Herraisä✝ 09.10.2021

15.09.2021 - Daddyn Rate My Pony -tulokset

25.01.2021 - Vuoden ensimmäinen laatuarvostelu

Tämän vuoden ensimmäiseen Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistui meiltä niin sanotusti täydet kolme hevosta. Ensimmäisenä arvioitavaksi olin ilmoittanut Daddyn, jolle tämä olisi luultavasti viimeinen laatuarvostelu, jollen innostu viemään sitä vielä Yleislaatuarvosteluun. Molemmat tuomarit arvioivat orin rakenteen yhdeksän pisteen arvoiseksi, josta olen todella ylpeä. Kilpailuosiosta tuli neljäkymmentäkaksi sijoitusta, koska olimme sijoituneet kahdesti KERJ-Cupissa. Suvusta tuli ekstrapisteineen täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska Daddyn isä on palkitut KERJ-palkinnolla, emä kisannut menestyksekkäästi lajissa (tästä 22p) ja näiden lisäksi orin suvussa on kaksitoista muuta KERJ-palkittua hevosta, jotka toivat loput kolme pistettä. Jälkeläisosiosta tuli kaksikymmentäyksi pistettä, koska orilla oli useampi kenttäratsastuskisoissa menestynyt jälkeläinen. Luonnollisesti myös lisäpisteistä tuli täydet viisitoista pistettä. Kaiken kaikkiaan Daddy keräsi komeat 112 pistettä, jolla se sai helposti KERJ-I-palkinnon.

Seuraavana osallistui joukon ainoa tamma eli Neia. Se sai tuomareilta kahdeksikot rakenteesta, kahden KERJ-Cup-sijoituksen ansiosta kisaosiosta tuli 42 pistettä ja suvusta 22,5 pistettä, koska emä ja yksi sukulainen oli entuudestaan palkittu ja isä lisäksi kisannut menestyen kenttäkisoissa. Jälkeläisistä Neia sai 18,75 pistettä ja lisäpisteistä viisitoista, joten yhteensä 106,25 pisteellä tamma sai ansaitusti I-palkinnon.

Viimeisenä minun valjakosta osallistui Tumnus, jolle odotin saavani edes jonkun palkinnon eli en edes odottanut ykköstä. Rakenteellisesti Tumnus oli samaa tasoa Daddyn kanssa eli yhdeksän, KERJ-Cup-sijoituksia oli yksi, joten kisoista tuli yhteensä neljäkymmentäyksi pistettä. Tumnuksen isä Tuutti oli palkitut KERJ-I-palkinnolla ja emä sijoittunut kenttäkisoissa, joten niiden ansiosta suvusta tuli kaksikymmentäkaksi pistettä. Jälkeläisosiosta tuli vain kolmetoista pistettä, koska orin jälkeläiset eivät olleet vielä niin paljon kilpailleet. Lisäpisteosiosta tuli vain yksi piste, mikä olikin suurin syy alhaiselle kokonaispistemäärälle. Olen kuitenkin tyytyväinen, että 86 pisteellään Tumnus sai KERJ-III-palkinnon. Saatan harkita vieväni orin uusintaan, kunhan sen jälkeläiset osoittavat kavionsa kenttäkisoissa ja saadaan muuta meriittiä orille lisäpisteosioon, mutta kyllähän tuota kolmostakin kehtaa esitellä.

