Pöystilä

Pieni, pyöreä, pörröinen ja kirjava – meidän Larimme. Tallin kuningas (ainakin omasta mielestään), jokaisen tamman unelmien prinssi sekä valjakkoratojen valtias! Egolla on kokoa tuplasti poniin itsensä verrattuna, eikä Lari voi ymmärtää, miksi kaikki eivät ole sula vahaa charmikkaan olemuksensa sekä säkenöivän persoonansa edessä. Jos joku poni on täynnä itseään, niin Lari.

Tilaisuus tekee varkaan, tai tässä tapauksessa röyhkeästi ihmistä pomottavan ponin. Lari ei yhtään arastele komentaa ihmistä tai muita poneja/hevosia kokoon katsomatta. Muiden orien läsnäoloa kirjava sietää melko huonosti, kotitallin tutuiksi tulleet orit se sietää, vieraat ovat ongelma. Tästä syystä kisapaikoilla, klinikalla ja missä ikinä nyt käydäänkään, Lari pidetään kaukana muista sekä sen keskittyminen tiukasti taluttajassa, ei missään muussa. Vaikka Larin kanssa kävelisikin muiden seassa se ei ole heti hampaat irvessä toisten kurkussa. Huuto ja uhittelu on kuitenkin sen oloista, etten ihmettelisi, jos toinen ori provosoituisi tappelemaan.

Kokeneissa käsissä Lari toimii täysin ongelmitta. Se kyllä mököttää ensimmäisen tutustumiskuukauden tajutessaan, ettei tämä ihminen anna sen käyttäytyä ihan miten haluaa. Päästyään mökötyksensä yli kirjava käyttäytyy mutkattomasti, tervehtii tuttua ihmistä hirnumalla eikä niskuroi vastaan minkään toimenpiteen aikana. Myös talutettaessa sekä lastattaessa Lari käyttäytyy hyvin mallikelpoisesti osaavan, ponin kunnioittaman ihmisen kanssa. Uudelta ihmiseltä ori yrittää satavarmasti livistää tavalla tai toisella, tai vaihtoehtoisesti pienet kaviot liimautuvat maahan eikä kirjava liiku mihinkään.

Larin olemuksesta sekä kehonkielestä päätellen se osaa kaiken mahdollisen ja on älyttömän upea tätä mittavaa osaamistaan esitellessään. No, onhan tämä tasaisen hyvä noviisiluokan peli yllättävänkin hyvillä, ylämäkeen rakentuneilla liikkeillä, mutta kyllä Lari silti pullistelee pikkuisen liikaa. Ori liikkuu koko kropallaan hyvässä ryhdissä, askelissa on pituutta ja elastisuutta,Lari on vahva ja ketterä. Joten onhan tässä mitä kehua ja ihastella, se myös Larille myönnettäköön.

Ori ei kuitenkaan ole järin innostunut kuuntelemaan ihmisen ohjeita tai muutenkaan tekemään asioita, joita ei itse halua. Ajohommiin pätee sama kuin käsittelyyn; ohjaksissa on oltava vähän tutumpi ihminen, joka on kädenvääntönsä orin kanssa tehnyt. Kuukausi tuntuu, lyhyestä kestostaan huolimatta, uskomattoman pitkältä, kun sen käyttää vastaan haraavan ponin liikuttamisyrityksiin..

Kunhan Larin lopulta saa liikkumaan, se on vahva, vireä, melko herkkä ajettava. Rohkea ja itsepäinen, sellainen poni, joka ei väistä ketään tai mitään vaan olettaa muiden väistävän. Lisäksi ori taitaa kuvitella olevansa Teräsmies, täysin haavoittumaton, joten ei se estealueella pyöriminen ole niin justiinsa, estehän se siinä ottaa osumaa eikä hän. Vaan kun ei ota. Laria joutuu välillä kääntämään ihan tosissaan orin halutessa vetää vähän erilaisia mutkia ja käännöksiä kuin ohjastajansa. Parhaimmillaan Lari on valjakkokisojen (sekä tietysti kotitreenien) kirjava pyörremyrsky, mitään pelkäämätön ja nopea poni, joka tekee shetlanninponimittareilla vakuuttavaa jälkeä joka osakokeessa. Toisaalta ori saattaa, erityisesti yleisön edessä, keskittyä liiaksi omaan erinomaisuuteensa sekä esiintymiseensä tehden sen vuoksi huomattavan puolivillaista työtä riittämättömällä eteenpäinpyrkimyksellä tai vaihtoehtoisesti jouhet suorina kaahaten.

Varmaa on, että mikäli Larin valtava ego ottaa osumaa, poni korjaa egonsa hyvin nopeasti ja kiusallaankin kasvattaa sitä vähän lisää. Tämän kanssa pärjää, kunhan oma asenne sekä huumorintaju ovat kohdillaan tai on totaalisen ponihöperö, jommin kummin. Päivästä riippuen.

Larin valtavan egon meille kirjoitti Lissu T.