Villahaan Raikuli✝ 23.01.2021

04.01.2021 - Raikulin Rate My Pony -tulokset

31.05.2020 - Ykkösen ja kakkosen estehevosia

Toukokuiseen Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun meiltä lähti yhteensä kolme hevosta. Ensimmäisenä arviointiin pääsi Raikuli, jonka rakenne arviointiin heikonlaiseksi. Olihan ori toki hieman huonossa lihassa, koska emme olleet enää treenanneet samalla tahdilla kuin kisakaudella, joten ihan ymmärrettävä tulos. Kisapisteosiosta tuli täydet neljäkymmentä, kuten myls jälkeläisistä ja lisäpisteistä. Suvustaan ori sai vain puolet eli kymmenen pistettä, koska sen emä ei ole startannut lainkaan esteratsastuksessa. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi siis yhdeksänkymmentä, jolla ori nappasi II-palkinnon.

Muru oli listalla seuraavana ja se sai huimasti yhden pisteen enemmän kuin Raikuli rakenteestaan. Sillä se kuitenkin hyppäsi seuraavalla arviointiasteikolle, eli rakenne on hyvä. Siihen kun vielä lisätään se, että tamma oli kuudennella kuukaudella kantavana, joka ei ole ihan se optimaalisin olotila estehevoselle. Kisaosiosta tamma ansaitsi 42 pistettä, koska olimme kahdesti sijoituneet kuukausittain järjestettävässä ERJ-Cup-kilpailussa. Koska tamman molemmat vanhemmat oli myös ERJ-palkittuja, tuli suvusta täydet kaksikymmentä ja ekstrana vielä viisi pistettä lisää. Jälkeläisosiosta tuli luonnollisesti kaksikymmentä, kuten myös lisäpisteosiosta täydet viisitoista. Yhteensä Muru keräsi 108 pistettä ja sillä se sai hienosti ERJ-I-palkinnon.

Tilaisuuteen sai ilmoittaa suoraan kaksi hevosta ja sen lisäksi myös jonosijalle kaksi lisähevosta, jotka sitten lisättäisiin järjestyksessä, jos tilaisuus jäisi vajaaksi. Täten myös Tumnus pääsi mukaan näihin pippaloihin. Rakenneosio nousi jälleen yhdellä pisteellä orin saadessa seitsemän tästä osiosta, pysyen samassa arviointiasteikossa kuin Muru. Omista kisoista Tumnus sai neljäkymmentä pistettä ja suvustaan kaksikymmentäkaksi, koska sen isä on palkittu ERJ-I-palkinnolla. Jälkeläisistä tuli myös täydet kaksikymmentä, mutta lisäpisteosiosta vain viisi pistettä. Yhteensä ori sai 94 pistettä, jolla se sai kakkospalkinnon. Lisäpisteitä kerryttämällä se voisi siis saada ykkösenkin, mutta kakkospalkinto on oikein hyvä tulos sekin!

20.05.2020 - Yhteenveto SLA-tuloksista

Valon lisäksi toukokuiseen laatuarvosteluun osallistui myös Aino (SLA-I) ja Raikuli (SLA-II). Ainon laatutyyppi, rotu- ja sukupuolileimat arvioitiin neljän pisteen arvoiseksi, liikkeen laatu sai kuusi pistettä ja yleisilme toi neljä pistettä, eli yhteensä 14 pistettä rakenneosiosta. Raikuli sai leimoista ja yleisilmeestään vain kaksi pistettä kustakin, eli aika heikosti. Liikkeistä se kuitenkin sai kuusi pistettä. Molemmat hevoset saivatkin lopuista osioista täsmälleen samat pisteet, eli luonteesta kolmetoista, suvusta ja lisäpisteistä kaksikymmentä ja kisaosiosta kaksikymmentäviisi pistettä. Jos Raikuli olisi ollut hieman paremmassa lihassa, se olisi ehkä saanut kaipaamansa neljä pistettä ja päässyt ykköselle. Mutta ihan hyvä suoritus tämäkin on, joten en näe syytä lähteä uusimaan.

