Perustiedot

Virallinen nimi, lempinimiKurjen Karneia, 'Neia' RekisterinumeroVH19-018-0584
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma Väri, säkäkorkeusrautias, 159 cm
Syntynyt04.06.2019 * 4-vuotias04.09.2019
KasvattajaKurjenpesä OmistajaTuire (VRL-00345) / Pöystilä
Painotus ja tasoyleisratsu: 100 cm, vaativa B, helppo SaavutuksetKTK-II, SV-I, EV-II, KEV-II, KV-II
TavoitteetNeia viedään kantakirjaan ja oletetusti saa varsan tai pari.
* IkääntyminenNeia täytti kaksi vuotta 19.06.2019, kolmevuotias siitä tulee 04.08.2019.

kuvat © kasvattaja

Luonnekuvaus

Turpa tiivisti laidunruohikossa heinää pupeltava suomenhevonen, tuulenvireessä keinuvat koivunoksat, miellyttävästi viilenevä kesäilta. Suomenhevosen rauhallinen käyntiaskel vähän makoisemmalle heinikolle, myöhemmin vähän työteliään näköinen makuulle laitto ja ähkinnän säestämä piehtarointi, aivan kuin kyse olisi suurestakin urheilusuorituksesta. Neiti kesäheinämme, Neia, tosin pitää vähän kaikkea tuskastuttavan työteliäänä, vaivalloisena ja vastenmielisenä, jos se 'kaikki' tai 'jokin' haiskahtaa edes etäisesti urheilusuoritukselta.


Emänsä maidosta aimo annoksen mukavuudenhaluista pullasorsamaisuutta imenyt Neia on motivoitavissa lähinnä ruoalla sekä täydellisen ylimitoitetuilla kiitos sanoilla. Taskut saavat olla täynnä porkkananpaloja tai muita herkkuja, joita saa olla tuuppaamassa tamman suupielistä sisään vähän turhankin usein, jos haluaa treenaamisesta tulevan yhtikäs mitään. Animaatiovitsi kepin nokassa roikkuvasta porkkanasta hevosen liikunnanedistäjä tuntuu Neian kanssa ihan kokeilemisen arvoiselta idealta...

Kaikesta laiskuudestaan ja mukavuudenhalustaan huolimatta Neia ei ole onneton ratsu, vaikka raudikko vältteleekin pienintäkin vaivannäköä kuin ruttoa. Jos raudikolle antaa mahdollisuuden oikoa kulmia ja laiskotella, Neia käyttää tilaisuuden riemumielin hyväkseen. Tammalta saa pyytää ja vaatia ryhtiliikettä, kaviota toisen eteen sekä itsensä kantamista, ja Neia kyllä tekee kaiken. Intohimottomasti, silkkaa kiltteyttään.


Jopa vaativa B -tasoisena kouluratsuna tamma osaa tempun jos toisenkin – eikä nauti yhdestäkään. Kurinalainen kouluratsastus kokoamisineen ja lisäyksineen on työteliästä hommaa, hikihän siinä tulee, ja hirveä nälkä! Neialla on pitkät, tahdikkaat ja tasaiset askeleet, joihin saa ratsastettua ilmavuutta ja laajempaa kaarta; jos tamma itse saa päättää, niin matalaa, ponnetonta puksuttelua, olkaa hyvä. Kaiken kaikkiaan tasaisen varmana hevosena Neia tekee kaiken siltä vaaditun prikulleen niin huolellisesti kuin ratsastaja vaatii, kauniilla pyynnöllä pääsee alkuun, muttei tosiaankaan kunnon tuloksiin. On vähän sääli, ettei Neia haluaisi tehdä töitä, sillä näin pehmeää, anteeksiantavaista, kaikin puolin mukavaa ratsua saa hakea. Toki moottorin joutuu potkustarttaamaan, mutta... Niin. Neia ei ota nokkiinsa ratsastajansa virheistä, eikä kiukuttele hikisestä koulutreenistäkään, vaikka onkin vähän happaman oloinen jouduttuaan liikkumaan.

