21.05.2019 - maastoesteitä, valm. enna
"No niin, viimestä viedään teidän kanssa, toivottavasti kummallakin riittää vielä energiaa tälle päivälle", sanoin hymyillen jo tutuksi tulleelle ratsukolle. "Onhan Likallakin nurmihokit?" kysyin vielä Oonalta, joka nyökkäsi vastaukseksi. Olin etukäteen pyytänyt kaikkia laittamaan ratsuilleen nurmihokit, sillä alkuverryttely ja ensimmäiset hypyt mentäisiin meidän isolla nurmikentällä, jossa on osa maastoesteratojen esteistä. Kävelimme kaikki yhdessä nurmikentälle, jossa ratsukot saivat hetken kävelemisen jälkeen aloittaa alkuverryttelyn. Neuvoin ratsastajia ottamaan heti napakan asenteen lämmittelyyn. Hevosten oli kuljettava reippaasti eteenpäin niin, että takapääkin oli työskentelyssä mukana heti alusta alkaen. Likka ravaili alkuun hieman löysästi ja jouduin useampaan otteeseen neuvomaan Oonaa aktivoimaan hevostaan napakoilla pohje-avuilla. "Älä kuitenkaan heitä ohjastuntumaa pois, ettei se sitten lähde juoksemaan tyhjänä", sanoin vielä ja Oona alkoi pikkuhiljaa keskittyä paremmin. Aloin miettimään, oliko kolmen päivän mittainen tehovalmennus liikaa ratsukolle, mutta hetken päästä Oona näytti minun olleen väärässä ja Likka alkoi näyttää hyvää, etenevää ravia. "Okei, sit vielä laukkaa. Kevyessä istunnassa koko ajan", ohjeistin ja seurasin ratsukoiden laukannostoja. "Tee Likan kanssa siirtymisiä. Jää laiskaksi takaa. Napakat avut ja muista ylläpitää laukkaa. Nyt pitäis mennä oikeesti reipasta tahtia että maastoesteillä sujuu hyvin", sanoin Oonalle, jolla oli hieman vaikeuksia tamman kanssa. Siirtymiset auttoivat Likkaa vertymään ja lopuksi nähtiin oikein hyviä laukkapätkiä. "Hyvin, sitten hetki käyntiä".
Verryttelyhypyt otettiin loivalla kiemuralla linjalla olevilla rataesteillä. Kolme estettä, joiden väliin mahtui hevosesta riippuen 5-8 laukka-askelta. Ensimmäinen este oli ristikko, toinen pieni pysty ja viimeisenä oli okseri. Estekorkeus pidettiin matalana, tarkoitus oli vain saada muutama siisti hyppy alle ennen maastoesteille siirtymistä. "Seuraava voi aloittaa vasta edellisen ratsukon päästyä viimeisestä esteestä yli", sanoin lopuksi ja pyysin Lissua aloittamaan. Seuraavana meni Jannica, viimeisenä Oona. Ensimmäiselle esteelle suunnatessa Likka selkeästi heräsi alkuverryttelyn unisuudestaan ja alkoi heti kiihdyttää tahtia. Ensimmäinen este ylitettiin hienosti, jonka jälkeen Oonan keskittyminen herpaantui jostain syystä, eikä enää muistanut ohjata Likkaa, joka sitten kielsi pystylle. "Keskity Oona ohjaamiseen, napakka tuntuma ja pohkeet lähellä hevosta", neuvoin ja Oona lähestyi tehtävää uudestaan alusta. Likka luuli jo päässeen niskan päälle ja yritti ristikon jälkeen tehdä tiukan kurvin oikealle, mutta Oona sai tamman takaisin menosuuntaan ja pysty ylitettiin yllättävän hyvin huonosta lähestymisestä huolimatta. Oona kiukustui selässä hieman ja antoi napakat pohje-avut ja huudahti "HOP!" kun Likka meinasi kieltää okserille, mutta ylitti lopulta esteen hienosti. "Hyvin korjattu, Oona! Pidä toi napakkuus ens yrittämällä", kehaisin ratsastajaa joka oli hieman hikeentynyt tamman pelleilystä. Seuraavalla yrittämällä Oona ratsasti niin tarkasti ja topakasti kuin pystyi ja se näkyi suorituksessa. Likka keskittyi nyt tehtävään, eikä pelleilyyn ja suoritus oli erinomainen. Käskin ratsukon tulla vielä kertaalleen ja viimeinen suoritus sujui erinomaisesti. "Tosi hyvin! Sitten käyntiin ja lähetään metsään seuraavalle tehtävälle", sanoin ja lähdin ohjaamaan ratsukoita viereiseen metsään, jossa oli useita maastoesteratoja.
