Sampo lihoo pelkästään ruokasäkin ajattelemisesta. Eikä myöskään luovu kiloistansa, vaikka sille on suunniteltu liikuntatreenit tunnin tarkkuudella. Liikkuessaan se on silti todella hieno ja taitava kouluratsu, vaikka ei niin innoissaan aina olekaan.
lisää luonteestaKRJ-III, SV-II, 2 Star
Sampo viedään rotu- ja lajilaatuarvosteluihin.
Tietänet ihmistyypin, joka kertoo lihovansa pelkästä suklaalevyn näkemisestä? Sampo on aivan samanlainen, mutta hevonen. Tuntuu, että jo rehusäkkien kantaminen tallin puolelle kerryttää raudikkoon vähän lisää massaa edellisen seuraksi, eikä kyseessä tosiaan ole salikireät puurorahkavalmisteiset lihakset. Orin ruokinta on tarkkaan laskettu sekä mahdollisimman pelkistetty (ei näin tehokkaalle rehunkäyttäjälle kuulkaa paljoa teollisia rehuja syötetä!), liikunta suunniteltu tarkemmin kuin monen muun hevosen.. Ja silti tämä lihoo. Tai ainakin jättää ne nykyiset kilonsa tiputtamatta.
Moni kohottelee kulmiaan kertoessani Sampon olevan vaativa B -tasoinen. Enkä kyllä voi syyttää ketään moisesta reaktiosta. Ensinnäkään tämä ei näytä kouluratsulta, ennemmin joltain puska Ö -harrasteratsulta. Toisekseen ei-aivan-niin-uljas ratsuni heittäytyy uskomattoman usein kuuroksi, tunnottomaksi jyräksi vetäen lapa edellä minne haluaa silkalla isomman oikeudella avotaivutusten alkaessa tympimään. Rehellisen, iloisen, työteliään ja eteenpäinpyrkivän suomenhevosen sijaan minulla on käsissäni tympääntynyt venkoilija, joka tylsistyy ja turhautuu nopeasti eikä todellakaan halua poistua mukavuusalueeltaan. Mummohölkkä ja ruokatunti, siinä Sampon elämänfilosofia.
Hyppääjän kyvyt menivät aivan toiseen osoitteeseen. Jo irtohypytyksissä huomasin, ettei Sampolla ole nimeksikään estesilmää, eikä meno juuri parantunut ratsastajan kanssa. Hyppyinto nollassa, ponnistukset ja koko hyppy voimattomia, tahti ja ponnistuspaikat hakusessa, matala kapasiteetti.. Joten olen jättänyt estepuolen sellaisille hevosille, jotka touhusta tykkäävät.
Sileätreenejä sekä maastolenkkejä Sampo tosin joutuu tekemään, vaikkei aina niin haluaisi. Hyvinäkin päivinä raudikkoa saa potkustartata, se liikkuu tahmeasti ja voimattomasti niin pitkänä makkarana niin vähällä vaivalla kuin ikinään kykenee. Joskus tuntuu, että Sampo pääsisi paljon helpommalla, vähemmällä vaivalla, jos tekisi rehellisesti töitä hampaat irvessä niiden välttelemisen sijaan. Tiedä sitten, mikä on mennyt vikaan, sillä tästä hevosesta ei koskaan, edes varsalaitumella, ole löytynyt rahtustakaan liikunnan riemua.
Kapasiteettia sen sijaan löytyy vaativa B:n verran, kuten aiemmin kerroin. Kun Sampon saa liikkeelle, sillä on oikeasti älyttömän hyvä käynti ja varsin mukavat ravi sekä laukka. Ryhdin, muodon ja vähän kaiken eteen joutuu näkemään vaivaa sekä hyväksymään monet hedelmättömäksi jäävät yritykset. Ruokamotivaattori ei toimi, sillä Sampo pysähtyy syömään suostumatta enää liikkumaan (ruokalepo?). Kuinka ollakaan, Sampon ykkösinhokit, avo- ja sulkutaivutukset, ovat liikkeitä, jotka se hallitsisi kaikista parhaiten.