01.10.2019 - Kahden ärrän rakkauslapsi

Nuori, vasta kilpauransa aloittanut Villahaan Raikuli oli ihmeissään, kun se laitettiin samaan tarhaan vastikään kiimaan tulleen Mustasuon Brigithan kanssa. Hetken emmittyään se lähti into pinkeenä kohti ruunikkoa tammaa, jota ei tilanne olisi voinut vähempää kiinnostaa. Rinna kun on sellainen omassa rauhassaan viihtyvä, niin ei se ensin edes huomannut nuoren herran esiintymistä. Mutta sitten Raikuli pistikin oikein kunnolla ranttaliksi: Nousi pystyyn, sitten vähän pukitteli ja loppuun vielä tepsutteli korkealentoisesti ja hirnuili kimakasti, niin johan tammakin heräsi. Rinna tuijotti nuorikkoa, hörähti sille pehmeästi ja jäi odottamaan.

Siitä se sitten lähti, niin kuin Tikkurilan mainoksessa sanotaan. Vaikka kyseessä oli kaksi ensikartalaista, sai varsa alkunsa heti ensi yrittämällä. Muutenkin kantoaika sujui mallikkaasti, varsa kehittyi tasaisesti eikä Rinnalla ollut mitään ongelmia, kuten lisääntyneen painon aiheuttamia nivelvaivoja. Tarkkailin tamman synnytystä ja olin tiedottanut myös päivystävää eläinlääkäriä, jotta hän olisi valmiina tulemaan paikalle, jos siihen tulee tarvetta. Minun ei kuitenkaan tarvinnut hänelle soittaa toiste, vaan synnytys hoitui täysin luonnonmukaisesti eikä lopputarkastuksessakaan ollut huomautettavaa.

Varsa kasvaa hyvää vauhtia ja se ainakin on huomattu, että se on perinyt reippauden isältään. Eihän emäkään mikään arkajalka ole, mutta siinä missä Rinna ottaa tarhassa pari rauhallista askelta eteenpäin, on varsa kiertänyt emänsä ainakin kolme kertaa molempiin suuntiin ja kerran mahan alta. Niinpä varsa on tallilla saanut lempinimekseen Hulivili, josta voisi tehdä ihan virallisenkin nimen muodossa Rinnan Hulivili tai vaihtoehtoisesti Rinnan Railakas.

20.08.2019 - Kouluvarsa-arvostelu

Elokuussa oli taas varsakatselmuksen aika ja tällä kertaa kouluratsastuksen puolella. Mukaan lähti Raikuli sekä Muru, jotka molemmat palkittiin kakkospalkinnolla. Rakenteesta tarjottiin molemmille seitsemän pistettä, eli Murun kohdalla rakenne on keskinkertainen ja Raikulilla tyydyttävät liikekuvat. Kumpikaan ei oikein malttanut laukata kanssani, joten siitä ne saivat vain yhdet pisteet per turpa. Ravissakaan Raikuli ei jaksanut pysyä ja sai siitäkin vain yhden pisteen, mutta käynnistä ori sai jo kolme pistetta. Ja se on jo hyvä tulos, kun viisi pistettä on maksimi. Murulla homma taasen meni toisinpäin, käynnissä se vain riehui ja pelleili saaden yhden pisteen, mutta ravissa se askelsi ikäisekseen oikein mallikkaasti ja sai kolme pistettä. Lisäpisteitä kertyi Raikulille kolme ja Murulle kaksi. Suvustaan Raikuli sai vain puolikkaan pisteen, kun taas Muru hienot 13 pistettä. Ilman laatupistepalkintoa Raikuli olisi jäänyt kolmoselle, mutta koska ori oli yksi tilaisuuden parhaimmistosta, sai se kymmenen lisäpistettä.