20.09.2019 - Suomenhevosten laatuarvostelu

"Daddy, alahan tulla nyt", huutelin tarhan portilla mustalle piensuokille. Ori ei tehnyt elettäkään, että olisi edes kuullut minua, joten toistin käskyn tomerammin: "Tänne!" Nyt näkyi jo korvan liikahdus ensin suuntaani ja sitten takaisin etukenoon. Kolmannen komennuksen jälkeen ori vihdoin kääntyi ja lähti tallustamaan laiskasti minua päin. "No niin, oliko se nyt taas niin kovin vaikeaa", kysyin retorisesti Daddylta, kun talutin sitä tarhastaan ulos. Vein sen harjauspuomille, johon olin aiemmin jättänyt sen harjapakin. Harjasin orin pikaisesti, koska joudun siistimään sen kuitenkin määränpäässä uudelleen. Varustin orin kuljetussuojaimilla ja talutin sen traileriin, jotta pääsisimme kohti Suomenhevosten laatuarvostelua. Tällä kertaa mukaan ei lähtenyt muita hevosia, joten päädyin matkalle yksin. Ajaminen on ihan mukavaa seuran kanssa, mutta tykkään siitä myös yksinäni. Saanpahan kuunnella juuri sitä musiikkia juuri niin kovaa kuin haluan.

"Laatutyyppi, rotu- ja sukupuolileima vain kolme?" luin ääneen saamastani paperista. "No joo, onhan muutama kommentoinut sun olevan vähän ponimainen, jota piensuokkien ei kuitenkaan pidä olla." Muista rakenteen osa-alueista ori sai nelosen, joten rakennearvostelun loppupistemäärä oli viisitoista. "Käytöksessä (luonne) sulla on edelleen parantamisen varaa, joten ei ihmekään että siitä tuli viisitoista, kun maksimi olisi ollut jopa kaksikymmentäviisi." Siihen ei kuitenkaan auta enää oikein mikään, joten on mentävä sillä mitä on, mietin lukiessani arvostelupaperia eteenpäin. "Koska sun isä on myös palkittu täällä samaisessa paikassa, mutta emäsi ei, niin suvusta tulikin kaksikymmentäkolme pistettä", kerroin Daddylle sen rohmutessa viimeisiä heiniään maasta. Omista kisoista ori sai tietenkin täydet pisteet, koska olemme kilpailleet menestyksekkäästi niin suomenhevosille kuin kaikille avoimissa kilpailuissa. Myös lisäpisteistä kerättiin täydet pisteet, joten yhteensä ori sai 98 pistettä. Sillä Daddy ansaitsi itselleen ykköspalkinnon, joten taittelin paperin takataskuuni ja varustin orin ja laitoin sen traileriin, niin pääsimme kotimatkalle.

31.07.2019 - Rotunäyttely aikuisten kanssa

Se oli taas se aika kuukaudesta eli Virtuaalisten Suomenratsujen rotunäyttelyt. Tällä kertaa erikoismainintoja ei jaettu ja osallistujamäärätkin oli jotenkin vähäiset, liekö suurin osa suokki-ihmisistä ottanut kesän kuten pitää: Silloin hevoset viedään laitumelle ja itse voidaan viettää lomaa! Olihan minullakin useampi hevonen kesälaitumella, mutta ei se silti estänyt hakemasta niitä sieltä päiväksi näytille.

Daddy oli aikuisista hevosista ainoa ori ja kahdentoista osallistujan luokassaan se tuli viidenneksi ja sai II-palkinnon. Tammaluokkaan osallistui Anni, Elli sekä Rinna ja niistä jokainen sai III-palkinnon. Ja olihan se ihan ymmärrettävää, niistä jokainen oli aika pulskassa muodossa ja Annikin oli oma (v)ihastuttava itsensä.

30.06.2019 - Musta piru (KERJ-Cupin tarinatuotos)

Tehtävänanto Vähintään 100 sanaa (ei ylärajaa, joskaan pituus ei ole automaattisesti parempi juttu!). Ujuta hevos-/kilpailutekstiin kahden hahmon välistä keskustelua pelkin repliikein (ilman johtolauseita kuten hän sanoi, kysyin jne.) vähintään neljän repliikin verran (ei ylärajaa). Kaikki muu on vapaasti toteutettavissa!

Saatuani vastahakoisen, seiniä potkivan orin ulos trailerista, laitoin sen ulkopuolella olevaan sidontakahvaan kiinni ja huokaisin syvään. Kuskina toiminut Laura tuli luokseni ja katselimme narussa rimpuilevaa hevosta vierekkäin.

