Henkka on iloisesti pihalla oleva ori. Sillä sojottaa korvat pystyssä kuin se kuuntelisi, mutta ei siellä välissä mikään kulje saatikka siirry aivoihin asti. Onneksi osaavalla käsittelyllä orista saa paljonkin irti, joten mitäpä tässä valittamaan.
lisää luonteestaYLA1, SLA-I, ERJ-II, KERJ-III, KRJ-I, KTK-II, SV-II, 2 Star
Henkka viedään kantakirjaan ja se saa ainakin yhden varsan. ✓
Sen kun kokeilet valokatkaisijaa uudelleen ja uudelleen, Henkan vintille ei syty yhtäkään valoa. Alati iloisesti ylös sojottavat punaruskeat korvat, kirkasilmeiset nappisilmät sekä jatkuva läpiveto niiden korvien läpi, kun pään sisällä ei montaa tuulenkulkua hidastavaa ajatusta löydy.
Henkkahan kyllä tekee vaikka sun mitä, tosin suurimmaksi osaksi miellyttämishaluaan. Helppo A / 110cm / helppo on hyvä suoritus suomenhevoselle, joten en voi valittaa. Ennemmin minä nauran, miten näin yksinkertaisen hevosen kanssa onkin päästy näin pitkälle! Henkan suku tietenkin antoi olettaa niitä lahjoja löytyvän, suurin yllätys oli orin tosiaan oppiessa sekä ennen kaikkea sisäistäessä oppimansa. Vai liekö lihasmuisti asialla..
Niin tai näin, Henkka liikkuu ihan näppärästi, hyppää perushyvin ja tekee yllättävänkin hyvää työtä joka lajissa. En tiedä, onko se itse aina ihan tilanteen tasalla; jos kääntäviä apuja ei tule, raudikko törmää aitaan, mikäli hyppykehotusta ei tule, ori juoksee esteen läpi. Ensimmäinen irtohypytys oli sellainen katastrofi ettei mitään rajaa – pelkäsin Henkan satuttaneen itsensä rymisteltyään koko kujan läpi niin, että puomit vain lentelivät. Onneksi aloituskorkeus oli, tietenkin, matala, eikä hevoselle sattunut mitään. Tässä valossa ratsastajan kanssa hyppääminen jännitti kaikkia, mutta on sujunut hämmästyttävän hyvin! Ratsastajan neuvot sekä tuki ovat tehneet ihmeitä.
Ori ei osaa tehdä eroa hyvälle tai huonolle ratsastukselle. Apujen tulee olla hyvin selkeitä, jotta ori tietää, mitä siltä halutaan. Epäselvät avut saadessaan Henkka kokeilee iloisesti ihan kaikkea keksien myös aivan omia liikkeitään. Hurjan kiltti, miellyttämisenhaluinen ori ei ärsyynny mistään, sillä tuntuu olevan aina kivaa. Reppana, ihana hellyttävä kultainen reppana.
Myös käsiteltäessä Henkan kanssa on oltava vieläkin alleviivatummin selkeä ja johdonmukainen kuin eläinten kanssa yleensä. Suurin osa eläimistä ajattelee, hoksaa asioita, tämä ori ei ei. Se vain seisoo paikoillaan hurjan iloisen näköisenä ilman, että korvien välistä löytyy edes sirkusmusiikkia lautasia yhteen lyövine apinoineen. Kun osaa pyytää, raudikko tekee työtä käskettyä reippaana kuin ensimmäisestä koulupäivästään innostunut lapsi. Pesut, lääkitykset, varustamiset, raspaukset, kuljetukset, kengitykset.. Kaikki sujuu näppärästi kuin naapurikontaktien välttely suomalaisilta. Henkka itse ei taida ymmärtää juuri mitään, mitä tapahtuu, mutta eipä tuo tunnu oria itseään haittaavan.
