26.12.2019 - Jouluvauva
"Ei herran jestas kuinka iso sieltä on tulossa!" Huudahdin, kun varsan pää putkahti ulos eläinlääkärin avustuksella. Kyllähän me ultran ja muiden tutkimusten mukaan oltiin varaudutte reilun kokoiseen varsaan, mutta tuon mötikän pää näyttää melkein yhtä isolta kuin emänsä! Leia näytti kärsivältä ja sanoinkin siitä lääkärille, mutta hän tokaisi, että hyvin tamma pärjää tämän kokoisen varsan kanssa. Ja niin neiti pärjäsikin, iso musta orivarsa saatiin maailmaan ja pian varsa jo koikkelehti emänsä ympärillä, kunnes sai tasapainonsa ja löysi nisille.
Eläinlääkri tutki orivarsan ja Leian todeten molemmat hyväkuntoisiksi, vaikka Leia olikin selvästi väsyneempi kuin edellisissä synnytyksissä. "Anna vähän reilummin lisäravintoa ja herkkujakin tamma on kyllä ansainnut tällaisen rutistuksen jälkeen. Epäilen tosta varsasta kasvavan reilusti yli metrin kokoista, mikä on todella hämmästyttävää tämän kokoiselle tammalle", eläinlääkäri kertoi astuessaan ulos karsinasta.
"Joo, mun olisi ehkä pitänyt kuitenkin valita pienempi ori, mutta kun isäori oli niin mahottoman komea ja se nimiteema, sitähän mä ensimmäisenä mietin", myönsin hieman nolona. Kuka muka valitsee tammalle oria pelkän nimen perusteella? Tietystihän minä tutkin orin suvun, luonteen ja muut oleelliset ennen kuin sovimme astutukset omistajan kanssa.
Aluksi en edes keksinyt mitään isäorin nimityyliin sopivaa nimeä, kunnes sitten jouluherkkuja mutustellessa avasin Da-Capo-konvehtirasian: Da-Capony! Ei se nyt ihan isän linjauksen mukainen ole, koska ne on ihmisten nimiä, mutta toisaalta ehkä parempikin, että on hieman eri tyylinen. Orin isäkin hyväksyi nimi-idean, vaikka virallisesti hänellä ei sinänsä olisi asiaan mitään sanottavaa, niin kauan kun nimi vain pysyy hyvän maun rajoissa. Niinpä isokokoisesta mustasta orivarsasta tuli Da-Capony eli Capu.
23.11.2019 - Jumalattaren nimimietintää
Lähdin miettimään nimeä liittyen isän Piñata-nimeen ja päädyin tutkimaan, että piñatan rikkominen ei ole alunperin meksikolainen tapa, vaan siihen on viittauksia jopa 1100-luvun Kiinasta. Lisäksi myös asteekeilla on ollut tapana rikkoa kalleuksilla täytettyjä saviruukkuja jumalan kunniaksi. Ja onhan emä Thaleia musiikin, laulun ja tanssin jumalatar, joten pitihän varsallekin keksiä tarpeeksi mahtipontinen nimi. Jos varsa olisi ollut ori, olisi se voitu nimetä juuri sen jumalan mukaan, jonka kunniaksi saviruukkuja rikottiin, mutta koska sieltä tuli tamma, piti keksiä muuta. Lopulta päädyin valitsemaan emän mukaisesti T-kirjaimella alkavan nimen Teteoinnan, joka on asteekkien jumalatar. Vaaleanrautiasta pikkutammaa ruvettiin kutsumaan tutummin ihan vain Nannaksi ja tyttö vaikuttaa oikein reippaalta neitokaiselta.