"Miksei Daddy voi olla niin kuin muutkin suomenhevoset?"
"Ai mikä, rautias?"
"No ei! Vaan sellanen, joka haluaa tehdä yhdessä töitä eikä pistäis hanttiin joka asiassa."
"Eihän se olisi silloin Daddy, jos se ei alkaisi kolistella heti, kun pysäytin auton tai jos se tulisi ulos kuin mikäkin lammas."
"No ei niin, mut silloin sitä olis paljon kivempi käsitellä. Miksen mä saanut Kyöstiä tai vaikka Likkaa, sekin on helpompi kuin tää piru!"

Mutta eipä minun auttanut itkeä, vaan hain trailerista kiltisti orin varusteet ja aloin laittaa sitä valmiiksi. Onneksi minun ei sentään tarvitse sen selkään mennä, siinä vasta olisikin jotain!

23.06.2019 - Sysälän agilitykilpailut

On niin ihanaa, kun löytää Facebookista tai jotain muuta kautta ilmoituksia hevostapahtumista, jotka ovat muutakin kuin näyttelyitä tai maastoreissuja. Kyllähän minä rakastan maastoja, kun saa lähteä porukalla uusiin maastoihin, mutta kaikki erikoisemmat tapahtumat on silti minun juttu. Kuten eilinen agilitykilpailu Sysälässä! Osallistuin sinne Kyöstin, Daddyn ja Leian kanssa, kukin omassa luokassaan.

Radan ensimmäisenä esteen oli pujottelu, jonka suoritin Kyöstin kanssa ihan suosiolla käynnissä, Daddyn kanssa mentiin vähän käyntiä ja muutama raviaskel, mutta pikku-Leian kanssa ravattiin ihan koko pujottelu! Sen jälkeen oli hyppyeste, jonka Kyösti ja Daddy hyppäsi kuin vettä vain, mutta Leia ei ollut ihan niin innoissaan ja kolautti puomin alas. Kolmantena oli portti, joka piti suorittaa rauhallisesti käynnissä. Toinen hyppyeste onnistui Leialtakin hyvin, mutta Kyösti kompasteli omiin jalkoihin ja rysähti suoraan puomia päin. Ei sille onneksi sattunut mitään, ego enintään otti vähän osumaa.

Laveriesteellä Leialla oli taas vähän vaikeuksia, kun on kuitenkin niin pienikokoinen, mutta pääsi se ylös lopulta. Daddy taasen ei meinannut seisoa ylhäällä vaadittua aikaa ja Kyösti ei olisi halunnut tulla alas. Tämän jälkeen oli vuorossa pressuista tehty tunneli, jonka kaikki suorittu kovalla vauhdilla. Leia ja Daddy asetti etusensa oikein nätisti seuraavana olleeseen renkaaseen, mutta Kyösti vaihteli vuoroin vasenta ja sitten oikeaa jalkaa, kunnes neljännellä yrittämällä saatiin molemmat samaan aikaan paikalleen.

Keinuesteellä Leian kanssa suoritimme tietenkin helpomman version ja Kyöstin kanssa otimme vaikeamman, mutta Daddyn kanssa olin ennen suoritustamme miettinyt pitkään kummalla mennään. Daddy teki itse oman valintansa ja menimme vaativamman esteen yli ja hyvin se siitä suoriutuikin. Lopuksi minun piti vielä peruuttaa hevonen puomien väliin. Hevosten luokassa oli kaiken kaikkiaan kymmenen osallistujaa ja valitettavasti pujottelussa tulleiden tolppaosumien ja muiden virheiden tuomat lisäsekunnit jättivät meidät viimekseksi. Leian pikkuponien luokassa oli viisi osallistujaa ja siinä tulimme neljänneksi. Daddy osallistui säkäkorkeuden perusteella isojen ponien luokkaan, jossa oli kaiken kaikkiaan kahdeksan osallistujaa ja me tulimme kolmanneksi! Siitä hyvästä Daddy ansaitsi komean ruusukkeen ja viisikymmentä virtuaalieuroa herkkukassaansa.

