Niin siinä taas vain kävi, että (lempi)nimi on enne. Virallisesta nimestä sekoitettu lempinimi Lusmu kuvaa tätä oria oikein mainiosti, koska jalat ei nouse maasta millään ja kentällä moottoria täytyy herätellä useammankin kerran.
lisää luonteestaYLA2, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, KTK-II, SV-I, 3 Star
Lusmu viedään varsa-arviointiin ja kantakirjaan. ✓
Lusmu pitää jalkansa maassa, joskus vähän turhankin kirjaimellisesti. Kavioiden puhdistus sekä kengitys nyt (ainakin yleensä..) sujuvat ongelmitta, kyllä herra silloin koipensa nostaa. Hyppääminen sen sijaan, tai edes puomijumppa? Ehei, aivan turhia kotkotuksia sellaiset, pyhpah! Eivät ne jalat tosin sileätreeneissäkään turhan herkästi nouse, raudikolla on todella paha laahata jalkojaan ja muutoinkin madella niin, että hyvä kun ei kaadu mutkiin silkkaa tahmeaa hitauttaan.
Treenatessa herraan joutuu siis potkimaan (ei tietenkään kirjaimellisesti) vauhtia, moottori pitää startata useampaan kertaan eikä kaikesta siitä yskähtelystä päätellen mekaanikon vierailu olisi pahitteeksi. Laiskan, vetelän sohvakeisarin perikuva rakastaa ruokaa, välttelee rehkimistä eikä ujostele heittäytyessään totaalisen kuuroksi avuille. Lusmu tuntuu välillä suorastaan röyhkeältä tehdessään täsmälleen miten itse haluaa, ratsastajan ponnisteluista huolimatta. Yleensä se "mitä haluaa" tosin tarkoittaa, ettei ori tee yhtikäs mitään.
Ratsukoulutus kuitenkin tuotti tulosta, ja niin tuottaa ylivoimainen sisu ja päättäväisyyskin – sitä vain on oltava vielä järkähtämättömämpi kuin mitä Lusmu on. Lisäksi, kaikeksi onneksi, ruoalla motivoiminen toimii aina. Vetelän, tahmean suomenhevosen liikkeisiin tulee äkkiä keveyttä, voimaa ja virtaa, kun palkintona on sokeripala tai jokin muu pieni herkkupala silloin tällöin.
Kunnolla liikkuessaan ja hypätessään Lusmu on aivan perushyvä rotunsa sekä tasonsa edustaja, sellainen, jonka kanssa on kaikki mahdollisuudet pärjätä kisoissakin. Mitään liki voittamatonta kuuluisuutta tästä hevosesta ei tule edes villeimmissä päiväunissani, se on varma. Ruokamotivaattorilla rautiaaseen saa liikettä ja hevosen esteiden yli, ei ohi, pohkeenväistössä väistöä tekee koko hevonen, ei pelkästään persoona. Lusmu on sellainen tasaisen varma, muutoinkin tasainen dieselpeli, hurjan rohkea luottokaveri esteille sekä maastoiluun. Orin hypyissä on helppo istua, sen liikkeetkin ovat oikein mukavat tummanrautiaan viitsiessä liikuttaa jalkojaan kunnolla. Erityisen herkkä se ei ole, etupainoisuuttakin löytyy etenkin verryttelyvaiheessa. Vaikka Lusmun kanssa joutuu välillä kiristelemään hampaitaan, on tämä silti ihan kiva hevonen ja ratsu, kun se yhteinen sävel sekä sopiva työtuntikorvaus löytyy.