23.06.2019 - Sysälän agilitykilpailut
On niin ihanaa, kun löytää Facebookista tai jotain muuta kautta ilmoituksia hevostapahtumista, jotka ovat muutakin kuin näyttelyitä tai maastoreissuja. Kyllähän minä rakastan maastoja, kun saa lähteä porukalla uusiin maastoihin, mutta kaikki erikoisemmat tapahtumat on silti minun juttu. Kuten eilinen agilitykilpailu Sysälässä! Osallistuin sinne Kyöstin, Daddyn ja Leian kanssa, kukin omassa luokassaan.
Radan ensimmäisenä esteen oli pujottelu, jonka suoritin Kyöstin kanssa ihan suosiolla käynnissä, Daddyn kanssa mentiin vähän käyntiä ja muutama raviaskel, mutta pikku-Leian kanssa ravattiin ihan koko pujottelu! Sen jälkeen oli hyppyeste, jonka Kyösti ja Daddy hyppäsi kuin vettä vain, mutta Leia ei ollut ihan niin innoissaan ja kolautti puomin alas. Kolmantena oli portti, joka piti suorittaa rauhallisesti käynnissä. Toinen hyppyeste onnistui Leialtakin hyvin, mutta Kyösti kompasteli omiin jalkoihin ja rysähti suoraan puomia päin. Ei sille onneksi sattunut mitään, ego enintään otti vähän osumaa.
Laveriesteellä Leialla oli taas vähän vaikeuksia, kun on kuitenkin niin pienikokoinen, mutta pääsi se ylös lopulta. Daddy taasen ei meinannut seisoa ylhäällä vaadittua aikaa ja Kyösti ei olisi halunnut tulla alas. Tämän jälkeen oli vuorossa pressuista tehty tunneli, jonka kaikki suorittu kovalla vauhdilla. Leia ja Daddy asetti etusensa oikein nätisti seuraavana olleeseen renkaaseen, mutta Kyösti vaihteli vuoroin vasenta ja sitten oikeaa jalkaa, kunnes neljännellä yrittämällä saatiin molemmat samaan aikaan paikalleen.
Keinuesteellä Leian kanssa suoritimme tietenkin helpomman version ja Kyöstin kanssa otimme vaikeamman, mutta Daddyn kanssa olin ennen suoritustamme miettinyt pitkään kummalla mennään. Daddy teki itse oman valintansa ja menimme vaativamman esteen yli ja hyvin se siitä suoriutuikin. Lopuksi minun piti vielä peruuttaa hevonen puomien väliin. Hevosten luokassa oli kaiken kaikkiaan kymmenen osallistujaa ja valitettavasti pujottelussa tulleiden tolppaosumien ja muiden virheiden tuomat lisäsekunnit jättivät meidät viimekseksi. Leian pikkuponien luokassa oli viisi osallistujaa ja siinä tulimme neljänneksi. Daddy osallistui säkäkorkeuden perusteella isojen ponien luokkaan, jossa oli kaiken kaikkiaan kahdeksan osallistujaa ja me tulimme kolmanneksi! Siitä hyvästä Daddy ansaitsi komean ruusukkeen ja viisikymmentä virtuaalieuroa herkkukassaansa.
01.06.2019 - Nimen keksimisen vaikeus
Leia synnytti eilen niin pienen ja syötävän suloisen orivarsan, ettei ole tosikaan! Olin jo jonkun aikaa miettinyt varsan nimeä, lähinnä isän Taz Mania -piirrettyyn liittyen, mutta en ollut keksinyt mitään järkevää. Lisäksi kun sukupuolikaan ei ollut varmaa, niin olin jättänyt nimen miettimisen taka-alalle. Kun ystäväni näki varsan ensimmäistä kertaa, hän totesi, että se näyttää ihan Tepolta, joten siitä sen lempinimi tuli.
kuva © Stutteri Stjernen
Toinen ongelma nimen suhteen on siinä, etten ollut vielä varma, että haluanko kasvattajanimeä vai en. Se on niin vakiintunut tapa täällä päin, joten itsekin olin jo hieman kallellaan sen suuntaan. Mutta lopulta tulin siihen päätökseen, että en käytä kasvattajaliitettä. Joten ystäväni ehdottama Thanos-nimi tuntui heti aivan liian lyhyeltä. Vaikka se sopiikin vanhempien nimiin ensimmäisen kirjaimen ja emän tha-alun mukaisesti, en silti oikein innostunut ideasta Marvel-roistosta. Isän puolelta mietin, jos olisi ottanut Tiny Toons -viittauksen ja nimennyt varsan Tiny Thanokseksi, mutta sekään en vaan sointunut kielen päälle.
