Pöystilän Nam Nougatini
Nugaasta on kasvanut iän myötä oikeasti aikuinen ja nykyään se on kaikkien lempihoidokki ja luottoratsu. Tamma sopii lajiin kuin lajiin, yksin ja yhdessä eikä se hätkähdi käytännössä mistään.
lisää luonteesta
Nugaasta on kasvanut iän myötä oikeasti aikuinen ja nykyään se on kaikkien lempihoidokki ja luottoratsu. Tamma sopii lajiin kuin lajiin, yksin ja yhdessä eikä se hätkähdi käytännössä mistään.
lisää luonteestaKTK-III, SV-II, KV-I, EV-I, 3 Star
Nugaa käytetään varsa-arvosteluissa. ✓
Nugaa oli mielessä jo, kun sen emä oli vielä pieni varsa. Syy oli tietysti herkkulinjani, jossa jokainen terveenä syntynyt ja hyväksi hevoseksi kasvava tamma voi sitä jatkaa, ja mahdollisesti syntyvä tammavarsa olisi jo seitsemäs polvi (mukaanlukien kantatamma). Oreja minä aloin kyselemään valmiiksi jo, kun Jade vielä kiersi varsa-arvosteluja ja vasta harjoitteli kisakenttien valloittamista. Nimihän varsalle oli jo valmiina, olihan se ollut ajatuksena antaa Jadellekin. Olisi ollut ihan hauskaa, jos Nugaan isän (lempi)nimi olisi alkanut N-kirjaimella, mutta koska tämä ei ole sääntö, ei sille ollut tarvetta. Lisäksi kun vielä huomioi miten hyvin Nam Nougatini -nimi sopii Nugaan väritykseen, niin olihan se sillä nimettävä!
Nugaassa kiteytyy monessakin mielessä ilmaus "luottohevonen". Vakaa, rauhallinen, järkevä luonne, varmat jalat, helpot askeleet sekä hypyt, jotenkin tyynnyttävä, itseluottamusta muihin valava olemus. Tammalla homma tuntuu olevan hanskassa, joten arempikin ihminen uskaltaa kokeilla niin klippaamista kuin kengitystä, kokeneemman johdolla tietenkin. Myös ratsastettaessa Nugaa saa ihmiset ylittämään itsensä, oli jännityksen aihe sitten maastoilu, hyppääminen tai ensimmäinen laukannosto, niin tämän suomileidin selässä jännitys ja pelko hälvenevät tai ainakin kutistuvat käsiteltävän kokoisiksi, voitettaviksi möykyiksi valtaisien mörköjen sijaan.
Tuskin yllätyt kertoessani Nugaan olevan aika lailla kaikkien lempihevonen. Innokkaita hoitajia löytyisi joka sormelle, minkä lisäksi tamma saa ehdottomasti eniten herkkuja. Onneksi neiti ei ole oppinut näykkimään! Eikä se kyllä kerjääkään, tosin fiksuna hevosena voikko varmasti tietää saavansa makupaloja kerjäämättäkin.. Kengittäjä, eläinlääkäri, hieroja, heinäntoimittajammekin kehuvat Nugaata kilpaa lempiasiakkaakseen, ja vaikka kiireinen kengittäjämme toivookin hevosten odottavan sisällä niin tämän tamman hän kyllä hakee yhtään huuliaan mutristelematta sisälle sekä palauttaa takaisin tarhaan, mikäli joku vahingossa sen kengityspäivänä pihalle unohti.
Mikäli tarvitsen lapsenvahtia, naapuriviihdyttäjää tai mitä ikinä, Nugaa hoitaa homman. Voin uskoa voikon kenen tahansa käsiin, tamma ei varmasti aiheuta käytöksellään hämminkiä. Oikeastaan suurin ongelma on saada innokkaat hoitajat antamaan hevoselle hengähdystauko.. Luottohevosena Nugaan hännän voi kiepauttaa rusetille ja korvakarvat kihartaa, putte korkeintaan vähän huokailee. Yleensä ei sitäkään, Nugaa nauttii huomioitavana olemisesta, silloinkin kun joku vahingossa vetää jouhista sitkeän takun vuoksi tai käyttää kainaloiden harjaukseen turhan kovaa harjaa. Mikään hoitotoimenpide ei ahdista, tamma ei pullistele satulavyötä kiristettäessä (tai tympäänny kolmatta tuntia kestävään satuloiden sovitukseen), se nostaa jalkansa, avaa suunsa, ei uhittele, potki tai muutoinkaan koskaan käyttäydy tavalla, jossa olisi mitään moitittavaa. 10++ sekä papukaijamerkki tallikäytöksestä!
