✝ Mustasuon Brigitha 'Rinna'

Luonnekuvaus

Rinna on yleisesti ottaen melko huomaamaton yksilö. Eihän se ole tyypillisin rautias suomenhevonen, minkä myötä voisi ymmärtääkin, jos se jää huomiotta, mutta toisaalta tamma on pienikokoinen ja se yksinkertaisesti viihtyy omissa oloissaan. Edeltävällä tallilla tytöt olivatkin kuvailleet tammaa aika värittömäksi persoonaksi, joka ei oikein jää mieleen. Mutta yhtälailla he sen perään kehuivat, että tamman kanssa on miellyttävä työskennellä, koska se on niin helppo hoitoinen ja kuuliainen neiti.

Tarhasta hakiessa Rinnan yleensä löytää viimeisestä nurkasta oleilemassa yksikseen, kun sen muut tarhakaverit ovat keskenään. Varsinkin kesäisin laidunkausilla erakkomaisuus korostuu entisestään, kun muu lauma pyörii isossa rykelmässä ja yksi pieni ruunikko tamma seisoskelee selvästi erillään muista. Mutta ei se silti näytä Rinnaa häiritsevän, se todella tykkää olla rauhassa. Ruoka-ajan lähestyessä tulee tähänkin tammaan eloa, koska silloin se on jo norkoilemassa tarhan portilla odottamassa.

Vaikka Rinna yleensä onkin siellä viimeisessä nurkassa, ei se lähde karkuun, kun sitä haetaan tarhasta työntekoon tai illaksi sisälle. Se antaa kuuliaisesti itsensä kiinni ja tallustaa verkkaisesta taluttajansa perässä. Toisinaan sitä tekisi jopa mieli vähän hoputtaa, koska niin hidasta sen kulkeminen monesti on. Hyvänä puolena siinä on toki se, että Rinnan uskaltaa antaa jopa pienten hevostyttöjen ja -poikienkin talutettavaksi. Ei tarvitse pelätä, että tamma repisi itsensä irti tai tallustaisi jaloille. Hoidettaessa Rinna nuokkuu pää riippuen eikä sitä voisi enempää kiinnostaa muu maailma. Se kuitenkin herää välittömästi, kun kuulee rehuämpärin kolinan, jolloin se saattaa kuopia hieman maata tai liikehtiä muuten levottomasti. Se kuitenkin malttaa mielensä ja odottaa, että sille annetaan lupa aloittaa ruokailu. Perustoimenpiteet harjauksesta ja kavioiden putsauksesta varustamiseen hoituu oikein näppärästi laiskanoloisen tamman kanssa. Suitsittaessa Rinnaa joutuu toki hieman herättelemään, mutta toisaalta sen pää on niin alhaalla, että lyhyemmänkin ihmisen on helppo sujauttaa kuolaimet suuhun ja niskaremmin korvien taakse.

Ratsuna yleisesti Rinna on samanlainen kuin muutenkin: hieman laiskanpulskea eikä sillä ole kiire minnekään. Se astelee verkkaisesta pää alhaalla roikkuen eikä liiemmin näytä huomioivan ympärillään tapahtuvia asioita. Talutusratsastuksen muodossa se sopii ihan aloittelijoillekin, koska yksinään kokematon ratsastaja löytäisi itsensä luultavasti keskeltä kenttää jumittavan suomenhevostamman selästä. Osaavampi ratsastaja kuitenkin saa Rinnasta enemmänkin irti, mutta sen suhteen saa kyllä tehdä töitäkin. Tamma kyllä nostaa kaikki askellajit ja osaa pysähtyä (melko) heti, kun niin pyydetään, mutta se tekisi kaiken mieluiten pää hieman alhaalla ja painaen kättä vasten. Rinnan saaminen ryhdikkääksi ja peräänantoon vaatii ratsastajalta määrätietoisuutta sekä hyvin sinnikästä ratsastamista. Näiden asioiden ollessa selvillä tamman saa kyllä halutessaan tekemään avo- ja sulkutaivuksia, laukanvaihtoa käynnin kautta tai esittämään kaunista lisättyä käyntiä tai ravia.