31.07.2019 - Varsojen heinäkuinen rotunäyttely

Se oli taas se aika kuukaudesta eli Virtuaalisten Suomenratsujen rotunäyttelyt. Tällä kertaa erikoismainintoja ei jaettu ja osallistujamäärätkin oli jotenkin vähäiset, liekö suurin osa suokki-ihmisistä ottanut kesän kuten pitää: Silloin hevoset viedään laitumelle ja itse voidaan viettää lomaa! Olihan minullakin useampi hevonen kesälaitumella, mutta ei se silti estänyt hakemasta niitä sieltä päiväksi näytille.

Neia ja Muru osallistuivat tammojen varsaluokkaan (oikeasti varsat aikuiskuvilla) ja Neia oli toinen luokkavoittaja saaden ykköspalkinnon. Muru taasen tuli seitsemän osallistujan luokassa neljänneksi saaden kakkospalkinnon. Raikuli osallistui orien varsaluokkaan (oikeasti varsojen luokka varsakuvilla) ja ainoana osallistujana sai luonnollisesti LKV1-tittelin. Mutta ykköspalkinto ei ollut mikään pakollinen jakaa, joten ori oli sen oikeasti ansainnut hienolla käytöksellään. Ja sillä, ettei se ollut syönyt itseään ihan palloksi kesälaitumella.

02.07.2019 - Neian ja Raikulin bestikset

Ajoin Hopiavuoren pihaan ja kävin katsastamassa tallin, josko siellä olisi ollut tuttuja, joille jutella. Minulla ei tänään ollut yhtäkään asiakastapaamista, joten en ollut saanut purettua puhetulvaani samaan tapaan kuin ennen. Naureskelinkin mielessäni, että muiden onneksi he olivatkin muualla ja talli kaikui tyhjyyttään. Niinpä otin pari porkkanaa taskuun ja suuntasin laitumille, koska hevoset ainakin kuuntelisi. Menin ensimmäisenä tammojen laitumelle, jossa useimmat laidunsivat pitkää heinää ja pari makoili tyytyväisenä auringossa.

Yhtäkkiä kauempaa vilisti suomenhevostamma musta harja ja häntä hulmuten ja sen perässä toinen suokki. Katsoin taaempana laukkaavaa tammaa tarkemmin ja tajusin, että sehän on minun Neia! Minun pullasorsamainen tamma, joka ei liiku senttiäkään, jos sen ei ole pakko?! Tammat hidasti raviin ja lopulta seisahtuivat vierekkäin kirputtamaan toistensa hännätyviä. Katselin ihan ihmeissäni, koska en ole koskaan nähnyt Neian kulkevan tuollaista vauhtia ilman, että sille olisi juuri tarjoamassa ruokaa.

Kutsuin Neiaa pari kertaa portilta, jos se olisi malttanut tulla tervehtimään minua. Mutta eihän se kerennyt, kun oli saanut niin kivan kaverin toisesta suomenhevosesta. Joten jatkoin kulkuni pikkumiesten tarhalle, jossa Raikuli seisoi portilla. "No heippa mies, mitä kuuluu?" Ori antoi rapsuttaa itseään ja otti antamani herkkupalan kiitollisena. Sen vierelle tallusti kimo puoliverinen, joka halusi myös herkkuja. "Kyllähän mä osasin varautua, että joku muukin tulee apajille. Tässä sullekin, hei vaan." Hevonen nappasi porkkanan suuhunsa. "Mun pitäisi kyllä selvittää teidän nimet, koska olisihan se kiva jutella enemmän, kun tietäisi edes nimen."

Hetken höpöttelin kaksikolle niitä näitä, kunnes ne taisivat kuitenkin saada tarpeekseen ja lähtivät ravaten pidemmälle. Ensimmäisenä pysähtyi kimo Raikulin jatkaessa matkaa, kunnes sekin pysähtyi kimon hirnahtaessa kimakasti. Sitten kimo pyrähti laukassa Raikulin ohi, jolloin sekin lähti perään. Hetken päästä puoliverinen pysähtyi taas, hörähti Raikulille ja sekin pysähtyi. Tätä ihmeellistä toimintaa jatkui muutaman kerran ja pojilla näytti olevan hauskaa.

