Navajan Lohtulempi✝ 23.01.2021

04.01.2021 - Ellin Rate My Pony -arviointi

07.05.2020 - Haluton hevonen

"Elliiii, tulehan tänneee!" huutelin tarhan portilla. Punaruskea tamma ei lotkauttanut korvaansakaan, kun taas sen vaaleampi tarhakaveri Aino nosti heti päänsä käytännössä olemattomiin hipuneelta päiväheinäkasalta. "Elli, älä nyt vaan sano, että sulla on tänään kiukkupäivä." Ei vieläkään mitään merkkejä siitä, että tamma olisi edes tietoinen olemassaolostani. Onhan se sellainen erakkoluonne, jota ei muiden tekemiset tai sanomiset kovin kiinnosta, mutta nyt vähän pelkäsin, että tänään oli yksi niistä vuoden harvoista päivistä, jolloin tamma ei suostuisi minkäänlaiseen yhteystyöhön. Aino otti jo pari askelta tarhan porttia kohti, kunnes sekin oli kääntymässä takaisin heinien pariin. "Aino, mitäs jos toisit tuon kaverisi tänne", juttelin vaaleammalle tammalle, "Otat sitä tukasta kiinni ja tuot tänne, niin saat porkkanan." Jatkoin jo naureskellen, koska mielikuva oli niin huvittava. Ei se tietenkään Elliä mukanaan tuonut, mutta tuli itse portille kiltisti. Rapsuttelin sen vaalean otsatukan alta lämmintä otsaa ja mietin pitääkö minun oikeasti käydä raahaamassa Elli tarhan perältä talliin vai vaihtaisinko suunnitelmaa. "Mitäs mieltä Aino olet, lähetkös sä mun kanssa vähän treenaamaan? Kun ei Elliä näytä nyt oikein kiinnostavan." Tamma hörähti, joten niinpä päätin jättää punaisen tamman tarhaan ja otin Ainon mukaani. "Jospa Elli huomenna olisi sitten eri mieltä."

25.04.2020 - Nyrpeän tamman KERJ-tilaisuus

Elli pääsi tänään vähän näyttämään kykyjään Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa! Ensimmäisenä oli rakennearvostelu, jossa kaksi tuomaria arvioi hevosen rakenteen soveltuvuutta kenttähevosen näkökannalta. Molemmat antoivat tammalle kuusi pistettä, mikä mielestäni on oikein hyvä arvio. Kilpailuosiossa arvosteltiin tamman menestystä radoilla ja siitähän tamma sai tietysti täydet neljäkymmentä pistettä. Kumpikaan vanhemmista ei ole palkittuja, joten sukuosiosta tuli niiden kilpailu-uran myötä kaksikymmentä pistettä. Myöskään Ellin jälkeläiset eivät ole palkittuja, joten siitäkin osiosta tuli kaksikymmentä. Lisäpisteosiossa huomioitiin tamman muu menestys, huolenpito ja (kuvitteellisesti) käyttäytyminen, mistä tuli yhteensä 12,5 pistettä. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi 98,5 ja sillä tamma jäi puolentoista pisteen päähän ykköspalkinnosta. Hieman harmittaa, koska lisäpisteosion puutteet johtuivat tamman hieman nyrpeästä olotilasta. Tiedän, että Elli on ykkösen arvoinen kenttähevonen, joten aion ilmoittaa sen ensi kuun tilaisuuteen uusimaan palkintoaan.

20.02.2020 - Helmikuun laatuarvostelu

Elli sai tämän kuun suomenhevosten laatuarvostelussa SLA-II-palkinnon. Rakennearviossa tamma sai laatutyypistä, rotu- ja sukupuolileimasta sekä jaloista kolme pistettä, kun taas etuosasto ja rungosta yleisesti kaksi pistettä. Käytöksestään (luonne) se sai 14 pistettä, suvusta tuli 13, kilpailumenestyksestä täydet 25 ja lisäpisteosiosta 18 pistettä. Ihan kelpo suoritus minun mielestä, joten voidaan olla tyytyväisiä.

31.07.2019 - Rotunäyttely aikuisten kanssa

Se oli taas se aika kuukaudesta eli Virtuaalisten Suomenratsujen rotunäyttelyt. Tällä kertaa erikoismainintoja ei jaettu ja osallistujamäärätkin oli jotenkin vähäiset, liekö suurin osa suokki-ihmisistä ottanut kesän kuten pitää: Silloin hevoset viedään laitumelle ja itse voidaan viettää lomaa! Olihan minullakin useampi hevonen kesälaitumella, mutta ei se silti estänyt hakemasta niitä sieltä päiväksi näytille.

Daddy oli aikuisista hevosista ainoa ori ja kahdentoista osallistujan luokassaan se tuli viidenneksi ja sai II-palkinnon. Tammaluokkaan osallistui Anni, Elli sekä Rinna ja niistä jokainen sai III-palkinnon. Ja olihan se ihan ymmärrettävää, niistä jokainen oli aika pulskassa muodossa ja Annikin oli oma (v)ihastuttava itsensä.