Sitten muistin tarkistaa, mitä Leian virallinen nimi olikaan. Thaleia on kreikkalaisen mytologian muusa, joten sen myötä lähdin tutkimaan saman teeman nimiä. Sieltä löytyi hieman Thanokseenkin viittaava Thanatos, joka oli kuoleman henkilöitymä. Että eipä se ole yhtään sen parempi kuin Thanos, mutta nimi oli sopivan pitkä, sopii alkukirjaimeltaan sekä teemaltaan molempiin vanhempiin, joten sillä mennään!
09.05.2019 - Kaksi haaveilijaa
tarinan kirjoittanut omistaja, toisella alter egolla
Seuraava määränpää oli Kontola, jossa asui Oonan kolmas hevonen. Tai voiko sitä edes hevoseksi sanoa, kun kyseessä on 85 senttinen minishetlanninponi. Voi että minua nauratti, kun katselin kuinka reilu puol metrinen karvapallo kirmasi tarhassaan paljon isompien kaveriensa perässä. Olinhan minä nähnyt tammasta kuvia aiemmin, mutta eihän ne anna oikeutta itse otukselle. Se oli kyllä niin suloinen, ettei ollut tosikaan! Muistan kuinka Oona oli kertonut ihastuneensa tamman silmien välissä olevaan mustaan läikkään ja olihan se kyllä hassunkurisen näköinen.
"Leiaaa, tulehan tänne!" Kutsuin tammaa tarhan portilla. Se pysähtyi, kääntyi ympäri ja jäi katsomaan kuka sitä kutsui. "Tule tule, emmie pahaa sinulle tee", jatkoin pyytämistä. Jonkun aikaa sain neitiä maanitella, koska herkutkaan eivät sitä näemmä kiinnostaneet, toisin kuin muita tarhakavereitaan. Lopulta Leia kuitenkin töpsötteli itsensä luokseni. "Voi jestas, mähän joudun konttaamaan, että saan tän narun suhun kiinni", sanoin naureskellen, jouduin ihan oikeasti menemään polvilleni ja olin silti selvästi isompi kuin pikkuponi.
Talutin tamman ensimmäisenä karsinaansa, koska totesin, ettei tavallinen riimunnaru riittänyt millään meidän kahden välille. Hain juoksutusliinan varustehuoneesta ja laitoin sen tamman riimuun kiinni. "No niin, nyt on parempi. Onhan tää ehkä vähän turhan pitkä sellaisenaan, mutta laitetaas se tosta noin ja noin", höpötin ponille, joka tuijotti ehkä hieman kummissaan. Minkähän takia olin näin puheliaalla tuulella tänään, kummastelin mielessäni. "No niin, lähdetääs sitten."
Leia tuli tosi kiltisti kanssani maastoon. Meillä ei ollut mihinkään kiire, joten annoin tamman määrätä tahdin. Oona oli kertonut tammastakin jotain, se kuulemma oli sellainen taivaanrannanmaalari, joka saattaa jäädä haaveilemaan paikalleen tai tehdä jotain muuta erikoisuuksia. Ja kyllähän minä senkin sain huomata: Useaan kertaan tamma pysähtyi kesken ruohonleikkuun ja tuijotti eteensä. Muutaman minuutin annoin sen siinä miettiä syntyjä syviä, kunnes pyysin sitä eteenpäin. Ja nätisti se sitten lähtikin köpöttelemään eteenpäin.