Tänään tarkoituksena oli treenata bankettia ja sen jälkeen hypätä kolmen esteen tukkisarjaa, joka sijaitsi pusikkokujassa. "Mennään eka tätä pienempää bankettia, sit jos sujuu hyvin niin tekin voitte Likan kanssa kokeilla tota isompaa. Mut katotaan sitä sitten. Ylöshyppy normaalisti kevyessä istunnassa, alastullessa muista nojata kevyesti taaksepäin, niinkuin esteillä alastullessa kuuluukin. Banketin jälkeen kaarrat oikealle, teet ikäänkuin ison ympyrän ja taas uudestaan. Kaikki suorittaa samaan aikaan, mutta pitäkää huoli kunnon välimatkoista, jotta jokainen ratsukko saa hypätä rauhassa", selitin ja sanoin vielä Lissulle, että ottaa kärkipaikan Lihiksen kanssa. Oona oli alun vaikeuksista saanut itselleen taistelutahtoa ja oli päättäväinen siinä suhteessa, että ei antaisi Likan enää pelleillä kanssaan. Tämä päättäväisyys näkyi heti ensimmäisessä suorituksessa. Likka laukkasi oikein ponnekasta, reipasta laukkaa banketille, hyppäsi oikein siististi ja alashyppykin oli erinomainen. Banketin jälkeen Likka heitti innostuksissaan pienen pukin, joka ei ratsastajaa haitannut. Oona iski pohkeet kylkiin ja Likka reagoi samantien lähtemällä reippaaseen laukkaan pukin jälkeen. Koska toinen ja kolmaskin pienemmän banketin ylittäminen sujui ongelmitta, Oona ja Likkakin pääsivät kokeilemaan isompaa bankettia. "Tää voi olla vähän haastava jo teille, mutta oot niin napakkana tänään, että eiköhän Likka ylitä sun kans mitä vaan. Pohkeet vaan kiinni lähestyessä ja reipas laukka", sanoin Oonalle, joka itsekin halusi kokeilla isompaa bankettia. Ensimmäisellä yrittämällä Likka tuli oikein reipasta tahtia, mutta huomatessaan Oonan ohjaavan sitä viereiselle isommalle banketille, tamma epäröi hetken. Oona vastasi epäröintiin iskemällä pohkeet kylkiin ja maiskuttamalla, joista Likka sai rohkeutta yrittää. Ylitys onnistui hyvin ja seuraavalla yrityksellä tammalla oli jo varma olo banketille lähestyessä. "Tosi hyvin, Oona! Jätetään tää harjotus tähän kun saatiin noin superhyvät suoritukset!" kehuin ratsastajaa, joka taputti hevostaan runsaasti kaulalle siirrettyään sen käyntiin.
Seuraavaksi siirryttiin tukkisarjalle. Tukit olivat n. 60cm korkeita. "Esteiden väliin pitäisi saada kaksi askelta. Ratsastakaa tarkasti, älkääkä menkö peräkanaa kujaan", selitin ja taas Lissu aloitti tehtävän ensimmäisenä. Kun Oonan ja Likan vuoro tuli, Likka vaikutti jo hieman väsähtäneeltä, mutta oli edelleen innoissaan hyppäämisestä. Laukan vauhti oli vähän hiipunut, mutta hypyt olivat edelleen moitteettomia. Sarjalle tuli vain yksi kielto, joka johtui siitä, kun Likalla meni askeleet sekaisin toisen esteen jälkeen. Uudella yrityksellä meni jo paljon paremmin ja totesin, että oli tämän ratsukon kanssa aika jättää treenit tähän. "Likka on jo kaikkensa antanut, ei vaadita enempää. Kävele sen aikaa kun muut tulee vielä pariin kertaan ja sit lähetään takaisin nurmikentälle keventeleen loppuravit", sanoin Oonalle, joka oli samaa mieltä. Päästyämme nurmikentälle ja ratsukot aloittivat kevyen ravin, sanoin vielä loppukommentit Oonalle: "Teillä sujui vähän vaihtelevasti tänään, oli varmaan molemmilla jo vähän väsymystä parin edellisen päivän jäljiltä. Mutta teitte hyviä suorituksia ja korjasit Likkaa hyvin tarvittaessa. Muistat vaan pysyä koko ajan napakkana, etkä anna tammalle tilaa ja aikaa pelleilyyn".
