Perustiedot

Virallinen nimi, lempinimiVillahaan Raikuli, 'Raikuli' RekisterinumeroVH19-018-0511
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori Väri, säkäkorkeusrautiaankimo, 153 cm
Syntynyt22.04.2019 3-vuotias19.08.2019
KasvattajaVillahaka OmistajaTuire (VRL-00345) / Pöystilä
Painotus ja tasokouluratsastus, vaativa B SaavutuksetSV-II, KV-II
TavoitteetRaikuli käytetään koulu- ja suokkivarsa-arvosteluissa sekä se saa ainakin yhden varsan.

kuvat © AK Vapaasti

Alkusanat

Kasvattajan sananen Villahaan Raikulista:
Vuonna 2014 tallin tammakantaan hankittu tuontisukuinen Naavan Nelli alkoi näyttää jo ikääntymisen merkkejä havahtuessani tamman jälkeläislistan suppeuteen. Sillä toki oli jo neljä jälkeläistä, mutta suku oli jatkunut lähinnä meille jääneen Viljami-orin kautta. Tamman tappurainen luonne oli alkanut yhä vain korostua korostumistaan Nellin viettäessä rauhallista pihattoelämää. Tamma olisi viittä vaille valmis laatuarvosteluihin, joten kun tein päätöksen Nellin astuttamisesta vielä kertaalleen, vaakakupissa ei painanut niinkään jälkeläisnäyttöjen puute, vaan halu mahdollistaa nimen jatkumista suomehevossuvuissa vielä yhden varsan verran. Kevään 2019 varsan isäksi valikoitui uudempi kantakirjaorimme Ryynipyry, joka tarjosi varsalle mahdollisuudet jonkinasteiseen kimouteen. Ori oli vailla jälkeläisnäyttöjen viilausta ja puuttuipa siltä itseltäänkin vielä muutama sijoitus koulu- ja estekentiltä.

Nelli tiinehtyi ensiyrittämältä ja kantoi varsaa ilman kummempia ongelmia. Kuten aiemmista varsavuosista muistelinkin, on Nelli kuin tehty emäksi. Se tyyntyi kuukausi kuukaudelta ja onnistuneen varsomisen jälkeen keskitti voimansa pienokaisen kaitsemiseen. Nelli saisi minun puolesta olla aina tiineenä, niin helppo ja mutkaton se aina kantaessaan on! Varsa saa vanhempiensa puolesta hyvät eväät etenkin kouluradoille ja sen toivottaisiinkin kilpailevan tulevaisuudessa 20 KRJ-sijoituksen verran isälleen jälkeläisnäytöksi. Luonteeltaan tämä kasvatti tuntuu olevan rohkeaa ja virtaviivaista sorttia: tenava ei paljon arastele tai kauhistele ympäröivää elämää, vaan koheltaa isänsä tapaan rohkeasti uusien asioiden äärellä. Kunhan nuoren hevosen uteliaisuus saadaan valjastettua oikein ja itsehillintä kuriin, asettuu tämäkin hevonen varmasti hienosti kouluaitojen sisäpuolelle.

Luonnekuvaus

Kuten kasvattajan kuvauksessa jo kerrottiin, Raikuli on todella rohkea ja virtaviivainen yksilö. Se ei arastele uusia asioita, ei pelkää metsän mörköjä tai ihmettele kilpailutilanteiden jännittyneisyyttä. Se menee aina innokkaasti eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa, joskus ehkä hieman turhankin reippaasti. Raikulia taluttaessa pitää aina käyttää orikuolainta, koska pelkässä riimussa se on jo useamman kerran karannut - tai tehnyt jotain muuta ikävää.

