Mutalan Noitarumpu✝ 18.10.2021

15.09.2021 - Ainon Rate My Pony -tulokset

15.06.2020 - Palkintoja KRJ-laatuarvostelusta

Rinna ja Aino osallistuivat tämän kuun Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun Kyöstin kera. Rinnalta ei odotettukaan kovin kummoisia pisteitä, koska sen kummallakaan vanhemmalla ei ollut tuloksia kouluratsastuksen parista, joten sukuosiosta tuli pyöreät nollat. Omista kisoista se kuitenkin sai 41 pistettä, jälkeläisistään ja lisäpisteistä täydet (20 ja 15), minkä lisäksi rakenteesta tuli kutonen. Yhteensä siis 82 pistettä, mikä on oikeasti hyvä tulos ja sillähän tamma nappasi KRJ-III-palkinnon.

Aino taasen odotetusti toi kotiin ykköspalkinnon. Sillä kuitenkin oli kisanneet vanhemmat ja jälkeläiset (20+20 pistettä), lisäpisteosiosta tuli myös täydet viisitoista pistettä. Rakenteellisesti Ainon liikkeet arvioitiin tyydyttäviksi, mikä on mielestäni ihan hyvä tulos. Harvoin suomenhevonen mihinkään puoliveristen tasolle pystyy korkeissa liikkeissä nousemaan ja hienostihan me silti olemme koulukisoissa pärjänneet, joten olen oikein tyytyväinen Ainoon!

20.05.2020 - Yhteenveto SLA-tuloksista

Valon lisäksi toukokuiseen laatuarvosteluun osallistui myös Aino (SLA-I) ja Raikuli (SLA-II). Ainon laatutyyppi, rotu- ja sukupuolileimat arvioitiin neljän pisteen arvoiseksi, liikkeen laatu sai kuusi pistettä ja yleisilme toi neljä pistettä, eli yhteensä 14 pistettä rakenneosiosta. Raikuli sai leimoista ja yleisilmeestään vain kaksi pistettä kustakin, eli aika heikosti. Liikkeistä se kuitenkin sai kuusi pistettä. Molemmat hevoset saivatkin lopuista osioista täsmälleen samat pisteet, eli luonteesta kolmetoista, suvusta ja lisäpisteistä kaksikymmentä ja kisaosiosta kaksikymmentäviisi pistettä. Jos Raikuli olisi ollut hieman paremmassa lihassa, se olisi ehkä saanut kaipaamansa neljä pistettä ja päässyt ykköselle. Mutta ihan hyvä suoritus tämäkin on, joten en näe syytä lähteä uusimaan.

07.05.2020 - Haluton hevonen

"Elliiii, tulehan tänneee!" huutelin tarhan portilla. Punaruskea tamma ei lotkauttanut korvaansakaan, kun taas sen vaaleampi tarhakaveri Aino nosti heti päänsä käytännössä olemattomiin hipuneelta päiväheinäkasalta. "Elli, älä nyt vaan sano, että sulla on tänään kiukkupäivä." Ei vieläkään mitään merkkejä siitä, että tamma olisi edes tietoinen olemassaolostani. Onhan se sellainen erakkoluonne, jota ei muiden tekemiset tai sanomiset kovin kiinnosta, mutta nyt vähän pelkäsin, että tänään oli yksi niistä vuoden harvoista päivistä, jolloin tamma ei suostuisi minkäänlaiseen yhteystyöhön. Aino otti jo pari askelta tarhan porttia kohti, kunnes sekin oli kääntymässä takaisin heinien pariin. "Aino, mitäs jos toisit tuon kaverisi tänne", juttelin vaaleammalle tammalle, "Otat sitä tukasta kiinni ja tuot tänne, niin saat porkkanan." Jatkoin jo naureskellen, koska mielikuva oli niin huvittava. Ei se tietenkään Elliä mukanaan tuonut, mutta tuli itse portille kiltisti. Rapsuttelin sen vaalean otsatukan alta lämmintä otsaa ja mietin pitääkö minun oikeasti käydä raahaamassa Elli tarhan perältä talliin vai vaihtaisinko suunnitelmaa. "Mitäs mieltä Aino olet, lähetkös sä mun kanssa vähän treenaamaan? Kun ei Elliä näytä nyt oikein kiinnostavan." Tamma hörähti, joten niinpä päätin jättää punaisen tamman tarhaan ja otin Ainon mukaani. "Jospa Elli huomenna olisi sitten eri mieltä."

25.10.2019 - Nimen mietintää

Olin miettinyt Ainon astuttamista jo jonkin aikaa ja olisihn minulla omastakin takaa sille sopiva ori, mutta halusin silti ennemmin käyttää ulkopuolista. Eräänä iltana tähdet osuikin kohdalleen, kun löysin foorumilta ilmoituksen, jossa tarjottiin jalostukseen komeaa punaista oria. Sillä oli KTK-II-palkintokin, joten se ei vain näyttänyt hyvältä, vaan myös oli sitä. Luonteeltaan kyseinen herra ei kuitenkaan ole helpoimmaista päästä, koska siinä kuulemma on diivan vikaa ja kouluratsastuksessa se vaatii työtä pelkäämättömän ja oikeasti osaavan ratsastajan, että siitä saa kaiken irti. Mutta meidän Ainohan on sitten orinkin edestä oikein mukava ja yhteistyökykyinen tamma, joten uskon että varsasta tulee kelpo kouluhevonen.