Käsiteltäessä ori sen sijaan on hyvinkin leppoisa, melkeinpä aurinkoinen. Harjaus- ja pesuhetket tuntuvat mukavilta, loimet tai suojat eivät ahdista, kengitys, raspaus sun muut ovat hetken harmi jos edes sitä. Sampo on hurjan seurallinen, niin ihmisten kuin muiden hevosten kanssa viihtyvä persoona, joka yleensä tulee juttuun kaikkien kanssa (työkaveruutta ei lasketa, ori odottaa malttamattomana eläkepäiviään eikä välitä solmia työkaveruuksia kenenkään kanssa). Matolääkkeen tämä tietenkin hotkaisee sellaista kyytiä, että siinä meinaa mennä koko tuubi ja lääkitsijän käsikin mukana. En keksi yhtään hoitotilannetta, jossa Sampo ei olisi rennon tyytyväinen. Vaan ihmekö tuo, kun saa seistä ilman suu avaamista tai jalkojen ylhäällä pitämistä suurempia velvoitteita! Ihme kyllä raudikko ei nojaile kengittäjään edes viimeisen jalan kohdalla, mikä lie aktiivisuuspuuska sekin.
Kaikkein kapeimpia trailereita Sampo katsoo kuin halpaa makkaraa saattaen pysähtyä rampille, vaikka meneekin ihan suosiolla kyytiin. Vähän leveämmin mailin trailereita tai rekkoja Sampo ei arvostele, vaan kävelee ilman arvioivia välipysähdyksiä kyytiin. Tiedä sitten jääkö se pohtimaan, sopiiko hän moiseen silakkapurkkiin vai ei? Ja kuinka ollakaan, kilpaileminen ei voisi Sampoa vähempää kiinnostaa. Yleisö ei tosiaankaan motivoi oria liikkumaan yhtään reippaammin. Vieraat paikat, matkustaminen tai monet uudet hevoset eivät onneksi Sampoa jännitä, joten niiltä osin pitkillekin kisareissuille tulee lähdettyä luottavaisin mielin. Verryttelyissä se luottamus on vaarassa karista Sampon tehdessä harvinaisen selväksi, ettei liiku yhtään sen mieluummin täällä kuin kotonakaan. Osa suorituksista sitten näyttääkin siltä, että käsijarrun lisäksi päällä on pakki, vaikka eteenpäin mennäänkin.
Sampon seurallisen luonteen kirjoitti Lissu T.
| i. Mutalan Myrkkynuoli rautias, 167 cm KTK-I, Champion, 3 Star VH18-018-0124 |
ii. Miekannielijä tummanrautias, 165 cm VH17-018-2237 |
iii. Taistelutahto evm tummanrautias, 167 cm |
| iie. Mairea evm punarautias, 162 cm |
||
| ie. Sulostus punarautias, 145 cm VH17-018-2127 |
iei. Sairaan Suloinen evm vaaleanrautias, 140 cm |
|
| iee. Kolistus evm tummanpunarautias, 150 cm |
||
| e. Varpun Vadelmatähti punarautias, 159 cm SV-II, 2 Star VH21-018-0246 |
ei. Tomera vaaleanpunarautias, 159 cm KTK-III VH20-018-0684 |
eii. Terho evm tummanpunarautias, 158 cm |
| eie. Hilman Tanssi evm vaaleanpunarautias, 159 cm |
||
| ee. Karpalokuu punarautias, 161 cm VH20-018-0762 |
eei. Verikuu evm tummanpunarautias, 165 cm |
|
| eee. Mustikkasuukko evm punarautias, 160 cm |
syntynyt 29.05.2024
e. Tuulenpesän Wuokkonen
2 Star
syntynyt 08.04.2023
e. Kaihon Haamusiirappi
KTK-II, Champion, KV-II
Vihamielikuvitus yhteensä 94,5 pistettä ⇒ KERJ-II
rakenne 9p.
kisat 41p.
suku 25p.
varsat 12p.
lisäpisteet 7,5p.