Hypätessäkin tulee hiki. Maastoesteillä pääsee sentään vesiesteeseen vilvoittelemaan (Neiahan sitten harrastaa varomattomien kuskien kanssa sitä, että vesiesteen läpijuoksu muuttuu vesiesteessä seisomiseksi), mutta ei, eieieieiei, onko pakko? Neia ei ole se ketterin kaveri, mutta luotettavin. Kunhan raudikolle saa ratatahtisen laukan ja tekee selväksi, että nyt hypätään, niin Neia hyppää: Tasaisia, pyöreitä, sulavia hyppyjä, varoo puomeja, löytää ponnistuspaikat, kantaisi tumpeloimmankin kuskin kunnialla maaliin, mikäli tumpelo osaisi hyppäämistä vaatia. Niin rata- kuin maastoesteillä täydellisen rohkea, varma hevonen, sellainen, joka toteaa "jaa" esteestä, joka saa muut kieltämään sarjana radalta ulos.

Jos Neia jostakin nauttii, niin rennoista maastoretkistä sekä vedessä seisoskelusta. Tai istumisesta; kenties tamma haluaisi olla virtahepo? Neia ei hätkähdä mitään, silloinkaan, kun ehkä vähän pitäisi. Vähemmän yllättäen Neia maistelee jokaista oksaa, pensasta ja ruohotupsua, jos saa pitkät ohjat ja ylettyy herkkupaloihin.


Jos jonkun hevosen voi hoitaa niin, että hevonen seisoo irti, se on Neia. Tamma ei varmasti lähde mihinkään! No, ehkä heinäkärryjen perään, mutta jätetään se laskuista. Helppo paikoillaan harjattavana ja paijattavana oleminen sopii raudikon laiskanpulskean pullasorsan elämänvirtaan paremmin kuin hyvin, joten jos sinulla vain on aikaa, harjaile, hoida ja rapsuttele Neiaa mahdollisimman pitkään. Huomiota antamalla tästä hevosesta saa takuuvarmasti ystävän! Sellaisen, joka hörisee pehmeästi kuullessaan askeleesi ja painaa päänsä syliisi.

Ei ole sellaista arkista tai kausittaista askaretta, joka saisi Neian irvistelemään tai käyttäytymään huonosti. Tamma suhtautuu asioihin hyvin mutkattomasti ja tietää, että kaikki vähän inhottavampikin on ohi puolet nopeammin, kun vain malttaa seistä sievästi paikoillaan. Neiallahan nyt on tunnetusti muutenkin kamala kiire kaikkialle, etenkin töihin... Laiskalla askeleella, pää polvissa roikkuen mukana raahattava Neia ei ole kiireaamujen mukavin tarhattava. Tamman jalat eivät liiku yhtään sen nopeammin, vaikka miten hoputtaisi. Toisaalta Neia ei myöskään muutu tuulisella säällä leijaksi, ei ota kierroksia tarhassa ilakoivien kavereidensa menosta tai tee mitään muutakaan. Paitsi syö, jos turpa sattuu tarpeeksi lähelle jotakin syötäväksi kelpaavaa.


Hevonen kyytiin ja menoksi, niin helppoa se Neian kanssa on. Lastaus- ja kuljetustilanteet eivät koskaan ole tuottaneet mitään hankaluuksia, tokkopa tuottavat tulevaisuudessakaan. Pitkilläkin matkoilla rauhallisena pysyvä tamma ei menetä ruokahaluaan (siinä on muuten varma merkki jostakin sairaudesta; ruokansa syömättä jättävä Neia!) tai ahdistu, vaikka reissukaverina olisi se hermoheikoin rymyävä mölyapina.