Mikään rotunsa ehdoton valioyksilö Nugaa ei ole, ainakaan kapasiteetilla mitattuna. Perushyvä helppo A/110cm/tutustumis, mikä tietysti riittää useimmille. Omalla tasollaan voikko on kyllä hyvä, siltä sujuvat niin koulukiemurat kuin esteetkin ongelmitta, varmasti ja sulavasti, vaikkei tämä nyt teknistä kärkeä olekaan tai yllä aivan samalle viivalle helppojen luokkien upeimpien liitokavioiden kanssa. Ennemmin tämä on se tappotasainen, varma suorittaja, jonka kanssa kaikilla on kivaa ja joka taitavimpien ratsastajien kanssa hakee niitä ruusukkeitakin, jos kisaaminen kiinnostaa.
Nugaan selässä istuu mukavan tukevasti ilman satulaakin. Sen askel on tasainen ja pehmeä, liikkeisiin mukautuu helposti, harjoitusravikaan ei pomputa ja laukka se vasta mukava onkin! Hyppyihinkin pääsee helposti mukaan, kokemattomampikin hyppääjä hoksaa milloin tamma ponnistaa. Mikäli ratsastaja ei ehdi hyppyihin mukaan Nugaa ei ole moksiskaan, se koettaa tasapainottaa ja pelastaa kaiken jatkaen matkaansa seuraavalle esteelle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Estesilmää voikolla on omastakin takaa, ja vaikka jalkatekniikassa on puutteensa Nugaa korjaa aika hyvin ottaen hyvin harvoin puomeja tai kieltoja. Luottoratsu, kuten todettua. Myös maastoiluun, yksin ja porukassa tehtävään. Nugaa toimii kärjessä, keskellä porukkaa sekä peränpitäjänä, se ei turhista säiky ja pysyy rauhallisena, vaikka maastokaverinsa säikkyisivät linnun lauluja ja kantoja.
Nugaa ei hermostu tai suutu, vaikka pidäte jäisi päälle, ratsastaja puristaisi polvillaan tai olisi kaikkien apujensa kanssa hukassa ja ristiriitainen. Voikko suomenhevonen luovii yllättävän taitavasti ristiriitaisuuksien ja taitamattomuuksien läpi ja ohi tulkiten yhdeksän kertaa kymmenestä oikein, mitä siltä oikeastaan haluttiinkaan. Nugaa on yllättävän pehmeä ja taipuisa, se kantaa itsensä paljon paremmassa ryhdissä ja tasapainossa kuin siitä päälle päin uskoisi, ja se on oikea pieni työmyyrä. Vaikka tamma malttaakin hölkätä alitempoista, hidasta, kaikki kyydissä pitävää tahtia päivästä toiseen, siitä löytyy vauhtia ja ruutia, menohaluja. Ja kuitenkin Nugaa pysähtyy täydestä laukasta välittömästi ratsastajan jännittyessä tai pidättein pysähtymistä toivoessa. Lajilla tai ratsastajan taidoilla ei ole väliä, Nugaalla on aina kivaa, erityisesti kun sitä muistaa kiittää ja kehua ääneen lässyttäen sekä kaulaa taputellen.
Tämmöinen vakaan luotettavuuden perikuva on tietysti todella helppo lastata ja kuljettaa, eikä pitkilläkään matkoilla tai vieraissa paikoissa tarvitse jännittää, kuinka Nugaa asioihin suhtautuu. Oma fiksu, luotettava itsensä se on, vaikka sen veisi olympialaisten varikolle huippuratsujen vähän arkisemman näköiseksi tukihevoseksi. Nugaa kyllä seurailee uusissa ympyröissä uteliaana koristekukkasia, toisia ratsukoita sekä oudon tallikissan seikkailuja, malttaen kuitenkin keskittyä omaan ihmiseensä ja siihen, mitä reissun päälle lähdettiin tekemään.