Ei tämä kyllä tajua kilpailutilanteistakaan hölkäsen pöläystä. Henkka on iloisesti pihalla kaikesta mitä tapahtuu; uusista hevosista, vieraista paikoista, siitä, että yleisön edessä voisi vähän esiintyäkin. Raudikko työskentelee täsmälleen kuten kotonakin. Höppänä tosin hätkähtää jokaisten aplodien kohdalla vilkuillen niiden aikana ympärilleen aivan kuin ihmetellen, mitä nyt tapahtuu.
Henkan henkimaailman herätti henkiin Lissu T.
| i. Syyn Henkirikos tummanrautias, 153 cm ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, KTK-III VH20-018-0307 |
ii. Kalman Pahahenki tummanpunaruunikko, 153 cm KTK-II, SV-I VH18-018-0949 |
iii. Pahansanansaattaja tummanpunaruunikko, 154 cm SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II, KTK-II, First Champion VH18-018-0833 |
| iie. Valkolilja rautiaankimo, 155 cm SLA-I, ERJ-I, KERJ-II, KRJ-I, VVJ-II, KTK-III, Superior Grade VH18-018-0668 |
||
| ie. Pirunkorven Kotitonttu punarautias, 150 cm ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, KTK-III VH17-018-0741 |
iei. Ryhtiliike ruunikko, 149 cm ERJ-II, KRJ-III, KTK-II VH14-018-1432 |
|
| iee. Pirttihilla rautias, 152 cm VH14-018-1298 |
||
| e. Hornanhovin Jalopiina rautias, 162 cm ERJ-I, KERJ-III, KRJ-I, KTK-III VH21-018-0110 |
ei. Hornanhovin Jalovintiö vaaleanrautias, 167 cm KTK-II, SV-II, EV-II VH20-018-0136 |
eii. Jaloriiviö tummanrautias, 165 cm SLAI-II, ERJ-I, KRJ-I, KTK-II, VIR MVA Ch VH18-018-0985 |
| eie. Juorukielo vaaleanpunarautias, 161 cm SLA-I, ERJ-I, KTK-II, Champion VH18-018-0988 |
||
| ee. Hornanhovin Kuunsirppi vaaleanrautias, 162 cm ERJ-I, KTK-II, VIR MVA Ch, SV-III VH20-018-0135 |
eei. Helmen Joosa vaaleanpunarautias, 163 cm SLA-I, ERJ-II, KRJ-I, KTK-III VH04-018-1688 |
|
| eee. Juonista Julmin vaaleanrautias, 157 cm SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KTK-II, VIR MVA Ch VH18-018-0989 |
syntynyt 14.02.2023
e. Pöystilän Hoi Hillomunkki
EV-I
syntynyt 01.08.2022
e. Erkinheimon Fröökynä
ei meriittejä
syntynyt 25.02.2022
e. Kujelmiina
KRJ-II, KTK-III, SV-I, KV-I, 3 Star
Punas-Tutti
toukokuu 2023: ERJ-II yhteensä 97,5 pistettä | rakenne 7p. / kisat 41p. / suku 20p. / varsat 20p. / lisäpisteet 9,5p.
toukokuu 2023: KRJ-II yhteensä 94,5 pistettä | rakenne 6p. / kisat 40p. / suku 20p. / varsat 20p. / lisäpisteet 8,5p.
Juoppotintti
toukokuu 2023: ERJ-III yhteensä 87 pistettä | rakenne 6p. / kisat 40p. / suku 14p. / varsat 20p. / lisäpisteet 7p.
toukokuu 2023: KRJ-III yhteensä 86,75 pistettä | rakenne 6,25p. / kisat 40p. / suku 14,5p. / varsat 20p. / lisäpisteet 6p.
Hopeatuulen Kostaja
toukokuu 2023: KRJ-III yhteensä 88,5 pistettä | rakenne 6p. / kisat 40p. / suku 20p. / varsat 20p. / lisäpisteet 2,5p.
Noitakuningas
toukokuu 2023: KRJ-II yhteensä 91,5 pistettä | rakenne 5p. / kisat 40p. / suku 22,5p. / varsat 20p. / lisäpisteet 4p.