Siirryttäessä esteiden puolelle Rinnan rauhallinen ja oikeasti jopa laiska luonne korostuu entisestään. Liian matalilla esteillä tamma ei vaivaudu nostamaan jalkojaan kovin paljon, jolloin puomit vain kolisee ja yleensä putoilee tamman liikkuessa niiden yli. Rinna kuitenkin ylittää esteen kuin esteen, vaikka virhepudotuksia sattuisikin. Sen takia se onkin ollut entisellä tallillaan suosittu ensimmäinen esteratsu monelle harrastajalle. Korkeammille esteille tamma vaatii kuitenkin osaavamman ratsastajan, joka osaa vaatia tammalta rehellistä hyppäämistä ja tempon pysymistä reippaan. Erikois- ja esimerkiksi maastoesteillä Rinna on rohkea ja turvallinen ratsastaa, koska tamma kieltää todella harvoin. Kunhan ratsastaja on osannut ohjata sen esteelle oikein.

Rinnan luonnekuvauksen on kirjoittanut sen omistaja edellisen omistajan Vivekan tekstin pohjalta.

Muut

17.12.2020 - Rinnan Rate My Pony -arviointi

Pää, kaula ja etuosa

Runko ja takaosa

Jalat ja kaviot

Käynti

Ravi

Laukka

Rohkeus

Kuuliaisuus

Temperamentti

Herkkyys

Älykkyys

Nopeus

Kestävyys

Ketteryys

Hyppytekniikka

Kokoamiskyky

Voima

Ratsastettavuus/ajettavuus

Käytös tilaisuudessa

15.06.2020 - Palkintoja KRJ-laatuarvostelusta

Rinna ja Aino osallistuivat tämän kuun Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun Kyöstin kera. Rinnalta ei odotettukaan kovin kummoisia pisteitä, koska sen kummallakaan vanhemmalla ei ollut tuloksia kouluratsastuksen parista, joten sukuosiosta tuli pyöreät nollat. Omista kisoista se kuitenkin sai 41 pistettä, jälkeläisistään ja lisäpisteistä täydet (20 ja 15), minkä lisäksi rakenteesta tuli kutonen. Yhteensä siis 82 pistettä, mikä on oikeasti hyvä tulos ja sillähän tamma nappasi KRJ-III-palkinnon.

Aino taasen odotetusti toi kotiin ykköspalkinnon. Sillä kuitenkin oli kisanneet vanhemmat ja jälkeläiset (20+20 pistettä), lisäpisteosiosta tuli myös täydet viisitoista pistettä. Rakenteellisesti Ainon liikkeet arvioitiin tyydyttäviksi, mikä on mielestäni ihan hyvä tulos. Harvoin suomenhevonen mihinkään puoliveristen tasolle pystyy korkeissa liikkeissä nousemaan ja hienostihan me silti olemme koulukisoissa pärjänneet, joten olen oikein tyytyväinen Ainoon!

20.01.2020 - Vuoden ensimmäinen suokkikatsaus

Tammikuiseen suomenhevosten arvosteluun ilmoitin täydet kolme hevosta ja tällä kertaa traileriin lastattiin Anni, Molli ja Rinna. Ensimmäinen niistä tappeli taas aikansa, kunnes vihdoin suostui autoon menemään. Kaksi muuta meni oikein nätisti ja osasivat muutenkin käyttäytyä koko matkan ajan.

Rakenteesta Anni sai 13 pistettä, tuomarien antaessa sille kolmosia ja yhden nelosen. Käyttäytymisestä (luonne) tuli 16 pistettä, mikä tämän tamman kohdalla on jopa yllättävän hyvä tulos. Se varmaankin sai purettua tarpeeksi vihaansa jo matkalla, niin malttoi olla melko nätisti arvioinnin ajan. Suvustaan tamma ei saanut yhtäkään pistettä, koska sen vanhemmilla ei sillä hetkellä ollut kisatuloksia ollenkaan eikä palkintoja. Mutta omista kisatuloksista sekä lisäpisteistä Anni sai täydet 25 ja 20 pistettä, joten hienosti se sai silti kakkospalkinnon.