Eniten minua kuitenkin kiinnosti orin nimi: Vaniman Pusupotenssi. Orilla on kulkeutunut pusu-teema jo neljän polven ajan, aivan kuten Ainolla noita-teema. Joten minun oli ehdottomasti saatava yhdistää nämä kaksi teemaa. Tammavarsasta tulisi tietenkin Noidanpusu tai Pusunoita, mutta orille en keksinyt kuin Pusuvelho, joka ei kuitenkaan herättänyt must have -fiilistä. että tämä se on. Kunnes toinen foorumin käyttäjä ehdotti Noidanpussaajaa ja siis voi vitsit, miten mahtava nimi!

Sukupuolella ei tietenkään ole merkitystä, kunhan synnytys onnistuu ja varsa on terve. Mutta kyllä minä silti odotin enemmän orivarsaa ja voitte vain kuvitella onnen määrää, kun sateisena lokakuun aamuna löysin suloisen tähtipään emänsä nisiltä ja se varmistui oriksi. Niinpä se sai viralliseksi nimekseen Noidanpussaaja ja kotosalla kutsutaan ihan vain Penaksi.

29.06.2019 - Kesäyön uitto

Kello tikkasi noin puoli kymmenen illalla, kun saavuimme Sebastian ja hevosten kanssa maalaistallin pihalle. Tiitusta olin alunperin pyytänyt mukaani, mutta hänellä oli jotain muuta menoa. Ystävällisesti hän kuitenkin kertoi, että Jussin hoitaja Sebastian olisi kiinnostunut lähtemään myös, joten sain matkaseuraa ja hän kyydin. Perillä piha oli jo täynnä erinäköisiä ja -kokoisia ratsukoita: suurin osa oli erilaisia puoliverisiä ja suomenhevosia, mutta oli joukossa erikoisuutena kirjava pintabian, ihana voikko poni ja yksi tekkekin oli päätynyt mukaan. Sekä tietysti vetäjäkaksikon shetlanninponit, onpas nekin niin suloisia!

Letka oli todella pitkä, mutta näppärästi se saatiin sumplittua ja oritkin aseteltiin fiksusti niin, etteivät olleet ihan perätysten. Jussi nyt tottakai osaisi olla asiallisesti vaikka missä seurassa, mutta yleensä orihevoset eivät olleet suopeimmasta päästä muiden orien suhteen. Lähdimme vähän yli kymmenen, koska näin isolla porukalla olisi ihme lähteä tarkalleen sovittuun aikaan. Kuljimme aluksi vain käynnissä, sitten muutamilla leveillä ja tarpeeksi valoisilla pätkillä otimme myös ravia. Uittopaikalla saavuimme noin puolen tunnin päästä ja se oli muuten kaunis! Kahluutin Ainoa ensin rantahietikon matalassa vedessä ja totesin, että tamma oli valmis menemään syvemmällekin. Niinpä siirryin kuivalle, tulin pois selästä ja riisuin tammalta satulan ja itseltäni saappaat. Pari kertaa yritin itsekseni päästä takaisin tamman selkään, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten valkoisen puoliverisen omistaja Jacki ystävällisesti avitti minut ylös ja päästiin Ainon kanssa kunnolla kastumaan. Aino pärskähteli ja polskutteli etujaloillaan vuoron perään vettä niin, että sitä roiskui minun ja parin vierustoverinkin päälle. Nauroi raikasi ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Vaikka vesi olikin aika viileää!

Kun kaikki olivat saaneet uittamisesta tarpeekseen, oli aika varustaa hevoset uudelleen ja palata tallille. Matka jatkui selvästi rennommin, koska veden viileä voima oli rauhoittanut orit ja terhakkaat tammat ja porukka oli päässyt tutustumaan uiton aikana. Aino kulki rauhallisesti letkan alkuvaiheella mustanvoikon puoliverisen takana ja saatoin itse keskittyä luonnon ääniin. Pian saavuimmekin jo takaisin tallille, jossa hevoset hoidettiin tarhoihin. Sen jälkeen porukka siirtyi vauhdikkaasti latoon, jossa oli luvassa juomista, iskelmämusiikkia ja teinipoppia. En malttanut odottaakaan, minkälainen yö olisi edessä!

13.03.2019 - Toisen roska on toisen aarre

Ei nyt tietenkään saa tai edes voi puhua, että hevonen olisi jollekin roskaa vain, koska siitä täytyy luopua. Mutta on se silti aika kuvaava sanonta, kun löysin leahin (Kahmo) myyntitopikin. Listalla oli toinen toistaan ihania suomenhevosia, joista suurimmalla osalla oli jo kilpailu-ura takanapäin, joten en tutustunut niihin sen tarkemmin, koska olin hakemassa itselleni kisahevosta. Sitten löysin sen: kauniin vaaleanrautiaan kouluhevonen, jolla oli tusinan verran sijoituksia entuudestaan. Lisäksi tammalla oli kaksi polvea sukua, joten aikanaan siitä saisi oikein mainion puolison Mollille. Niinpä laitoin ostotarjouksen, johon entinen omistaja myöntyi, kunhan oli ensin yhteydessä tamman kasvattajaan. Kolme viikkoa siinä meni, mutta vihdoin ja viimein Aino astui talliin ja oli lopullisesti minun!