Syyn Hongankolistaja
kesäkuu 2023: YLA1 yhteensä 109 pistettä | tekstit 36p. / jalostus 14p. / kisat 20p. / rakenne 19p. / lisäpisteet 20p.
Lisäksi Henkka oli Arvostelun Paras 4 ja sai tilaisuuden parhaat rakennepisteet.
Pöystilän Kettukarkki
kesäkuu 2023: YLA2 yhteensä 87,5 pistettä | tekstit 23p. / jalostus 10,5p. / kisat 20p. / rakenne 15p. / lisäpisteet 19p.
Kuu-Luuko
elokuu 2023: KRJ-III yhteensä 85,5 pistettä | rakenne 6p. / kisat 40p. / suku 22p. / varsat 12p. / lisäpisteet 5,5p.
Pöystilän Keppostelija
elokuu 2023: KRJ-II yhteensä 91 pistettä | rakenne 6p. / kisat 40p. / suku 25p. / varsat 8p. / lisäpisteet 12p.
Katveen Kraatteri
elokuu 2023: ERJ-II yhteensä 91 pistettä | rakenne 7p. / kisat 40p. / suku 22p. / varsat 20p. / lisäpisteet 2p.
Pöystilän Oho Onnenkeksi
elokuu 2023: ERJ-I yhteensä 109 pistettä | rakenne 8p. / kisat 40p. / suku 25p. / varsat 21p. / lisäpisteet 15p.
Henkka ja Kettu osallistuivat keskenään joulukuiseen Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Molemmat toivat kotiin ansaitun I-palkinnon, vaikkakin jälkimmäinen lähes kirjaimellisesti rimaa hipoen: Kettu sai yhteensä 100,5 pistettä, kun tasan sata on ykkösen alaraja. Kaikista heikoin osio Ketulla oli rakenne ja eihän se kyllä yllätä, onhan se nimittäin paljon enemmän estehevonen kuin kouluratsu. Se sai kyseisestä osiosta vain 5,5 pistettä, kun taas Henkka sai komeat 8,5 pistettä. Kummallakaan orilla ei ollut lainkaan Cup-osallistumia eikä täten sijoituksiakaan, joten kisaosiosta molemmat saivat neljäkymmentä pistettä. Henkalla oli kuusi KRJ-palkittua sukulaista, joten se sai suvustaan 21,5 pistettä. Ketun molemmat vanhemmat oli palkittu KRJ-laatuarvostelussa, joten se sai osiosta täydet kaksikymmentäviisi pistettä. Kummallaan ei ainakaan vielä ole KRJ-palkittuja jälkeläisiä, joten siitä osiosta tuli tyypilliset kaksikymmentä pistettä. Lisäpisteosiossa Henkka loisti saaden täydet viisitoista pistettä, mutta sai Kettukin sieltä kymmenen pistettä.
Henkalla oli eilen vipinää ja vilskettä, koska osallistuimme sen kanssa niin este- kuin kenttäratsujen laatuarvosteluihin. Onnekseni ne olivat samalla tallilla (ihme kyllä!) ja sain sumplittua meidän suoritukset niin, etteivät olleet päällekkäin. Muuten olisi voinut olla hieman hankalaa tuomareilla arvioida hevosta, jos sitä ei näy mailla eikä halmeilla!
Kenttäratsujen rakennearvioinnissa saimme ehkä parhaimmat pisteet mitä minä hevosteni kanssa olen koskaan saanut. Henkka nimittäin sai yhdeksän pistettä, kun kymmenen on enimmäispistemäärä. Kenttäpuolella se siis arvioitiin oikeasti hyvärakenteiseksi ja sopivaksi lajiin, mutta estepuolella se sai 7,5 pistettä. Ei sekään lainkaan huono tulos, liekö sitten kokivat että hyppäämiseen orin rakenne oli vain kohtalainen.