22.06.2019 - Liikuttava laitumellelasku

Raikuli ilmoitteli itsestään, kun kävelin tammalaitumelta takaisin trailerille. "Tullaan tullaan!" Huutelin nuorelle orille, kun avasin lastausovea. "No niin, ihan rauhallisesti nyt, höppänä. Mikähän ihme siinä on, että kaikki minun orit kolistelee ollessaan kuljetusautossa. Kyösti ja Daddy tekee ihan samaa, mutta itseasaiassa Molli onkin teistä ainoa, joka osaa käyttäytyä herrasmiehen tavoin." Juttelin hevoselle rauhoittavasti, kun silitin sen kaulaa. Irroitin sen riimunarun kiinnityskahvasta ja kehoitin sitä peruuttamaan, jotta päästäisiin ulos. Mutta eihän sillä enää ollut minnekään kiire, vaan se vain seisoi paikallaan. "Jahas, et sitten haluakaan pihalle. Siellä ois paljon maukkaampaa syötävää kuin tuo kuiva heinä, jokka on sinulle näemmä maistunut. Ja ootko yrittänyt Neiankin omat syödä, siltä ainakin näyttää", naurahdin, koska tamman heinäverkko oli selvästi pienempi kuin aiemmin ottaessani tamman pois trailerista.

Raikuli oli paljon innokkaampi pääsemään irti kuin Neia. Siinä todella oli pitelemistä, kun pääsimme laitumen porttien sisäpuolelle. Mutta niin oli moni muukin orinuorukainen. Tiituksen Bee rimpuili omassa riimussaan ja näytti hienoja liikkeitä steppaillessaan omistajansa ympärillä. Myös kimo puoliverinen tummatukkaisen naisen käsissä oikein värisi innosta ja sen vierellä maata tömisteli toinen suomenhevonen. Ja voi vitsit kuinka minua hymyilytti, kun isojen puoliveri- ja suomenhevosvarsojen joukossa seisoi Hellon käsissä mustankirjava shetlanninponi. Ja minua rupesi oikein naurattamaan, kun poni näytti siltä kuin olisi valmis ottamaan yhteen jokaisen eteensä tulevan nuorukaisen kanssa, vaikka oli niitä monta päätä pienempi.

Nuorukaiset kirmasi kilpaa laitumelle ja pieni kirjava poni kipitti niiden perässä, minkä töppöjaloistaan vaan pääsi. Siirryimme kaikki Eetun komennuksesta ulkopuolelle, vaikka eipä kukaan olisi hevosten jalkoihin jäänytkään, sen verran vauhdikkaasti ne juoksivat niin kauas meistä kuin vain pääsivät. Raikuli ja Bee ottivat vielä yhden kisaspurtin keskenään, kunnes rauhoittuivat syömään tuoretta ruohoa vieritysten. Silmäni alkoivat ihan vetistää, kun katselin Raikulin hamuilevan vihreää herkkua tarhatoverin kanssa. Siellä mamman pikkumussukka on jo niin isoa poikaa, joten kyllähän sitä nyt liikuttuu!

20.06.2019 - Niin ylpeä äiti!

Tänään oli aikamoinen tekeminen, kun osallistuin kolmelle varsalla Suomenratsujen varsa-arvosteluun. Kaikki kolme osallistui kaksivuotiaiden ryhmään, jossa arvioidaan rakenne, suku sekä käytös niin rakennearvostelun aikana kuin muissa toimenpiteissä (hoidettaessa, taluttaessa). Muru osallistui ensimmäisenä ja se sai rakenteesta 6,6 pistettä, johon olen ihan tyytyväinen. Suvustaan neiti sai tietenkin täydet kymmenen pistettä, koska onhan sillä hienot vanhemmat ja palkittuja esivanhempiakin. Rakennearvostelun käytös oli yhdeksän pisteen arvoinen, mutta jalkojen nostelussa tamma pisti hanttiin ja sai seitsemän pistettä muusta käytöksestä. Yhteensä Murun pistesaldo oli 32,6 pistettä ja sillä se sai SV-I-palkinnon.

