Vantti torkkuisi mielellään puoleen päivään asti ja toimii enintään puoliteholla iltapäivään asti. Oiva kouluratsu se silti on silloin, kun se on oikeasti hereillä. Hoidettaessa myös oikein hyväkäytöksinen ja saa hiljaisenkin henkilön juttelemaan.
lisää luonteestaKTK-III, SV-III, 2 Star
Aamun torkku, illan virkku on taloon hävitys.
- kauhavalainen sanonta
Mikäli sananlasku pitää ehdottoman aukottomasti paikkansa, suomenhevosherra Vantti koituu talomme (tallimme?) turmioksi. Näin aamu-unista hevosta en ole kuunaan nähnyt! Raudikko ei yksinkertaisesti lähde käyntiin, henkisesti tai fyysisesti, ennen puoltapäivää. Jalat saattavat kulkea paikasta toiseen, heinätkin katoavat (hyvin hitaasti..) parempiin suihin, mutta vintillä palavasta valosta huolimatta talonväki ei ole kotona tai ainakaan läsnä, vaikka paikalla olisivatkin. Päivän taittuessa iltaa kohden Vantti virkustuu, joten herran kanssa treenaaminen onkin suosiolla hyvin iltapäiväpainotteista. Kisareissuilla sitä aina toivoo luokan osuvan päivän jälkipuoliskolle aamun ensimmäisten sijaan.
Aamukohmelostaan herättyään Vantti seurailee ympäristöään uteliaan kiinnostuneena, kuitenkaan toisia oreja tai näkyvistään katoavia potentiaalisia morsiamia stressaamatta. Vantin vankkumaton itsevarmuus, rauhallinen luonne sekä rahtunen viisautta tekevät siitä melko hurmaavan, sympaattisen kaverin, jolle tuppisuisinkin hoitaja huomaa jutustelevansa. Erityisesti kunnon kumisukapyörittelystä tai muilla vähän kovemman puoleisilla harjoilla harjailusta nautiskeleva raudikko on koko talliväen suosikki, mutkaton nallekarhu, jonka kanssa ei tarvitse jännittää mitään. Vantti muistaa käytöstavat, ei rynni porteista tai koeta livistää tien sivuun voikukkia mutustelemaan. Pesupaikalle sekä traileriin ori kävelee yhtä rennosti kuin karsinaansakin, kengitys tai klippaus eivät ole sen erikoisempia tapahtua kuin harjaaminenkaan eikä Vantti kyllä tee mistään muustakaan numeroa. Matolääkkeen syötyään se kyllä maiskuttelee kovaäänisesti vähän irvistellen, mutta eihän tuo nyt ole edes vika vaan ihan ymmärrettävä mielenilmaus vähemmän maistuvalle välipalalle (jonka Vantti siltikin syö nätisti sen sijaan, että sylkisi moisen ällötahnan hoitajansa rinnuksille).
Rotunsa seuraavaksi esteihmeeksi Vantista ei ole. Alle metrin radoilla suomiurho pärjää ihan hyvin perusvarmalla tekniikalla ja hyvällä tasapainolla, mutta metrin kohdalla korkeus alkaa tulla vastaan. Eikä ori muusta osaamisestaan ja ketteryydestään huolimatta mikään erityisen esteälykäs yksilö ole, vähänkin teknisemmillä radoilla raudikko tukeutuu ratsastajaansa paljon enemmän kuin suoraviivaisilla radoilla. Vantti kyllä pärjää vähän tiukemmissa kaarroissa hypäten esteet vinoilta, lyhyiltä linjoilta siinä missä pitkiltä ja suoriltakin, kunhan ratsastajansa vain auttaa, tukee sekä kannustaa, kertoo kaiken olevan hyvin.
Kouluratsastus sen sijaan sujuu esimerkillisen hyvin ihan vaativa B -tasolla saakka. Liike ei ehkä ole kaikkein suurinta ja näyttävintä, takaosa kuitenkin työntää ja polkee, Vantissa on ryhtiä, se kantaa itsensä hienosti eikä yritäkään saada ratsastajaa kantamaan päätänsä. Raudikko ei myöskään oio mutkissa, himmaile siirtymisissä tai koeta luistella väistöjä puoliteholla. Ehei, Vantin kaltainen rehti suomiurho suhtautuu työhön sopivalla vakavuudella sekä innolla, etenkin näihin sileäpuolen juttuihin (sekä maastoiluun). Ori on tarkka ja tasainen, vahva hevonen, johon saa ratsastettua miellyttävän paljon pehmeyttä ja jäntevyyttä. Letkeää, vaivatontahan tämän liikkuminen on ihan luonnostaankin, kroppa taipuu helpon oloisesti alkuverkoista lähtien eikä Vantista tosiaan saa koulukenttien kankikaikkostyyppiä.