Kisapuolella meillä luonnollisesti oli näytöt niin sanotusti mintissä, mitä nyt Cup-sijoituksia ei onnistuttu saamaan yhtäkään. Suvustaan ori sai hieman reilut kaksikymmentä pistettä, kolmen sukulaisen kenttäpalkintojen ansiosta yhteensä 21,5 pistettä ja estepuolella oli jopa yhdeksän ERJ-palkittua sukulaista, joten sukupisteitä tuli yhteensä 22,25.
Henkan nuorimmainen ei ollut vielä kilpaillut lainkaan ja vanhempi jälkeläinen on koulupainotteinen, joten kenttäpuolelta jälkeläispisteitä tuli vain kuusi. Estepuolella koulukisaamisesta oli enemmän hyötyä, koska sieltä Henkka sai täydet kaksikymmentä pistettä. Lisäpisteosiossa huomioidaan orin muut saavutukset ja aktiviteetit, kenttätuomarilta saatiin kahdeksan pistettä ja estepuolelta 8,5 pistettä.
84,5 pisteellä Henkka ansaitsi KERJ-III-palkinnon, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Kenttäpainotteisen varsan näyttöjen myötä ori saisi helposti kakkospalkinnon, pienellä lisäpanostuksella ehkä ykkösenkin, mutta en näe siihen tarvetta - ainakaan vielä. Estepuolella 98,25 pisteellä ori jäi alle kahden pisteen päähän ykköspalkinnosta, joten se kyllä hieman kaihertaa. Tottakai palkinto kuin palkinto on hieno saavutus ja Henkka hieno hevonen, mutta onhan se ykkönen nyt silti hieman komeampi kuin kakkonen. Tämäkin nousisi ykköseen lisäansioilla, mutta saa nyt nähdä lähdetäänkö niitä hakemaan vai pysytäänkö näissä.
Virtuaaliset Suomenratsut järjestivät jälleen rotunäyttelyt, jossa hevoset arvioidaan kolmeen eri palkintoluokkaan. Näiden lisäksi osallistuin neljällä piensuokillani kasvattajaluokkaan, koska ajattelin että voisimme pärjätä yhteneväisyyden nimissä. Noh, seitsemän osallistujan luokassa tulimme neljänneksi. Voittajana oli pitkän linjan ravikasvattaja eikä kaksi muutakaan edellemme mennyttä ansiotta sijaansa saaneet. Voin siis olla oikein tyytyväinen tulokseemme.
Varsaluokkaan osallistuivat Hukka, Kepponen ja Mara, joista ensimmäinen oli luokkansa kakkonen saaden ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset. Aikuisia oreja oli Henkka, Erkka ja Hannu ja he kaikki saivat kakkospalkinnon. Veteraaneja oli Hopo, Eero sekä Niksi ja kuten varsaluokassakin, tässäkin ensimmäisenä mainittu oli LKV2 ansaiten ykköspalkinnon ja kaksi muuta saivat kolmoset.
Aikuisista tammoista Försti sai kakkosen ja Pilvi sekä Virve saivat kolmospalkinnon. Veteraanitammoihin ilmoitin vain kaksi ja näistä Piku oli ykköspalkinnolla LKV2 ja Heini tuli viidenneksi saaden kakkospalkinnon. Näiden lisäksi erikoisluokassa (eli piirroskuvalliset) oli mukana Tarja saaden II-palkinnon ja Kaiho sai kolmosen.
Henkka sai KTK-II-palkinnon Suomenhevosten kantakirjatilaisuudesta, jossa kolme tuomaria antoi sille 19 pistettä ja yksi 18, eli yhteensä 75 pistettä. Hannu sai yhdeltä tuomarilta jopa 20 pistettä, kahdelta 19 ja yhdeltä 18, joten sekin sai kakkosen 76 pisteellään. Erkka sai kolmelta tuomarilta 17 ja yhdeltä 18 pistettä, joten yhteensä 69 pistettä jätti sen niukasti kolmospalkinnon puolelle.
