Kurjen Karneia✝ 23.12.2021

28.11.2021 - Neian Rate My Pony -arvostelu

08.02.2021 - Uuden varsan ihanuus

Pikkuherra Misteeri, siinä on kyllä taas yksi ruuan takia elävä yksilö, jo kolmannessa polvessa. Taitaa jäädä kyllä Neian viimeiseksi varsaksi, koska ei siitä näemmä normaalia varsaa saa tekemälläkään (edellinen pelkäsi omaa varjoaankin ja nyt tämä). Mutta onhan se söpö, ihan on kuin emänsä jäljitelmä vaalealla karvallaan (joka aikuistuttuaan punertui ihan ketun väriseksi) ja kirkkaan valkoisella päämerkillään. Monitoimiratsua siitä suunniteltiin, mutta saapa nähdä millainen into sillä liikuntaan on. Misteeri on kyllä ollut todella helppo totuttaa uusiin asioihin, oli se sitten erilaiset varusteet tai käsittelytilanteet. Eläinlääkäri saa tuikkia piikkejä peppuun ihan rauhassa ja kengittäjällekin nostetaan kaviot kiltisti - ihan testimielessä vain kokeiltiin, eihän sillä kenkiä vielä ole. Tulee toimeen muiden hevosten kanssa ongelmitta.

25.01.2021 - Vuoden ensimmäinen laatuarvostelu

Tämän vuoden ensimmäiseen Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistui meiltä niin sanotusti täydet kolme hevosta. Ensimmäisenä arvioitavaksi olin ilmoittanut Daddyn, jolle tämä olisi luultavasti viimeinen laatuarvostelu, jollen innostu viemään sitä vielä Yleislaatuarvosteluun. Molemmat tuomarit arvioivat orin rakenteen yhdeksän pisteen arvoiseksi, josta olen todella ylpeä. Kilpailuosiosta tuli neljäkymmentäkaksi sijoitusta, koska olimme sijoituneet kahdesti KERJ-Cupissa. Suvusta tuli ekstrapisteineen täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska Daddyn isä on palkitut KERJ-palkinnolla, emä kisannut menestyksekkäästi lajissa (tästä 22p) ja näiden lisäksi orin suvussa on kaksitoista muuta KERJ-palkittua hevosta, jotka toivat loput kolme pistettä. Jälkeläisosiosta tuli kaksikymmentäyksi pistettä, koska orilla oli useampi kenttäratsastuskisoissa menestynyt jälkeläinen. Luonnollisesti myös lisäpisteistä tuli täydet viisitoista pistettä. Kaiken kaikkiaan Daddy keräsi komeat 112 pistettä, jolla se sai helposti KERJ-I-palkinnon.

Seuraavana osallistui joukon ainoa tamma eli Neia. Se sai tuomareilta kahdeksikot rakenteesta, kahden KERJ-Cup-sijoituksen ansiosta kisaosiosta tuli 42 pistettä ja suvusta 22,5 pistettä, koska emä ja yksi sukulainen oli entuudestaan palkittu ja isä lisäksi kisannut menestyen kenttäkisoissa. Jälkeläisistä Neia sai 18,75 pistettä ja lisäpisteistä viisitoista, joten yhteensä 106,25 pisteellä tamma sai ansaitusti I-palkinnon.

Viimeisenä minun valjakosta osallistui Tumnus, jolle odotin saavani edes jonkun palkinnon eli en edes odottanut ykköstä. Rakenteellisesti Tumnus oli samaa tasoa Daddyn kanssa eli yhdeksän, KERJ-Cup-sijoituksia oli yksi, joten kisoista tuli yhteensä neljäkymmentäyksi pistettä. Tumnuksen isä Tuutti oli palkitut KERJ-I-palkinnolla ja emä sijoittunut kenttäkisoissa, joten niiden ansiosta suvusta tuli kaksikymmentäkaksi pistettä. Jälkeläisosiosta tuli vain kolmetoista pistettä, koska orin jälkeläiset eivät olleet vielä niin paljon kilpailleet. Lisäpisteosiosta tuli vain yksi piste, mikä olikin suurin syy alhaiselle kokonaispistemäärälle. Olen kuitenkin tyytyväinen, että 86 pisteellään Tumnus sai KERJ-III-palkinnon. Saatan harkita vieväni orin uusintaan, kunhan sen jälkeläiset osoittavat kavionsa kenttäkisoissa ja saadaan muuta meriittiä orille lisäpisteosioon, mutta kyllähän tuota kolmostakin kehtaa esitellä.