"Olisi ollut tosi kiva ajella sun kanssa kyllä, mutta minen valitettavasti tiedä valjakkoajosta mitään", huomasin taas höpöttäväni ponille. Mutta minkäs teet, oon ollut yksin koko päivän eikä oo ollut ketään kelle jutella. "Eihän se kyllä ole kovin paljon erilaisempaa kuin ravihevosilla ajaminen", jatkoin, kunnes hiljennyin ajatuksiini. Muistelin ajoreissua Hellon ja Skotin kanssa. Se oli ihan kivaa, kun näin jälkeenpäin asiaa miettii. Vaikka taisinkin olla vähän.. Kiusaantunut silloin. Parempikin niin, koska mitä jos olisin tehnyt jotain Hellon suuntaan! Sehä ois työntänyt mut kärrystä pois ja käskeny poistumaan koko Hopiavuoresta. Heräsin ikävästä ajatuksesta, kun rautiaan ponin tumma turpa hamusi polviani. "No hei, nyt se taisinkin olla minä, joka katosin muihin maailmoihin", sanoin hymyillen ponille. "Oot sä kyllä niin söpö!"
02.03.2019 - Agilitykilpailut
Osallistuin koko porukalla Helmipuron laskiaistapahtumaan, jossa Kyösti pääsi hyppäämään esteitä (voitettiin!) ja Likan sekä Leian kanssa osallistuttiin agilitykilpailuun. Viiden osallistujan luokassa Likan kanssa tulimme toiseksi, mutta Leian kanssa voitimme luokan. Ja katsokaa kuinka ihanan loimen saimme sieltä! Miten tuo sattuukin sopimaan niin täydellisesti Leialle, nuo pallot ja loimen pohjaväri. Voi vitsit oikeasti, miten voikin olla näin iloinen loimesta!
31.12.2018 - Mätsärit
Osallistuttiin Leian kanssa Adinan jouluteemaisen match showhun. Meiltä toki jäi teemaluokat osallistumatta, koska en keksinyt mitään jouluista ideaa toiseen luokkaan ja toinen oli avoinna vain kimoille. Joten osallistuimme sitten ponien luokkaan, johon osallistui meidän lisäksi yksi shetlanninponi. Leia sai paremman eli punaisen nauhan parinsa kanssa ja koska osallistujia oli vain yksi pari, sai tamma automaattisesti PUN1-tittelin. Valitettavasti emme kuitenkaan yltäneet BIS-kehään ja olihan sinne arvioidut koko näyttelyn kolme parasta hevosta todella hienoja yksilöitä. Varsinkin ensimmäiseksi tullut suomenhevosori ja kolmanneksi tullut mustanpäistärikkö shettisherra, älyttömän komeita molemmat!
kuva © andreavallejos / CC BY-NC-ND 2.0
22.12.2018 - Irtohypytystilaisuus
Kyllä, otin koko kolmen porukan auton kyytiin ja roudasin ne Decnen virtuaalitallille irtohypytystilaisuuteen! Kyöstille ja Likalle hyppääminen on ihan tuttua hommaa, vaikkakin ei irti ollessaan. Leia taasen ei ole varmaan eläessään hyppinyt muuten kuin onnesta ja viikon takaisessa agilitykisassa.. Luokassa arvioitiin neljä osa-aluetta 1-5 pisteellä: yleisvaikutelma, tekniikka, kapasiteetti ja yhteistyö. Tämän lisäksi myös päivän kunnosta voi saada 0-2 lisäpistettä (vaikuttavana asiana esim. sivut tai kuvat).