Tammikuun hyinen Suomenhevosratsujen varsa-arviointi ei alkanut kovin lupaavasti, kun jo hevosten lastauksessa tuli ongelmia. Meinasimme siis myöhästyä koko tilaisuudesta, mutta onneksi kerkesimme juuri ja juuri paikalle, kun minun hevosia kutsuttiin esittelykehään. Ensimmäisenä meni Pöystilän Sudenmarja, jonka rakenne arvioitiin kymmenen pisteen maksimissa 7,4 pisteen arvoiseksi. Ei siis lainkaan huono tulos! Suvustaan ori sai vain puolet pisteistä eli viisi, koska omistajansa oli jälleen kerran unohtanut merkitä pienen lisähuomion, minkä takia emän tuloksia ei tarkasteltu lainkaan. Sampon aamuinen käytös oli onneksi matkan aikana hieman parantunut ja sen käytös arvioitiin rakenteen tarkastelussa kuuden pisteen arvoiseksi ja muun toiminnan kohdalla se sai 7,5 pistettä. Ori sai yhteensä 25,9 pistettä ja sillä SV-II-palkinnon. Emältä puuttuneet viisi pistettä olisi kerryttänyt pistesaldon ykköspalkinnon riveille, mutta ei voi minkään.
Seuraavaksi estradille talutettiin toinen raudikko-ori eli Syyn Hongankolistaja, joka heitti vielä pahemman shown kotona kuin Sampo. Ja se toiminta jatkui myös rakenteen arvioinnissa, koska ori sai siitä vain kaksi pistettä. Taluttaessa ja eläinlääkärin sekä kengittäjät tarkastelussa Henkka osasi olla hieman paremmin ja sai huimat 5,5 pistettä. Itse rakenne orillahan oli oikein hyvä, se sai jopa 8,2 pistettä. Suvusta tuli täydet kymmenen pistettä, mutta huonon käytöksen myötä pistesaldo jäi vain 25,7 pisteeseen, joten Henkkakin sai titteliriviinsä kakkospalkinnon.
Pöystilän Hoi Hillomunkki oli ensimmäinen ja viimeinen tamma tässä katraassa. Jostain ihmeen syystä nämä tuppaavat aina olemaan hyvin oripainotteisia, mutta hyvä että edes yksi neito oli mukana. Rakenteellisesti Hilma arvioitiin 6,4 pisteen arvoiseksi ja koska epäonnistuin ilmoittautumisessa, sakotettiin myös tamman sukupisteitä. Se sai isältään täydet viisi pistettä ja emältään ainoastaan yhden, koska sillä oli kantakirjatulos. Rakenteen arvioinnissa tamma oli kutosen arvoinen, muusta käsittelystä se sai kahdeksan. Yhteensä pisteitä kertyi 26,4 pistettä eli Hilmakin olisi ansainnut ykkösen, jos en olisi mokannut, mutta nyt tuli SV-II.
Seuraavaksi siirryttiin kolmivuotiaiden ryhmään ja siellä ensimmäinen osallistuja oli meidän Katveen Kraatteri. Se ei tykännyt rakennetuomarista yhtään ja myös näytti sen, siksi sekin sai vain kaksi pistettä käytöksestään ja itse rakenteesta 6,2. Suvusta tuli seitsemän pistettä, koska Kaapon emä ei ollut vielä niin menestynyt kilpailukentillä. Muussa käsittelyssä orin käytös oli selvästi parempi, sieltä tuli 7,25 pistettä, minkä lisäksi sijoituimme kouluohjelmassa ensimmäiseksi, joten Kaapo sai kymmenen lisäpistettä. Ratsastuskokeen arvioinnista tuli 5,5 pistettä ja yhteensä ori keräsi 37,95 pistettä ja sillä se sai samaisen kakkospalkinnon kuin kaikki muutkin.