Talutustilanteissa saa olla tarkkana, sillä Lusmu lähtee varmasti kaiken vähänkään vihertävän perään tilaisuuden salliessa. Toisille oreille se sen sijaan ei öyhötä ollenkaan, tammoille flirttailukaan ei kamalasti kiinnosta paitsi oikein spesiaali-ihanan neitosen kohdalla. Mutta se ruoka. Muutenhan tässä on ihan perusleppoisa suomenhevonen, joka seistä nököttää paikoillaan välittämättä sen suurempia ihmisen puuhista. Orin hoitaminen käy käden käänteessä, klipperi tai suihkepullot eivät pelota, pesupaikkakin on ihan hauska paikka (veden juominen suoraan letkusta ilahduttaa Lusmua joka ikinen kerta), kengittäjäkään ei ole ikävä, vaikka kengityksessä jalkoja täytyykin pitää ikävän pitkään ylhäällä. Onneksi on näitä jalkatukitelineitä, ei käy sekään puuha Lusmulle turhan raskaaksi. Lastaamisessa ei kauaa suju, Lusmu tietää saavansa käyttää koko matkan syömiseen, joten raudikko menee kyytiin yllättävänkin reippaasti. Trailerista/rekasta poistuminen aiheuttaa yleensä enemmän päänvaivaa.. No, heinäverkko kainaloon ja ulos, kyllä Lusmu ruokansa perään lähtee, jos ei ihmisen.
Kotona treenaaminen ei niin Lusmua kiinnosta, kisaaminen sen sijaan on aivan eri juttu. Kunnon yleisö melkein, melkein, korvaa ruokapalkan. Yleisön edessä tummanrautias ori tekee töitä vähän isommalla yrityksellä ja tarmolla mitä ilman, joten jalkojen nostelu ei tuota aivan yhtä suurta tuskaa mitä se kotikentällä välillä on.
Lusmun letkeät laiskottelut laati Lissu T.
| i. Riiviöiden Roomeo punarautias, 152 cm KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch, 3 Star VH11-018-1297 |
ii. Lakean Lomen rautias, 150 cm SLA-II, KTK-III VH11-018-0281 |
iii. Finlandees voikko, 154 cm YLA2, KTK-I, VIR MVA Ch, jälkeläisluokka AB VH03-018-9042 |
| iie. Lakean Nelli-Noora tummanrautias, 154 cm YLA1, SLA-I, VIR MVA Ch, KTK-II, jälkeläisluokka A VH03-018-2964 |
||
| ie. Koston Elovena rautias, 153 cm SLA-I, KRJ-I, KTK-I, Champion, jälkeläisluokka C VH11-018-0303 |
iei. Tiitun Elmo punarautias, 150 cm YLA2, KRJ-II, KRL-III VH11-018-0209 |
|
| iee. Ruuturouva rautias, 154 cm YLA2, SLA-II, KRL-III, KTK-III, VIR MVA Ch VH07-018-0314 |
||
| e. Pilvipellon Hallantaika punaruunikko, 152 cm SLA-II, ERJ-II, KERJ-II, KRJ-II, KTK-II, VIR MVA Ch, SV-I, 2 Star VH20-018-0326 |
ei. Kaihon Kuukauna kulomusta, 150 cm YLA2, ERJ-I, KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch VH19-018-0011 |
eii. Kuutamokuje tummanpunaruunikko, 150 cm ERJ-I, KRJ-II, KTK-II VH18-018-1109 |
| eie. Kuunvalkea punaruunikko, 150 cm KERJ-II, KRJ-II, KTK-II VH18-018-1984 |
||
| ee. Korpihovin Hallatar rautias, 157 cm KTK-III VH19-018-1043 |
eei. Tievan Vitro rautias, 158 cm VH16-018-0696 |
|
| eee. Haltineva rautias, 164 cm VH16-018-1584 |
syntynyt 08.12.2022
e. Pilvipellon Vaniljakyyhky
EV-II, 2 Star
syntynyt 14.07.2022
e. Pöystilän Hoi Hillomunkki
ERJ-I, SV-II, EV-II, 3 Star
Huhtikuiseen Kouluratsastusjaoksen tilaisuuteen osallistui meiltä kolme hevosta: Lusmu, Aamos ja Pilvi. Kaksi ensimmäistä nappasivat itselleen ykköspalkinnot ja ainoa tamma jäi muutaman pisteeen päähän siitä saaden KRJ-II-palkinnon.
Remulus
rakenne: 7p. / kilpailut: 41p. / suku: 25p. / jälkeläiset: 20p. / lisäpisteet: 15p. / yhteensä 108p.
Adinan Hurmostaika
rakenne: 7p. / kilpailut: 40p. / suku: 23p. / jälkeläiset: 20p. / lisäpisteet: 13,5p. / yhteensä 101,5p.