Vantti on oiva valinta maastoretken ratsuksi, oli tarkoitus sitten tehdä hidas tai reipastahtisempi lenkki, kokeilla hiihtoratsastusta tai painella menemään sänkipellolla. Satavarmasti lapasessa pysyvä raudikko nautiskelee niin verkkaisesta tahdista ja luonnon ihastelusta siinä missä jouhet putkella viilettämisestä. Eikä Vantti taatusti kadota korviaan riemumielisen laukkailun keskellä, vaan hidastaa sekä pysähtyy tasan silloin kun pyydetään eikä puolen kymmenien metrien kuluttua.
Ennen puoltapäivää Vantti on kuitenkin tavattoman hidas (mielen)liikkeiltään. Se ei selkeästi ole kunnolla herännyt, ei kykene tai oikein edes halua käsitellä kovin mutkaisia asioita ani varhain. Yksinkertaisiakin pyyntöjä, kuten kavioiden nostamista ja paikasta toiseen kävelyä, joutuu joskus toistamaan useammankin kerran. Tämmöinen tietysti hidastaa arkea ja tekee kisareissuista.. mielenkiintoisia. Vantti on kyllä helppo lastata, oli aamu tai ilta, ainoastaan herran reaktionopeus ja yleinen vireystila vaihtuu. Aamutreenit ovat yhtä tahmeaa tuskaa kotosalla, joten onko tuo ihmekään, ettei aamuinen kisasuoritus saa Vantilta ensimmäistäkään riemunkiljahdusta? Sattumalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joka ikinen sijoituksemme on ratsastettu (ilta)päivällä.. Silloin raudikko on oma, sympaattinen, reippaasti työskentelevä itsensä, itsevarma ja miellyttävä itsensä. Kuka sitä nyt puolinukuksissa haluaa urheilla, varsinkaan yleisön edessä!
Vantin vaivattoman olemuksen virkkoi Lissu T.
| i. Hiidelmän Ukkosti rautias, 144 cm SV-I VH19-018-1033 |
ii. Myrskylän Ukonvaaja vaaleanpunarautias, 153 cm KTK-III VH19-018-0916 |
iii. Ukkospilvi rautias, 156 cm YLA2, ERJ-I, KRJ-II, KTK-II, VIR MVA Ch VH18-018-2111 |
| iie. Viettelys vaaleanpunarautias, 155 cm SLA-III, KTK-II VH18-018-2247 |
||
| ie. Vappulan Pikkupusu ruunikko, 137 cm KTK-II VH19-018-0474 |
iei. Pikkuputti tummanrautias, 137 cm KTK-I VH18-018-2010 |
|
| iee. Varjolilja ruunikko, 143 cm SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch VH17-018-0362 |
||
| e. Koistilan Kaamoskaiho rautias suomenkirjava, 158 cm SLA-III, ERJ-II, KRJ-II, KTK-III, SV-II, 2 Star VH21-018-0242 |
ei. Voturi ruunivoikko suomenkirjava, 156 cm KTK-III VH21-018-0173 |
eii. Voileka voikko suomenkirjava, 161 cm KTK-II VH16-018-2738 |
| eie. Tuinela ruunivoikko, 158 cm VH21-018-0174 |
||
| ee. Joulutähti kulomustanpäistärikkö, 159 cm KTK-III, Finest VH13-018-1310 |
eei. Leevin Tuttiritari musta, 162 cm Finest VH15-018-1392 |
|
| eee. Voikukka rautiaanpäistärikkö, 166 cm VH13-018-0219 |
syntynyt 02.08.2022
e. Tinaruusu
ei meriittejä
Kenraali Susihukka KTK-II yhteensä 72 pistettä: 18 + 18 + 18 + 18
Pöystilän Taivaantulet KTK-III yhteensä 66 pistettä: 17 + 16 + 16 + 17
Pöystilän Jaa Juustokakku KTK-II yhteensä 70 pistettä: 18 + 18 + 17 + 17
Pöystilän Nam Nougatini KTK-III yhteensä 67 pistettä: 17 + 17 + 16 + 17
Pöystilän Keppostelija KTK-III yhteensä 66 pistettä: 16 + 17 + 17 + 16
Pöystilän Marakatti KTK-III yhteensä 67 pistettä: 17 + 17 +16 + 16