Pöystilän Taivaantulet oli seuraavana jonossa niin sanotusti ja se sai rakenteesta kuusi pistettä ja käytöksestä sen aikana seitsemän. Virheellisen osallistumisen takia tämäkin herra sai sanktiota suvustaan, josta tuli vain kaksi pistettä, vaikka kymmenen olisi tietysti ollut se oikea tulos. Muun käsittelyn aikainen käytös oli 6,75 pisteen arvoista ja kouluohjelman arvioinnissta tuli 7,3 pistettä. Olimme viimeisiä ratsastusosuudessa, mutta koska osallistujia oli vain kymmenen, saimme siitä silti viisi lisäpistettä. Yhteensä 34,05 pistettä jäi hieman alle kahden pisteen päähän kakkospalkinnosta, joten valitettavasti Vantti jäi kolmospalkinnolle.
Viimeisenä mutta ei sentään vähäisimpänä oli Kuuralehdon Jombie, joka sai rakenteesta ikätovereitaan hieman enemmän. Paino sana hieman, koska se sai siis 6,6 pistettä. Rakenteen arvioinnin aikainen käytös oli hieman ala-arvoista, neljä pistettä eikä taluttaessa ym. toiminnassa käytös paljon parantunut, sieltä tuli 5,5 pistettä. Suvusta se sentään kahdeksan pistettä ja ratsastusohjelmassa neljäs sija antoi vielä seitsemän pistettä, minkä lisäksi kouluohjelman arvioinnista tuli 6,7 pistettä. Kaiken kaikkiaan Jombie sai pisteitä 37,8 ja niillä se sai tuttuun tapaan SV-II-palkinnon.
Viimeinen tunti Oonan ratsastamana Henkan kanssa aloiteltiin heti niin sanotusti tosi toimien parissa ja pääsitte heti hyppäämään "kunnon" esteitä omalla 110 sentin tasolla. Ori vaikutti kuitenkin hieman epäileväiseltä suurten esteiden keskellä alkuverryttelyjä tehdessänne, joten päätin alkuun vähän laskea yhtä estettä verryttelykäyttöön kuitenkin. Muutaman kerran tätä sivujen keskellä olevaa, kaarteeseen sijoitettua pystyestettä hypättyänne alkoi homma luistamaan ja saatoin nostaa esteen samalle korkeudelle muiden kanssa. Saitte ensin kuivaharjoitteluna tulla pystyesteen erikseen ja sen jälkeen siirryttiin hyppäämään koko kuusiosaista rataa. Mitään ihmeempiä kommervenkkejä ei tämä rata pitänyt sisällään, vaan ihan normaalin helpohkon esteradan, jossa oli viisi estettä, joista kaksi oksereita. Yhteistyö näytti tänään sujuvan oikein mallikkaasti. Oksereille ori vaati hiukkasen enemmän kannustusta, mutta muuten se oli rohkeampi kuin alkuun.
Tänään olimme päättäneet Pöystilän hevosenhoitajan Vilman kanssa kerrata hieman perusasioita, sillä hänen viime valmennuksestaan oli vierähtänyt jo tovi. Samalla valmennus toimi kivasti Henkalla eilisen jälkeen palautuksena kovemmalle treenille. Pääosassa olisi tänään ratsastajan apujen käyttö, ei niinkään se mitä ori teki. Asettelin heti alkuun jumppaosastoksi viisi ravikavalettia matalille korkeuksille nostaen joka toisen pään ylös, korkeutta ei niillä ollut juurikaan Henkan kokoon nähden. Sait tulla ennen ja jälkeen kavaletteja aina voltit, joiden välissä tultiin suhteellisen reippaalla ja sujuvalla ravilla kavalettien ylitse. Muistutin ohjalla myötäämisestä, tämä vaati jo orilta vähän enemmän pituutta askeleeseen kuin pelkkä puomityöskentely ja sitä myöden vähän tilaa lisää ohjalta. Suorititte koko tehtävän heti puhtaasti, vaikkakin Henkka olisi saanut keskittyä ja vähän rauhoittaa tahtia kavalettien päällä, joihin helposti kaviot kolahtelivat. Työstimme seuraavan muutaman kerran ratsastajan keskittymiseen tehtävissä ja pieniin pidätteisiin, joita sait tehdä läpi tehtävän sekä valmistautua voltilla jo kavalettien ylitykseen. Katsoimme myös yksityiskohtaisemmin miten ympyrällä oleville kavaleteille ratsastettiin, kun olin muuttanut muutaman kavaletin keskemmälle kenttää ympyrän kaarelle.