Kastehelmen Pampkinspaislatte yhteensä 33 pistettä ⇒ EV-I
rakenne 9p.
suku 10p.
käytös 4p.
irtohypytys 4p.
askellajit 4p.
lisäpisteet 2p.
Kaihon Haamusiirappi yhteensä 87,5 pistettä ⇒ KRJ-III
rakenne 4,5p.
kisat 40p.
suku 20p.
varsat 16,5p.
lisäpisteet 6,5p.
Pöystilän Sudenmarja yhteensä 88 pistettä ⇒ KRJ-III
rakenne 4,5p.
kisat 40p.
suku 20p.
varsat 16,5p.
lisäpisteet 7p.
Tammikuun hyinen Suomenhevosratsujen varsa-arviointi ei alkanut kovin lupaavasti, kun jo hevosten lastauksessa tuli ongelmia. Meinasimme siis myöhästyä koko tilaisuudesta, mutta onneksi kerkesimme juuri ja juuri paikalle, kun minun hevosia kutsuttiin esittelykehään. Ensimmäisenä meni Pöystilän Sudenmarja, jonka rakenne arvioitiin kymmenen pisteen maksimissa 7,4 pisteen arvoiseksi. Ei siis lainkaan huono tulos! Suvustaan ori sai vain puolet pisteistä eli viisi, koska omistajansa oli jälleen kerran unohtanut merkitä pienen lisähuomion, minkä takia emän tuloksia ei tarkasteltu lainkaan. Sampon aamuinen käytös oli onneksi matkan aikana hieman parantunut ja sen käytös arvioitiin rakenteen tarkastelussa kuuden pisteen arvoiseksi ja muun toiminnan kohdalla se sai 7,5 pistettä. Ori sai yhteensä 25,9 pistettä ja sillä SV-II-palkinnon. Emältä puuttuneet viisi pistettä olisi kerryttänyt pistesaldon ykköspalkinnon riveille, mutta ei voi minkään.
Seuraavaksi estradille talutettiin toinen raudikko-ori eli Syyn Hongankolistaja, joka heitti vielä pahemman shown kotona kuin Sampo. Ja se toiminta jatkui myös rakenteen arvioinnissa, koska ori sai siitä vain kaksi pistettä. Taluttaessa ja eläinlääkärin sekä kengittäjät tarkastelussa Henkka osasi olla hieman paremmin ja sai huimat 5,5 pistettä. Itse rakenne orillahan oli oikein hyvä, se sai jopa 8,2 pistettä. Suvusta tuli täydet kymmenen pistettä, mutta huonon käytöksen myötä pistesaldo jäi vain 25,7 pisteeseen, joten Henkkakin sai titteliriviinsä kakkospalkinnon.
Pöystilän Hoi Hillomunkki oli ensimmäinen ja viimeinen tamma tässä katraassa. Jostain ihmeen syystä nämä tuppaavat aina olemaan hyvin oripainotteisia, mutta hyvä että edes yksi neito oli mukana. Rakenteellisesti Hilma arvioitiin 6,4 pisteen arvoiseksi ja koska epäonnistuin ilmoittautumisessa, sakotettiin myös tamman sukupisteitä. Se sai isältään täydet viisi pistettä ja emältään ainoastaan yhden, koska sillä oli kantakirjatulos. Rakenteen arvioinnissa tamma oli kutosen arvoinen, muusta käsittelystä se sai kahdeksan. Yhteensä pisteitä kertyi 26,4 pistettä eli Hilmakin olisi ansainnut ykkösen, jos en olisi mokannut, mutta nyt tuli SV-II.