20.05.2019 - 60-70 cm esteitä, valm. enna
Meille oli siunaantunut estevalmennuspäivälle erittäin hyvä sää, joten valmennus pidettiin ulkokentällä. Oona ja Likka olivat ensimmäinen ratsukko aloittamassa alkukäyntejä. Pian kaksi muuta ratsukkoa saapuivat kentälle ja pääsimme aloittamaan. Keskustelin alkukäyntien aikana jokaisen ratsastajan kanssa heidän hevosistaan ja heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan ratsukkona. "Okei, hieno homma. Kiva kun ootte kaikki tulleet Hiivuriin valmennukseen. Aloitetaan kevyessä ravissa verryttely, menkää koko kenttää. Niinkuin huomaatte, keskiympyrälle on asetettu 4 puomia tasaisin välimatkoin ympyrän suorille kohdille. Tää tulee oleen meidän tän päivän harjoitus, myöhemmin nostetaan puomit esteiksi. Ylittäkää puomeja ravissakin, menkää kevyeeseen istuntaan aina puomeja ylittäessä", selitin kovaan ääneen tämän päivän tehtävää. "Oona, ota ohjaa vaan reilusti tiukemmalle, ala työstämään Likan ravia. Nyt se vain kaahaa eteenpäin tyhjänä. Puolipidätteitä, pohkeet lähellä. Just noin, hyvä!" neuvoin ja jäin hetkeksi tarkastelemaan ratsukon menoa. Kun kaikki olivat ravanneet kumpaankin suuntaan, oli aika ottaa laukkaa. "Menkää koko ajan kevyessä istunnassa. Tempo saa olla reipas, mutta kenenkään ei tarvi kaahata". Likka yritti lähteä viemään muutamaan otteeseen, varsinkin uralla olevia puomeja ylittäessä, mutta Oona osasi hyvin ennakoida tilanteet, teki reilumpia pidätteitä ja käänsi tamman ympyrälle. "Okei, sit hetki käyntiä ja pitkät ohjat", sanoin ja yksi ratsukko kerrallaan siirtyi käyntiin.
"Mennään aluksi tehtävää maapuomeina muutaman kerran niin, että jokainen saa vähän tuntumaa päivän tehtävään. Voitte nyt mennä kaikki kolme samaan aikaan, kunhan pidätte välimatkat kunnossa. Kun esteet nostetaan, tullaan yksi kerrallaan. Nostakaa laukka ja jääkää ympyrälle. Keskittykää pitämään ympyrä oikean muotoisena niin, että ylitätte jokaisen puomin keskeltä. Hevosta ei tarvitse suoristaa puomille, jotta pääsette puomin jälkeen ympyrän kaareen mukaan. Tänään harjoitellaan nimenomaan hyppäämään kaarevalla uralla", selitin ja pian ratsukot aloittivat tehtävän suorittamisen. Oona ja Likka saivat melko nopeasti hyvän rytmin ympyrällä ja meno näytti oikein hyvältä. Oona oli keskittynyt tehtävään täysillä, minkä ansiosta myös hänen ratsunsa keskittyi työntekoon eikä pelleilyyn. Kun tehtävä sujui puomeilla, nostin puomit pieniksi ristikoiksi. Nyt toiset ratsukot odottelivat päädyssä sen aikaa, kun yksi suoritti. Esteiden noston jälkeen tehtävästä tulikin huomattavasti hankalampi Likan innostuessa liikaa. "Tulkaa heti uudestaan, Jannica oota vielä hetki", sanoin kun Likka oli pitkällä sivulla olevan esteen jälkeen jatkanut rymistellen eteenpäin, eikä Oona ollut saanut tammaa kääntymään. "Oona, muista pitää aina katse seuraavassa esteessä. Käännä katse jo vähän ennen hyppyä seuraavaan, niin Likka tietää minne mennään. Pidä ulkopohje ja -ohja tiukkana. SUPER! Teille riittää hetkeksi". Hetken kuluttua nostin esteet n. 60cm pystyiksi. Tällä kertaa Oona oli jo heti alkuun todella napakka apujensa suhteen ja pienistä pyrähdyksistä huolimatta sai Likan pysymään tehtävässä. Muutamien suoritusten jälkeen Oona ja Likka menivät todella tasaista tahtia ja tehtävä näytti todella helpolta heille. "Tosi hyvä. Anna hetkeks pitkät ohjat ja jatketaan teidän kanssa esteiden korotuksen jälkeen", sanoin ja ratsukko siirtyi kävelemään pitkin ohjin sivummalle. Tälle ratsukolle nostin tehtävästä kaksi estettä vielä 70cm:iin ja kaksi estettä jäivät 60cm:iin. "Ei nosteta teidän kanssa enempää", sanoin ja annoin ratsukolle luvan suorittaa. Näillä korkeuksilla tehtävä jäi vain kahteen suoritukseen, sillä ratsukko teki todella hyvää työtä ja halusin, että jokainen lopettaa erinomaisiin suorituksiin. "Oona, tosi hyvää työtä tänään. Alkuun Likka yritti vähän sooloilla omiaan, mutta sait sen superhyvin haettua sun avuille ja lopuksi teillä sujui erinomaisesti. Muistat vaan jatkossakin olla tarkka omien apujen kanssa ja tehdä ne tarpeeksi ajoissa ja selkeästi, niin Likka pysyy sulla hienosti hallinnassa. Ottakaa vielä kevyttä ravia hetki ja sit loppukäynnit", sanoin vielä lopuksi ja ratsukko siirtyi loppuverryttelemään.