16.06.2019 - Aurotaipaleen maastoreissu

Aurotaipaleelle oli saapunut minun, Tiituksen ja Hellon lisäksi vain yksi ratsastaja, mutta sehän ei haitannut meitä lainkaan, koska pääsimme matkaan aika tarkallaan kello kaksitoista. Ensimmäisenä lähti itse järjestäjä Henna hienolla puoliverisellään eteenpäin. Hänen jälkeen oli Michelle vähintään yhtä komean puokin selässä, joten olin hieman huvittunut, kun lähdin seuraamaan niitä ponimittoihin jääneen Daddyn selässä. Ja rupesin ihan nauramaan, kun katsoin taakseni, jossa Hello ja Tiitus tuli vielä edeltäjiäni isomman Skotin vetämässä kärryssä.

Reissu alkoi vajaan kilometrin pituisella hiekkatiellä, minkä jälkeen pääsimme havumetsikköön. Polut oli mukavan tasaiset ja leveät, eihän Tiitus ja Hello olisi muuten voinut mukaan tullakaan. Alussa Daddy vilkuili vähän väliä taakseen, ihan kuin nähdäkseen, että nytkö kolisteleva paholainen on tarpeeksi lähellä, että siihen yltäisi nostaa takasiaan. Mutta reilun puolen tunnin päästä ori tuntui rentouneen ja keskittyi ihan muihin asioihin. Kuten siihen, että laukkaaminen olisi paljon kivempaa kuin ravaaminen, jossa pyrin orin pitämään. Pitkään Daddy jaksoi yrittää nostaa laukalle ja parin askeleen verran siinä onnistuikin, mutta pääasiassa kuljimme vain hyvin reippaassa ravissa tai käynnissä.

Poikkesimme myös todella upean lammikon rannalla ja olisi tehnyt terää päästä itsekin pulahtamaan sinne. Mutta valitettavasti tällä kertaa se ei kuulunut ohjelmistoon, mutta hevoset pääsivät kastelemaan jalkansa sinne. Kuten myös minä, koska Daddy on suhtkoht pieni ja itsekin ehkä muutaman sentin liian iso sille. Ja kyllähän kaikki tietää mitä hevonen tekee innostuessaan? Ottaa reippaita sivuaskeleita, nostaa isomman vaihteen silmään ja tekee mitä vain, mikä saa veden parhaiten loiskumaan.

Selvisimme reissusta ilman sen suurempia ongelmia ja pääsimme takaisin tallille. Huolsimme hevoset ensimmäisenä ja Hello laittoi Skotin traileriin. "Sopisiko, että istuisimme hetken tässä auringossa? Ei olisi kiva lähteä ajelemaan kotio näin märissä vaatteissa", naureskelin osoittaen tummaksi muuttuneita housujani. "En tajunnut ottaa vaihtovaatteita mukaan, vaikka olisihan se nyt pitänyt jo senkin takia, että hikihän reissussa tuli."
"Joo, ilman muuta, Skotti varmaan malttaa odottaa trailerissa ja ehkä Daddyn voisi sitoa tohon ulkopuolelle?" Tiitus sanoi.
"Jep, ei kannata laittaa sitä ainakaan sisälle kolistelemaan, Skotti saa vielä sydärin siitä", Hello tokaisi.

Näin teimme ja istuimme hetken aikaa tallipihassa olevalla terassille jutellen niitä näitä. Itse en kyllä istunut kovin pitkään, vaan nousin seisomaan, jotta housuni kuivuisivat paremmin.
"No niin, eiköhän nämä ala olla jo ihan siedettävät", sanoin kun kävelin traileria kohti. "No niin Daddy boy, laitetaas sinutkin sisälle, niin päästään kotiin."

26.05.2019 - Kevätkarkelot Auburn Estatessa

Huhhuh, johan oli viikko, sen vaan sanon! Osallistuin kolmella suomenhevosellani Auburn Estaten kevätkarkeloihin, joissa 18. päivä kilpailtiin esteratsastuksessa, 19. päivä kouluratsastuksessa ja muutaman välipäivän jälkeen 24-26. päivien aikana suoritettiin kenttäkilpailun osakokeet. Nyt olenkin ihan puhki enkä aio tehdä yhtään mitään koko loppukuukauteen!