Kyösti osallistui luokkaan kolme, joka oli avoinna suomenhevosille. Luokan maksimikorkeus olisi ollut 120 senttiä, mutta koska olemme vasta aloittaneet kilpailemisen ja kuten sanoin, en ole irtohypyttänyt näitä koskaan, laitoin osallistumiseen meidän korkeimmaksi esteeksi 50 senttiä. Valitettavasti Kyösti ei oikein ollut yhteistyöhaluinen, joten jäimme viiden osallistunan luokassa viimeiseksi. Yleisvaikutelmasta ja yhteistyöstä 1,5 pistettä, tekniikka ja kapasiteetti oli kolmen pisteen arvoisia. Muuten Kyöstin kunto oli oikein hyvä, koska se sai vielä kaksi lisäpistettä. Tuomarin kommentti oli seuraavanlainen: "Melko hyvän kapasiteetin ja tekniikan omaava ori. Tänään kuitenkin hieman villi."
Likka sai osallistua isojen ponien luokkaan, joka oli tarkoitettu 136-148 senttisille yksilöille. Tällä kertaa tamma pääsi yllättämään minutkin, koska se oli todella yhteistyökykyinen! Se saikin yhteistyöstä täydet viisi pistettä, yleisvaikutelmasta 3,5 pistettä ja tekniikasta sekä kapasiteetista kaksi pistettä. Päivän kunto oli mainio, koska Likka sai myös täydet kaksi lisäpistettä. Valitettavasti muut neljä osallistujaa olivat hieman taitavampia, koska tässäkin jäimme viimeiselle sijalle. Tuomarin kommentti tammasta oli seuraavanlainen: "Erittäin yhteistyökykyinen ja rohkea. Omaa kohtalaisen kapasiteetin ja tekniikan."
Päivän suurin yllättäjä oli meidän pikkuneiti Leia, koska viiden osallistujan luokassa tamma tuli toiseksi! Yleisvaikutelmasta tuli 3,5 pistettä, yhteistyöstä sekä kapasiteetista kolme pistettä, mutta tekniikka oli vain yhden pisteen arvoinen. Noh, mitäs muutakaan voisi kuvitella, jos kyseessä on valjakkopainotteinen, 85 senttinen shetlanninponin. Aivan kuten tuomarikin kommentissaan sanoi, neidillä oli hyvin erikoinen tapa hypätä esteet. Päivän kunnosta tamma sai kaksi lisäpistettä. Tuomarin koko kommentti oli: "Pirteä pieni poni, joka hyppäsi omanlaisella tekniikallaan. Yhteistyökykyinen."
15.12.2018 - Welcome home!
Tallin omistajan vastaus oli juuri se, mitä pelkäsinkin. Karsinapaikat on täynnä eikä hän osannut sanoa, milloin sieltä saattaisi paikka vapautua. Lisäksi hän ei halunnut tehdä pelkkien jätkien pihattoa, koska se rajoittaisi liian paljon. Ei siis auttanut kuin alkaa etsiä muualta tallipaikkaa, johon saisin kaikki kolme hevostani. Pahimmassa tapauksessa minun pitäisi itsekin muuttaa, koska mikä on todennäköisyys, että järkevän ajomatkan päässä olisi kolmelle hevoselle paikat vapaana.
Ja eihän sellaista löytynytkään, mutta hyvä kompromissi kyllä löytyi. Haaveilin toki siitä, että saisin Leiasta ja Likasta tarhakaverit keskenään, mutta se saa jäädä toiveeksi siihen asti, että saan koko kolmikon saman katon alle. Löysin nimittäin pienen ratsutallin, joka on vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä työpaikastani. Siellä oli juuri yksi karsinapaikka vielä vapaana, joten sain Leian sinne asumaan. Ainakin toistaiseksi, kunnes Loitsulasta vapautuisi karsinapaikka tai vaihtoehtoisesti löytäisin uuden tallin koko poppoolle.
Olisin toki voinut tehdä niinkin, että siirtäisin Kyöstin uuteen talliin, jolloin saisin Likan ja Leian tarhakavereiksi, mutta en kokenut sitä järkeväksi vaihtoehdoksi. Turhaan lähtisin aiheuttamaan lisästressiä kahdelle hevoselle yhden sijaan, joten koska Leia on muuton edessä kuitenkin, oli paljon fiksumpaa kerätä pieni poni tarvikkeineen kuljetusautoon ja ajaa Kontolan ratsutallille.