Nugaan tasaisen ja turvallisen tekstin taiteili tuttuun tapaan Lissu T.
Sukulaisia jopa 6 polvessa, pidennetty sukutaulu täällä.
| i. Pyökin Kermamunkki voikko, 154 cm VH23-018-0500 |
ii. Hakkapeliitta musta, 157 cm KTK-III VH22-018-0585 |
iii. Tinasotamies musta, 154 cm KTK-I, VIR MVA Ch VH21-018-1305 |
iiii. Kadon Radikaali rautias, 150 cm SLA-I, KTK-II, Champion, SV-I, EV-II, KEV-II, KV-II, VV-II, First Champion, 3 Star VH21-018-0027 |
| iiie. Syyn Tinarosvoja punaruunikko, 155 cm ERJ-I, KERJ-I, KTK-I VH21-018-0342 |
|||
| iie. Räiskyvän Kulttimaine rautias, 160 cm KTK-III, Champion VH21-018-1308 |
iiei. Räiskyvän Arsenaali rautias, 157 cm KERJ-I VH19-018-0430 |
||
| iiee. Väjen Kulttirunoja rautias, 162 cm KTK-III, KERJ-II VH20-018-1067 |
|||
| ie. Kastehelmen Vaniljasokeri cremello (hopea), 153 cm SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, KTK-III, SV-I VH21-018-0021 |
iei. Jeilin Pullapitkopentele voikko (hopea), 150 cm ERJ-II, KRJ-I, KTK-III, Champion, SV-II, EV-I VH19-018-0889 |
ieii. Platinablondi voikko, 156 cm KTK-III, SV-I, EV-I VH16-018-2087 |
|
| ieie. Vuornan Veikeä Voisilmäpulla hopeanruunikko, 145 cm SLA-II, KRJ-II, KTK-I, VIR MVA Ch VH18-018-1054 |
|||
| iee. Duanin Sokerihumala ruunivoikko, 155 cm KERJ-I, KTK-II, Champion, SV-II, KEV-I VH18-018-1191 |
ieei. Riikinnevan Jantteri rautias, 155 cm KERJ-II, KTK-I, SV-I VH17-018-2097 |
||
| ieee. Tuulenpesän Hattarapilvi ruunivoikko, 156 cm KERJ-II, KTK-III VH18-018-0747 |
|||
| e. Pöystilän Jaa Juustokakku punaruunikko, 155 cm ERJ-I, KRJ-I, KTK-II, EV-II, KV-I, 3 Star VH23-018-0037 |
ei. Justeeri musta, 157 cm YLA2, SLA-I, KRJ-I, KTK-III, SV-II, 3 Star VH21-018-0312 |
eii. Snillin Hovinarri musta, 157 cm SLA-I, KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch, Perfect, SV-II, 3 Star VH15-018-1606 |
eiii. Mörkövaaran Hattutemppu tummanrautias, 152 cm SV-II, KV-II, VAR-II VH15-018-0112 |
| eiie. Sylvin Pinkkiä Prkele ruunikko, 158 cm KRJ-III, Quintessential VH14-018-1609 |
|||
| eie. Helmiahon Haavesydän tummanrautias, 158 cm SLA-I, KRJ-II, 3 Star VH19-018-0988 |
eiei. Huvin Vilperi rautias, 160 cm SLA-II, KRJ-II, KTK-I VH17-018-0755 |
||
| eiee. Helmiahon Haaverakkaus tummanpunarautias, 157 cm SLA-II, KRJ-II VH17-018-0810 |
|||
| ee. Pöystilän Oho Onnenkeksi ruunikko, 154 cm ERJ-I, SV-II, EV-II, 3 Star VH22-018-0518 |
eei. Remulus tummanrautias, 152 cm YLA2, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, KTK-II, SV-I, 3 Star VH21-018-0183 |
eeii. Riiviöiden Roomeo punarautias, 152 cm KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch, 3 Star VH11-018-1297 |
|
| eeie. Pilvipellon Hallantaika punaruunikko, 152 cm SLA-II, ERJ-II, KERJ-II, KRJ-II, KTK-II, VIR MVA Ch, SV-I, 2 Star VH20-018-0326 |
|||
| eee. Pöystilän Hoi Hillomunkki ruunikko, 157 cm SLA-I, ERJ-II, SV-II, 3 Star VH21-018-1551 |
eeei. Kapinan Hierakka vaaleanpunarautias, 155 cm SLA-II, ERJ-II VH17-018-0639 |
||
| eeee. Hornanhovin Kas Kuppikakku punaruunikko, 160 cm ERJ-II, KRJ-II, KTK-I, SV-II, 3 Star VH21-018-0161 |
syntynyt 29.04.2024
i. Kenraali Susihukka
3 Star
Kuinka kamala omistaja olen, kun olin unohtanut ilmoittaa hevoseni suomenhevosten laatuarvosteluun? Olin nimittäin alkanut valmistella Nugaata sinne nyt, kun se pyöräytti ensimmäisen varsansa ja voitaisiin mammalomalla käydä näyttäytymässä pippaloissa. Sukutietoja tarkastellessa bongasin, etten ollut käyttänyt sen emää Jadeakaan vielä siellä! Mutta ei hätää, eihän kukaan kiellä viemästä tammaa ja sen jälkeläistä samaan tilaisuuteen osallistumaan.