Juoppotintti KTK-III yhteensä 67 pistettä: 17 + 16 + 17 + 17
Katveen Kraatteri KTK-III yhteensä 66 pistettä: 16 + 17 + 17 + 16
Tammikuun hyinen Suomenhevosratsujen varsa-arviointi ei alkanut kovin lupaavasti, kun jo hevosten lastauksessa tuli ongelmia. Meinasimme siis myöhästyä koko tilaisuudesta, mutta onneksi kerkesimme juuri ja juuri paikalle, kun minun hevosia kutsuttiin esittelykehään. Ensimmäisenä meni Pöystilän Sudenmarja, jonka rakenne arvioitiin kymmenen pisteen maksimissa 7,4 pisteen arvoiseksi. Ei siis lainkaan huono tulos! Suvustaan ori sai vain puolet pisteistä eli viisi, koska omistajansa oli jälleen kerran unohtanut merkitä pienen lisähuomion, minkä takia emän tuloksia ei tarkasteltu lainkaan. Sampon aamuinen käytös oli onneksi matkan aikana hieman parantunut ja sen käytös arvioitiin rakenteen tarkastelussa kuuden pisteen arvoiseksi ja muun toiminnan kohdalla se sai 7,5 pistettä. Ori sai yhteensä 25,9 pistettä ja sillä SV-II-palkinnon. Emältä puuttuneet viisi pistettä olisi kerryttänyt pistesaldon ykköspalkinnon riveille, mutta ei voi minkään.
Seuraavaksi estradille talutettiin toinen raudikko-ori eli Syyn Hongankolistaja, joka heitti vielä pahemman shown kotona kuin Sampo. Ja se toiminta jatkui myös rakenteen arvioinnissa, koska ori sai siitä vain kaksi pistettä. Taluttaessa ja eläinlääkärin sekä kengittäjät tarkastelussa Henkka osasi olla hieman paremmin ja sai huimat 5,5 pistettä. Itse rakenne orillahan oli oikein hyvä, se sai jopa 8,2 pistettä. Suvusta tuli täydet kymmenen pistettä, mutta huonon käytöksen myötä pistesaldo jäi vain 25,7 pisteeseen, joten Henkkakin sai titteliriviinsä kakkospalkinnon.
Pöystilän Hoi Hillomunkki oli ensimmäinen ja viimeinen tamma tässä katraassa. Jostain ihmeen syystä nämä tuppaavat aina olemaan hyvin oripainotteisia, mutta hyvä että edes yksi neito oli mukana. Rakenteellisesti Hilma arvioitiin 6,4 pisteen arvoiseksi ja koska epäonnistuin ilmoittautumisessa, sakotettiin myös tamman sukupisteitä. Se sai isältään täydet viisi pistettä ja emältään ainoastaan yhden, koska sillä oli kantakirjatulos. Rakenteen arvioinnissa tamma oli kutosen arvoinen, muusta käsittelystä se sai kahdeksan. Yhteensä pisteitä kertyi 26,4 pistettä eli Hilmakin olisi ansainnut ykkösen, jos en olisi mokannut, mutta nyt tuli SV-II.
Seuraavaksi siirryttiin kolmivuotiaiden ryhmään ja siellä ensimmäinen osallistuja oli meidän Katveen Kraatteri. Se ei tykännyt rakennetuomarista yhtään ja myös näytti sen, siksi sekin sai vain kaksi pistettä käytöksestään ja itse rakenteesta 6,2. Suvusta tuli seitsemän pistettä, koska Kaapon emä ei ollut vielä niin menestynyt kilpailukentillä. Muussa käsittelyssä orin käytös oli selvästi parempi, sieltä tuli 7,25 pistettä, minkä lisäksi sijoituimme kouluohjelmassa ensimmäiseksi, joten Kaapo sai kymmenen lisäpistettä. Ratsastuskokeen arvioinnista tuli 5,5 pistettä ja yhteensä ori keräsi 37,95 pistettä ja sillä se sai samaisen kakkospalkinnon kuin kaikki muutkin.