25.12.2019 - Näyttelypalkintoja

Olen kiertänyt hevosteni kanssa aika ahkeraan näyttelyissä ja vihdoin työ alkaa tuottaa tulosta! Kaikki hevoseni ovat aina olleet tuomarin mielestä SERTin arvoisia, mutta minun harmiksi useimmiten kehässä on aina se pikkasen parempi hevonen mukana, joten omani eivät SERTiään saa. Kunnes vihdoin muutama viikko sitten Anni sai viimeisen tarvitsemansa ja oli oikeutettu Champion-palkintoon. Ja tänään sain myöhäisenä joululahjana myös Neialle viimeisen SERTin samaista palkintoa varten ja Pena sai viimeisen MVA-SERTinsä ja on oikeutettu oikein VIR MVA Ch -titteliin.

Penaa ei siis enää edes saa viedä virallisiin näyttelykehiin ja Annia en aio viedä, koska se on saanut palautetta huonosta käytöksestään enkä usko sen koskaan saavan tarvittavia muotovalio-sertejä parempaa titteliä varten. Neian kohdalla en ole vielä ihan varma mitä teen, onhan se kuitenkin saanut kantakirjasta toisen palkinnon, joten sillä voisi olla mahdollisuuksia MVA-SERTiin.

20.12.2019 - Tasaista laatua

Joulukuun suomenhevosten laatuarvostelun tulostaulu näytti Pöystilän hevosille aika samantasoista lukemaa. Osallistujina oli Justus, Neia ja Muru, jotka kaikki saivat lisäpisteosiosta luonnollisesti täydet 20 pistettä. Muru sai myös suvustaan täydet 25, Neia 23 ja Justus 22 pistettä. Kisaosiosta ori vei yhdellä pisteellä pidemmän korren, eli Justus sai 22 pistettä, kun tammat saivat molemmat 21 pistettä. Käytöksestä (eli luonne) Muru sai palautetta ja vain 15 pistettä, mikä ei kyllä yllättänyt yhtään. Tuomari ei tainnut arvostaa myöskään sitä, kun Justus hamusi hänen takin taskun puoliksi irti, joten orikin sai vain 17 pistettä. Neia taasen sai jopa 20 pistettä, mutta sai kyllä kommentin tyypillisestä laiskuudestaan. Rakenneosiosta Justus ja Neia saivat molemmat 15 pistettä ja Muru 12. Tärkeimpänä tuloksena oli kuitenkin se, että kaikki saivat kunnialla ykköspalkinnon tittelirivinsä jatkoksi.

01.09.2019 - Rotunäyttelyn tulokset

Osallistuin suurella joukolla (eli kymmenellä hevosella) elokuun Suomenratsujen rotunäyttelyyn ja vaikka arvostelu oli tiukka, sai jokainen hevosistani jonkun palkinnon. Mutta kyllä mieltäni eniten lämmitti se, että neljä hevostani ansaitsi lisäksi erikoismaininnan. Neia tuli aikuiskuvallisten varsojen luokassa toiseksi, sai I-palkinnon ja mainintana sillä oli säihkysääri. Ja onhan se totta, tammalla on todella kauniit ja vaaleat jalat! Miekkonen osallistui varsakuvallisten varsaluokkaan ja sai sieltä LKV2-tittelin II-palkinnolla. Se sai erikoismainintana melkein intiaanihevonen, koska onhan herralla todella korkeat valkoiset sukat ja pääkin lähes kokonaan valkoinen. Justus osallistui aikuisten orien luokkaan, tuli kolmanneksi ja sai II-palkinnon maininnalla uljas musta. Aikuisten tammojen luokassa Rinna sai III-palkinnon ja sen mainintana oli sympaattinen otu.