Niinpä kävin molempien suvut läpi ja kyllähän sieltä muutama aukko löytyi korjattavaksi. Onneksi jokaisesta kadonneesta löytyi tarvittavat tiedot ja saatiin komeat suvut taas ajantasalle. Jadella on hieman etumatkaa Nugaaseen verrattuna, koska sen kanssa on valmentauduttu ja onhan se käynyt jo lajilaatuarvosteluissakin pyörähtämässä. Se ei saisi suvustaan ihan täyttä kahtakymmentäviittä pistettä, koska sen emä on palkittu vain yhdessä laatuarvostelussa. Josta tulikin siis tajuttua, että myöskään Jaden emää Olgaa ei ole käytetty suokkien laatuarvostelussa! Ja juuri muistinkin, että eihän ongelmana olekaan vain minun unohdukseni, ettei yhtäkään kolmesta tammasta ole käytetty. Syynähän on tietysti se, että laatuarvosteluhan oli vuoden päivät tauolla ylläpitäjän vaihdoksen myötä ja aloittaessaan tilaisuudet oli auki vain tuomareille. Nyt lisäksi tilanne on se, että tilaisuuksia järjestetään vain joka toinen kuukausi, joten ainakin Olga ja Jade olisi ihan aiheellista viedä samaa aikaa tilaisuuteen.
Voisin Nugaan kanssa vielä odotella ja viedä sen sitten vasta heinäkuussa. Tarkastelin kuitenkin, että vaikkei nuoremmalla olekaan laatuarvostelutuloksia tai valmennuksia, niin onhan sillä kuitenkin kantakirjapalkinto ja kolme varsa-arvostelun tulosta sekä onhan sen kanssa touhuttu muuta. Minun laskelmien mukaan sen pitäisi saada lisäpisteosiosta jopa täydetkin pisteet. Kisoista jää suoraan viisi ekstrapistettä saamatta, koska Nugaalla (kuten ei kahdella muullakaan tammalla) ei ole VSR-Cup-sijoituksia, mutta tulee siitä kuitenkin tavalliset kaksikymmentä pistettä. Nugaan isä ei ole palkittu, joten sukuosiosta jää sen myötä kaksi pistettä saamatta. Yksi piste jää myös sen myötä, että tamman emä osallistuu samaan aikaan SLA-tilaisuuteen. Kaksikymmentäkaksi pistettä on kuitenkin ihan kelpo tulos suvusta.
Lisäksi ainahan palkintoa voi käydä korottamassa, jos se ei miellytä. Mutta tulipahan vain mieleen, että onhan minulla tallissa muitakin hevosia kuin nämä kolme tammaa. Oripuolella taitaa olla useampikin herra käyttämättä ja ne ovat luultavasti ns. valmiimpia kuin ainakin Nugaa. Vaikka olisikin hauskaa päästä viemään kolmen sukupolven tammat samalla kertaa, niin taitaa jäädä se nyt tekemättä. Luultavasti Jadekin jää odottamaan vuoroaan eli vain Olga taitaa osallistua toukokuun tilaisuuteen.