19.05.2019 - kouluvalmennus, valm. enna
Reipasta, hieman levotonta käyntiä kävelevä Likka tutki täysin tuntematonta ratsastuskenttää kovaa pöristen, mutta selässään istuvan Oonan rauhallinen olemus tasoitti tamman jännitystä. "Moikka vaan! Teillä kahdella onkin nyt kolmen päivän tehovalmennukset edessä", huikkasin hymyillen Oonalle, joka moikkasi iloisesti takaisin. Kyselin Oonalta, miten hänen tammansa käyttäytyy sileällä ratsastaessa ja oliko heillä meneillään jotain ongelmakohtaa. Koska ratsukot olivat hyvin eritasoisia, tarkoituksenani oli teettää tehtäviä, joita pystyy soveltaa jokaiselle ratsukolle sopivaksi. Aikansa käveltyään ratsastajat keräsivät ohjat tuntumalle ja kehotin tekemään heille normaalia alkuverryttelyä. Oona ja Likka lähtivät napakkaan raviin ja tarkkailin hetken heidän menoaan. "Ota Oona vähän vielä ulko-ohjaa lyhyemmäks niin saat pidettyä paremmin ulko-ohjan tuen", sanoin ja Oonan otettua paremman tuntuman tamma ryhdistäytyi hieman. Pyysin välillä Oonaa suoristamaan selkäänsä ja nostamaan katseensa kaulasta, mutta muuten meno näytti hyvältä. Laukassa Likka teki muutaman äkkipysähdyksen ja ratsastaja itsekin huomasi jääneensä sisäohjaan kiinni, josta tamma nyrpistyi. Alkuverryttelyn jälkeen käveltiin hetki pitkin ohjin.
Hetken kuluttua pyysin ratsastajia ottamaan ohjat takaisin tuntumalle ja ratsastamaan hevoset reippaaseen, mutta rentoon käyntiin. Likka oli jo alkujännityksestä rentoutunut ja kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajansa ohjeita. Olin suunnitellut ratsukoille kahta eri tehtävää, joista ensimmäinen oli laukanvaihdot kahdeksikolla. Likan kanssa tehtäisiin helpotetusti, eli kahdeksikon keskiosassa suoristuksen jälkeen raviin siirtyminen ja uusi laukannosto muutaman raviaskeleen jälkeen. "Aloittakaa vaan, jokainen katsoo eteensä ja tekee tarvittaessa volttia kahdeksikon sisällä, ettei tuu ruuhkaa", sanoin vielä lopuksi kerrottuani harjoituksen. Oona nosti Likalla vasemman laukan ja lähti kaartamaan kahdeksikolle. Ensimmäisellä yrittämällä Oona ei tehnyt tarpeeksi napakkaa pidätettä, eikä Likka siirtynyt raviin vaan jatkoi vastalaukassa kahdeksikon toiselle osalle. Oona korjasi laukan ravin kautta ja pian oli uuden yrityksen aika. "Selkeät pidätteet, älä ajattele vielä uutta laukkaa vaan keskity ensin raviin siirtymiseen ja sitten vasta uutta laukannostoa", neuvoin ratsukon lähestyessä keskiosaa. "Hyvä siirtyminen, mutta nosti väärän laukan, korjaa taas!" jatkoin ja Oona korjasi taas laukan. Pari seuraavaa kertaa meni jo paremmin, mutta laukannostoissa oli vielä parannettavaa. "Anna selkeät laukka-avut, muista siirtää pohkeet uuden suunnan mukaisesti! Jes!" kehuin onnistumista ja Oona taputti hymyillen tamman kaulaa. "Kerta vielä yhtä hyvin, sit riittää", sanoin. Viimeinen suoritus meni oikein hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa tämä tehtävä ja siirtyä hetkeksi käyntiin tasoittelemaan hengitystä.