Olisi ihana sanoa Neian rakastavan esiintymistä, syttyvän radoilla, antavan itsestään 110% ja häikäisevän karismallaan. Tietenkään pullasorsasta ei kuoriudu riikinkukkoa tai joutsenta vain sen takia, että paikka on uusi ja katsomo täynnä väkeä. Neia on aivan yhtä laiska ja mukavuudenhaluinen, töitä vain ratsastajansa pyyntöjen ja käskypakon edessä tekevä oman elämänsä varhaiseläkeläinen, jonka mielessä siintää ikuinen laidunloma. Kiltteytensä ja tasaisen hyvän osaamisensa vuoksi Neian kanssa saa tulosta aikaiseksi, joskin suurin kiitos kuuluu silti ratsastajalle.

Neian luonnekuvauksen totuudenmukaisuuden on määritellyt Lissu T.

Sukuselvitysviisipolvinen sukutaulu

i. Vuornan Leonidas
rautias, 160 cm
KTK-II
VH19-018-0223
ii. Vuornan Sparta
musta, 161 cm
KTK-II
VH18-018-1904
iii. Revolverivelho
musta, 167 cm
KTK-I
VH18-018-0729
iie. Lumoloitsu
ruunikko, 157 cm
KTK-II
VH17-018-1779
ie. Villahaan Samettihaave
tummanrautias, 157 cm
KTK-II
VH18-018-1231
iei. Kotimetsän Nero
rautias, 159 cm
iee. Syyslahden Satiina
musta, 150 cm
jälkeläisluokka C
e. Samettisuudelmia
voikko, 158 cm
KTK-II, Champion
VH18-018-1138
ei. Koistilan Pietu
voikko, 155 cm
SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, KTK-III
VH13-018-1308
eii. Pohjanpalon Peetu
voikko, 152 cm
VH12-018-1115
eie. Sinervuon Aamu
voikko, 156 cm
KRJ-I
VH11-018-0151
ee. Tiilikan Hyvänyön Pusu
vaaleanruunikko, 158 cm
SLA-II, ERJ-III, KRJ-II, KTK-II
VH16-018-0586
eei. Tiketitok
punarautias, 157 cm
VH16-018-0250
eee. Hukkapusu
kulomusta, 162 cm
VH16-018-0815

Jälkeläiset

Neia on käytettävissä vähintään 3-polvisille oreille. Otathan yhteyttä sähköpostitse.

Kisakalenteri

Näyttelymenestys
rotunäyttely ~ 31.08.2019 ~ VSR ~ varsat (aik.) ~ LKV2, I-palk. (tuom. Crimis) ~ tarina
rotunäyttely ~ 31.07.2019 ~ VSR ~ varsat (aik.) ~ LKV2, I-palk. (tuom. Lissu T.)

Päiväkirja mahdolliset kuvat ovat viitteellisiä

01.09.2019 - Rotunäyttelyn tulokset

Osallistuin suurella joukolla elokuun Suomenratsujen rotunäyttelyyn ja vaikka arvostelu oli tiukka, sai jokainen hevosistani jonkunn palkinnon. Lisäksi eniten mieltäni lämmitti erikoismaininnat, joita kymmenestä hevosestani neljä ansaitsi. Neia tuli aikuiskuvallisten varsojen luokassa toiseksi, sai I-palkinnon ja mainintana säihkysääri. Ja onhan se totta, tammalla on todella kauniit ja vaaleat jalat! Miekkonen osallistui varsakuvallisten varsaluokkaan ja sai sieltä LKV2-tittelin II-palkinnolla. Se sai erikoismainintana elkein intiaanihevonen, koska onhan herralla todella korkeat valkoiset sukat ja pääkin melkein valkoinen. Justus osallistui aikuisten orien luokkaan, tuli kolmanneksi ja sai II-palkinnon maininnalla uljas musta. Aikuisten tammojen luokassa Rinna sai III-palkinnon ja mainintana sympaattinen otu.