Saitte ottaa muutaman kierroksen laukkaa uralla molempiin suuntiin ja haimme kevyessä istunnassa hyvää tuntumaa ja asentoa sekä kertasimme esteistunnan erot. Sait tehdä kokorataleikkaille muutaman temponlisäyksen, jotta oriin saataisiin vähän terävyyttä ilman että vauhti lisääntyi. Tämän jälkeen siirryttiin tekemään jumppasarjaa matalilla korkeuksilla samoille kavaleteille, joita äsken mentiin ravissa ympyrällä. Ennen kavaletteja piti muistaa hyvät pidätteet, ettei tehtävä mennyt kompasteluksi ja rynnimiseksi kun askeleet eivät mahtuneetkaan. Tehtävä vaati molemmilta keskittymistä ja ratsastajalta taitoa koota laukkaa ennen lähestymistä, jossa selvästikin oli vielä harjoittelemisen paikka. Nostin korkeutta vielä toiseen suuntaan tullessa, joka sujuikin huomattavasti paremmin, koska kyseessä oli Henkalle helpompi suunta. Alkuun tiet olivat vähän liiankin tiukat ympyrällä ja sait suurentaa sitä melkoisesti, ennen kuin rupesi sujumaan, laitoin alkuun myös pari kartiota tuomaan havainnollistusta siitä kuinka iso ympyrä vaadittiin, jotta lopputulos tiestä olisi mahdollisimman hyvä hevoselle. Jatkossa on hyvä tehdä kärsivällisyyttä, kokoamista ja kääntäviä teitä harjoittavia apuja puomeja ja kavaletteja hyväksi käyttäen.
Henkalle oli taas ihmetystä kerrakseen luvassa, kun tietämätön ori oli yllättäen roudattu kentälle keskelle epämääräistä esterataa. Siinä oli väriä ja erikoisesteitä hurja määrä, mutta onneksi tottunut kisakonkari ei korvaansa näille lotkauttanut. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen aloittelimme kolmen esteen sarjalla, jotka Henkka suoritti tosi hyvin, eikä ratsastajankaan menossa ollut huomauttamisen sijaa. Toisella kerralla ori yllättäen kielsi viimeiselle esteelle.. siinä oli Oonakin ihmeissään, "eihän nyt meidän Henkka?" hän ihmetellen mitä oikein tapahtui. Ehkä Henkka oli unohtanut hypätä? Mene ja tiedä, kolmas kerta kuitenkin toden sanoi ja ylitse päästiin kaikista. Sarjan jälkeen suunnattiin hieman tiukemmalla tiellä okserille, jonka ponnistus selvästi yllätti Oonan, joka ei meinannut ehtiä mukaan hyppyyn. Henkka ilmeisesti päätti ottaa varman päälle ja kieltämättä selviytyi isohkosta okserista oikein kivasti. Toisella yrityksellä oli ratsastajakin paremmin ajantasalla ja pyysi hyvin oria hidastamaan mutkaan tempoa, jotta ponnistuksesta ja lähestymisestä tuli tasaisemmat. Viimeiselle hyppykerralle vaihdettiin vielä suuntaa ja tultiin okseri sekä sarja sen jälkeen. Henkalla oli kova kiire sarjalle, joten sait pidätellä sitä aika paljonkin, mutta se kannatti ja suoritus oli varsin tyylipuhdas.