Minua jännitti todella paljon, koska nämä olivat virallisesti ensimmäiset koulukilpailut Daddyn kanssa. Ollaanhan me parissa kenttäkisoissa jo käyty ja sielläkin on kouluosuus, mutta se on silti vain kolmannes koko kilpailusta, joten arviointi ei ole niin tarkkaa tavallaan. Mutta aivan turhaan jännitin, Daddy oli aivan mahtava! Meidän prosentit oli 71,500% eli todella upeat ja jäimme niukasti palkintopisteiltä jäädessämme neljännelle sijalle. Mutta olen todella ylpeä minun pikkupojasta!

Kenttäkilpailuissa en enää jännittänyt koulua enkä edes rataesteitä, mutta maastoesteet, huh. Täysin uusi maasto, suhtkoht uusi ratsu alla ja sekin on vieläpä nuori ja ori kaiken kukkuraksi. Kai sitä nyt vähemmästäkin pelkää, että pudottaako ratsu minut matkan varrelle. Perjantain kouluosuudessa olimme sijalla 5/7 ja siinä saimme prosenteiksi 65,68. Lauantaina oli rataesteiden vuoro ja sieltä saimme 12 virhepistettä jääden sijalle 6/7. Sunnuntaina oli sitten se hieman pelkäämäni maastoesteosuus, jossa Daddy ei minua pudottanut, mutta kerättiin aivan älyttömästi virhepisteitä. Tarkastelin tuloksia, niin ensimmäiseksi ratsastanut sai 4,2 virhepistettä ja me kerättiin 41: Kymmenkertainen määrä kuin ekaksi tullut! Noo, tästä voi nousta vain ylöspäin ja hei, en pudonnut!

20.05.2019 - Kantakirjatilaisuus

Vaikka emme olleetkaan Daddyn kanssa vielä ihan selvillä vesillä sen suhteen, että kummassa päässä narua on johtaja, ilmoittauduin sen kanssa silti toukokuun suomenhevosten kantakirjatilaisuuteen. Ja hyvä että teinkin, orihan osasi olla harvinaisen nätisti ja nappasi ykköspalkinnon sieltä! Eipähän tarvitse huonon käytöksen takia lähteä uusimaan palkintoa, koska kyllähän se nyt oli tiedossa, että rakenteeltaan ori on ykkösen hevonen. Daddyn tasaisen komea pisterivi oli: 21 + 20 + 20 + 20 = 81p.

15.05.2019 - Maastoestekilpailuissa

Tehtävänanto Kevään kunniaksi maastoradalle on piiloutunut riemunkirjava ja karvainen pehmolelutipu, joka vaihtaa paikkaa ratsukoiden suoritusten välillä. Missä tipu oli juuri teidän suorituksenne aikana, ja kuinka hevosesi suhtautui siihen? Istuiko se kannonnokassa vai keskellä rengasestettä?
Kirjoita parista virkkeestä lyhyehköön tarinaan pituinen vapaavalintainen kuvaus lelutipun näkökulmasta tai vaihtoehtoisesti piirrä kuva tästä kohtaamisesta.

Minut oli juuri siirretty kentälle nököttämään, ihmeellisen nestemäisen neliön luokse. Sitä minä siinä tutkailin, hieman tylsistyneenä, koska ratsukkoja ei ollut näkynyt missään. Mutta ai että, sieltä yksi jo tuleekin! Voi kun se on niin pieni, paitsi tuo ratsastaja näyttää jotenkin turhan isolta sen selkään. Ihan reilulla vauhdilla ne kipittävät, hyppäsivät jo viereisen esteen yli ja nyt kaartavan tänne: "Heeeeiiii, tervetuloa, tervetuloa! Tästä näin v..." *plätsis* "Ptyih, ptyih! Eihän tuo nyt ole reilua!" Huusin heristellen siipeäni heidän peräänsä. Mutta pyh pah, he eivät korvaansa lotkauttaneetkaan, vaan jatkoivat vauhdilla eteenpäin. Ja minä parka kastuin ihan litimäräksi, epäreilua!