Ai niin, sopivasti Leian kasvattajakin ilmoitti juuri eilen, että tamman kilpailu-ura on saatu onnistuneesti päätökseen. Nyt voin halutessani käydä napsimassa sen kanssa ruusukkeita VVJ-Cupeista sekä osallistua enemmän tai vähemmän leikkimielisiin tapahtumiin. Kuten rekiretkelle ja agilityyn, jossa pitää tehdä lumiukko poninsa kanssa!
15.12.2018 - Lumiukkoagility
Tehtävänanto Jatka lomakkeen lauseita (alleviivatut osiot) joko päättämällä virke tai vastaamalla usealla lauseella. Vastaukset arvosteltiin kolmen osa-alueen mukaisesti 1-5 pisteellä: mukaansatempaavuus, lumihahmon kekseliäisyys ja ponin huomioiminen vastauksissa.
Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että yhteinen kisataipaleemme pitää aloittaa hauskanpidolla! Heti kilvan alkumetreillä ponini oli selvästi samaa mieltä kanssani, koska se hyppi ja pomppi innoissaan lumessa. Lopulta Leia päätti vielä piehtaroida juuri kasaamassani lumikinoksessa. Hiemanhan se harmitti, mutta olihan se huvittavaa, kun pieni poni oli yltä päältä lumessa. Tavoitteenani oli rakentaa kopio ponistani, mitä muutakaan?! Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli lumen kerääminen, kun poni pysähtyy haaveilemaan mitä milloinkin eikä liiku senttiäkään, vaikka kuinka sitä vetää, kutsuu tai työntää. Ja irtikään ei saanut päästää, joten yritä siinä sitten kaapia lunta reilun metrin mittasen riimunarun päästä. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi Leia heräsi päiväunelmistaan ja tuijotti pienennosta itsestään. Se oli kaiketi eri mieltä hännän lennokkaasta asennosta, koska haukkasi niin sanotusti omasta pepustaan palasen ja häntä putosi tömähtäen maahan. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä hiki hatussa kasasin uuden hännän, nyt paljon maltillisempaan asentoon, minkä myös Leia vaikutti hyväksyvän. Lopputulosta ihaillessani ajattelin, että ponini oli oikeassa. Ensimmäinen versio liehuvasta hännästä ei ollut yhtään niin hyvä kuin nykyinen. Pieni valkoinen lumiponi näytti paljon majesteettisemmalta, kun häntä laskeutuu nätisti takajalkoja myöten alas.
kuva © Dorian Wallender / CC BY-SA 2.0
09.12.2018 - Myyty!
Vaikka jo treenien jälkeen Amelie piruili, että voisin ostaa Leian, olin silti epäileväinen, että tamma oikeasti päätyisi minulle. Se kuitenkin on kaunis, hyvärakenteinen tamma, sen kilpailu-ura on jo loppusuoralla eikä sukukaan ole yleinen, joten se olisi varmasti haluttua tavaraa oikeiden shetlanninponikasvattajien piireissä. Hyvä, että olin kotiin päässyt, niin Amelie jo soitti minulle ja kertoi, että oli jutellut siskonsa kanssa ja olivat tulleet siihen tulokseen, että "Leia lähtee mielellään elelemään suomihevojen seuraan".
Nyt mun enää pitää keksiä, että mihin mie tamman laitan! Loitsulassa karsinapaikat on jo täynnä ja mulla on siellä kuitenkin jo kaksi hevosta, joten en tiedä kehtaanko kysyä mahtuisiko kolmaskin. Siellä toisaalta olisi kyllä pihattopaikkoja vapaana, mutta en kyllä halua pientä Leiaa laittaa pihattoon oleskelemaan. Kyöstiä ei orina tietenkään voi tammojen joukkoon laittaa, mutta Likkakaan ei kyllä mikään laumahevonen ole. Pitää huomenna soittaa vuokranantajalle ja jutella hänen kanssaan, eiköhän me joku diili saada aikaan, että Leia pääsee kotiin mahdollisimman pian.