Molli sai oikein kivat pisteet rakennearvostelusta, ainoastaan leimoista se sai "vain" kolmosen vitosen ollessa maksimi. Liikkeistään se sai hienosti jopa kahdeksan pistettä kymmenestä ja yleisestä olemuksesta, värityksestä ja esimerkiksi suloisuudestaan se sai neljä pistettä viidestä. Käyttäytyminen (luonne) olikin hieman huonompaa laatua tänään, en ole ihan varma, että pelkäsi Molli käsittelijää vai mikä sen sai niin varuilleen. Tästä osiosta ori sai vain kaksitoista pistettä. Lopuista osa-alueista, eli suvusta, kisoista ja lisäpisteistä ori saikin sitten täydet pisteet. Yhteensä pisteitä kertyi 97 kappaletta, joka toi orille komean ykköspalkinnon.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli sitten Rinna. Rakennetuomarit antoivat tamman hieman pyöräestä rakenteesta tasaisesti kolmosia, eli yhteensä pisteitä tuli 12. Käyttäytymisestä (luonne) tamma sai vuolaasti kehuja ja siitä osiosta tuli 21 pistettä, kun 25 oli maksimi. Suvustaan tamma sai niin ikään puolet pisteistä eli kymmenen, koska sen emä on toimittanut siitostamman virkaa eikä näin ollen ole kilpaillut tai hakenut laatuarvostelupalkintoja. Omista kisatuloksista Rinna sai 22 pistettä, koska sillä oli vain kaksi suomenhevosten Cup-sijoitusta. Lisäpisteosiosta luonnollisesti tuli täydet 20 pistettä ja yhteensä pisteitä kertyi 85, joilla tamma ansaitsi kakkospalkinnon.

18.01.2020 - Hopiavuoren koulukilpailut

Tehtävänanto Miltä tuntui ratsastaa tuulessa ja tuiskussa pikkukisoissa hyvin hoidetulla ulkokentällä loputtomien lumisten peltojen ympäröimänä? Tunnelmoi. Oliko lakeuksilla kilpaileminen ihana kokemus, kun komioolla pelloolla näki kauas, vai jäätyikö ikuisessa pohjalaisessa viimassa vain posket ja paloivatko hermot?

"Kylläpäs täällä nyt tuulee, vaikka eilen oli niin leuto ja nätti sää", sanoin tervehdittyäni Tiitusta samalla, kun avasin kuljetusautoni lastausovea. Mies oli kehottanut minua tulemaan hyvissä ajoin, koska oli odotettavissa hieman enemmänkin väkeä kuin normaalilauantaina. Viime yönä oli pyryttänyt lunta ainakin viisitoista senttiä lisää ja nyt sen puuterimainen pintakerros pyöri vaihtelevan tuulen mukana. Välillä ei meinannut edes eteensä nähdä, kun taas hetken päästä hiutaleet leijaili rauhallisesti kohti maata. Pidin siitä, kun pakkanen puri poskipäitä ja lumikinoksia näkyi silmänkantamattomiin, mutta se ei ole mukavaa, kun joutuu haukkomaan happea äkkinäisen viiman puhaltaessa kasvoihin.

Rinnakaan ei pitänyt tuulesta, vaan yleensä niin rauhallinen tamma puhisi ja korskui astuessaan liuskalta alas. Se heitteli päätään ja hirnahti, kun lunta tuprutti sen päätä kohti, joten otin talutusnarusta tiukemman otteen ja vedin sen pään lähelleni. Silitin tamman otsaa ja juttelin sille rauhoittavasti: "Sooo, ei mitään hätää, ihan rauhassa tyttöseni." Se helpotti hieman hevosen oloa, joten sain vietyä sen suuliin varustettavaksi.