10.05.2019 - Kaihovaaran synttäriviikonloppu

Tämä viikonloppu oli pyhitetty minun kahdelle suo(si)kkipojalle, Kyöstille ja Daddylle. Kaihovaara on suomenhevostalli Pohjois-Pohjanmaalla eli sinne ei ollut mahdottoman pitkä matka kotikonnulta, joten ilmoittauduin tallin synttäriviikonloppuun. Perjantaina järjestettiin leikkimielinen suunnistuskilpailu, jossa isojen ponien luokkaan osallistuin Daddyn kanssa ja kylmäveristen luokkaan Kyöstillä. Olin tietenkin varmistanut järjestäjältä, että saahan ponikokoiselle kylmäverisellä osallistua ja se onnistui. Daddyn kanssa voitimme oman luokkaamme ja Kyöstin kanssa tulimme toiseksi. Osallistujia oli kyllä harmillisen vähän, joten voitto kahden osallistujan luokassa tai toiseksi tuleminen kolmen osallistujan kesken ei ole ihan niin hehkeä saavutus. Daddy sai komean kultapokaalin ja Suomi-lipulla koristellun valkoisen satulahuovan ja itselleni sain uuden kypärän, siinäkin hieno Suomi-lippu. Kyösti ansaitsi hopeapokaalin, loimen sekä kimaltelevan otsapannan.

Lauantaina 11.05.2019 oli söpöysnäyttelyt, jossa oli viisi luokkaa: kaksi luokkaa erikokoisille poneille, kylmäveriset, lämminveriset ja täysiveriset. Näissä sai ilmoittaa kaksi hevosta yhteen luokkaan, joten ilmoitin molemmat pojat kylmäveristen luokkaan. Nyt oli Kyöstin vuoro loistaa, koska se voitti kuuden osallistujan kesken! Palkinnoksi se sai sini-valkoisen ruusukkeen, upean mustanahkaisen riimun, jossa on kultaiset koristeet sekä siihen sopivan talutushihnan. Niissä kelpaa kyllä esitellä oria uudestaankin! Daddy jäikin sitten viimeiselle sijalle saaden kyllä erikoismaininnan kauneudestaan. Enkä yhtään kummastele sijoitusta, pikkupoika käyttäytyi taas itselleen tyypilliseen tapaan eikä pysynyt aloillaan ja yritti hyppiä pystyyn joka kolmannella askeleella.

05.10.2018 - Nimenanto, kirjoittanut kasvattaja

Kaikki jotka minua yhtään tuntevat, tietävät että olen totaalisen rakastunut tallin mustaan paholaiseen, kenttäkunkku Herravaltaan. Mutta että kolme paholaisen varsaa peräkkäin jäisi kotiin? Sitä ei tiennyt Väiskikään, enkä minä itsekään ennen kuin paholaisen pienosmalli syntyi. Kuin ilmetty kopio isästään: ihan samannäköinen musta, yhtä pahansisuinen ja uhkarohkea jo pienenä rääpäleenä. Herraisä oli Väiskin reaktio, kun vastoin aiempia suunnitelmia pikkupiru jäi kotiin kasvamaan. Ja se nimi jäi.

16.07.2020 - maastoesteitä, valm. enna

Oonan ratsu olikin hauska tapaus, jo ihan nimensäkin puolesta Daddyksi kutsuttu pienhevosori, mutta jotenkin sen olemuskin vähän huvitti. Se kai kuvitteli olevansa joku kovinkin hurja musta ori, vaikka enemmän se näytti söpöltä, silmänvalkuaisten vilautteluista huolimatta. Noh, olkoon kovanaama, jos niin haluaa! Aloitimme valmennuksen derbykentältä. Ensin ratsukot kävelivät derbykentän ympäri. Sitten kaikki ravasivat kevyessä ravissa isolla, melkein pienen kouluradan kokoisella ympyrällä. ”Vähän napakammin eteen”, huikkasin Oonalle. Laukassa ratsastajat istuivat kahden pisteen istunnassa ja hakivat hevosiinsa tahdikkaan, etenevän rytmin. Oona sai työskennellä kovasti mustan orinsa kanssa saadakseen sen pitämään tasaisen tahdin yllä. Hyppääminen aloitettiin muutamalla verryttelyhypyllä derbykentällä, ja sitten siirryimme metsään itse maastoesteille.