31.07.2019 - Heinäkuun estevarsojen tilaisuus

Kuten aiemmin olenkin jo kertonut, Neia sekä Valo osallistuivat tämän kuun estevarsojen laatuarvosteluun. Tai ehkä arviointi olisi parempi sanavalinta, koska arvostelu on tavallaan jotenkin niin virallinen ja aikuisten hevosten hommia. Neia sai rakenteestaan kahdeksan pistettä, johon olen kyllä todella tyytyväinen! Se nimittäin tarkoittaa, että tuomarin mielestä tammalla on kiitettävä rakenne (ilman liikekuvia). Valo taasen sai seitsemän pistettä, eli sillä on kohtalainen rakenne, mikä on ihan ymmärrettävää, koska tamma ei ole yhtä hyvässä lihassa kuin Neia.

Suvusta molemmat tammat sai täydet kymmenen pistettä, aivan kuten osasin odottaakin. Neia sai käytöksestä kolme pistettä viidestä, koska se oli tapansa mukaisesti hieman laiskalla päällä. Valo sai täydet pisteet käyttäytymällä hämmästyttävän reippaasti ja olemalla oikeasti hereillä. Kertaakaan ei tarvinnut hävetä tamman yleistä valopäisyyttä, vaan ylpeänä saattoi esitellä tammaa läpi tilaisuuden.

Hypytys ei oikein onnistunut Neian kanssa ja se sai siitä kaksi pistettä viidestä. Valokaan ei ollut ihan parhaimmillaan vaan se sai kolme pistettä, mutta olen ihan tyytyväinen molempiin. Parhaansa ne yritti ja voin syyttää lähinnä itseäni, kun en ollut harjoitellut niiden kanssa enempää. Mutta voi että minua harmittaa Neian askellajiosuus! Siinä niin näkyi tamman laiskuus, koska se sai matalimman arvion eli ykkösen, vaikka sillä olisi rahkeita rutkasti parempaan. Mutta Valo sentään pelasti tuomalla nätin nelosen viiden pisteen maksimista.

Lisäpisteosiosta molemmat saivat myös täydet yhdeksän pistettä. Neian pisterivi oli siis 8 + 10 + 3 + 2 + 1 + 9 = 32p ja tällä tamma sai kakkospalkinnon. Valon pisterivi oli 7 + 10 + 5 + 3 + 4 + 9 = 38p ja sillä neiti nappasi itselleen ykköspalkinnon. Se sai koko tilaisuuden parhaimmat pisteet ja oli täten myös tilaisuuden paras kaksivuotias.

31.07.2019 - Varsojen heinäkuinen rotunäyttely

Se oli taas se aika kuukaudesta eli Virtuaalisten Suomenratsujen rotunäyttelyt. Tällä kertaa erikoismainintoja ei jaettu ja osallistujamäärätkin oli jotenkin vähäiset, liekö suurin osa suokki-ihmisistä ottanut kesän kuten pitää: Silloin hevoset viedään laitumelle ja itse voidaan viettää lomaa! Olihan minullakin useampi hevonen kesälaitumella, mutta ei se silti estänyt hakemasta niitä sieltä päiväksi näytille.

Neia ja Muru osallistuivat tammojen varsaluokkaan (oikeasti varsat aikuiskuvilla) ja Neia oli toinen luokkavoittaja saaden ykköspalkinnon. Muru taasen tuli seitsemän osallistujan luokassa neljänneksi saaden kakkospalkinnon. Raikuli osallistui orien varsaluokkaan (oikeasti varsojen luokka varsakuvilla) ja ainoana osallistujana sai luonnollisesti LKV1-tittelin. Mutta ykköspalkinto ei ollut mikään pakollinen jakaa, joten ori oli sen oikeasti ansainnut hienolla käytöksellään. Ja sillä, ettei se ollut syönyt itseään ihan palloksi kesälaitumella.

02.07.2019 - Neian ja Raikulin bestikset

Ajoin Hopiavuoren pihaan ja kävin katsastamassa tallin, josko siellä olisi ollut tuttuja, joille jutella. Minulla ei tänään ollut yhtäkään asiakastapaamista, joten en ollut saanut purettua puhetulvaani samaan tapaan kuin ennen. Naureskelinkin mielessäni, että muiden onneksi he olivatkin muualla ja talli kaikui tyhjyyttään. Niinpä otin pari porkkanaa taskuun ja suuntasin laitumille, koska hevoset ainakin kuuntelisi. Menin ensimmäisenä tammojen laitumelle, jossa useimmat laidunsivat pitkää heinää ja pari makoili tyytyväisenä auringossa.