Onneksi pienten luokkien lämmittely tapahtui Hopiavuoren maneesissa, joten saimme hetken rauhan tuiverruksesta. Rinnastakin ihan huokui levollisuus, kun se pääsi pakkasesta lämpöisempään ja tuulettomaan tilaan. Verryttelyt sujui hyvin ja lähdin hieman etuajassa takaisin pihalle, jotta hevonen ehtisi tottua taas kylmään ja tuuleen. Mutta yllätyksekseni ja suureksi ilokseni ilma lähes seisoi paikallaan, ainoastaan pakkanen oli edelleen läsnä, mutta sekin vain pienenä nipistelynä nenänpäässä.

Oli todella mukava ratsastaa rata lumen pöllyessä hevosen jaloissa ja erikokoisten kinosten ja lumisten puiden ympäröivässä tilassa. Rinnakin taisi nauttia tilanteesta, koska se vaikutti antavan kaikkensa eikä vaatinut niin paljon minulta. Saatoinkin siis nauttia normaalia enemmän maiseman ihannoimiseen kuin omaan suoritukseen.

20.12.2019 - Kolme kertaa kolme

Joulukuussa pakattiin taas kolme hevosta traileriin ja kuskattiin ne Suomen perämaille Turmeltajaan, jossa suomenhevosten kantakirjatilaisuudet järjestetään. Tilaisuuteen olisi saanut ilmoittaa myös niin sanotut ei-kantakirjakelpoiset yksilöt, mutta minulla ei ollut yhtäkään sellaista, joten kaikki kolme osallistujaani olivat jo ansainneet osallistumisoikeuden tilaisuuteen. Mutta eihän se mitään, pääasia että oli hevosia, joita ilmoittaa mukaan. Tällä kertaa traileriin talutettiin Tikki, Rinna ja Huurre. Reissu meni ihan hyvin, vähän pitkänlainen se oli, mutta hevoset jaksoivat olla asiallisesti.

Kaikki kolme saivat kolmospalkinnon aika tasaisilla pisteriveillä. Rinna veti parhaiten, koska se sai jokaiselta neljältä tuomarilta 16 pistettä, jolloin sen kokonaispistemäärä oli 64. Huurre sai kahdelta 16 pistettä ja kahdelta 17 pistettä eli yhteensä 66 pistettä saaden siten eniten pisteitä. Tikillä taasen oli eniten hajontaa, koska eräs tuomari antoi sille 15 pistettä, yksi 16 ja kaksi antoi 17 pistettä. Yhteensä se sai pisteitä 65 (tilaisuuden sivulla kirjoitusvirhe). Olen ihan tyytyväinen kolmikon palkintoihin, vaikka Tikiltä olisin odottanut vähän parempaa tulosta sen näyttelymenestyksen myötä.

01.10.2019 - Kahden ärrän rakkauslapsi

Nuori, vasta kilpauransa aloittanut Villahaan Raikuli oli ihmeissään, kun se laitettiin samaan tarhaan vastikään kiimaan tulleen Mustasuon Brigithan kanssa. Hetken emmittyään se lähti into pinkeenä kohti ruunikkoa tammaa, jota ei tilanne olisi voinut vähempää kiinnostaa. Rinna kun on sellainen omassa rauhassaan viihtyvä, niin ei se ensin edes huomannut nuoren herran esiintymistä. Mutta sitten Raikuli pistikin oikein kunnolla ranttaliksi: Nousi pystyyn, sitten vähän pukitteli ja loppuun vielä tepsutteli korkealentoisesti ja hirnuili kimakasti, niin johan tammakin heräsi. Rinna tuijotti nuorikkoa, hörähti sille pehmeästi ja jäi odottamaan.

