli vielä yksitoista pistettä, joten sai kuudella­kymmenellä­kahdella pisteellään kolmospalkinnon.

28.02.2022 - Helmikuinen rotunäyttely

Virtuaaliset Suomenratsut järjestivät jälleen rotunäyttelyt, jossa hevoset arvioidaan kolmeen eri palkintoluokkaan. Näiden lisäksi osallistuin neljällä piensuokillani kasvattajaluokkaan, koska ajattelin että voisimme pärjätä yhteneväisyyden nimissä. Noh, seitsemän osallistujan luokassa tulimme neljänneksi. Voittajana oli pitkän linjan ravikasvattaja eikä kaksi muutakaan edellemme mennyttä ansiotta sijaansa saaneet. Voin siis olla oikein tyytyväinen tulokseemme.

Varsaluokkaan osallistuivat Hukka, Kepponen ja Mara, joista ensimmäinen oli luokkansa kakkonen saaden ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset. Aikuisia oreja oli Henkka, Erkka ja Hannu ja he kaikki saivat kakkospalkinnon. Veteraaneja oli Hopo, Eero sekä Niksi ja kuten varsaluokassakin, tässäkin ensimmäisenä mainittu oli LKV2 ansaiten ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset.

Aikuisista tammoista Försti sai kakkosen ja Pilvi sekä Virve saivat kolmospalkinnon. Veteraanitammoihin ilmoitin vain kaksi ja näistä Piku oli ykköspalkinnolla LKV2 ja Heini tuli viidenneksi saaden kakkospalkinnon. Näiden lisäksi erikoisluokassa (eli piirroskuvalliset) oli mukana Tarja saaden II-palkinnon ja Kaiho sai kolmosen.

19.02.2022 - Maran Rate My Pony -tulokset

12.03.2024 - siirtymisharjoituksia, valm. Jannica

Aloittelimme itsenäisen verkan jälkeen ympyröistä esteiden ympäri sekä siirtymisten jälkeen tekemällä ravissa ja laukassa isohkoja voltteja yksittäisten puomien ylitse. Ensimmäiseksi tehtäväksi oli valikoitunut tänään siirtymisten kautta ravissa ja laukassa tultavia harjoituksia, suhteellisen matalilta korkeuksilta toki aloittaen. Vähitellen tehtäviä vaikeutettiin ja nostettiin estekorkeutta myös. Tunti meni hienosti, perustehtävien äärellä varsinkin oli kyllä edellisvuosiin tullut kehitystä paljon. Lopputunnista otettiin vielä innareilla jumppaa ratsastajan toiveesta. Maran mielestä jumppaesteet olivat ilmeisesti hyvinkin hauskoja, sen verran perusteellisesti ori meinasi sotkea jalkoihinsa ne ensimmäiset yritykset. Onneksi se vähän malttoi sitten jo kuunnellakin seuraavalla kierroksella ja meno oli noh.. ainakin tasaisempaa paljon. Saitte vielä vaihtaa suuntaa ja tulla tämän jumppasarjan kertaalleen ennen loppuraveja ja kävelyä.