Sukuselvitysviisipolvinen sukutaulu

i. Ryynipyry
rautiaankimo, 155 cm
KTK-III
VH18-018-0497
ii. Myräkkä evm iii. Puhuri evm
iie. Mysli evm
ie. Pystiina evm iei. Iso-Pysti evm
iee. Lempiina evm
e. Naavan Nelli
rautias, 151 cm
VH18-018-1633
ei. Naavan Nopsa evm
tummanpunarautias, 159 cm
eii. Riuskas evm
punarautias, 156 cm
eie. Naavan Nuppu evm
ruunikko, 149 cm
ee. Naavan Nilla evm
vaaleanrautias, 155 cm
eei. Naavan Nestori evm
vaaleanrautias, 155 cm
eee. Naavan Nella evm
vaaleanpunarautias, 153 cm

Jälkeläiset

Raikuli on käytettävissä 1-polvisille tammoille. Otathan yhteyttä sähköpostitse.

Kisakalenteri

Näyttelymenestys
NJ ~ 24.06.2019 ~ Adina ~ maitovarsat ~ KuMa (tuom. Jannica)
rotunäyttely ~ 31.08.2019 ~ VSR ~ varsat ~ II-palk. (tuom. Lissu T.)
rotunäyttely ~ 31.07.2019 ~ VSR ~ varsat ~ LKV1, I-palk. (tuom. Lissu T.)

Päiväkirja mahdolliset kuvat ovat viitteellisiä

02.07.2019 - Neian ja Raikulin bestikset

Ajoin Hopiavuoren pihaan ja kävin katsastamassa tallin, josko siellä olisi ollut tuttuja, joille jutella. Minulla ei tänään ollut yhtäkään asiakastapaamista, joten en ollut saanut purettua puhetulvaani samaan tapaan kuin ennen. Naureskelinkin mielessäni, että muiden onneksi he olivatkin muualla ja talli kaikui tyhjyyttään. Niinpä otin pari porkkanaa taskuun ja suuntasin laitumille, koska hevoset ainakin kuuntelisi. Menin ensimmäisenä tammojen laitumelle, jossa useimmat laidunsivat pitkää heinää ja pari makoili tyytyväisenä auringossa.

Yhtäkkiä kauempaa vilisti suomenhevostamma musta harja ja häntä hulmuten ja sen perässä toinen suokki. Katsoin taaempana laukkaavaa tammaa tarkemmin ja tajusin, että sehän on minun Neia! Minun pullasorsamainen tamma, joka ei liiku senttiäkään, jos sen ei ole pakko?! Tammat hidasti raviin ja lopulta seisahtuivat vierekkäin kirputtamaan toistensa hännätyviä. Katselin ihan ihmeissäni, koska en ole koskaan nähnyt Neian kulkevan tuollaista vauhtia ilman, että sille olisi juuri tarjoamassa ruokaa.

Kutsuin Neiaa pari kertaa portilta, jos se olisi malttanut tulla tervehtimään minua. Mutta eihän se kerennyt, kun oli saanut niin kivan kaverin toisesta suomenhevosesta. Joten jatkoin kulkuni pikkumiesten tarhalle, jossa Raikuli seisoi portilla. "No heippa mies, mitä kuuluu?" Ori antoi rapsuttaa itseään ja otti antamani herkkupalan kiitollisena. Sen vierelle tallusti kimo puoliverinen, joka halusi myös herkkuja. "Kyllähän mä osasin varautua, että joku muukin tulee apajille. Tässä sullekin, hei vaan." Hevonen nappasi porkkanan suuhunsa. "Mun pitäisi kyllä selvittää teidän nimet, koska olisihan se kiva jutella enemmän, kun tietäisi edes nimen."

Hetken höpöttelin kaksikolle niitä näitä, kunnes ne taisivat kuitenkin saada tarpeekseen ja lähtivät ravaten pidemmälle. Ensimmäisenä pysähtyi kimo Raikulin jatkaessa matkaa, kunnes sekin pysähtyi kimon hirnahtaessa kimakasti. Sitten kimo pyrähti laukassa Raikulin ohi, jolloin sekin lähti perään. Hetken päästä puoliverinen pysähtyi taas, hörähti Raikulille ja sekin pysähtyi. Tätä ihmeellistä toimintaa jatkui muutaman kerran ja pojilla näytti olevan hauskaa.