31.07.2019 - Heinäkuun estevarsojen tilaisuus

Kuten aiemmin olenkin jo kertonut, Neia sekä Valo osallistuivat tämän kuun estevarsojen laatuarvosteluun. Tai ehkä arviointi olisi parempi sanavalinta, koska arvostelu on tavallaan jotenkin niin virallinen ja aikuisten hevosten hommia. Neia sai rakenteestaan kahdeksan pistettä, johon olen kyllä todella tyytyväinen! Se nimittäin tarkoittaa, että tuomarin mielestä tammalla on kiitettävä rakenne (ilman liikekuvia). Valo taasen sai seitsemän pistettä, eli sillä on kohtalainen rakenne, mikä on ihan ymmärrettävää, koska tamma ei ole yhtä hyvässä lihassa kuin Neia.

Suvusta molemmat tammat sai täydet kymmenen pistettä, aivan kuten osasin odottaakin. Neia sai käytöksestä kolme pistettä viidestä, koska se oli tapansa mukaisesti hieman laiskalla päällä. Valo sai täydet pisteet käyttäytymällä hämmästyttävän reippaasti ja olemalla oikeasti hereillä. Kertaakaan ei tarvinnut hävetä tamman yleistä valopäisyyttä, vaan ylpeänä saattoi esitellä tammaa läpi tilaisuuden.

Hypytys ei oikein onnistunut Neian kanssa ja se sai siitä kaksi pistettä viidestä. Valokaan ei ollut ihan parhaimmillaan vaan se sai kolme pistettä, mutta olen ihan tyytyväinen molempiin. Parhaansa ne yritti ja voin syyttää lähinnä itseäni, kun en ollut harjoitellut niiden kanssa enempää. Mutta voi että minua harmittaa Neian askellajiosuus! Siinä niin näkyi tamman laiskuus, koska se sai matalimman arvion eli ykkösen, vaikka sillä olisi rahkeita rutkasti parempaan. Mutta Valo sentään pelasti tuomalla nätin nelosen viiden pisteen maksimista.

Lisäpisteosiosta molemmat saivat myös täydet yhdeksän pistettä. Neian pisterivi oli siis 8 + 10 + 3 + 2 + 1 + 9 = 32p ja tällä tamma sai kakkospalkinnon. Valon pisterivi oli 7 + 10 + 5 + 3 + 4 + 9 = 38p ja sillä neiti nappasi itselleen ykköspalkinnon. Se sai koko tilaisuuden parhaimmat pisteet ja oli täten myös tilaisuuden paras kaksivuotias.

02.07.2019 - Neian ja Raikulin bestikset

Ajoin Hopiavuoren pihaan ja kävin katsastamassa tallin, josko siellä olisi ollut tuttuja, joille jutella. Minulla ei tänään ollut yhtäkään asiakastapaamista, joten en ollut saanut purettua puhetulvaani samaan tapaan kuin ennen. Naureskelinkin mielessäni, että muiden onneksi he olivatkin muualla ja talli kaikui tyhjyyttään. Niinpä otin pari porkkanaa taskuun ja suuntasin laitumille, koska hevoset ainakin kuuntelisi. Menin ensimmäisenä tammojen laitumelle, jossa useimmat laidunsivat pitkää heinää ja pari makoili tyytyväisenä auringossa.

Yhtäkkiä kauempaa vilisti suomenhevostamma musta harja ja häntä hulmuten ja sen perässä toinen suokki. Katsoin taaempana laukkaavaa tammaa tarkemmin ja tajusin, että sehän on minun Neia! Minun pullasorsamainen tamma, joka ei liiku senttiäkään, jos sen ei ole pakko?! Tammat hidasti raviin ja lopulta seisahtuivat vierekkäin kirputtamaan toistensa hännätyviä. Katselin ihan ihmeissäni, koska en ole koskaan nähnyt Neian kulkevan tuollaista vauhtia ilman, että sille olisi juuri tarjoamassa ruokaa.