Seuraavaksi siirryttiin kolmivuotiaiden ryhmään ja siellä ensimmäinen osallistuja oli meidän Katveen Kraatteri. Se ei tykännyt rakennetuomarista yhtään ja myös näytti sen, siksi sekin sai vain kaksi pistettä käytöksestään ja itse rakenteesta 6,2. Suvusta tuli seitsemän pistettä, koska Kaapon emä ei ollut vielä niin menestynyt kilpailukentillä. Muussa käsittelyssä orin käytös oli selvästi parempi, sieltä tuli 7,25 pistettä, minkä lisäksi sijoituimme kouluohjelmassa ensimmäiseksi, joten Kaapo sai kymmenen lisäpistettä. Ratsastuskokeen arvioinnista tuli 5,5 pistettä ja yhteensä ori keräsi 37,95 pistettä ja sillä se sai samaisen kakkospalkinnon kuin kaikki muutkin.
Pöystilän Taivaantulet oli seuraavana jonossa niin sanotusti ja se sai rakenteesta kuusi pistettä ja käytöksestä sen aikana seitsemän. Virheellisen osallistumisen takia tämäkin herra sai sanktiota suvustaan, josta tuli vain kaksi pistettä, vaikka kymmenen olisi tietysti ollut se oikea tulos. Muun käsittelyn aikainen käytös oli 6,75 pisteen arvoista ja kouluohjelman arvioinnissta tuli 7,3 pistettä. Olimme viimeisiä ratsastusosuudessa, mutta koska osallistujia oli vain kymmenen, saimme siitä silti viisi lisäpistettä. Yhteensä 34,05 pistettä jäi hieman alle kahden pisteen päähän kakkospalkinnosta, joten valitettavasti Vantti jäi kolmospalkinnolle.
Viimeisenä mutta ei sentään vähäisimpänä oli Kuuralehdon Jombie, joka sai rakenteesta ikätovereitaan hieman enemmän. Paino sana hieman, koska se sai siis 6,6 pistettä. Rakenteen arvioinnin aikainen käytös oli hieman ala-arvoista, neljä pistettä eikä taluttaessa ym. toiminnassa käytös paljon parantunut, sieltä tuli 5,5 pistettä. Suvusta se sentään kahdeksan pistettä ja ratsastusohjelmassa neljäs sija antoi vielä seitsemän pistettä, minkä lisäksi kouluohjelman arvioinnista tuli 6,7 pistettä. Kaiken kaikkiaan Jombie sai pisteitä 37,8 ja niillä se sai tuttuun tapaan SV-II-palkinnon.
Vahva perusratsastus on tunnetusti kaiken ratsastuksen perusta, ja siksi olimme tänään kokoontuneet Kuuran syksyiselle kentälle puurtamaan tuttujen, mutta sitäkin tärkeämpien aiheiden parissa: kulmien ratsastus sekä tasapainottavat puolipidätteet. Valmennus herätti niin suurta mielenkiintoa, että ryhmiä järjestettiin yhteensä kolme: yksi Kuuran Suomenratsujen kasvateille, toinen helpolla tasolla kilpaileville ratsukoille ja kolmas jo vaativiin luokkiin siirtyneille kokeneemmille konkareille. Töitä tehtiin kaikissa askellajeissa ryhmätasoisten liikkeiden parissa sekä lävistäjillä että keskihalkaisijalla.
Vahva perusratsastus on tunnetusti kaiken ratsastuksen perusta, ja siksi olimme tänään kokoontuneet Kuuran syksyiselle kentälle puurtamaan tuttujen, mutta sitäkin tärkeämpien aiheiden parissa: kulmien ratsastus sekä tasapainottavat puolipidätteet. Valmennus herätti niin suurta mielenkiintoa, että ryhmiä järjestettiin yhteensä kolme: yksi Kuuran Suomenratsujen kasvateille, toinen helpolla tasolla kilpaileville ratsukoille ja kolmas jo vaativiin luokkiin siirtyneille kokeneemmille konkareille. Töitä tehtiin kaikissa askellajeissa ryhmätasoisten liikkeiden parissa sekä lävistäjillä että keskihalkaisijalla.