06.07.2019 - Hopiavuoren yömaasto, kirj. Hello

Kyllä minä tiesin, minkä takia Oonan Elli oli minulle valikoitu yömaastoon. Senhän näki heti, kun nostin satulan sen selkään ja nousin Tiden punttaamana sen kyytiin. Se oli minulle yhtä täydellinen ratsu kuin Skottikin: täysin väliinpitämätön ympäristönsä tapahtumista. Sen valitseminen minulle ei harmittanut yhtään. Minun ei tarvitse edes myöntää olevani koko joukoin huonoin ratsastaja, koska kaikki tietävät sen muutenkin. Saatoin aivan rauhassa fiilistellä sen selässä viileää, rauhallista iltaa ja katsella edessäni ratsastavaa Tiitusta... Ei kun siis maisemia. Pohjanmaan aivan sairaan hienoja, plättymäisiä, täysin litteitä peltomaisemia. Ne olivat varmasti maailman hienoimpia. Niillä oli keskittyneen suora selkä, säädyttömän ihanat käsivarret, ja vaikka en sitä nähnytkään, suora nenä ja suklaasilmät...

Kun Eetu komensi meidät raviin, ajattelin, että pitäisiköhän minun ujuttautua ihan huomaamatta hieman kauemmas jonossa, jotta oikeasti malttaisin katsella vaikka tähtiä. Mutta sitten olin sitä mieltä, että mitä sitä suotta. Tähdet on jo nähty. Elli siirtyi raviin heti ensimmäisestä pyynnöstä, toisin kuin Skotti olisi tehnyt, ja Skottiin verrattuna sen ravi oli niin pientä ja pehmoista, etten ollut ensin varma juoksiko se vai ei. Suomenhevoseksi se oli kuulemma ihan suuri, mutta Skotin jälkeen tunsin silti meneväni pikkuponilla. Enhän minä ole oikeastaan edes ratsastanut muilla kuin sillä!

Elliä ei tosiaankaan tarvinnut muistutella ravissa pysymisestä, mutta samalla se pysyi ihan nätisti omalla paikallaan jonossa. Pidin harjasta kiinni enkä välittänyt yhtään, vaikka kaikki olisivat nähneet. Ei se ole niin justiinsa, ettei yksi ole olympiaratsastaja. Tai edes sellainen harrasteratsastaja, että istuisi edes suurin piirtein tukevasti vieraan hevosen selässä. Elliä ei haitannut, että pidin tukon sen harjaa nyrkissäni. Se oli erinomainen hevonen. Jokin toinen olisi voinut käyttää toistaitoisuuttani hyväkseen. Minusta oli hämmentävää ajatella, että se oli kilpahevonen. Kasvaisikohan minun Typystäni tällainen?

Kun kiisin kevyessä ravissa Ellin kanssa kohti uimapaikkaa ja yritin olla mahdollisimman paljon Tideä ja Kyöstiä nopeampi, kuulin miten Eetu vielä huusi, että et sitten laukkaa. Olin varma, että se oli tarkoitettu minulle. Olin itse asiassa juuri suunnitellut, miten nostaisin mutkan takana laukan ja viilettäisimme Ellin kanssa Tiden ohitse niin kuin meillä ravikuninkaallisilla on tapana.

02.07.2019 - Uusi kuukausi ja uudet kujeet

Kuukausi on taas vaihtunut, joten erilaisilla varsoja sekä hevosia noin muutenkin arvioivilla järjestöillä on taas julkaistu uudet tilaisuudet. Ensimmäisenä ilmoitin suomenhevosten kantakirjaan kolme tammaani, Neian, Annin ja Ellin, joista kaksi jälkimmäistä oli saanut osallistumisoikeuden Susirajassa järjestetystä suurnäyttelystä. Neia taasen oli oikeutettu osallistumaan kantakirjaan vanhempiensa palkintojen ansiosta. Anni oli ainoa piensuomenhevosena ilmoitettu, toiset tammat menivät ratsusuuntauksella.

Sitten ilmoitin uusimmat tulokkaani Valon ja Miekkosen suomenhevosvarsojen arvosteluun, mistä odotan molemmille ainakin täysiä sukupisteitä. Rakenne- ja käytösarviointiin en osaa sanoa kovin tarkkaa arviota, koska se riippuu niin paljon jo siitä kuinka varsa sinä päivänä käyttäytyy. Jos se ei malta seistä paikallaan tai arastelee tuomaria, saa se heti huonommat pisteet, vaikka olisi kuinka korrekti rakenteellisesti tai kotona osaisi käyttäyä nätisti.

Viimeisenä osallistumisena oli Neia ja Valo, jotka osallistuvat myös estevarsoille suunnattuun arvosteluun. Molempien vanhemmat ovat hyvin kilpailleet, joten suvusta on odotettavissa täydet pisteet. Tässäkin tapahtumassa jää nähtäväksi, minkälaiset arviot tammat saavat rakenteesta ja yleisesti käytöksestään sekä miten ne tykkäävät hypätä valitsemani 30-50 sentin esteitä irtona tai kuinka niiden askellus näkyy tuomareille. Mutta niin tämä kuin suokkivarsojen arviointi on lähinnä hyvän mielen toimintaa varsaikäisille, joille ei muuten ole ihan hirveästi muuta tekemistä kuin möllöttää kotona ja olla koulutettavana.