Luminietos

Tavoitteet

Niksi saa ainakin yhden varsan. ✓

On maailman parasta, kun on lemmikki, joka haluaa olla mukana kaikessa ja osallistua arkiaskareihin! Jokainen lemmikinomistaja kai tarvitsee kissan istumaan avukseen kinkkuleipää tekemään, tai koiran valvomaan hampaidenpesua. Toimistohommissa olkapäällä auttava kesyrotta tai omistajan jalkaa ruokaa laitettaessa lämmittävä pupukin ovat ihania, mutta mitäpä sitten, kun osallistuva lemmikki painaa viitisensataa kiloa ja luulee olevansa korkeintaan pienen vuohen kokoinen?

Niksi on hyvä seurakoira, ei kun seuraponi. Se vaatii aina tarhakaverin pysyäkseen rauhallisena, eikä se tahdo jäädä viimeisenä talliin. Se viihtyy parhaiten siinä haassa, jossa näkee eniten tallipihan vilinää ja jossa herkemmät kaverit stressaantuvat. Sen suosikkiharrastus on aidan tuntumassa notkuen, mieluiten samalla syöden tietysti, ja rapsutuksien päivystäminen. Jos se saisi, se varmaan jolkottelisi mielellään tallin väen seurassa vapaana ja auttaisi arkiaskareissa.

Koska Niksi ei saa häseltää vapaana kaiken touhun keskellä, sen suosikki arkiaskareista onkin sen itsensä harjaaminen ja satulointi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole ihan jokaisen hevosenhoitajan suosikkihetki, sillä Niksin seurankaipuu hidastaa hoitotoimenpiteitä. Vaikka se ei halua nuuskia jokaista harjaa erikseen, se kernaasti käännähtelee rapsutusten toivossa, puskee hoitajansa käsivarsia ja tonkii liian lähelle jätetyn harjasangon sisällön pitkin käytävää. Omaa satulaansa se räpeltäisi loputtomiin, jos vain saisi, mutta sentään se on helppo ja ystävällinen satuloida ja suitsia. Eläinlääkäri ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa meidän Niksistä, mutta kengittäjä huokaisee aina syvään joutuessaan Niksin kanssa hommiin. Kuulemma olisi ihanaa saada tehdä työnsä kerrankin rauhassa ilman, että suuri hevosenpää yrittää nuuskia ja töykkiä yllättävistäkin ilmansuunnista.

Ratsuna Niksi on helposti motivoitavissa kehuilla. Sen mielestä elämä on ihanaa, kun sen ratsastaja höpöttää sille iloisella äänensävyllä pieniä kehuja. Toisaalta Niksin motivaatio on myös helppo tappaa etenkin koulussa itseään toistavilla harjoituksilla. Avaavia liikkeitä, kuten pohkeenväistöä, se jaksaa vaikka ikuisesti, mutta esimerkiksi liian kauan jatkuvat tehtävät pelkässä kootussa ravissa saavat sen muuttumaan hitaaksi, tankeaksi ja kyllästyneeksi. Kun treeni on vain suunniteltu hyvin, Niksi on ihan tykätty kouluratsu.

Kun Niksi hyppää esteitä, siitä näkee, että se tykkää. Se on sellainen kouhottaja, että ei epäröisi hypätä edes 160-senttistä, vaikka kaikki muut tietävätkin sen varmasti rysähtävän sellaista estettä päin. Rataesteillä se hyppää metrin turvallisen tuntuisesti. Esteratsastus Niksillä vaatii kuitenkin rauhallisen, rohkean ja taitavan ratsastajan, joka jaksaa ja osaa vaatia etenkin pidätteet kunnolla läpi.

Kisapaikalla Niksi on niin oma itsensä, että se on oikea katseenkääntäjä. Sen valkoinen väri herättää tietenkin huomiota, mutta niin herättää se häseltäminen ja räpeltäminenkin. Niksin mielestä vaihtelu vain on niin kovin jännää. On kaikkia uusia ääniä ja hajuja, ja kuljetuskopin seiniäkin voi vähän maistella ja rikkoa sekä sisältä että ulkoa. Kisapaikalla Niksin rauhoittajana toimivat parhaiten tutut rutiinit: rauhallisesti suoritettava harjaus ja satulointi, perusjuttuihin keskittyvä lämmittely ja sitten rauhallinen siirtyminen kilpakentälle.

Niksin luonnekuvauksen kirjasi Oresama.