Tunnin lopuksi otimme vielä pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Pitkän sivun alussa lähdettiin väistämään lävistäjälle, kentän keskelle päästyä suoristus ja jatkettiin suoraan pituushalkaisijaa pitkin. Tehtävä aloitettiin vasemmasta kierroksesta, ensin käynnissä. Aluksi Likka ei lähtenyt väistämään ollenkaan ja välillä pysähtyi nakkelemaan niskojaan, kun Oonan avut olivat liian epäselvät. "Muista asetus liikkeestä poispäin, napakka pohje! Älä unohda ulkopohjetta, joka pitää takapään omalla paikallaan", neuvoin ja nyt Likka vaikutti tyytyväisemmältä saamiinsa apuihin. Väistöt alkoivat sujua käynnissä oikein hyvin, suoristuksissa oli alkuun ongelmia kun Likka lähti kiemurtelemaan pituushalkaisijaa pitkin, mutta tämäkin saatiin selkeitä apuja käyttäen korjattua. Huomasin Oonan jäävän helposti nojaamaan vasemmalle istunluulleen, minkä korjaaminen helpotti suoristamista huomattavasti. Loppuun ratsukko teki vielä muutaman raviväistön kumpaankin suuntaan, mitkä sujuivat paljon paremmin kuin käynnissä. Parin onnistuneen raviväistön jälkeen ratsukko jäi keventelemään loppuraveja uralla. "Teillä meni oikein hyvin tehtävät pienen hakemisen jälkeen, mikä on ihan ymmärrettävää uudessa ympäristössä vieraan valmentajan kanssa. Mutta aina loppua kohden teidän suoritukset menivät ihan nappiin ja teidän yhteistyö sujuu hyvin, kunhan muistat, että Likka vaatii selkeät, napakat avut. Kokonaisuudessaan oikein hyvä tunti ja varmasti sullakin tuli muutamia ahaa-elämyksiä tamman kanssa", kerroin loppupalautteet, jonka jälkeen valmennus oli ohi.
10.05.2019 - kouluvalmennus Australiassa, kirj. omistaja
En tiedä, mikä minuun oli mennyt, kun olin varannut lennon itselleni ja Likalle Australiaan - Australiaan! Mutta siellä me olimme, Ranch O' Haran pihalla. Olimme saapuneet sinne toissapäivänä illansuussa ja tänään olisi luvassa kauan odotettu kouluvalmennus. Tasona olisi periaatteessa helppo A, mutta valmentajana toimiva Dineo oli luvannut helpottaa (ja joidenkin kohdalla vaikeuttaa) tehtävänantoa jokaisen ratsukon tason mukaisesti.
Alkuverryttelyn saimme hoitaa itsekseen, mutta Dineo muistutti, että hevonen tuli saada rennoksi. Mutta ei liian rennoksi, vaan sen tuli olla myös eteenpäinpyrkivä ja esimerkiksi turvan oikealla kohdallaan, otsalinjan edessä. Lämpöjen jälkeen ratsastettiin keskikäynnissä, sitten askeleen pidennystä ja kokoamista pitkillä sivuilla. Likka ei ollut kunnolla oppinut kokoamista, mutta päätin silti yrittää sitä sen kanssa. Ihmeellistä kyllä, tyttö tajusi sen laakista! Mutta itse herpaannuin yllätyksestä niin, että seuraavaksi sain huomata tamman seisovan paikallaan.
Seuraavaksi teimme pääty-ympyröitä ravissa, jossa tavoitteena oli pitää hevonen suorassa. Likka ei ole mistään taipuisammasta päästä, joten sen suoruus onnistui ihan automaattisesti. Vastakohtana tähän harjoitukseen oli uralle siirryttäessä tarkoitus taivutella hevosta sisä- kuin ulkopuolelle. Eikä pelkästään kaulasta, kuten Likan kohdalla ensin tapahtui. Vasempaan suuntaan taivutuksesta ei tullut mitään, toisin kuin oikealle puolelle, joka onkin Likan vahvempi puoli.