Ensimmäisenä hyppäsimme trakehner-hautaa. Haudan päällä oli suurehko tukki. Koska Oona oli kertonut, ettei Daddy oikein toimi jonon ensimmäisenä tai edes keskelläkään, sai ori pitää perää. Vaikka erikseenhän estettä tultiin, mutta ettei se kuitenkaan saisi mitään päähänpistoa ruveta riehumaan. Heti, kun Oona nosti ensimmäisen kerran orilla laukan ja suuntasi esteelle, jokin lamppu tuntui välähtävän päälle Daddyn päässä. Se nosti pään ja korvat pystyyn, puhalsi kovaäänisesti ilmaa sieraimistaan ja vinkaisi. Se lähti aivan hillitöntä vauhtia kohti hautaa ja hyppäsi aivan liian korkealta yli. Oona repesi nauramaan ja keräsi hevosensa esteen jälkeen hallintaan. ”Jaaha, vai sillä tavalla”, minäkin virnistin ja totesin vielä perään, että taitaa olla paremman tuntuman ja tiiviimmän istunnan paikka ensi kerralla. Oona oli samaa mieltä, totesi, ettei ehkä itse ollut niin hereillä kuin olisi pitänyt olla. Jatkossa ratsastaja oli skarpimpi, mutta silti meno oli melko hillitöntä. Oona sai kyllä hallittua ratsunsa, joka tuntui nauttivan hyppäämisestä enemmän kuin mistään muusta. Kerran se jopa lähti vähän etuilemaan ja nosti laukan, vaikka oli vasta Heilan vuoro hypätä. Kun vihdoin saimme pari selkopäistä hyppyä alle, oli aika vaihtaa seuraavalle tehtävälle juomatauon kautta.

Seuraavaksi hypättiin pitkää linjaa, jossa oli kaksi estettä. Ensin tukkiokseri, jolla oli pituutta ihan kiitettävästi, sitten ratsastettiin pitkä linja, jonka sai mennä joko melkein suoraan tai tehdä isomman kaarteen. Toisena esteenä oli risueste, minkä suhteen muistutin ratsastajien olevan varuillaan, sillä toisinaan hevoset tuppaavat tekemään isomman hypyn risujen yli, vaikka pitäisi mennä niiden läpi ja hypätä vain risujen alla olevan esteen yli. Ja näinhän siinä kävikin Daddyn kanssa, sen hyppy alkoi olemaan jo ihan äärirajoilla, kun jokaisen risun yli oli päästävä. Oona hallitsi tilanteen kuitenkin hyvin ja tuki suuruudenhullua ratsuaan hienosti. Okserille ratsukko teki todella siistejä hyppyjä ja linja tuntui sujuvan, teki sen kummalla tiellä tahansa. Nyt Daddy olikin herkempi avuille, eikä painanut enää niin kuolaimeen, jota se teki haudalla halutessaan kaahata kovaa kohti estettä. Kerta kerralta ori hyppäsi tasaisemmin risuesteelle ja lopuksi saimme sen jalat jopa osumaan risuihin, siihen oli hyvä lopettaa!