Yhtäkkiä kauempaa vilisti suomenhevostamma musta harja ja häntä hulmuten ja sen perässä toinen suokki. Katsoin taaempana laukkaavaa tammaa tarkemmin ja tajusin, että sehän on minun Neia! Minun pullasorsamainen tamma, joka ei liiku senttiäkään, jos sen ei ole pakko?! Tammat hidasti raviin ja lopulta seisahtuivat vierekkäin kirputtamaan toistensa hännätyviä. Katselin ihan ihmeissäni, koska en ole koskaan nähnyt Neian kulkevan tuollaista vauhtia ilman, että sille olisi juuri tarjoamassa ruokaa.

Kutsuin Neiaa pari kertaa portilta, jos se olisi malttanut tulla tervehtimään minua. Mutta eihän se kerennyt, kun oli saanut niin kivan kaverin toisesta suomenhevosesta. Joten jatkoin kulkuni pikkumiesten tarhalle, jossa Raikuli seisoi portilla. "No heippa mies, mitä kuuluu?" Ori antoi rapsuttaa itseään ja otti antamani herkkupalan kiitollisena. Sen vierelle tallusti kimo puoliverinen, joka halusi myös herkkuja. "Kyllähän mä osasin varautua, että joku muukin tulee apajille. Tässä sullekin, hei vaan." Hevonen nappasi porkkanan suuhunsa. "Mun pitäisi kyllä selvittää teidän nimet, koska olisihan se kiva jutella enemmän, kun tietäisi edes nimen."

Hetken höpöttelin kaksikolle niitä näitä, kunnes ne taisivat kuitenkin saada tarpeekseen ja lähtivät ravaten pidemmälle. Ensimmäisenä pysähtyi kimo Raikulin jatkaessa matkaa, kunnes sekin pysähtyi kimon hirnahtaessa kimakasti. Sitten kimo pyrähti laukassa Raikulin ohi, jolloin sekin lähti perään. Hetken päästä puoliverinen pysähtyi taas, hörähti Raikulille ja sekin pysähtyi. Tätä ihmeellistä toimintaa jatkui muutaman kerran ja pojilla näytti olevan hauskaa.

02.07.2019 - Uusi kuukausi ja uudet kujeet

Kuukausi on taas vaihtunut, joten erilaisilla varsoja sekä hevosia noin muutenkin arvioivilla järjestöillä on taas julkaistu uudet tilaisuudet. Ensimmäisenä ilmoitin suomenhevosten kantakirjaan kolme tammaani, Neian, Annin ja Ellin, joista kaksi jälkimmäistä oli saanut osallistumisoikeuden Susirajassa järjestetystä suurnäyttelystä. Neia taasen oli oikeutettu osallistumaan kantakirjaan vanhempiensa palkintojen ansiosta. Anni oli ainoa piensuomenhevosena ilmoitettu, toiset tammat menivät ratsusuuntauksella.

Sitten ilmoitin uusimmat tulokkaani Valon ja Miekkosen suomenhevosvarsojen arvosteluun, mistä odotan molemmille ainakin täysiä sukupisteitä. Rakenne- ja käytösarviointiin en osaa sanoa kovin tarkkaa arviota, koska se riippuu niin paljon jo siitä kuinka varsa sinä päivänä käyttäytyy. Jos se ei malta seistä paikallaan tai arastelee tuomaria, saa se heti huonommat pisteet, vaikka olisi kuinka korrekti rakenteellisesti tai kotona osaisi käyttäyä nätisti.

Viimeisenä osallistumisena oli Neia ja Valo, jotka osallistuvat myös estevarsoille suunnattuun arvosteluun. Molempien vanhemmat ovat hyvin kilpailleet, joten suvusta on odotettavissa täydet pisteet. Tässäkin tapahtumassa jää nähtäväksi, minkälaiset arviot tammat saavat rakenteesta ja yleisesti käytöksestään sekä miten ne tykkäävät hypätä valitsemani 30-50 sentin esteitä irtona tai kuinka niiden askellus näkyy tuomareille. Mutta niin tämä kuin suokkivarsojen arviointi on lähinnä hyvän mielen toimintaa varsaikäisille, joille ei muuten ole ihan hirveästi muuta tekemistä kuin möllöttää kotona ja olla koulutettavana.