Taivutukset oli täysin hepreaa mun tytölle, minkä takia emme kilpailleetkaan helppo A -tasolla, vaan pitäydyimme B-luokissa. Muiden tehdessä taivutuksia, me harjoittelimme Likan kanssa siirtymisiä: peruutuksesta harjoitusraviin ja siitä keskiraviin. Teimme näitä halkaisijalla, kun muut tekivät uralla taivutuksiaan. Muutaman kerran jälkeen vaihdoimme paikkaa, että muut tulivat halkaisijalle ja me siirryimme uralle kokeilemaan lisättyä käyntiä ja vähän raviakin - hieman vaativampia liikkeitä, mutta joita olimme aiemminkin Likan kanssa treenanneet.
Tykkäsin valmennuksesta todella paljon, Dineo osasi huomioida kaikki hevoset yksilöinä ja silti pitämään homman kasassa. Meitä oli kuitenkin kuusi ratsukkoa pyörimässä ja lisäksi me Likan kanssa "heikolla" tasollamme vaikeutimme työtä entisestään. Menin parin muun ratsukon mukana maastoon jäähdyttelemään, koska onhan täällä nyt ihan eri maisemat kuin Suomessa!
Tuomarin kommentti:
Tiedä jännitittekö molemmat uutta paikkaa vähän, mutta alkulämmittelyn aikana huomasin pientä epätasaisuutta hevosessa. Siinä meni hetki että sait sen kuulolle, se ei nimittäin ensin näyttänyt yhtään tulevan pohkeiden läpi. Voin kai heti sanoa, että aika heppa sinulla on allasi! Onneksi sen, hmm, tammamainen asenne ei tullut ihan yllätyksenä vaan tiesit jo varautua siihen. Oikein täsmällistä kulmiin ratsastamista, hiukan enemmän saisi Likka taipua siinä mukana kyljestäkin. Ravissa sekin alkoi jo sujumaan paremmin, ehkä käynti on teille se haastavin askellaji? Varsinkin jos alla on kovin touhottava hevonen käynti saattaa herkästi tuntua turhan hitaalta ja tylsältä, varsinkin hevosesta, joka alkaa sitten mielellään keksimään kaikenlaista muuta tekemistä. Pienillä pidätteillä ja askellajin sisäisillä temmonvaihteluilla voi hevosen pitää hyvin virkeänä.
Ympyrätyöskentelyssä sen sijaan suorana pysyminen näytti olevan helppoa, joka kielii siitä ettei hevonen muutenkaan ole äärimmäisen taipuisa. Suosittelen kotitreeniin ottamaan paljon ympyrätehtäviä jossa taivuttaa sisään sekä ulos, ensin isolla ympyrällä ja kun hevonen lopulta alkaa tuntumaan enemmän "periksi antavalta" voi ympyrää lähteä pienentämään voltiksi, ja mitä paremmin sujuu niin pienempi ympyrä. Tämä toki vaatii jonkin aikaa venyttelyä, pienet ympyrät ovat hevoselle melko raskaita joten ihan heti niitä ei kannata ryhtyä tekemään. Varsinkin tämä vasempi puoli tuntui jökkivän nyt vastaan. Muista käyttää enemmän pohjetta myös tässä, vaikka ohja näyttääkin suuntaa että mihin päin taivutaan.
Kyllä siitä varmasti vielä hyvä tulee, kun vaan jaksaa työstää. Tai hyvähän se on jo nytkin, mutta noita heikompia puolia saa varmasti edistettyä. Ravisiirtymiset oli aika nopeasti ensimmäisen yrittämän jälkeen teillä hallussa, peruuttaminen sen sijaan tuntui olevan aika hankalaa. Ymmärrettävää, moni hevonen ei peruuta mielellään. Hyvä, ettet jää ohjasta vetämään silloinkaan! Jos se tuntuu erittäin hankalalta kannattaa lähteä ensin vaatimaan vähemmän ja palkitsemaan heti, kun hevonen ottaa askeleen taaksepäin. Lisätty käynti oli enemmän sitä miti pitikin, ravissa sitä ei ihan vielä löytynyt. Muista ottaa puolipidätteitä ja pyytää pohkeella kuitenkin eteen, ja pysyä itse kuitenkin ryhdikkäänä samalla. Erityiskiitosta pehmeästä kädestä ja erinomaisesta katseesta sinulle!