Pöystilän Taivaantulet oli seuraavana jonossa niin sanotusti ja se sai rakenteesta kuusi pistettä ja käytöksestä sen aikana seitsemän. Virheellisen osallistumisen takia tämäkin herra sai sanktiota suvustaan, josta tuli vain kaksi pistettä, vaikka kymmenen olisi tietysti ollut se oikea tulos. Muun käsittelyn aikainen käytös oli 6,75 pisteen arvoista ja kouluohjelman arvioinnissta tuli 7,3 pistettä. Olimme viimeisiä ratsastusosuudessa, mutta koska osallistujia oli vain kymmenen, saimme siitä silti viisi lisäpistettä. Yhteensä 34,05 pistettä jäi hieman alle kahden pisteen päähän kakkospalkinnosta, joten valitettavasti Vantti jäi kolmospalkinnolle.
Viimeisenä mutta ei sentään vähäisimpänä oli Kuuralehdon Jombie, joka sai rakenteesta ikätovereitaan hieman enemmän. Paino sana hieman, koska se sai siis 6,6 pistettä. Rakenteen arvioinnin aikainen käytös oli hieman ala-arvoista, neljä pistettä eikä taluttaessa ym. toiminnassa käytös paljon parantunut, sieltä tuli 5,5 pistettä. Suvusta se sentään kahdeksan pistettä ja ratsastusohjelmassa neljäs sija antoi vielä seitsemän pistettä, minkä lisäksi kouluohjelman arvioinnista tuli 6,7 pistettä. Kaiken kaikkiaan Jombie sai pisteitä 37,8 ja niillä se sai tuttuun tapaan SV-II-palkinnon.
Tänään jatkettiinkin oikeastaan siitä, mihin edellispäiväisessä valmennuksessa olimme Oonan ja Vantin kanssa jääneet. Ori tuntui tänään hieman enemmän aamu-uniselta ja vaati tehtävien jäsentelyyn selvästi enemmän aikaa ja mietintämyssyä kuin eilen. Aloittelimme rauhallisen alkuverryttelyn jälkeen siirtymisillä varovaisesti, josko Vantti olisi jo sen verran hereillä, ettei niissä kompastuisi omiin jalkoihinsa. Suoritukset eivät ihan parasta priimaa olleet, mutta kyllä ori selvästi jotain yritti tehdä. Sait hakea reippautta ja aloitteellisuutta orilta vielä enemmän, kun alettiin ottamaan jokaisen pitkänsivun alkuun laukannosto, laukkaamalla sivu kokonaan ja siirtymällä lopussa raviin lyhyensivun ajaksi. Yhteistyö pelasi tänään hyvin ja ori toimi kuuliaisesti päästyään alkuun aamukankeuden jälkeen. Etenkin laukannostot sujuivat hyvin ja tasapainoisesti.
Vantti olikin minulle tämän päivän valmennettavista ihan uusi tuttavuus, joten sait kertoa orista vähän enemmän samalla, kun keventelit alkuraveja ja otitte muutamia voltteja sekä ympyröitä. Aloittelimme määrätietoisesti tulemaan pituushalkaisijaa pitkin, josta vuorotellen käännyit vasemmalle ja oikealle päädystä. Pitkälle sivulle tehtiin vielä ravilisäykset, jotta Vantilla pysyi hyvä rytmi yllä ja meno päällä. Vantti tuntui hyvältä tänään ratsastaa ja saitkin kehua sitä paljon valmennuksen aikana. Vantti tosiaan oli keskimääräistäkin parempi poika ja totteli kaikki pienet avut millilleen. Aamukohmeesta ei tänään ollut tietoakaan, sen verran reippaasti suomenhevonen teki kaiken mitä siltä keksittiinkään pyytää. Perustehtävien lisäksi tänään harjoiteltiin vähän vastalaukkaa ympyrältä uralle ja sitten vielä pysähdyksiä ja siirtymisiä ravista laukkaan ja käyntiin. Niitä päätettiin jatkaa vielä pienisäädön osalta huomisessa valmennuksessa.
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 5, pisteitä yhteensä 2441.75. Cup-sijoituksia yhteensä 1 kpl |
•
kuuliaisuus ja luonne: 1167.69 •
tahti ja irtonaisuus: 1274.06 •
|
| 31.01.2022 ~ KRJ-Cup ~ helppo C ~ 15/150 |