Kutsuin Neiaa pari kertaa portilta, jos se olisi malttanut tulla tervehtimään minua. Mutta eihän se kerennyt, kun oli saanut niin kivan kaverin toisesta suomenhevosesta. Joten jatkoin kulkuni pikkumiesten tarhalle, jossa Raikuli seisoi portilla. "No heippa mies, mitä kuuluu?" Ori antoi rapsuttaa itseään ja otti antamani herkkupalan kiitollisena. Sen vierelle tallusti kimo puoliverinen, joka halusi myös herkkuja. "Kyllähän mä osasin varautua, että joku muukin tulee apajille. Tässä sullekin, hei vaan." Hevonen nappasi porkkanan suuhunsa. "Mun pitäisi kyllä selvittää teidän nimet, koska olisihan se kiva jutella enemmän, kun tietäisi edes nimen."

Hetken höpöttelin kaksikolle niitä näitä, kunnes ne taisivat kuitenkin saada tarpeekseen ja lähtivät ravaten pidemmälle. Ensimmäisenä pysähtyi kimo Raikulin jatkaessa matkaa, kunnes sekin pysähtyi kimon hirnahtaessa kimakasti. Sitten kimo pyrähti laukassa Raikulin ohi, jolloin sekin lähti perään. Hetken päästä puoliverinen pysähtyi taas, hörähti Raikulille ja sekin pysähtyi. Tätä ihmeellistä toimintaa jatkui muutaman kerran ja pojilla näytti olevan hauskaa.

02.07.2019 - Uusi kuukausi ja uudet kujeet

Kuukausi on taas vaihtunut, joten erilaisilla varsoja sekä hevosia noin muutenkin arvioivilla järjestöillä on taas julkaistu uudet tilaisuudet. Ensimmäisenä ilmoitin suomenhevosten kantakirjaan kolme tammaani, Neian, Annin ja Ellin, joista kaksi jälkimmäistä oli saanut osallistumisoikeuden Susirajassa järjestetystä suurnäyttelystä. Neia taasen oli oikeutettu osallistumaan kantakirjaan vanhempiensa palkintojen ansiosta. Anni oli ainoa piensuomenhevosena ilmoitettu, toiset tammat menivät ratsusuuntauksella.

Sitten ilmoitin uusimmat tulokkaani Valon ja Miekkosen suomenhevosvarsojen arvosteluun, mistä odotan molemmille ainakin täysiä sukupisteitä. Rakenne- ja käytösarviointiin en osaa sanoa kovin tarkkaa arviota, koska se riippuu niin paljon jo siitä kuinka varsa sinä päivänä käyttäytyy. Jos se ei malta seistä paikallaan tai arastelee tuomaria, saa se heti huonommat pisteet, vaikka olisi kuinka korrekti rakenteellisesti tai kotona osaisi käyttäyä nätisti.

Viimeisenä osallistumisena oli Neia ja Valo, jotka osallistuvat myös estevarsoille suunnattuun arvosteluun. Molempien vanhemmat ovat hyvin kilpailleet, joten suvusta on odotettavissa täydet pisteet. Tässäkin tapahtumassa jää nähtäväksi, minkälaiset arviot tammat saavat rakenteesta ja yleisesti käytöksestään sekä miten ne tykkäävät hypätä valitsemani 30-50 sentin esteitä irtona tai kuinka niiden askellus näkyy tuomareille. Mutta niin tämä kuin suokkivarsojen arviointi on lähinnä hyvän mielen toimintaa varsaikäisille, joille ei muuten ole ihan hirveästi muuta tekemistä kuin möllöttää kotona ja olla koulutettavana.

22.06.2019 - Hopiavuoren laitumellelasku

Olin jo muutaman päivän miettinyt pääni puhki, että kenet minä saisin laittamaan toisen varsoistani laitumelleen, koska tietenkin Tiitus oli laittamassa omaa varsaansa samoille laitumille eikä hänestä olisi apua. Kyllähän iskä tai äiti tulisi jos vain pyytäisin, mutta he menevät aina jussiksi mökille ja sieltä on tunnin matka tänne, joten en halunnut vaivata heitä. Onneksi satuin ihan ohimennen puhumaan Tiitukselle ongelmastani, koska hän kertoi laitumelle laskun tapahtuvan lauma kerrallaan. Pystyn siis ensin laskemaan Neian omaan tammalaumaansa ja sen jälkeen Raikulin pikkumiesten laitumelle.