Lopputunnista hypättiin vielä vähä alas hyppyjä kolmen portaan portailla. Taas kerran Daddy lähti aluksi sooloilemaan, mutta palautui hyvin äkkiä avuille huomatessaan, ettei kolmeen portaan hyppelyt menneetkään ”niin kovaa kuin jaloista lähtee” -periaatteella. Parin kompuroinnin jälkeen ori olikin hyvin nöyrää poikaa ja tyytyi kuuntelemaan ratsastajaansa, joka oli harvinaisen voitonriemuinen orin nöyrtyessä. Viimeiset alas hypyt sujuivatkin oikein hienosti, ja tämä valmennus saikin erinomaisen lopetuksen. Loppuverryttely tehtiin samaisella derbykentällä kevyessä ravissa rentoon tahtiin.

28.03.2020 - Yhteistyö esteradalla, kirj. omistaja

Daddy oli selvästi sitä mieltä, että Ratsastuskeskus Eevan maneesin oven puoleisen toisessa kulmauksessa asui joku mörkö, koska jo lämmittelyn aikana se mulkoili sitä niin epäileväisesti eikä se vaativista patisteluista huolimatta suostunut menemään kulmaan kunnolla. Nyt ei toki oltu koulutunnilla eikä kulmauksia tarvinnut tehdä täydellisesti ja koska tiesin, että jos Daddy todella koki siellä olevan jotain, se ei tulisi sinne menemään, vaikka minkä tekisin. Saatoinkin vain toivoa, että Eeva ei tekisi esterataa lähelle kyseistä kulmaa tai se saattaisi aiheuttaa ongelmia.

Alussa treenasimme pikaisesti askelmäärien säätelyä ylittämättä maapuomeja ja pienen pieniä kavaletteja, jotka muutamat kerran jälkeen korotettiin. Sen jälkeen vuorossa oli linjauksia ja sarjojen hyppäämistä eri askelmäärillä. Tässä Daddy osoitti jälleen omaa ihanaa ominaisuuttaan, koska vaikka kuinka pyysin siltä askelmuutosta, se päätti että ei, nyt mennään vauhdilla ja askeleet sen mukaisesti. Eeva antoi tähän muutaman hyvän niksin ja sain kerran Daddyn menemään kuten minä halusin. Tiedänpähän, mitä treenaamme kotiin päästyäemme!

Itse hypyt sujui Daddyn kanssa hyvin, koska orihan tykkää siitä todella paljon. Myös kaarevalla linjalla tehtävät hypyt onnistuivat ilman suurempia mutkia. Lopuksi saimme hypätä kaikki kymmenen eri estettä hevosten korkeustason mukaisesti ja tarkoituksena oli saada selkeät reitit ja rytmi tasapainoiseksi. No, reitit oli ihan selkeät, mutta pari kertaa Daddy hieman karkasi ohjista ja tämän takia muutama puomi kolisi ja yksi myös putosi. Uusintakierroksella saimme kuitenkin virheettömän suorituksen, joten olin oikein tyytyväinen tähän päivään.

Valmentajan kommentti: Daddy oli oikein mielenkiintoinen ja veikeä nuorukainen, jota Oona ratsasti varsin hyvin. Tosin huomasin jo alussa Daddyn saavan välillä tehdä mielensä mukaan. Siitä huolimatta Oona suoriutui tunnin tehtävistä yleisesti ottaen ihan kiitettävästi. Eniten ongelmia oli askelmäärän säätelyssä, jossa neuvoinkin Oonaa kovasti, ja heti ratsukko näytti paremmalta.

Alkuvalmennuksen harjoitukset tekivät Daddylle hyvää ja helpottivat radan ratsastusta. Vaikka esteradalla ei vielä löytynytkään täydellistä yhtenäistä rytmiä, paransi Oona yhteistyötään Daddyn kanssa jo tämän yhden valmennuksen ajan huomattavasti, ja ainakin ratsukolla on jotain tuliaisia kotiin vietäväksi.

Oona oli hyvin osaava ja määrätietoinen ratsastaja, joka minun silmään katsottuna näytti oikein hyvältä Daddyn selässä. Daddy taas näytti osaamistaan, myös jekuttelussa, mutta olen varma, että harjoituksen myötä käytöstavat vakiintuvat oikeiksi. Kiitos osallistumisesta, tulehan joskus esittelemään Daddyn kehitystä minulle!