Pilvipellon Vaniljakyyhky
rakenne: 5,5p. / kilpailut: 40p. / suku: 23,25p. / jälkeläiset: 20p. / lisäpisteet: 7,5p. / 96,25p.
Remulus osallistui marraskuiseen Esteratsastusjaoksen järjestämään laatuarvostelutilaisuuteen yhdessä Syyn Hongankolistajan kanssa, kuten myös samalla tallilla järjestettyyn Kenttäratsujen laatuarvosteluun. Henkan kanssa sain järkättyä osallistumisen niin, että pääsin esittämään orin molempiin itse, mutta Lusmu päätyi kenttäpuolella hoitajan esitettäväksi.
Estepuolella Lusmu sai rakenteesta seitsemän pistettä, eli tuomarien mukaan sillä on kohtalainen rakenne ja liikkeet. Onhan ori ehkä hieman enemmän koulupuolen suorittaja, joten olen siis enemmän kuin tyytyväinen tähän tulokseen. Osallistuimme herran kanssa kahdesti ERJ-Cupiin, mutta emme sijoittuneet, joten kisaosiosta tuli neljäkymmentä pistettä. Lusmun isä on kilpaillut esteradoilla ahkerasta ja emä ihan palkittukin ERJ-laatuarvostelussa, minkä lisäksi kahdella muullakin sukulaisella on kyseisestä laitoksesta palkinto. Näiden myötä Lusmu sai sukuosiosta hienot 22,5 pistettä, kun 25 olisi maksimimäärä. Orin ainoa jälkeläinen on kilpaillut menestyksekkäästi estekilpailuissa, joten jälkeläisosiosta tuli sen myötä kaksikymmentä pistettä. Lisäpisteosiosta Lusmu keräsi yhteensä huimat kaksitoista pistettä, joten kaiken kikkiaan 101,5 pisteellä herra ansaitsi itselleen ERJ-I-palkinnon.
Kenttäratsastusjaoksen tuomarit olivat kaiketi hyvin samaa mieltä Lusmun rakenteesta, koska sieltä tuli samaiset seitsemän pistettä. Kisaosiosta tuli neljäkymmentä pistettä, vaikkakin vasta myöhemmin tajusin, että orinhan olisi pitänyt saanut yksi lisäpisteä huhtikuisesta KERJ-Cup-sijoituksesta. Mutta liekö tuomari unohtanut tarkistaa tämän papereista enkä itsekään tätä tajunnut kuin vasta myöhemmin tuloksia tarkastellessa. Lusmun emän KERJ-palkinto toi kaksitoista pistettä ja isän sijoittuminen useassa kenttäkilpailuissa kymmenen pistettä, eli suvusta yhteensä kaksikymmentäkaksi pistettä. Orin ainokainen varsa on osoittanut kavionsa myös kenttäratsastuksessa, joten jälkeläisosiosta tuli kaksikymmentä pistettä. Lisäpisteosiosta kertyi kaiken kaikkiaan 12,5 pistettä eli Lusmu sai yhteensä 101,5 pistettä ja sillähän se kruunasi itselleen ykköspalkinnon.
Virtuaalisten Suomenratsujen elokuiseen laatuarvostelutilaisuuteen osallistui Pöystilästä täydet viisi hevosta. Liekö suomenhevoskansa vielä kesäloman vietossa, koska yhteensä osallistujia oli vain kaksikymmentäyksi, vaikka tilaisuuteen otettaisiin kaiken kaikkiaan jopa neljäkymmentä hevosta. Näin se on toki parempi minulle, koska virallisia osallistujia saa ilmoittaa kaksi ja niiden lisäksi kolme jonosijoille ja nythän sain tosiaan kaikki mukaan.