Raikuli oli minun hevosista toisena vuorossa ja se sai rakenteesta 6,4 pistettä, ihan hyvä tulos sekin. Sukuosiosta tuli yhdeksän pistettä, koska Raikulin isä on vasta lopettanut kilparatsun uransa eikä sitä ole vielä palkittu kuin kantakirjassa ja emä on toiminut lähinnä siitostammana kilpailemisen jälkeen. Rakennearvostelun käytöksesta tuli vain neljä pistettä, mutta muuten ori käyttäytyi 6,75 pisteen arvoisesti. Yhteensä Raikuli sai pisteitä 26,15 ja sillä se sai SV-II-palkinnon.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Neia, joka sai rakenteestaan hienot 7,4 pistettä. Suvustaan sekä rakennarvostelun käytöksestä tuli täydet kymmenen pistettä ja muussa käsittelyssä tamman käytös oli 7,5 pisteen arvoista, olen ihan älyttömän tyytyväinen tammaan! Neia sai yhteensä 34,7 pistettä, joilla se ansaitsi SV-I-palkinnon sekä tilaisuuden paras 2-vuotias -tittelin! Ai että kyllä äiti on niin ylpeä!

15.06.2019 - Kasvattipäivillä Villahaassa, kirj. omistaja

Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy päästä pois oman tallin hulinoista ja nähdä vähän millaista muualla on sekä tietysti tutustua upeisiin suomenhevosiin. Ja enhän minä kieltäytynyt, kun ystäväni Oona pyysi minua mukaansa esittämään hänen uusinta varsaansa, kun hän itse otti vanhemman villahakalaisen. Tallin omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa erinäisiä reaktioita. Toiset kuuntelivat ihan innoissaan jorinaa vanhoista suvuista, tulevaisuuden katsauksesta ja muusta, mutta minulla ainakin oli vähän tylsää. Oona taisi olla aika samoilla linjoilla kanssani, mutta kuuntelimme silti asiallisesti.

Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi omaa suomenhevosta. Mutta tokenin ajatuksesta yhtä nopeasti, kun se aivoihin pölähti, koska minulla oli kädet täynnä jo nykyisen hevoseni kanssa.

Osallistuin Raikulin kanssa tunnin mittaiseen näyttelytreeniin. Olin valmistautunut tilanteeseen pienellä varauksella, koska käsissäni oli todella pieni varsa, jota en varsinaisesti tuntenut. Juuri ennen onnistunutta kehästä poistumista hevoseni päätti esitellä vielä itseään pukkisarjalla, jäniksenloikalla sekä nousemalla pystyyn niin, että otteeni lipesi sen narusta. Onneksi se itse ei tajunnut olevansa vapaa, vaan sain sen nopeasti kiinni ja talutin nolostuneena pois.

Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan kiva erilainen kokemus, koska en itse ole koskaan aiemmin tällaisiin osallistunut. Mietinkin, että pitää tutkailla järjestääkö oman hevoseni kasvattaja tällaista tapahtumaa joskus.

05.06.2019 - Telttailemaan?

En voinut sille mitään, että norkoilin varsalaitumen laidalla päivästä toiseen. Ensin katselin siellä muutaman päivän Murua, joka kuikuilu uudeksi emäksi valitsemansa Ainon mahan alta. Mutta sitten 23. toukokuuta saapui Villahaan Raikuli, joka oli ihan eri maata Murun kanssa! Se ei piiloutunut kenenkään taakse vaan rellesti menemään minkä aivan liian pitkistä jaloistaan vain irti sanoi. Orin kotiutumisen jälkeen olenkin miettinyt, että pistäisikö joku pahakseen, jos pystytän teltan laitumen reunalle? Silloin minun ei tarvitse kuin avata teltan ovi ja näkisin heti ihastuttavan suomenhevoslaumani. Isäni nauroi minulle, kun kerroin hänelle ideastani ja hän totesi, että mikäs siinä, minun tilahan se oli. Mutta enhän minä tietenkään voi niin tehdä, joten olen sopinut itseni kanssa, että saan kahdesti päivässä käyttää vartin varsojen ihasteluun.