Pöystilä

18.12.2021 - Kauhusynnytys

Noitahuilun viimeinen kantoaika oli vaikea. Ensimmäisellä neljänneksellä tamma teloi jalkansa ja pelkäsimme, että se joudutaan lopettamaan. Onneksi kyseessä olikin vain paha venähdys, mikä saatiin kuntoon pitämällä tammaa lähinnä karsinassaan ja lyhyitä aikoja pieneksi rajatussa tarhassa. Kantoajan puolessa välissä tamma sai vakavan ähkyn, mistä se myös selvisi kuin ihmeen kaupalla eikä luonut varsaakaan. Joten voitte kuvitella kuinka tarkkaan tammaa seurattiin joulukuussa, kun arvioitu laskettu aika lähestyi. Myös eläinlääkäri oli puhelinsoiton päässä, mutta mikään ei silti ollut tarpeeksi. Varsa oli väärässä asennossa, joten eläinlääkäri tuli paikalle avustamaan synnytyksessä. Hän teki kaikkensa ja vielä enemmän, minkä ansiosta rautias tammavarsa näki päivänvalon 17. päivä joulukuuta.

Olisin halunnut jäädä talliin tarkkailemaan kaksikkoa, mutta eläinlääkäri suositteli antamaan heille rauhan. Olin kuitenkin hankkinut tovi sitten kameran varsomiskarsinaan, joten pystyin sen kautta seuraamaan tilannetta. Pienellä tytöllä meni hieman pidempään nousta ylös ja päästä nisille, mutta lopulta se sai tarvitsemaansa ternimaitoa. Seuraava ongelma tuli vastaan kaksi tuntia synnytyksestä, koska Lulun jälkeiset ei olleet vieläkään tulleet kokonaan ulos. Ohjeiden mukaisesti kävin hakemassa Lulun ja jouduin kuuntelemaan sydäntäsärkevää hirnuntaa niin siltä kuin sen varsalta. Kymmenen minuutin päästä vein tamman takaisin karsinaansa ja näin kuinka helpottunut Lulu oli päästessään takaisin varsansa luo.

Jouduin toistamaan tämän puolen tunnin päästä, koska asia ei ollut edennyt. Soitin eläinlääkärillekin vietyäni Lulun takaisin sisälle, koska en todellakaan halunnut sille lisää kompilkaatioita. Hän pyysi, että soitan uudelleen vartin päästä, jos jälkeiset eivät ole vieläkään tulleet ulos. Ja eihän ne olleet, joten hän tuli takaisin korjaamaan asian. Aamun sarastaessa kaikki näytti olevan hyvin, varsa kävi imemässä ahkeraan maitoa ja Lulu vaikutti hyvinvoivalta. Olikin järkytys löytää tamma makaamasta karsinassaan illansuussa, kun sen varsa pyöri hermostuneena karsinassa.

Eläinlääkäri kertoi, ettei mitään ollut enää tehtävissä, kun hän tarkasti Lulun. Tarkempi syy selvinnee avauksessa, mutta nyt tärkeintä on keskittyä varsaan, jotta sitä ei menetetä. Se oli onneksi kerennyt saamaan tärkeimmät vasta-aineet ternimaidosta ja tarvittaessa sitä voidaan jatkossa syöttää tuttipullolla tai opettaa juomaan suoraan astiasta. Parasta kuitenkin olisi, jos sille löytyisi sijaisemä, koska silloin varsa saisi parhaimman opin hevosena olosta.

20.02.2020 - Kaksi kakkosta, yksi ykkönen

Lulu, Kissi ja Lenni osallistuivat tämän kuun Suomenhevosratsujen varsa-arviointiin. Kaikki saivat suvusta täydet pisteet, niin kuin melkein aina kaikki varsani (ai miten niin oma kehu haisee). Lulu sai rakenteesta 5,2 pistettä, Kissi tasan 7 ja Lenni 7,2 pistettä. Lenni käyttäytyi kaikista huonoiten rakennearvostelun aikana, ei oikein tykännyt tuntemattomien käsitellessä sen kehoa. Ori saikin tästä osiosta neljä pistettä, kun tammat saivat seitsemän (Lulu) ja kahdeksan (Kissi) pistettä. Varsojen käytös muuten oli hyvin tasaista ja oikein mallikelpoista, Lulu sai 7,25 pistettä ja Lenni ja Kissi 7,75. Kissi ansaitsi ykköspalkinnon ja oli kaksivuotiaiden paras, kun taas Lulu ja Lenni jäivät kakkospalkinnolle.