Olin mielestäni hyvissä ajoin Hopiavuoressa, mutta silti tallin parkkipaikka oli niin täynnä, että jouduin ajamaan autoni traileri perässä kentän vierelle. Ajoin siihen todella varovaisesti ja saatoin vain toivoa, että Eetu ymmärtäisi. Noustessani autosta jäin katselemaan muita ihmisiä. Yhtäkään tuttua en nähnyt ja koska kaikki vaikutti niin kiireisiltä touhutessaan omien hevostensa kanssa, en lähtenyt tekemään tuttavuutta. Tarkistin hevosten oltavat ja lisäsin Raikulille vähän heinää, koska se joutuisi odottamaan siellä, että laskisin Neian ensin. Sitten lähdin etsimään edes jotain tuttua naamaa, jotta voisin kysyä mikä on tarkka kellonaika.

"Heippa, tiedätkö sä milloin me ollaan lähdössä tammalaitumelle? Mulla on noi hevoset vielä tuolla trailerissa ja en viittis toista jättää sinne yksin pitkäksi aikaa, niin joutuu tammakin siellä sitten odottamaan. Vai kerkeisinkö kävelyttää Raikulia ensin, jos tässä vielä menee?" Kysyin teini-ikäiseltä tytöltä, joka piti käsissään ruunikon puoliverisen talutushihnaa. Hetken hän tuijotti minua äimistyneenä, mutta vastasi sitten jotain, että ihan pian meidän pitäisi olla lähdössä. Sitten kuulinkin Eetun ihastuttavan murteen, kun hän kyseli ollaanko jo valmiita.

Kävin pikaisesti lastaamassa Neian pois trailerista ja olin tyytyväinen tamman käytökseen. "Sä olet kyllä niin kiltti tamma, tiesitkös. Toisin kuin tuo sinun vieruskaveri Raikuli, kuuntele nyt kuinka se siellä kolistelee. Ihan samalla tavalla kuin Daddykin viime viikonloppuna." Neian korvat kääntyili, kun se kuunteli minua, muita taluttajia sekä koirien haukuntaa jostain tuvan takaa. "Oi vitsit, täällä taitaa olla enemmänkin koiria! Maaliskuussa näin vain sellainen pikkuriikkisen ihanuuden, mutta tuo tuolla kyllä kuulostaa selkeästi isommalta hauvalta. Ehkäpä voisin käydä tutustumassa siihen, kunhan teidät saadaan lomaa viettämään."

Kun päästimme tammat irti samaan aikaan, ensimmäisenä vilisti rinta rinnan kaksi muuta nuorta suomenhevosta. Hello oli taluttanut toisen ja toisen vierellä oli seissyt joku nuori nainen. Niiden lisäksi tarhaan pääsi aiemmin näkemäni ruunikko puoliverinen, kaunis arabi sekä ihastuttava kirjava irlannincob. Mutta minun Neia jäi vierelleni seisomaan, katseli hetken muiden menoa ja laski sitten päänsä ruohon tasolle. "No, mene nyt edes vähän pidemmälle, höpsö!" Nauroin tammalleni. "Kyllähän siinäkin passaa syödä, hyvää ruohoa sekin on", Eetu sanoi takanani. "Neia on vähän tommone pullasorsa, ihan on emäänsä siinä tullut. Ja nyt kun sen ei ole mikään pakko mihinkään liikkua, niin miksikäs se liikkuisikaan, kun saa ruokaa tostakin. Menehän nyt siitä, vähän kauemmas edes!" Sanoin taputtaen tamman lautasta viimeisen lauseen kohdalla. Se nosti päätään, katsahti minuun ja otti pari askelta eteenpäin. "Hyväksytään, ole siinä sitten", nauroin ja astuin aidan ulkopuolelle muiden seuraan katselemaan tammojen laiduntamista.

20.06.2019 - Niin ylpeä äiti!