09.12.2018 - Shetlanninponi
Maybeck Stud, shetlanninponitaivas maan päällä. Olin törmännyt tallin nimeen useampaan kertaan ja kun meitin asiaa vielä tarkemmin, niin olinhan minä tavannut tallin molemmat omistajatkin syyskuisella russileirillä Iltamäellä. Molemmat vaikuttivat oikein kivoilta tyypeiltä ja leirillä olivat ainoat suunnilleen samanikäiset osallistujat minun kanssa, joten tulimme juttuun hyvin.
Jo syyskuussa ponikuumeeni oli noussut huolestuttavan korkealle ja mietin silloin, että hyvinhän yksi poni menisi kahden suomenhevosen kylkiäisenä. Ne kuitenkin olivat juuri kasvamassa siihen malliin, että kaikki aikani meni niiden koulimisessa eikä ajatus edennyt sen pidemmälle. Mutta nyt olin päätynyt Maybeckin ponilauman sekaan, koska olin nähnyt ilmoituksen, jossa haettiin kokeneita ajajia treenaamaan heidän ponejaan.
Ihastuin syvästi ajokkiini, se oli niin kevyt ohjastettava ja se eteenpäinpyrkimys: En ole koskaan nähnyt niin mahtipontista menoa sen kokoisella ponilla! Joten arvatkaa vain kuka oli ajon jälkeen tutustumassa Amelien kanssa heidän myytäviin poneihin. Siellä oli useita ihan pienen pieniä karvapalloja sekä pari vasta syntymässä olevaa tapausta, mutta totesin ääneen: "Mie vasta sain oman kaksikon koulutettua kilparadoille, joten ei tällä varmaan yhtään vanhempaa olisi?"
Ja tottahan toki heiltä sellainenkin löytyi, vaikka eipä se kyllä paljon isompi ollut kuin aikaisemmatkaan. Leiaksi kutsuttu tamma oli 85 senttinen, joten se ylsi sopivasti hamuilemaan housuni taskuja. Se oli liinaharjainen raudikko, jolla oli aivan yltiösöpö musteläikkä naamassaan. Amelie kertoi, että Leia on taivaanrannanmaalari, joka välillä unohtaa omankin olemassaolon. "Kiltti se on kuin mikä, vaikka välillä ajatuksissaan voikin tehdä hölmöyksiä", hän sanoi.
Tammalla on kilpailukokemusta reilusti ja Amelie kertoi, että he voivat mieluusti auttaa sen suhteen jatkossakin. Näyttelyissäkin on kierretty hyvällä menestyksellä, Leialla on jo kaksi SERTiä, joten yhden jälkeen sille saisi anottua Champion-arvonimen, minkä lisäksi sen saisi jo ilmoittaa kantakirjaankin. Kuulin kuinka Amelie jatkoi kertoen palkitusta isästä ja norjalaisperäisestä emästä, mutta sen tarkemmin tiedot eivät iskostuneet päähäni, kun haaveilin, miten saisi Leiasta tarhakaverin Likalle ja myöhemmin saisin hankkia sille omia karvapalleroita.
Tein ostotarjouksen tammasta keskustelumme päätteeksi ja Amelie kertoi, että hänen täytyy keskustella asiasta vielä siskonsa kanssa ja huomioida muut ostajaehdokkaat. Ymmärsin oikein hyvin, onhan kyseessä todella mallikelpoinen tamma tuntemattomasta suvusta, joten varmasti haluaisivat sen kokeneemmalla kasvattajalle jatkamaan sukuaan.