22.06.2019 - Hopiavuoren laitumellelasku

Olin jo muutaman päivän miettinyt pääni puhki, että kenet minä saisin laittamaan toisen varsoistani laitumelleen, koska tietenkin Tiitus oli laittamassa omaa varsaansa samoille laitumille eikä hänestä olisi apua. Kyllähän iskä tai äiti tulisi jos vain pyytäisin, mutta he menevät aina jussiksi mökille ja sieltä on tunnin matka tänne, joten en halunnut vaivata heitä. Onneksi satuin ihan ohimennen puhumaan Tiitukselle ongelmastani, koska hän kertoi laitumelle laskun tapahtuvan lauma kerrallaan. Pystyn siis ensin laskemaan Neian omaan tammalaumaansa ja sen jälkeen Raikulin pikkumiesten laitumelle.

Olin mielestäni hyvissä ajoin Hopiavuoressa, mutta silti tallin parkkipaikka oli niin täynnä, että jouduin ajamaan autoni traileri perässä kentän vierelle. Ajoin siihen todella varovaisesti ja saatoin vain toivoa, että Eetu ymmärtäisi. Noustessani autosta jäin katselemaan muita ihmisiä. Yhtäkään tuttua en nähnyt ja koska kaikki vaikutti niin kiireisiltä touhutessaan omien hevostensa kanssa, en lähtenyt tekemään tuttavuutta. Tarkistin hevosten oltavat ja lisäsin Raikulille vähän heinää, koska se joutuisi odottamaan siellä, että laskisin Neian ensin. Sitten lähdin etsimään edes jotain tuttua naamaa, jotta voisin kysyä mikä on tarkka kellonaika.

"Heippa, tiedätkö sä milloin me ollaan lähdössä tammalaitumelle? Mulla on noi hevoset vielä tuolla trailerissa ja en viittis toista jättää sinne yksin pitkäksi aikaa, niin joutuu tammakin siellä sitten odottamaan. Vai kerkeisinkö kävelyttää Raikulia ensin, jos tässä vielä menee?" Kysyin teini-ikäiseltä tytöltä, joka piti käsissään ruunikon puoliverisen talutushihnaa. Hetken hän tuijotti minua äimistyneenä, mutta vastasi sitten jotain, että ihan pian meidän pitäisi olla lähdössä. Sitten kuulinkin Eetun ihastuttavan murteen, kun hän kyseli ollaanko jo valmiita.

Kävin pikaisesti lastaamassa Neian pois trailerista ja olin tyytyväinen tamman käytökseen. "Sä olet kyllä niin kiltti tamma, tiesitkös. Toisin kuin tuo sinun vieruskaveri Raikuli, kuuntele nyt kuinka se siellä kolistelee. Ihan samalla tavalla kuin Daddykin viime viikonloppuna." Neian korvat kääntyili, kun se kuunteli minua, muita taluttajia sekä koirien haukuntaa jostain tuvan takaa. "Oi vitsit, täällä taitaa olla enemmänkin koiria! Maaliskuussa näin vain sellainen pikkuriikkisen ihanuuden, mutta tuo tuolla kyllä kuulostaa selkeästi isommalta hauvalta. Ehkäpä voisin käydä tutustumassa siihen, kunhan teidät saadaan lomaa viettämään."

Kun päästimme tammat irti samaan aikaan, ensimmäisenä vilisti rinta rinnan kaksi muuta nuorta suomenhevosta. Hello oli taluttanut toisen ja toisen vierellä oli seissyt joku nuori nainen. Niiden lisäksi tarhaan pääsi aiemmin näkemäni ruunikko puoliverinen, kaunis arabi sekä ihastuttava kirjava irlannincob. Mutta minun Neia jäi vierelleni seisomaan, katseli hetken muiden menoa ja laski sitten päänsä ruohon tasolle. "No, mene nyt edes vähän pidemmälle, höpsö!" Nauroin tammalleni. "Kyllähän siinäkin passaa syödä, hyvää ruohoa sekin on", Eetu sanoi takanani. "Neia on vähän tommone pullasorsa, ihan on emäänsä siinä tullut. Ja nyt kun sen ei ole mikään pakko mihinkään liikkua, niin miksikäs se liikkuisikaan, kun saa ruokaa tostakin. Menehän nyt siitä, vähän kauemmas edes!" Sanoin taputtaen tamman lautasta viimeisen lauseen kohdalla. Se nosti päätään, katsahti minuun ja otti pari askelta eteenpäin. "Hyväksytään, ole siinä sitten", nauroin ja astuin aidan ulkopuolelle muiden seuraan katselemaan tammojen laiduntamista.

