'Likka'

SLA-I, KTK-II, SV-I, EV-I, KV-I, KEV I

Nippelitiedot

Suomenpienhevostamma Likka syntyi 08.06.2018 Hengenvaarassa, väriltään se on punarautias ja korkeutta sillä on 146 senttiä. Tamman omistaa (kuvitteellinen hahmo) Oona MacFarland (eli oikeasti Tuire, VRL-00345) ja se asuu Pöystilässä. Likan rekisterinumero on VH18-018-1183.

Ikääntyminen

Likan ensimmäiset synttärit oli 30.06.2018 ja toisia vietettiin 30.07.2018. 3-vuotispäivä oli 08.10.2018 ja "aikuisuus" (4v.) saavutettiin 08.12.2018.

Kilpailutiedot

Likan kanssa kilpaillaan helppo B -tason kouluradoilla, 90 cm rata- ja maastoesteillä, kenttäratsastuksessa tutustumisluokassa ja valjakkoa ajamme vaativissa luokissa.

Saavutukset

SLA-I (98p.), KTK-II (76p.), SV-I (46,4p.), EV-I (37p.), KV-I (65p.), KEV I (36p.)

Mistä kaikki alkoi?

"Minulla on aina ollut oreja yksityisenä." Ja niin kuin Tikkurilan mainoksessa sanotaan, siitä se ajatus sitten lähti. Huhtikuussa sain sen hetkisestä silmäterästäni Majurista uuden orivarsan nimeltään Kyösti, jonka kanssa tulisin tekemään kaikkea, mitä virtuaalimaailma vaan tarjota voi. Meni reilu kuukausi eteenpäin, kun ihastelin suomenhevosten kuvia ja mieleeni pälkähti ajatuksen poikanen, että olisi mahtavaa saada leikkikaveri uudelle varsalle.

Minulla on aina ollut oreja ja koska aikanaan varmasti haluaisin varsan uudesta silmäterästä, niin kaverinhan täytyy olla tamma! Ja tietenkään mikä tahansa tamma ei käy, vaan sukua pitää olla saman verran kuin Kyöstillä eikä siellä saisi olla (kovin lähellä saatikka paljon) samoja nimiä, jotta näistä kahdesta voi aikanaan teettää yhteisen varsan. Seuraavana rajoituksena oli koko, koska tästä haluaisin piensuokin. Viimeisenä kriteerinä oli parhaat mahdolliset lähtökohdat kilpailla monipuolisesti, joten vanhempien tulisi olla kokeneita niin koulussa kuin rataesteillä sekä kenttäratsastuksessa ja myös valjakkoajossa.

Laitoin tästä viestiä foorumin suomenhevosketjuun ja kuvittelin, ettei tällaista tapausta ihan noin vain löydykään, mutta mitä vielä! Puoli tuntia myöhemmin Haperolta tuli täydellinen parivaljakko tai oikeastaan kaksi, koska emävaihtoehtoja oli kaksi. Toisen tamman periyttämä voikko väri olisi ollut aivan unelma, mutta malttamattomana ihmisenä hankin jo rautiaan tamman kuvat, ja lisäksi jälkimmäisen tamman meriittihirmuja täynnä oleva suku veti minua puoleensa. Lopuksi mainittakoon vielä, että Kyöstiä hankkiessa yksi emäehdokas olisi ollut juurikin Hengenvaarasta, joten kaikki yksinkertaisesti napsahti paikalleen.

maitovarsa nuori varsa
Ensimmäisessä kuvassa Likka on 10 kuukautta vanhana ensimmäisissä näyttelyissään, toisessa se on hieman alle 3-vuotias.

Luonnekuvaus

Heti alusta asti ajatuksena oli saada likkakaveri Kyöstille, joten siitä kehkeytyi kutsumanimi Likka jo ennen kuin koko varsaa oli varsinaisesti edes olemassa. Usva, Hukka, Usvanukka, Pimatsu, Vatukka.. Kyllä, rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta mitähän pitäisi ajatella, kun lempinimet on mallia Uskallappas, Eeeei, NYT RIITTI! ja mitä kaikkea muuta (painokelvotonta) onkaan tullut huudeltua useammin kuin tytön niin sanotusti virallista lempinimeä.

Likka on pienestä pitäen ollut varsinainen kiusankappale, joka ehkä tuli jo ilmi edellä kerrottujen "lempinimien" myötä. Ensin ajattelin, että se nyt vain on pienen varsan uhittelua ja se menisi koulutuksen tai edes iän myötä ohi. Mutta ei, edelleen Likka on välillä hyvin rasittava tapaus. Enää se ei sentään hyökkäile karsinassaan kohti (HUOM! Ei se koskaan päälle käynyt!), mutta turpeen kuopiminen hoitajan päälle on edelleen joka viikkoinen tempaus. Alkutervehdyksen jälkeen hoidettaessa tamma on yleensä asiallisempi eikä hangoittele harjauksen tai varusteiden laiton aikana.

Narun päässä muiden hevosten kanssa Likka on varsinainen Neito Ego. Oli se toinen sitten karsinassaan syömässä, tarhailemassa tai vaikka harjauspuomiin siduttuna, kun menette ohi, niin aina Likan on jäätävä esittelemään itseään. Eikä todellekaan hyvässä mielessä, vaan uhittelemaan ja olevinaan niin isoa hevosta. Vaikka useimmiten se on selkeästi pienempi kuin muut, mutta kaiketi juuri sen takia se onkin tällainen.

Tarhassa Likan on parasta olla yksin ja silloinkin mieluummin kaukana muiden tarhoista, koska muuten se saattaa vain norkoilla tarhojen väliaidalla ja luimistella vierustovereille. Jotta Likan voisi tarhata toisen hevosen kanssa, pitäisi toisen suostua neidin mahdolliseen pomotteluun. Lisäksi se luultavasti vaatisi muutamia tutustumiskertoja, totuttamista sekä yksinkertaisesti pitkää pinnaa.

Likka on ratsuna vaativa niuhottaja: Sille pitää kertoa just eikä melkein, mitä sen halutaan tekevän. Muussa tapauksessa se yleensä jättää tekemättä yhtään mitään, mutta on niitäkin kertoja nähty, että se keksii tehdä ihan jotain muuta. Esimerkiksi jos et laukkaa nostaessa siirrä ulkopohjetta selkeästi satulavyön taakse tai anna sisäohjalla tarpeeksi myötää, saattaa Likka tehdä äkkipysähdyksen. Esteillä neidillä riittää energiaa, joka on tärkeää kanavoida oikein. Kouluradoilla tamma maltaa mennä kulmat oikein nätisti, mutta esteillä se haluaa vetää kaikki mutkat suoriksi, jos vain mahdollista. Onkin entistä tärkeämpää pitää tamma koko ajan kuulolla ja tiukalla ohjasotteella, muuten se saattaa ottaa pienestäkin herpaantumisesta ilon irti ja viedä ratsastajaa.