Nugaa on ollut pienestä pitäen ihan mahdoton villivarsa, jossa oli pitelemistä ja sen emä oli ihan helisemässä sen kanssa. Voittekin vain kuvitella kuinka tyytyväinen Jade oli, kun Nugaa vihdoin vieroitettiin siitä. Jadehan oli alkanut vieroittaa neitoa jo neljän kuukauden ikäisenä, mutta lopullisesti vieroitus tapahtui, kun Nugaa oli noin kuuden kuukauden ikäinen. Kouluttaessa tammaa vaadittiin todella lujia hermoja ja taistelutahtoa, koska vaikka tamma oli fiksu, sen keskittymiskyvyn puute ja vauhdikas mielentila kerta toisensa jälkeen aiheutta sen, ettei opit menneet noin vain perille.
Kolmivuotispäivä tuli ja meni ja ihan yhtäkkiä Nugaa odotti karsinassaan rauhallisesti eikä tyypilliseen tapaansa riekkunut puolioven yläpuolella, että missä minun ruoka on. Käytimme tammaa kolmeen otteeseen lääkärissä, tutkittiin ja pisteltiin ja tehtiin kaiken maailman ultria, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Kun rauhallinen käytös jatkui toista kuukautta eikä mitään muuta "vikaa" tapahtunut, meidän piti yksinkertaisesti uskoa, että Nugaasta oli vihdoin kasvanut aikuinen! Nyt tamma onkin kaikkien lempihoidokki ja -ratsu, minkä takia sille on tehty ihan varauskirja, jotta kaikki saavat tasavertaisesti työskennellä sen kanssa.
Nugaalla piti kiirettä joulukuussa, koska 20. päivä kävimme niin suokki- kuin kouluvarsojen arvioinnissa ja viimeinen päivä oli vuorossa sitten estevarsojen tilaisuus. SV-II-palkinto tuli yhteensä 39,75 pisteellä, KV-I-palkinto napsahti komealla 76 pisteellä ja EV-II-palkinto tuli 32 pisteellä. Näiden myötä onkin hyvä keskittyä treenaukseen ja päästään starttaamaan tamman kisaura.
Suomenhevosten tilaisuus oli ehkä pienin näkemäni: Kaksivuotiaita osallistui vain kaksi, kolmivuotiaita oli yhteensä viisi ja nelivuotiaita ei ollut lainkaan! Mutta kiva että tilaisuus silti järjestettiin eikä peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Rakenteesta Nugaa sai kuusi pistettä ja suvustaan kahdeksan. Rakennearvostelun aikana tamma hieman kenkkuili ja sai siitä kolme pistettä, kun taas muuten sen käytös oli 5,25 pisteen arvoista. Ratsastuskokeessa osallistujat suorittivat helppo C -tason kouluohjelman ja siinä tultiin tamman kanssa kolmanneksi prosenteilla 59,807. Tästä tamma sai kymmenen lisäpistettä ja ohjelman arvioinnista tuli 7,5 pistettä.
Samanlaista osallistujakatoa ei ollut kouluvarsojen arvioinnissa, koska kolmivuotiaita oli yhteensä kaksikymmentä ja nelivuotiaita kolme. Mielestäni nelivuotiaita on yleensäkin reippaasti vähemmän kuin kolmivuotiaita, koska moni varmasti käyttää hevosen arvioinnissa mahdollisimman aikaisin, niin pääsevät sitten keskittymään kisaratojen valloittamiseen. Nugaalla meni todella hienosti täällä, koska se oli Luokkavoittaja I sekä tietysti myös paras suomenhevonen, minkä lisäksi se sai myös koko tilaisuuden parhaat sukupisteet! Rakenteesta tamma sai seitsemän pistettä, mutta askellajeissa oli vaihtelua: Laukasta tuli viisi, ravista vain yksi ja käynnistä kaksi pistettä. Lisäpisteitä kertyi neljä ja suvustaan neiti sai komeat 57 pistettä!
Estevarsoja osallistui enemmän kuin suokki- ja kouluvarsoja yhteensä, kaiken kaikkiaan huimat neljäkymmentä! Rakenteesta Nugaa sai kahdeksan pistettä eli estepuolelle sillä on selvästi sen puolesta enemmän kykyjä. Suvusta tuli täydet kymmenen pistettä, mutta käytöksestä vain kaksi pistettä viidestä. Irtohypyttäessä ja askellajitestissä tuli molemmista kolme pistettä ja lisäpisteosiosta tuli vielä kuusi pistettä lisää.