Ihanaa, että tulitte Likan kanssa tänne saakka valmentumaan! Näin suomessa lähes säännöllisesti asuvana suomenhevoset ovat lähellä sydäntä, ja teidän työskentelyä oli ilo katsella!
04.05.2019 - Kouluvalmennus Hopiavuoressa, kirj. omistaja
Olin saapunut jälleen Hopiavuoreen, tällä kertaa trailerissa oli mukana Likka. Valmennus oli virallisesti helppo B-A tasoinen ja ollaan neidin kanssa kilpailtu helppo B -luokissa, mutta ajattelin lähteä kokeilemaan, jos Likalta vaikka taipuisikin hieman vaativammat liikkeet.
Lämmittelyn aikana valmentaja muistutti kaikkia etsimään ne istuinluut, istumalla hevosen askelluksen mukana ja "pitämään kahvikupit kädessä". Voi vitsit, kylläpä rupesikin tekemään mieli kahvia! Teimme sitten voltteja sekä suunnanvaihdoksia niin, ettei samaan suuntaan tullut mentyä kuin enintään kahden kierroksen verran.
Ensimmäisessä osiossa ravattiin tarkasti kulmiin, tehtiin lisää voltteja pitkillä sivuilla ja piti muistaa, että hevosella on neljä jalkaa, ei vain etuset. Jouduinkin maiskuttelemaan normaalia enemmän, koska vaikutti ettei Likka ollut menossa mukana yhtään. Muutaman kierroksen jälkeen tamma kuitenkin heräsi päiväuniltaan ja saatoin kokeilla haastavampaa osuutta: Takakaviot piti saada asettumaan enemmän hevosen alle, ihan kuin hevonen ravaisi ylämäkeä ylös. Hetkeksi se taisi onnistuakin, mutta sitten siirryimme jo seuraavaan tehtävään.
Väistöt sujui meiltä helposti, kun Likkakin oli pirteämpi, mutta asettamisen kanssa olin itse hieman solmussa. Ja hevoseni tapansa mukaan ei tehnyt yhtään mitään, kun en antanut tarpeeksi selkeitä ohjeita, joten valmentaja joutui avittamaan kanssani hieman enemmän. Loppua kohden sain kuitenkin asetettua Likan kohtalaisen hyvin, joten saatoin olla ihan tyytyväinen päivän suoritukseen.
Tuomarin kommentti:
Hyvä! Tarina eteni hyvin valmennuksen ohjeiden mukaisesti ja muutaman aiheellisen muistutksen jälkeenkin Likka onnistui hyvin toimissa. Oli mukava lukea, kuinka selvisitte ehkä hieman haastavammasta valmennuksesta, omaan tasoonne nähden. Tästä on hyvä lähteä treenaamaan vaikeampiakin tasoja! (:
Tarina oli oikein selkeä ja hyvin rakennettu. Myös oikeakielisyys onnistui loistavasti! Oona vaikuttaa oikein mukavalta hahmolta ja Likallakin olisi varmasti enemmän annettavaa (: Toivottavasti me näemme Oonan tulevaisuudessakin.
25.04.2019 - 50-80 cm esteitä, valm. Senja (VRL-14635)
Rautias suomenpienhevonen asteli hiukan jännittyneenä kentällä laittaen ratsastajan kädelle vastaan. Alkulämmittely oli sujunut samalla tavalla ja katselin menoa mietiskellen. Olin laittanut heidät ravaamaan ensin uraa nähdäkseni kulmien taipuisuuden sekä urien suoruuden. Tamma kaartoi itsensä hienosti ja kulki suoraan sopivassa tempossa. Laukkakin oli hienoa kulmissa mutta suoralla hieman vinoa.
"Kokeillaas vähän tehä jumppaa toiselle puolelle, jos laukka suoristuisi", totesin ja osoitin pääty-ympyrällä olevia kavaletteja. Oona ohjasi ratsunsa ravissa ympyrälle ja tammasta näki, että saimme sen heikomman puolen esiin. Pyysin tekemään enemmän vasemmalla puolella, jotta saisimme sinne lihasvoimaa enemmän niin, että kankeus ja voimattomuus saataisiin pois. Oona työsti hevostaan muutaman kerran ensin ravissa ja sitten laukassa. Likka joutui itse työskentelemään ja nostelemaan jalkojaan eikä sillä ollut aikaa miettiä kepposia. Se kuitenkin viskeli päätään ja pyysin Oonaa hieman tiukentamaan ohjasotetta ja tukemaan tammaa pohkeillaan käännöksissä. Pyysin myös pitkälle sivulle raviväistöjä niin, että Likan takaosa aktivoituisi paremmin ja saisimme kaiken potentiaalin käyttöön. Oona ratsasti kieli keskellä suuta ja hieman jäykkänä satulassa.