Siitä se sitten lähti, niin kuin Tikkurilan mainoksessa sanotaan. Vaikka kyseessä oli kaksi ensikartalaista, sai varsa alkunsa heti ensi yrittämällä. Muutenkin kantoaika sujui mallikkaasti, varsa kehittyi tasaisesti eikä Rinnalla ollut mitään ongelmia, kuten lisääntyneen painon aiheuttamia nivelvaivoja. Tarkkailin tamman synnytystä ja olin tiedottanut myös päivystävää eläinlääkäriä, jotta hän olisi valmiina tulemaan paikalle, jos siihen tulee tarvetta. Minun ei kuitenkaan tarvinnut hänelle soittaa toiste, vaan synnytys hoitui täysin luonnonmukaisesti eikä lopputarkastuksessakaan ollut huomautettavaa.

Varsa kasvaa hyvää vauhtia ja se ainakin on huomattu, että se on perinyt reippauden isältään. Eihän emäkään mikään arkajalka ole, mutta siinä missä Rinna ottaa tarhassa pari rauhallista askelta eteenpäin, on varsa kiertänyt emänsä ainakin kolme kertaa molempiin suuntiin ja kerran mahan alta. Niinpä varsa on tallilla saanut lempinimekseen Hulivili, josta voisi tehdä ihan virallisenkin nimen muodossa Rinnan Hulivili tai vaihtoehtoisesti Rinnan Railakas.

01.09.2019 - Rotunäyttelyn tulokset

Osallistuin suurella joukolla (eli kymmenellä hevosella) elokuun Suomenratsujen rotunäyttelyyn ja vaikka arvostelu oli tiukka, sai jokainen hevosistani jonkun palkinnon. Mutta kyllä mieltäni eniten lämmitti se, että neljä hevostani ansaitsi lisäksi erikoismaininnan. Neia tuli aikuiskuvallisten varsojen luokassa toiseksi, sai I-palkinnon ja mainintana sillä oli säihkysääri. Ja onhan se totta, tammalla on todella kauniit ja vaaleat jalat! Miekkonen osallistui varsakuvallisten varsaluokkaan ja sai sieltä LKV2-tittelin II-palkinnolla. Se sai erikoismainintana melkein intiaanihevonen, koska onhan herralla todella korkeat valkoiset sukat ja pääkin lähes kokonaan valkoinen. Justus osallistui aikuisten orien luokkaan, tuli kolmanneksi ja sai II-palkinnon maininnalla uljas musta. Aikuisten tammojen luokassa Rinna sai III-palkinnon ja sen mainintana oli sympaattinen otu.

31.07.2019 - Rotunäyttely aikuisten kanssa

Se oli taas se aika kuukaudesta eli Virtuaalisten Suomenratsujen rotunäyttelyt. Tällä kertaa erikoismainintoja ei jaettu ja osallistujamäärätkin oli jotenkin vähäiset, liekö suurin osa suokki-ihmisistä ottanut kesän kuten pitää: Silloin hevoset viedään laitumelle ja itse voidaan viettää lomaa! Olihan minullakin useampi hevonen kesälaitumella, mutta ei se silti estänyt hakemasta niitä sieltä päiväksi näytille.

Daddy oli aikuisista hevosista ainoa ori ja kahdentoista osallistujan luokassaan se tuli viidenneksi ja sai II-palkinnon. Tammaluokkaan osallistui Anni, Elli sekä Rinna ja niistä jokainen sai III-palkinnon. Ja olihan se ihan ymmärrettävää, niistä jokainen oli aika pulskassa muodossa ja Annikin oli oma (v)ihastuttava itsensä.

01.06.2019 - Rinna kotiutuu

Mustasuon Brigitha, kaunis ruunikko pienkokoinen suomenhevonen päätyi takaisin kasvattajalleen sen entisen omistajansa lopetettua tallinsa, mikä on lähiaikoina ollut taas ikävän yleistä. Tamma oli ollut myynnissä vajaan viikon, kun itse huomasin ilmoituksen. Olinhan juuri siirtämässä suomenhevosiani omaan talliinsa remontin jälkeen, joten sinne mahtuisi hyvin vielä yksi tamma. Varsinkin, kun kyseessä oli niin suloinen ja erakkomainen neiti kuin Rinna. Tamma oli käytännössä kilpailunsa jo kilpaillut, mutta aion silti vielä muutaman startin sen kanssa kokeilla, koska onhan kyseessä vielä nuori hevonen. Sen jälkeen tamma pääsee lomailemaan ja viettämään mammalomaa, koska sovin kasvattajan kanssa tavoitteeksemme saada tammalle ainakin ainakin kaksi varsaa. Mikä on aika yleinen tavoite tammojeni kanssa, joten kohta minun pitää tehdä joku lisälaajennus, että saan kaikki hevoset mahtumaan.