22.06.2019 - Liikuttava laitumellelasku

Raikuli ilmoitteli itsestään, kun kävelin tammalaitumelta takaisin trailerille. "Tullaan tullaan!" Huutelin nuorelle orille, kun avasin lastausovea. "No niin, ihan rauhallisesti nyt, höppänä. Mikähän ihme siinä on, että kaikki minun orit kolistelee ollessaan kuljetusautossa. Kyösti ja Daddy tekee ihan samaa, mutta itseasaiassa Molli onkin teistä ainoa, joka osaa käyttäytyä herrasmiehen tavoin." Juttelin hevoselle rauhoittavasti, kun silitin sen kaulaa. Irroitin sen riimunarun kiinnityskahvasta ja kehoitin sitä peruuttamaan, jotta päästäisiin ulos. Mutta eihän sillä enää ollut minnekään kiire, vaan se vain seisoi paikallaan. "Jahas, et sitten haluakaan pihalle. Siellä ois paljon maukkaampaa syötävää kuin tuo kuiva heinä, jokka on sinulle näemmä maistunut. Ja ootko yrittänyt Neiankin omat syödä, siltä ainakin näyttää", naurahdin, koska tamman heinäverkko oli selvästi pienempi kuin aiemmin ottaessani tamman pois trailerista.

Raikuli oli paljon innokkaampi pääsemään irti kuin Neia. Siinä todella oli pitelemistä, kun pääsimme laitumen porttien sisäpuolelle. Mutta niin oli moni muukin orinuorukainen. Tiituksen Bee rimpuili omassa riimussaan ja näytti hienoja liikkeitä steppaillessaan omistajansa ympärillä. Myös kimo puoliverinen tummatukkaisen naisen käsissä oikein värisi innosta ja sen vierellä maata tömisteli toinen suomenhevonen. Ja voi vitsit kuinka minua hymyilytti, kun isojen puoliveri- ja suomenhevosvarsojen joukossa seisoi Hellon käsissä mustankirjava shetlanninponi. Ja minua rupesi oikein naurattamaan, kun poni näytti siltä kuin olisi valmis ottamaan yhteen jokaisen eteensä tulevan nuorukaisen kanssa, vaikka oli niitä monta päätä pienempi.

Nuorukaiset kirmasi kilpaa laitumelle ja pieni kirjava poni kipitti niiden perässä, minkä töppöjaloistaan vaan pääsi. Siirryimme kaikki Eetun komennuksesta ulkopuolelle, vaikka eipä kukaan olisi hevosten jalkoihin jäänytkään, sen verran vauhdikkaasti ne juoksivat niin kauas meistä kuin vain pääsivät. Raikuli ja Bee ottivat vielä yhden kisaspurtin keskenään, kunnes rauhoittuivat syömään tuoretta ruohoa vieritysten. Silmäni alkoivat ihan vetistää, kun katselin Raikulin hamuilevan vihreää herkkua tarhatoverin kanssa. Siellä mamman pikkumussukka on jo niin isoa poikaa, joten kyllähän sitä nyt liikuttuu!

20.06.2019 - Niin ylpeä äiti!

Tänään oli aikamoinen tekeminen, kun osallistuin kolmelle varsalla Suomenratsujen varsa-arvosteluun. Kaikki kolme osallistui kaksivuotiaiden ryhmään, jossa arvioidaan rakenne, suku sekä käytös niin rakennearvostelun aikana kuin muissa toimenpiteissä (hoidettaessa, taluttaessa). Muru osallistui ensimmäisenä ja se sai rakenteesta 6,6 pistettä, johon olen ihan tyytyväinen. Suvustaan neiti sai tietenkin täydet kymmenen pistettä, koska onhan sillä hienot vanhemmat ja palkittuja esivanhempiakin. Rakennearvostelun käytös oli yhdeksän pisteen arvoinen, mutta jalkojen nostelussa tamma pisti hanttiin ja sai seitsemän pistettä muusta käytöksestä. Yhteensä Murun pistesaldo oli 32,6 pistettä ja sillä se sai SV-I-palkinnon.