Kenraali Susihukka KTK-II yhteensä 72 pistettä: 18 + 18 + 18 + 18
Pöystilän Taivaantulet KTK-III yhteensä 66 pistettä: 17 + 16 + 16 + 17
Pöystilän Jaa Juustokakku KTK-II yhteensä 70 pistettä: 18 + 18 + 17 + 17
Pöystilän Nam Nougatini KTK-III yhteensä 67 pistettä: 17 + 17 + 16 + 17
Pöystilän Keppostelija KTK-III yhteensä 66 pistettä: 16 + 17 + 17 + 16
Pöystilän Marakatti KTK-III yhteensä 67 pistettä: 17 + 17 +16 + 16
Juoppotintti KTK-III yhteensä 67 pistettä: 17 + 16 + 17 + 17
Katveen Kraatteri KTK-III yhteensä 66 pistettä: 16 + 17 + 17 + 16
Aiemmin olin ajatellut, että Nugaa jää herkkulinjan viimeiseksi, koska en uskonut löytäväni kovin helposti suvullisesti sopivaa oria sille. Mutta pian tamman syntymän jälkeen tajusin, että sellainenhan löytyy ihan omasta tallista! Kenraali Susihukalla on käytännössä saman mittainen suku (kuuden polven lisäksi kaksi nimeä seitsemännessä polvessa) ja heillä on keskenään vain neljä samaa yksilöä ja nekin kaikki siellä viimeisessä täydessä polvessa. Tämän lisäksi toki Hukalla itsellään on jo kolme kertautuvaa nimeä, mutta silti sukusiitosaste jää todella pieneksi. Hukka on toki koulupainotteinen, mutta hyppää se sentään pieniä esteitä, joten se riittää kyllä minulle.
Nimen kanssa menikin sitten tovi jos toinenkin, kun aluksi yritin etsiä armeijasanastosta jotain jälkiruoka-aiheita. Mitään ei sieltä suunnalta löytynyt, koska ruokaan viittaavat olivat joko kytkinlevy (pyöreä näkkileipä) tai vääpelin räkä (helposti lohkeava kiisseli). Ensimmäinen ei ole edes jälkiruoka ja toinen on hieman iljettävän oloinen nimitys, joten ei kiitos sille.
Sen jälkeen listasin kolmikirjaimiset sanat, joita oli seuraavat: Hei, Kui, Muu, Pyh tai Pah, Rai ja Vai. Hei Hyytelö ja Hei Hattara olisi molemmat olleet ihan kivoja, mutta emälinjassa on jo Hui ja Hoi, joten halusin jotain erilaista. Rai Rinkeli oli listalla jo, kun Pikun varsan kohdalla mietin nimiä ja samasta syystä se jäi nytkin pois: Onhan se ihan kiva, mutta ei tarpeeksi. Vai Vohveli ja Vai Vanukas kuulostivat jotenkin hölmöiltä myös, joten nekin poistuivat nopeasti listalta. Lisäksi tammalinjan ensimmäinen tamma on Voi Viineri, niin senkin puolesta kivempi keksiä jollain muulla kirjaimella alkava. Listalla oli myös karkkeja kuten Kookospallo, Marmeladi ja Piparminttu, mutta koska ne ovat juurikin vain karkkeja eikä niinkään jälkkäreitä, poistin nekin.
Muita nimiä oli vielä (Kui) Kiisseli ja Kääretorttu; (Muu) Marsipaani, Muffini, Marenki ja Mokkapala. En oikein osannut näistä valita mitään, mutta sitten rupesin miettimään, että tämä tamma tulee olemaan oikeasti viimeinen. Sen tulevalle varsalle minun pitäisi nimittäin löytää seitsemänpolvinen ori, jolla ei ole (liikaa) samoja nimiä, olisi kisannut esteillä ja koulussa sekä kaikista suurin ongelma olisi oikeasti se, etten jaksaisi lisätä sen sukulaisia tietokantaan! Jos isän kaikki sukulaiset on täysin uusia, niin pelkästään viimeisen polven evm-sukuisten hevosten (128 kpl) kaksipolvisista suvuista tulisi 512 nimeä ja todella monella on kolmipolviset suvut - joillain jopa neljä- tai viisipolviset! Siihen päälle sitten kaikki ne virtuaalimaailmassa olevat hevoset eli 255 yksilöä.
