Pöystilän Hippasilla
Hippa on melko tavanomainen perustason taitaja, joka valitettavasti on kova syömään eikä osaa ruuan lähettyvillä käyttäytyä. Muutenhan ori on oikein mainio kaveri, niin ihmisille kuin muillekin eläimille.
lisää luonteesta
Hippa on melko tavanomainen perustason taitaja, joka valitettavasti on kova syömään eikä osaa ruuan lähettyvillä käyttäytyä. Muutenhan ori on oikein mainio kaveri, niin ihmisille kuin muillekin eläimille.
lisää luonteestaSV-I, 2 Star
Hippa liikkuu hiiiiitaaaastiiiii, hetkeä, askelta sekä vokaalia venyttäen. Raudikolla ei ole kiire yhtikäs mihinkään, paitsi ruoka-aikana. Mikäli oria pitää siirtää sisältä ulos tai ulkoa sisälle ruokiensa äärelle, taluttaja huomaa äkkiä hevosen askeleen paitsi keventyvän, myös kiihtyvän – Hippa ihan rynnii heiniensä luokse! Pari onnetonta on siinä kiireessä mennyt kumoonkin, ori on päässyt parilta epäuskoiselta, raavaalta raviäijältäkin karkuun, kun menivät naureskelemaan laittavansa possuilemaan oppineen ratsun kuriin.
Ruokarynnimistä lukuun ottamatta Hippa on oikeasti todella kiltti ja hyväkäytöksinen hevonen, laiskanpulskea nautiskelija, joka ei sitten yhtään arvosta ihmisen puolelta tulevaa ruokasäännöstelyä. Turhankin tehokkaana rehunkäyttäjänä raudikko lihoo herkästi, joten sen syömiset ovat jatkuvasti suuremman suurennuslasin alla kuin muilla. Liikuntaakin koetetaan tehostaa, vaikka ori itse tarjoaa joka ikinen päivä matalan sykkeen hidasta matelua, myös laukassa.
Helppo A/100 cm on melko tavanomainen taso suomenhevoselle, ja melko tavanomainen Hippa on muutenkin, liikkeiltään ja hyppytekniikaltaan. Askellus on tasaista, mukavan väljää ja suoraa, mutta aika matalaa ja ponnetonta (ellei ratsastaja saa oria patisteltua kunnolla liikkeelle). Hypyt olisivat oikeinkin hyviä, jos Hippa vain jaksaisi nostaa jalkansa kunnolla nykyisen roikotustyylin sijaan.
Ori maistelee kuolainta tyytyväisenä, liikkuu rennon letkeästi, mutta kuten todettua, toivottoman hitaasti. Hetken venyttäminen muuttuu aivan performanssitaiteeksi raudikon pitäessä huolen jalkojensa liikeratojen kestävän juuri niin pitkään kuin se ikinä on mahdollista. Tämä hevonen vaatiikin todella napakan ratsastajan, ihmisen, joka jaksaa herätellä, patistella, vähän puskeakin, suomiherraa liikkeelle, siirtymään askellajista toiseen nyt eikä puolen sivun jälkeen, hyppäävän kunnolla eikä vähän sinne päin. Niin koulu- kuin esteradat jäävät herkästi alitempoisiksi niin kotona kuin kisoissa, muotokin herkästi valahtaa pitkäksi ja matalaksi, takaosa ei tule kunnolla alle. Hippa tekee kyllä, mutta helpoimman (ja hitaimman..) kautta, mikäli mitenkään mahdollista. Jos ratsastaja on tarpeeksi päättäväinen ja osaava, Hippa kyllä pistää isomman vaihteen silmään tehden töitä reippaammassa tahdissa ihan yhtä tyytyväisenä kuin mitä se madellessaan tekee. Mutta miksi ihmeessä rehkiä enempää kuin mitä on pakko, mikä kiire tässä on, kun ruokaakaan ei ole näkösällä?