Kolmannessa ryhmässä mukana olleet Oona ja Sampo olivat ensivaikutelmaltaan kovin mitäänsanomattomia, mutta alkuverryttelyjen edetessä orista pystyi kuitenkin näkemään sen askellajeissa piilevän laadun ja osaamistakin hevosella ilmiselvästi riitti – toisin kuin halua tuoda kumpaakaan esille. Oona sai rehkiä ratsunsa satulassa jo ensimmäisistä minuuteista lähtien saadakseen rautiaan liikkumaan eteenpäin omilla jaloillaan ja itse itsensä kantaen. Valmennuksen teemaa sivuten ratsastaja saikin olla tarkkana, ettei Sampo lässähtänyt jokaiseen kulmaan ja kaarteeseen, vaan jatkoi matkaa niiden jälkeen samalla energialla kuin oli sinne saapunutkin. Mukavuudenhaluisen hevosen tehokas ratsastaminen vaatii kovaa fysiikkaa ratsastajalta, mutta varmisteluun ja tavan vuoksi jumputtamiseen ei laiskan ratsun selässä saa sortua. Lihastensa lämmettyä Sampo alkoi liikkua paremmin runkonsa lävitse, mutta eteenpäinpyrkimystä siihen ei tullut yhtään alkutuntia enempää.
Lävistäjällä tehdyt keskiaskellajiharjoitukset olivat ratsukolle tuttuja ja Oona olikin opetellut tehokkaan tavan lennättää ratsunsa ulos kulmasta niin, että siirtyminen askellajin sisällä oli selkeä. Tämä tyyli horjutti kuitenkin helposti Sampon tasapainoa, jolloin etenkin linjan alku oli haparoiva ja askeleetkin keskenään vaihtelevan mittaisia. Ohjeekseen Oona sai ratsastaa liikettä edeltävät kulmat edelleen korkealla energiatasolla ja vähän jopa ratsuaan hoputtaen, mutta tasapainotusta ei kuitenkaan saanut unohtaa, kuten ei myöskään hevosen tukemista varsinaisen lävistäjän aikana. Oli myös tärkeää käyttää selkeitä ja teräviä apuja ja odottaa niiden jälkeen Sampolta reaktiota, kuin jäädä puskemaan samaa apua läpi askel toisensa jälkeen. Tarvittaessa kuuroille korville kaikuneita pohjeapuja pystyi tehostamaan pitkän kouluraipan avulla. Laukassa ratsukko selviytyi erinomaisesti sulkutaivutuksista, mutta laukanvaihtojen kanssa virheitä tuli enemmän. Jälleen valokeilaan nousivat tasapainottavat puolipidätteet, jotka eivät kuitenkaan saaneet syödä Sampon aktiivisuutta, sekä hevosen auttaminen niin ennen vaihtoa, vaihdossa kuin vaihdon jälkeenkin. Rautias ei selvästikään ollut helppo hevonen ratsastaa, mutta Oona oli oikealla tiellä sen kanssa ja taklasi taitavasti hevosen perustavanlaatuista tarvetta pyrkiä laiskottelemaan.
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 5, pisteitä yhteensä 2412.05. |
•
kuuliaisuus ja luonne: 1211.49 •
tahti ja irtonaisuus: 1200.56 •
|
| VSR-sijoituksia yhteensä 2 kpl | |
|
rataeste ~ 30.06.2024 ~ VSR-Cup ~ 60 cm ~ 3/3 |
koulu ~ 31.05.2024 ~ VSR-Cup ~ vaativa B ~ 4/52 |