Ensimmäisenä kehään meni Kenraali Susihukka, jonka pärjäämistä jännitin ehkä kaikkein eniten. Onhan kyseessä kuitenkin erityistärkeä hevonen sen vanhempien ja muiden sukulaisten myötä, joten olisihan se kiva, kun ori pärjäisi. Ja niinhän se tekikin, se ansaitsi yhteensä yhdeksänkymmentäneljä pistettä ja ansaitsi ykköspalkinnon! Rakenneosiossa se sai kolmosta ja nelosta ja käyttäytymisestä komeat kaksikymmentä pistettä. Palkittujen vanhempien ansiosta suvusta tuli kaksikymmentäkolme pistettä ja omasta kilpailumenestyksestä kaksikymmentä, koska emme olleet kisanneet lainkaan VSR-Cupeissa Hukan kanssa. Muusta orin menestyksestä ja panostuksesta tuli yhteensä vielä seitsemäntoista pistettä.
Toisena estradille asteli kimo pienori Luminietos, jonka odotin pärjäävän myös hienosti tilaisuudessa. Se sai rakennearvostelussa tasaisesti kolme pistettä jokaisesta osiosta eli yhteensä kaksitoista pistettä. Käytös oli yhdeksäntoista pisteen arvoista ja suvustaan se sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä! Tästä olen ihan mielettömän kiitollinen orin kasvattajalle (eli sukuselvityksen kirjoittajalle). Niksin kanssa oltiin pärjätty kolmesti VSR-Cup-kisoissa, joten kisamenestyksestä tuli kaksikymmentäkolme pistettä. Orilla oli takanaan kantakirjapalkinto, näyttelymenestystä sekä pari lajilaatuarvostelutulostakin, joten niiden ja muiden titteleiden myötä lisäpisteistä tuli vielä kahdeksantoista pistettä. Kaiken kaikkiaan Niksi keräsi yhdeksänkymmentäseitsemän pistettä ja sillähän se sai helposti SLA-I-palkinnon.
Pöystilän Marakatti oli kolmas osallistuja ja se sai rakenteestaan yhteensä kolmetoista pistettä. Sen leimat ja laatutyyppi arvioitiin hienosti nelosen arvoiseksi, kuten myös pää, kaula ja lavat. Mutta sen rungon todettiin olevan vain kakkosena arvoinen, kun taas jalat olivat kolmosen tasoisia. Käytös oli hienosti kahdenkymmenen pisteen arvoista, suvusta tuli vanhempien palkintojen ansiosta kaksikymmentäkolme pistettä ja omasta kisamenestyksestä kaksikymmentä, koska Maran kanssa ei olla pärjätty VSR-Cupeissa. Maralla ei ollut paljon myöskään muuta menestystä, mutta sai se lisäpisteistä silti yhdeksän pistettä. Yhteensä sille kertyi kahdeksankymmentäviisi pistettä ja niillä se nappasi itselleen kakkospalkinnon.
Jostain kumman syystä kovin oripainotteista minun osallistuminen, koska neljänteä mentiin esittäytymään Remuluksen kanssa. Se sai rakenteen arvioinnissa laatutyypistä ja leimoista neljä pistetä, kuten myös osiosta, jossa arvioitiin kuntoa, yleistä ilmettä ja muuta olemusta. Liikkeen laadusta ja oikeanlaisesta liikkumisesta se sai kuusi pistettä kymmenestä, eli ihan ok suoritus, vaikka olisihan siitä enemmänkin voinut toivoa. Käytös Lusmulla oli yhdeksäntoista pisteen arvista ja suvustaan se sai täydet kaksikymmentäviisi pistettä, koska molemmat vanhemmat oli palkittuja niin lajilaatuarvoisteluissa kuin itse SLA-palkinnollakin. Kisaosiostaan ori sai kaksikymmentä pistettä ja muutaman tittelin ja muun panostuksen myötä ori sai lisäpisteosiosta kaksitoista pistettä. Yhteensä Lusmu keräsi juuri yhdeksänkymmentä pistettä, joilla se sai itselleen ykkösen.
Viidentenä osallistui lauman ainoa tamma eli Koistilan Kaamoskaiho. Se sai rakenteen arvioinnista yhteensä yksitoista pistettä seuraavalla jakaumalla: laatutyyppi ja leimat 3; pää, kaula, lavat 1; runko 3; jalka-asennot 4. Varsinkin etuosan heikko tulos tuli yllätyksenä, mutta kyllähän tuomarit asiansa osaavat, joten näin se nyt vain on. Käytös tammalla oli myös hieman heikkoa, mutta vedetään se huonon päivän piikkiin (tammalla ei osallistuessaan ollut luonnekuvausta). Molemmat vanhemmat olivat pärjänneet kisakentillä, mutta niitä ei oltu palkittu, joten suvusta tuli sen myötä kaksikymmentä pistettä. Kisaosiostaan Kaiho sai myös kaksikymmentä pistettä ja lisäpisteosiosta tuli vielä yksitoista pistettä, joten sai kuudellakymmenelläkahdella pisteellään kolmospalkinnon.