20.06.2019 - Niin ylpeä äiti!

Tänään oli aikamoinen tekeminen, kun osallistuin kolmelle varsalla Suomenratsujen varsa-arvosteluun. Kaikki kolme osallistui kaksivuotiaiden ryhmään, jossa arvioidaan rakenne, suku sekä käytös niin rakennearvostelun aikana kuin muissa toimenpiteissä (hoidettaessa, taluttaessa). Muru osallistui ensimmäisenä ja se sai rakenteesta 6,6 pistettä, johon olen ihan tyytyväinen. Suvustaan neiti sai tietenkin täydet kymmenen pistettä, koska onhan sillä hienot vanhemmat ja palkittuja esivanhempiakin. Rakennearvostelun käytös oli yhdeksän pisteen arvoinen, mutta jalkojen nostelussa tamma pisti hanttiin ja sai seitsemän pistettä muusta käytöksestä. Yhteensä Murun pistesaldo oli 32,6 pistettä ja sillä se sai SV-I-palkinnon.

Raikuli oli minun hevosista toisena vuorossa ja se sai rakenteesta 6,4 pistettä, ihan hyvä tulos sekin. Sukuosiosta tuli yhdeksän pistettä, koska Raikulin isä on vasta lopettanut kilparatsun uransa eikä sitä ole vielä palkittu kuin kantakirjassa ja emä on toiminut lähinnä siitostammana kilpailemisen jälkeen. Rakennearvostelun käytöksesta tuli vain neljä pistettä, mutta muuten ori käyttäytyi 6,75 pisteen arvoisesti. Yhteensä Raikuli sai pisteitä 26,15 ja sillä se sai SV-II-palkinnon.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Neia, joka sai rakenteestaan hienot 7,4 pistettä. Suvustaan sekä rakennarvostelun käytöksestä tuli täydet kymmenen pistettä ja muussa käsittelyssä tamman käytös oli 7,5 pisteen arvoista, olen ihan älyttömän tyytyväinen tammaan! Neia sai yhteensä 34,7 pistettä, joilla se ansaitsi SV-I-palkinnon sekä tilaisuuden paras 2-vuotias -tittelin! Ai että kyllä äiti on niin ylpeä!

08.06.2019 - Kasvattajan myynti-ilmoitus

Patalaiskalle, joskin ihanalle, enemmän työhevosta muistuttavalle Sametille valitsin oriksi kilpauraansa aloittelevan Nissisen. Toivoin, että orin ratsumaisempi ulkomuoto sekä energinen luonne puskisivat läpi tulevaan varsaan. Ennestäänkin laiskanpulskea tammani muuttui vatsansa kasvun jälkeen entistäkin laiskemmaksi ja (sentään hyvästä syystä!) pulskemmaksi. Kantoaika sujui muuten hyvin, mutta pari viikkoa ennen varsomista Sametti alkoi valuttaa maitoa ja aiheutti minulle sydämentykytyksiä. Pakastimessa oli onneksi ternimaitoa.

Juuri ja juuri tiistain puolella syntynyt tammavarsa sai nimensä isänsä ja isänisänsä nimilinjan mukaan; Karneia oli antiikin Kreikan aikainen juhla, jota vietettiin muun muassa Spartassa. Minusta vain tuntuu, ettei tämä pikkukaveri ole mikään spartalaissoturin alku, vaan ihan samanlainen hurmaava, joskin laiska ja mukavuudenhaluinen, pullasorsa kuin emänsäkin. Ruokahalu on muuten kohdillaan: pikku-Karneia varmaan asuisi emänsä nisillä, ellei Sametti välillä hätistäisi lapsukaistaan kauemmaksi.

Varsassa varmasti olisi potentiaalia, mutta mikäli ennustukseni tamman luonteenlaadusta pitävät paikkansa, voi Karneia olla parhaimmillaan ihan harrastehevosena, mahdollisesti siitostammana. (Tie vaikka tämä tekisi vähän reipasluontoisempia varsoja...) Uudelta kodilta vaadin asianmukaisen rekisteröinnin sekä kantakirjauksen, kisatulokset ovat iloinen yllätys.