Joten koska tämä tulisi hyvin, hyvin - hyvin - varmasti olemaan se viimeinen minulle jäävä tamma, pitäähän sen nimen tietysti alkaa P-kirjaimella, koska kasvattajanimikin alkaa sillä. Pyh tai Pah Pikkuleipä ei oikein osunut, mutta Pöystilän Pyh Paahtovanukas alkoi jo kuulostaa oikein hyvältä. Onhan tuo Pyh ehkä vähän negatiivisen oloinen, mutta Pah Paahtovanukas ei taasen solju yhtä kivasti, joten Pyh siitä nyt tulee.
Tyypilliseen tapaan olen myöhässä, kun niin saamaton olen. Nugaalla on huomenna jo kaksivuotispäivä, joten sen olisi voinut ilmoittaa tämän kuun Suomenhevos- ja Estevarsojen tilaisuuksiin. Mutta arvaa vaan oliko ensin mainitun viimeinen ilmoittautumispäivä jo viikko sitten ja jälkimmäisenä mainitulla se olisi ollut eilen. No ei auta kuin odotella seuraavaa kuukautta ja ilmoittaa tamma sitten kolmivuotiaana näihin sekä Kouluvarsojen tilaisuuteen myös.
Niin, en tiedä muistaako kukaan tai lukeeko edellisiä päivityksiä, mutta Nugaan nimeksihän piti tulla Nougatine eikä Nougatini. Joku hölmöläinen kuitenkin onnistui kirjoittamaan kaikkiin virallisiin papereihin jälkimmäisen muodon ja sehän meni jokaisesta läpi, niin tamma on nyt sitten virallisesti Nougatini. Kyllähän sen varmaan muutospyynnöllä saisi korjattua, mutta tuntuu jotenkin turhalta lähteä häiriköimään työntekijöitä yhden kirjaimen takia. Ja jos joku nyt mielensä pahoittaa, ettei Nougatini välttämättä ole se ihan suomalaisin tai ruotsalaisin sana (ihan kuin nougatinekaan olisi), niin se olkoon hänen ongelmansa.
Niin ne suunnitelmat tosiaan muuttuu, koska alunperinhän Jade oli tarkoitus astuttaa Kaihovaaran komealla ruunikolla Kelmillä. Mutta kun tamman varsotus tuli oikeasti ajankohtaiseksi, törmäsin vielä vaikuttavamaan oriin: Pohjois-Englannissa asuvaan voikkoon Kermamunkkiin! Suvun yksilöiden suhteen kyseessä on hyvin samanlainen kuin aiemmin mainittu ori, eli ei lainkaan samoja nimiä kuin Jadella, mutta muutamia tuttuja yksilöitä, jos verrataan Pöystilän koko sukukantaan. Menestykseltään Munkki-Manun sukulaiset ovat ehkä hieman menestyksekkäämpiä ja monipuolisempia, koska Kelmin suku on enemmän kenttään painottunut. Tietysti suvun menestys ei takaa varsalle välttämättä mitään eikä tittelit muutenkaan ole se juttu tässä asiassa. Onhan Manu nimittäin luonteeltaan myös aivan mahtava, vaikka vähän ruualle perso onkin. Ja mainittakoon nyt vielä yksi käytännössä ihan turha plussa eli onhan orin suvussa nimiteemaan sopivia yksilöitä kuten Pullapitkopentele, Veikeä Voisilmäpulla ja Aamukakkukahvi.
Nugaan varusteista kiitos: Dragon Age Estate (DAE) Equestrian PRO (EQP) MWS Boutique (MWS), OddPixel (OP) ja Provando Shop (PS).
Ruokatarvikkeet ostamme Equestrian PRO:sta (EQP) ja Stjärnesands Hästeristä (SH).
| Saavuttanut ERJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 5, pisteitä yhteensä 3258.48. |
•
hyppykapasiteetti: 664.82 •
rohkeus: 696.05 •
kuuliaisuus ja luonne: 1897.61 •
|
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 4, pisteitä yhteensä 3036. |
•
kuuliaisuus ja luonne: 1897.61 •
tahti ja irtonaisuus: 1138.39 •
|