Herkkujen tammalinja sai jälleen jatkumoa, kun Hilma sai kauniin ruunikon varsan heinäkuun 14. päivä omasta oristani Lusmusta. Kyseessähän on jo viidennen polven jälkiruokateemainen hevonen, koska kyseisen tammalinjan ensimmäinen on Susirajan Voi Viineri. Periaatteessa voisi toki ajatella tämän olevan jo kuudes, koska Viinerin emä on Kahvi et Pulla, mutta mennään nyt kuitenkin sillä viidennellä.
Tämän uusimman varsan nimeä miettiässä aloin hieman harmitella sitä, että laitoin omieni nimien eteen kasvattajaliitteen ensimmäisen tammani Pikun mukaisesti. Koska linja olisi ollut yhdenmukaisempi ja ehkä hieman kivempi, jos kaikki nimet olisi kaksiosaisia ilman liitteitä, kuten linjan kaksi ensimmäistäkin tammaa. Mutta sen jälkeen tutkailin asiaa ja totesin, ettei Pikua luultavasti olisi saanut ilman liitettä. Ja koska se tuli liitteen kera, niin onhan se loogisempaa, että sen jälkeen muutkin ovat liitteellisiä ja sillä linjalla jatketaan. Nyt en ottanut mitään viitteitä isän nimestä, vaan tutkailin kolmikirjaimisia sanoja etsien tarpeeksi kivoja ja lopulta uusimman tamman nimeksi tuli Pöystilän Oho Onnenkeksi.
Maaliskuun kantakirjatilaisuuteen saatiin rahdata jopa kuusi hevosta! Ensimmäisenä osallistui Lusmu, joka sai kolmelta tuomarilta 19 pistettä ja yhdeltä 18, kaikkiaan siis 75 pistettä ja täten KTK-II-palkinnon. Luuko sai aika heikot pisteet, kolmelta 16 ja yhdeltä jopa 15 pistettä. Mutta hyvä peli se silti on ja sai kuitenkin kolmosen, joten olen oikein tyytyväinen. Parhaat pisteet keräsi Piku, joka sai kahdelta tuomarilta 21 pistettä, yhdeltä 20 ja kolmannelta 19 pistettä. Hieman epätasaisuutta siis, mutta välillä sitä vain tapahtuu. Yhteensä tamma keräsi siis 81 pistettä ja pokkasi sillä itselleen KTK-I-palkinnon.
Niin sanotusti vähäisen virallisen osallistujien myötä sain mukaan myös jonossa olevat hevoseni, joista ensimmäisenä kehään vietiin Kaiho. Tammahan oli vielä selvästi keskenkasvuinen ja saikin minun hevosista huonoimmat pisteet, yksi antoi jopa vain 14 pistettä, kaksi antoi 15 ja yksi sentään 16 pistettä. Yhteensä siis 60 pistettä, joka on kolmospalkinnon alaraja. Seuraavaksi esitettäväksi lähti Luna, joka sai jokaiselta neljältä tuomarilta 18 pistettä eli yhteensä 72 pistettä ja täten KTK-II-palkinnon. Pilvi pääsi kehään viimeisenä, se sai yhdeltä tuomarilta 15 pistettä ja kolmelta muulta 16, eli yhteensä 63 pistettä ja tällekin siis kolmonen.
Tänään kävimme seitsemän varsan kanssa Virtuaalisten Suomenratsujen varsa-arvioinnissa. Piku sai kakkosen, koska käyttäytyi hieman huonosti rakennearvostelun aikana saaden siitä vain vitosen. Virve sai ansaitusti ykköspalkinnon hauskassa 44,4 pisteellään, vaikka sekin hieman töhöily rakenteen arvostelussa. Myös Antti sai ykkösen ja se sai paljon parempia pisteitä kuin tammat, esimerkiksi käytös oli yli seiskaa niin rakenteen tarkastelussa kuin muun käsittelyn aikana.