Oona kurvasi Syyn Kartanon pihamaille trailerinsa kyydissä Henkka-ori, jonka näkemisestä olin innoissani, sillä muutamaa kisareissulla nopeasti suoritettua rapsuttelua lukuun ottamatta en ollut tätä kasvattioriani vielä tositoimissa nähnyt. Tänään ratsukko pääsisi maneesin lämpöön treenaamaan esteitä, sillä talven plussakelit olivat tehneet kaikkien kentistä luistinratoja, eikä estetreenejä oikein pellon reunamilla pystynyt suorittamaan. Maneesiin päästyään Henkka henkäisi syvään, vilkaisi hieman esteitä ja pysähtyi sitten kuuliaisesti Oonan ohjaamana selkäännousujakkaran viereen seisomaan kuin tatti. Alkuverryttely sujui jouhevasti ratsukon ravaillessa omatoimisesti erilaisille kaareville urille aseteltujen puomien yli ja pian he saivatkin luvan ylittää muutaman pienen ristikon laukassa. Henkka teki työtä käskettyä ja Oona näytti mukavan rennolta keikkuessaan orin suuren laukan tahdissa.
Verryttelyn jälkeen nostin ristikot pystyiksi ja selitin Oonalle päivän tehtävän. Tarkoituksenamme oli harjoitella lyhyehköä esterataa ja sen avulla tasapainoisia lähestymisiä sekä ponnistuspaikan löytymistä. Rata koostui kahdesta linjasta, pidemmistä kaarteista ja kahden askeleen sarjasta. Ratsukko lähti suorittamaan rataa heti luvan saatuaan ja meno näytti ensimmäiselle esteelle tullessa ihan siistiltä, mutta pieni haparointi juuri viimeisellä askeleella sai Henkan tiputtamaan puomin. Katsoin tämän johtuneen Oonan hieman epävarmasta jalasta, sillä tuki oli Henkalle esteillä äärimmäisen tärkeää. Rata sujui loppua kohden paremmin, vaikkakin yhden pidemmän kaarroksen jälkeisellä esteellä tapahtui sama ja puomi tipahti. Henkka sai kuitenkin paljon kehuja suorituksen jälkeen, sillä hevosessa itsessäänhän ei näyttänyt olevan mitään vikaa! Kehotin Oonaa pitämään jalan lähempänä hevosen kylkiä lähestyessä ja ottamaan sen kunnolla hallintaan myös esteiden välissä, sillä oli tärkeää ratsastaa muutenkin kuin vain pelkissä lähestymisissä. Homma alkoikin näillä ohjeilla rullaamaan hyvin ja haparointia ei enää lähestymisissä tullut.
Ennen kotiinlähtöä Henkka pääsi tyhjään karsinaan juomaan lämmintä vettä ja Oonan kanssa vaihdettiin vielä kuulumisia tulevaisuudesta ja juotiin päiväkahvit. Henkan elämä oli lähtenyt käyntiin oikein lupaavasti sen käytyä kantakirjassa ja varsa-arvioinneissa, minkä lisäksi sille oli suunnitteilla jo yksi varsakin. Sain kuulla myös vanhemman kasvattini Laineen kuulumiset ja voi kuinka orista olikin kuoriutunut laatuarvostelujen tähti kahmaistuaan kaikesta mahdollisesta ykköset. Kasvattajana saa olla kiitollinen, kun kasvattini ovat löytäneet näin hienon ja rakastavan kodin! Kasvattajan herkäksi saaneen kahvittelun jälkeen oli aika lastata Henkka traileriin ja viedä se takaisin kotiin hyvästä treenistä palautumaan.
| Saavuttanut ERJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 5, pisteitä yhteensä 3124.19. |
•
hyppykapasiteetti: 815.06 •
rohkeus: 736.41 •
kuuliaisuus ja luonne: 1572.72 •
|
| Saavuttanut KERJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 2, pisteitä yhteensä 2025.7. |
•
nopeus: 245.34 •
kestävyys: 228.89 •
hyppykapasiteetti: 815.06 •
rohkeus: 736.41 •
|
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 4, pisteitä yhteensä 2583.77. |
•
kuuliaisuus ja luonne: 1572.72 •
tahti ja irtonaisuus: 1011.05 •
|
| Näyttelymenestys |
rotunäyttely ~ 28.02.2022 ~ VSR ~ aikuiset orit ~ II-palk. (tuom. alaera)
|