08.02.2019 - RHLA Quality

Rinna osallistui entisellä omistajallaan Ratsuhevosten laatuarvosteluun, josta neiti sai Quality-palkinnon. Jokaisesta yhdeksästä eri kohdasta voi saada pisteitä 0-10 ja Rinnan kokonaistulos oli 56,111%. Yleisvaikutelmasta tamma sai hienot 8,5 pistettä ja rakenteestakin tuli 7,5 pistettä. Rinnalla oli hieman huono päivä ja se saikin luonteesta ja käsiteltävyydestä vain kolme pistettä, ratsastuskaan ei mennyt kovin hyvin, koska siitä tuli 3,5 pistettä. Askellajien puhtaudesta ja symmetriasta tuli sentään 6,5 pistettä, kun taas tahdista ja irtonaisuudesta 4,5 pistettä. Kapasiteetista tamma sai 5,5 pistettä, kunto ja kestävyys oli seitsemän pisteen arvoinen ja viimeisenä kohtana oli geneettinen potentiaali, josta tuli 4,5 pistettä.

30.12.2018 - Arvostelu show-näyttelyissä, kirj. Viveka

Tutkailin Rinnan show-näyttely arvostelupaperia. Pisterivinä tamma oli saanut 7 - 7 - 6,5 - 6,5 - 7 + 3 = 37 pistettä, joka oikeutti II-palkintoon. Pisterivi koostui yleisvaikutelma, johon rotu- ja sukupuolileima sekä sopusuhtaisuus. Käyttäytyminen (luonnetekstin arviointi), seuraavat kohdat liikkuminen, yhteistyö ja esittäjän pisteet arvottiin puolueettomasti. Viimeinen pistekohta tuli lisäpisteistä tuomarin maun mukaan.

Tuomarin Decnen kommenttina tammalle oli "Kaunis, hieman maskuliinisen oloinen tamma. Kaunis, lempeä ilme. Hyvä rotuleima. Pyöreä runko, kaunis väritys. Tamma käyttäytyi asiallisesti, tosin oli hieman ehkä vaisu tänään. Olisi kaivannut hieman enemmän eloisuutta ja energiaa tamman esiintymiseen. Matalaliikkeinen, hieman lyhyt askel. Esitetty asiallisesti. Vielä hieman enemmän energiaa koko esiintymiseen ja tamma nostaa varmasti pisteitä ylemmäs! Hyvä päivän kunto."

i. Vonkamies rautias, 156 cm VH14-018-1429	ii. Vonkaaja evm ruunikko, 162 cm	iii. Vedonlyönti evm tummanruunikko, 163 cm
		iie. Aijenvaije evm punaruunikko, 159 cm
	ie. Vonkatyttö evm vaaleanrautias, 155 cm	iei. Vandaali evm musta, 158 cm
		iee. Voittotyttö evm vaaleanrautias, 152 cm
e. Lööperin Brita ruunikko, 146 cm KTK-II, Preferent, Quality VH16-018-1830	ei. Lööperin Bruno evm mustankimo, 143 cm	eii. Ysärin Bauhaus evm ruunikonkimo, 144 cm
		eie. Lööperin Kuutamolla evm musta, 140 cm
	ee. Lööperin Lotuskukka evm vaaleanrautias, 147 cm	eei. Leijonamieli evm voikko, 148 cm
		eee. Samean Seili evm vaaleanpunarautias, 140 cm

Mustasuon Brigitha✝ 30.01.2021