Luna sai rakenteestaan kahdeksan, mutta neitokainen jännitti miestuomaria ihan mielettömästi! Se ensin vain luimisteli, sitten rupesi steppailemaan ja hieman piti ääntäkin, mutta lopulta rauhottui. Tästä syystä tamma sai käytöksestä vain nelosen. Suvusta tuli täydet kymmenen pistettä ja muun käsittelyn aikainen toiminta Lunalla oli yli seiskan arvoista, joten yhteensä 29,25 pisteellä tamma sai SV-I-palkinnon.
Lusmu osasi käyttäytyä rakennearvioinnissa (8 pistettä) hieman paremmin kuin hoitotoimenpiteiden testauksessa (6,5 pistettä), koska ori ei jostain syystä halunnut liikkua mihinkään, kun piti näyttää käytös taluttaessa. Itse rakenteesta se sai 7,6 pistettä, suvusta luonnollisesti tuli täydet kymmenen pistettä ja kaiken kaikkiaan Lusmu sai 32,1 pistettä ja ansaitsi sillä itselleen ykköspalkinnon.
Kouluohjelma meni meillä Pilven kanssa kyllä ihan puihin ja jäimme viidentoista osallistujan luokassa viimeiseksi 58,214 prosentin tuloksella. Ratsastuksen arvioinnista saimme kuitenkin jopa 7,7 pistettä, eli jokin kyllä onnistui, mutta ei ihan kaikki. Rakenteesta tamma sai 6,4 pistettä, käytös silloin oli jopa yhdeksän pisteen arvoinen ja hoitotoimenpiteiden ym. aikainen käytös oli 7,75 pisteen arvoinen. Yhteensä Pilvi 40,85 pistettä ja sillä se nappasi itselleen kakkospalkinnon.
Saaga oli ainoa nelivuotias, joten olisi voinut kuvitella, että se osaisi jo käyttäytyä. Mutta ei, neiti veti ihme kiukuttelukohtauksen, kun tuomari oli tulossa arvioimaan tamman lihaskuntoa. Tästä syystä rakennearvioinnin käytös oli tammalla vitosen luokkaa, itse rakenteesta tuli seiska. Helppo B -tason kouluohjelmasta saimme 64,286 prosenttia, tulimme kolmanneksi ja tällä tamma nappasi itselleen kymmenen lisäpistettä. Ratsastuksen arvioinnista tuli 7,2 pistettä ja yhteensä Saaga keräsi itsellen 61,45 pistettä, millä se sai SV-II-palkinnon.
Lusmun varusteista kiitos seuraaville liikkeille: Equestrian PRO (EQP) Hemsbury Saddle (HS) Kreivittären Varusteliike (KV) MWS Boutique (MWS) Provando Shop (PS)
Ruokatarvikkeet ostamme Equestrian PRO:sta (EQP) ja Stjärnesands Hästeristä (SH).
| Saavuttanut ERJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 4, pisteitä yhteensä 4169.17. |
•
hyppykapasiteetti: 854.37 •
rohkeus: 902.09 •
kuuliaisuus ja luonne: 2412.71 •
|
| Saavuttanut KERJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 2, pisteitä yhteensä 2073.77. Cup-sijoituksia yhteensä 1 kpl |
•
nopeus: 166.7 •
kestävyys: 150.61 •
hyppykapasiteetti: 854.37 •
rohkeus: 902.09 •
|
| 30.04.2022 ~ KERJ-Cup ~ helppo ~ 3/66 |
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 4, pisteitä yhteensä 3945.18. Cup-sijoituksia yhteensä 1 kpl |
•
kuuliaisuus ja luonne: 2412.71 •
tahti ja irtonaisuus: 1532.47 •
|
| 31.01.2022 ~ KRJ-Cup ~ helppo C ~ 3/150 |
| Näyttelymenestys |
NJ ~ 21.03.2021 ~ Tiikeriluola ~ suomenhevosorit ~ irtoSERT (tuom. Vibaja)
|