Tänään oli aikamoinen tekeminen, kun osallistuin kolmelle varsalla Suomenratsujen varsa-arvosteluun. Kaikki kolme osallistui kaksivuotiaiden ryhmään, jossa arvioidaan rakenne, suku sekä käytös niin rakennearvostelun aikana kuin muissa toimenpiteissä (hoidettaessa, taluttaessa). Muru osallistui ensimmäisenä ja se sai rakenteesta 6,6 pistettä, johon olen ihan tyytyväinen. Suvustaan neiti sai tietenkin täydet kymmenen pistettä, koska onhan sillä hienot vanhemmat ja palkittuja esivanhempiakin. Rakennearvostelun käytös oli yhdeksän pisteen arvoinen, mutta jalkojen nostelussa tamma pisti hanttiin ja sai seitsemän pistettä muusta käytöksestä. Yhteensä Murun pistesaldo oli 32,6 pistettä ja sillä se sai SV-I-palkinnon.

Raikuli oli minun hevosista toisena vuorossa ja se sai rakenteesta 6,4 pistettä, ihan hyvä tulos sekin. Sukuosiosta tuli yhdeksän pistettä, koska Raikulin isä on vasta lopettanut kilparatsun uransa eikä sitä ole vielä palkittu kuin kantakirjassa ja emä on toiminut lähinnä siitostammana kilpailemisen jälkeen. Rakennearvostelun käytöksesta tuli vain neljä pistettä, mutta muuten ori käyttäytyi 6,75 pisteen arvoisesti. Yhteensä Raikuli sai pisteitä 26,15 ja sillä se sai SV-II-palkinnon.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Neia, joka sai rakenteestaan hienot 7,4 pistettä. Suvustaan sekä rakennarvostelun käytöksestä tuli täydet kymmenen pistettä ja muussa käsittelyssä tamman käytös oli 7,5 pisteen arvoista, olen ihan älyttömän tyytyväinen tammaan! Neia sai yhteensä 34,7 pistettä, joilla se ansaitsi SV-I-palkinnon sekä tilaisuuden paras 2-vuotias -tittelin! Ai että kyllä äiti on niin ylpeä!

08.06.2019 - Kasvattajan myynti-ilmoitus

Patalaiskalle, joskin ihanalle, enemmän työhevosta muistuttavalle Sametille valitsin oriksi kilpauraansa aloittelevan Nissisen. Toivoin, että orin ratsumaisempi ulkomuoto sekä energinen luonne puskisivat läpi tulevaan varsaan. Ennestäänkin laiskanpulskea tammani muuttui vatsansa kasvun jälkeen entistäkin laiskemmaksi ja (sentään hyvästä syystä!) pulskemmaksi. Kantoaika sujui muuten hyvin, mutta pari viikkoa ennen varsomista Sametti alkoi valuttaa maitoa ja aiheutti minulle sydämentykytyksiä. Pakastimessa oli onneksi ternimaitoa.

Juuri ja juuri tiistain puolella syntynyt tammavarsa sai nimensä isänsä ja isänisänsä nimilinjan mukaan; Karneia oli antiikin Kreikan aikainen juhla, jota vietettiin muun muassa Spartassa. Minusta vain tuntuu, ettei tämä pikkukaveri ole mikään spartalaissoturin alku, vaan ihan samanlainen hurmaava, joskin laiska ja mukavuudenhaluinen, pullasorsa kuin emänsäkin. Ruokahalu on muuten kohdillaan: pikku-Karneia varmaan asuisi emänsä nisillä, ellei Sametti välillä hätistäisi lapsukaistaan kauemmaksi.

Varsassa varmasti olisi potentiaalia, mutta mikäli ennustukseni tamman luonteenlaadusta pitävät paikkansa, voi Karneia olla parhaimmillaan ihan harrastehevosena, mahdollisesti siitostammana. (Tie vaikka tämä tekisi vähän reipasluontoisempia varsoja...) Uudelta kodilta vaadin asianmukaisen rekisteröinnin sekä kantakirjauksen, kisatulokset ovat iloinen yllätys.

virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts (muokkaus Tuire)