"Luota, että painovoima pitää sut satulassa, rentouta kroppa, ettet purista reisillä ja polvilla, muuten pohkeesta tulee vaisu", selitin ja käskin hänen hengittää rauhassa. Taas kavaleteille tultaessa pyysin rentoutumista ja hengittelyä.
"Kädet pehmeinä sään kohdalle ja taivuta hevosta koko rungosta", ohjeistin laittaen samalla kasaan paria 50 cm korkeita pystyesteitä. Likka herpaantui ne nähdessään ja vinkkasin Oonalle, että puolipidätteet, väistöt, ja pysähdykset herättäisivät tamman takaisin kuulolle. Likka jatkoi työstämistä kuitenkin kytäten esteitä innoissaan.
"Tuu ravissa esteitten ohitse niin, että Likka kuitenkin kuuntelee sua eikä kiinnostu vain esteistä", sanoin ja katsoin suomenpienhevosen pikkuhiljaa rentoutuvan takaisin. Tamman alkaessa pärskimään aloitin seuraavan tehtävän.
"Nyt tuut ihan rauhassa ravissa ensin nää pystyt tässä järjestyksessä ja koitat taivuttaa kulmat kulmiksi eikä viivasuoriksi." Oona katseli pientä rataa ja lähti keventämään satulassa. Likka viskeli päätään entistä enemmän ja veti itsensä outoon muotoon. Pysäytin ratsukon radan jälkeen ja kiinnitin kiinteän martingaalin tammalle niin ettei se kiskoisi päätään liian ylös.
"Nyt se pitäis olla helpompi saada paikoilleen", totesin ja katselin kuinka martingaali oli löysänä ravissa ja esteelle tultaessa hieman kiristyi. Se ohjasi Likkaa oikeaan muotoon muttei kiristänyt liikaa tai repäissyt suusta vaikka se olisi kuinka nostellut päätään. Nyt tamma alkoi kuitenkin ymmärtää mitä siltä haettiin ja pian otimme kiinteän martingaalin pois. Pyysin tehtävää uudestaan ravissa ja tälläkertaa kaksikko sai ylitettyä esteet jo paremmin.
"Pidä ulkopohje vahvana niin, että meette keskeltä estettä", korjasin heidän menoaan ja katsoin suoritusten paranevan kokoajan. Hetkeksi väliin käyntiä ja nostin esteet 80 senttimetriin. Nyt ne oli tarkoitus tulla laukassa.
"Muista rento laukka ja pidätteet. Ratsastat rauhassa mutkat niin, että Likalla on seuraavassa hyppykohdassa tilaa ja ootte keskellä suorassa linjassa", selitin ja Oona nosti ensin ravin ja sitten laukan. Tamma alkoi selkeästi kuumenemaan hieman, mutta ensimmäisen esteen hypättyään se jaksoi kuunnella Oonaa paremmin. Rauhassa Oona ratsasti radan niin, että vain muutama kohta jäi hieman vinoksi kulman takia.
"Hyvä! Toi on jo paljon parempi!" Kehuin parivaljakkoa ja annoin luvan loppukäynteihin. Kerätessäni pystyjä pois ohjeistin samalla Oonaa kotiin.
"Likka on vahvempi oikealta puoleltaan, joten kannattaa tehdä paljon vasemman puolen ympyröitä, venyttelyitä ja vahvistuksia. Tamma usein esteillä vetää innostuksissaan kulmat suoraksi, mutta tasapuolinen vahvuus auttaisi myös siihen. Likka täytyy kuitenkin ratsastaa myös esteillä suoraksi, sillä siltä löytyy omaa moottoria niin paljon, että se ei ihan itse jaksa vielä keskittyä. Ratsastajan täytyy muistaa istua rentona satulassa puristamatta turhaa jaloillaan. Kiinteää martingaalia voi käyttää apuna Likan pään viskomiseen niin, että se muistaa mitä sen toivotaan tekevän."