Raikuli oli minun hevosista toisena vuorossa ja se sai rakenteesta 6,4 pistettä, ihan hyvä tulos sekin. Sukuosiosta tuli yhdeksän pistettä, koska Raikulin isä on vasta lopettanut kilparatsun uransa eikä sitä ole vielä palkittu kuin kantakirjassa ja emä on toiminut lähinnä siitostammana kilpailemisen jälkeen. Rakennearvostelun käytöksesta tuli vain neljä pistettä, mutta muuten ori käyttäytyi 6,75 pisteen arvoisesti. Yhteensä Raikuli sai pisteitä 26,15 ja sillä se sai SV-II-palkinnon.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Neia, joka sai rakenteestaan hienot 7,4 pistettä. Suvustaan sekä rakennarvostelun käytöksestä tuli täydet kymmenen pistettä ja muussa käsittelyssä tamman käytös oli 7,5 pisteen arvoista, olen ihan älyttömän tyytyväinen tammaan! Neia sai yhteensä 34,7 pistettä, joilla se ansaitsi SV-I-palkinnon sekä tilaisuuden paras 2-vuotias -tittelin! Ai että kyllä äiti on niin ylpeä!

15.06.2019 - Kasvattipäivillä Villahaassa, kirj. omistaja

Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy päästä pois oman tallin hulinoista ja nähdä vähän millaista muualla on sekä tietysti tutustua upeisiin suomenhevosiin. Ja enhän minä kieltäytynyt, kun ystäväni Oona pyysi minua mukaansa esittämään hänen uusinta varsaansa, kun hän itse otti vanhemman villahakalaisen. Tallin omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa erinäisiä reaktioita. Toiset kuuntelivat ihan innoissaan jorinaa vanhoista suvuista, tulevaisuuden katsauksesta ja muusta, mutta minulla ainakin oli vähän tylsää. Oona taisi olla aika samoilla linjoilla kanssani, mutta kuuntelimme silti asiallisesti.

Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi omaa suomenhevosta. Mutta tokenin ajatuksesta yhtä nopeasti, kun se aivoihin pölähti, koska minulla oli kädet täynnä jo nykyisen hevoseni kanssa.

Osallistuin Raikulin kanssa tunnin mittaiseen näyttelytreeniin. Olin valmistautunut tilanteeseen pienellä varauksella, koska käsissäni oli todella pieni varsa, jota en varsinaisesti tuntenut. Juuri ennen onnistunutta kehästä poistumista hevoseni päätti esitellä vielä itseään pukkisarjalla, jäniksenloikalla sekä nousemalla pystyyn niin, että otteeni lipesi sen narusta. Onneksi se itse ei tajunnut olevansa vapaa, vaan sain sen nopeasti kiinni ja talutin nolostuneena pois.

Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan kiva erilainen kokemus, koska en itse ole koskaan aiemmin tällaisiin osallistunut. Mietinkin, että pitää tutkailla järjestääkö oman hevoseni kasvattaja tällaista tapahtumaa joskus.

05.06.2019 - Telttailemaan?

En voinut sille mitään, että norkoilin varsalaitumen laidalla päivästä toiseen. Ensin katselin siellä muutaman päivän Murua, joka kuikuilu uudeksi emäksi valitsemansa Ainon mahan alta. Mutta sitten 23. toukokuuta saapui Villahaan Raikuli, joka oli ihan eri maata Murun kanssa! Se ei piiloutunut kenenkään taakse vaan rellesti menemään minkä aivan liian pitkistä jaloistaan vain irti sanoi. Orin kotiutumisen jälkeen olenkin miettinyt, että pistäisikö joku pahakseen, jos pystytän teltan laitumen reunalle? Silloin minun ei tarvitse kuin avata teltan ovi ja näkisin heti ihastuttavan suomenhevoslaumani. Isäni nauroi minulle, kun kerroin hänelle ideastani ja hän totesi, että mikäs siinä, minun tilahan se oli. Mutta enhän minä tietenkään voi niin tehdä, joten olen sopinut itseni kanssa, että saan kahdesti päivässä käyttää vartin varsojen ihasteluun.

virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts (muokkaus Tuire)