Kuten todettua, Hippa on kiltti ja hyväkäytöksinen, kunhan ruoka pidetään poissa yhtälöstä. Huomiosta ja seurasta nautiskeleva ori on se luottohevonen, jonka luo harjausintoiset tutut lapset ohjataan, ja jonka tarhakaveriksi voi laittaa käytännössä kenet tahansa. Hippa ottaa reppanat siipiensä suojaan sekä pistää riitapukarit ruotuun yllättävän jämäkällä otteella. Juuri vieroitetut orivarsatkin päätyvät aina juuri tämän orin huomaan ja saavat tärkeitä kasvatusoppeja Hipalta.
Ihmisiä(kin) tämä ruoanystävä rakastaa, ori puhuu ja pussaa, hirnuu ja hörisee, tulee niin karsinansa ovelle kuin tarhansa portille ihmistä vastaan. Mikäli ruoka on kesken, silloin ori ei liiku, muutoin Hippa tulee poikkeuksetta ihan kutsumatta luo. Harjaus- ja pesuhetket ovat raudikolle arkisia luksushetkiä, kengitykset, klippaukset, raspaukset sun muut ihan yhdentekeviä toimenpiteitä, joista tosin saa mukavasti rapsutuskiitoksia. Matolääkkeen ori ihan hotkii, hyvä ettei tuubeineen päivineen, samaten kaikki herkut; Hippaa ei missään nimessä ruokita suoraan kädestä vaan aina astian kautta, ihan sormien säästämisen vuoksi. Muutenhan oria ei tarvitse varoa, se on Muumimammatyyppinen, äidillinen ja leppoisa hevonen, kaikkien kaveri. Mutta se ruoka.
Turpa tiiviisti heinäverkkoon upotettuna on mukava matkustaa, Hippa ei tosiaankaan stressaa lyhyttä tai pitkää matkaa eikä arastele mitään kuljetusvälinettä. Seura kelpaa aina, orista on mukava vähän jutustella muiden hevosten kanssa tien päällä. Tosin heinäverkko riittää vallan mainiosti, yksinäisyys ei sekään Hippaa stressaa. Eikä stressaa yleisökään. Ratsastajan mahdollinen kisajännitys jää tarttumatta, raudikko pysyy tyynenä, korkeintaan se katselee kaihoisasti koristekukkiin päin makuelämystä pohdiskellen. Radat menevät miten menevät; alitempoisina ellei ratsastaja saa Hippaan eloa, perushyvin mikäli vaihteen vaihto onnistuu.
Hipan herkuista haaveilevat hetket kirjoitti Lissu T.
| i. Vappulan Nissepolkka punarautias, 153 cm SV-II, 3 Star VH21-018-0020 |
ii. Hukkuaalto tummanrautiaankimo, 147 cm SLA-I, ERJ-II, KRJ-I, KTK-III VH16-018-1736 |
iii. Aallonharja evm punarautiaankimo, 144 cm |
| iie. E.A. Hippukulta evm tummanrautias, 148 cm |
||
| ie. Torpan Tanhu tummanpunarautias, 155 cm VH19-018-0364 |
iei. Tatun Tenho evm tummanruunikko, 156 cm |
|
| iee. Torpan Miina evm rautias, 155 cm |
||
| e. Kaunon Helmenharmaa kulomusta, 144 cm SLA-I, KRJ-I, ERJ-II, KTK-III, 3 Star VH17-018-1865 |
ei. Siipiratas musta, 164 cm KTK-I, 2 Star VH17-018-1144 |
eii. Sulervoinen evm musta, 158 cm |
| eie. Hipsuvarvas evm ruunikko, 165 cm |
||
| ee. Hamahelmisimpukka kulomusta, 144 cm YLA2, SLA-I, KRJ-I, KTK-I, VIR MVA Ch, jälkeläisluokka AB VH16-018-0222 |
eei. Takametsän Maahinen evm musta, 145 cm |
|
| eee. Hamahelmetär evm tummanruunikko, 145 cm |
syntynyt 17.06.2022
e. Koistilan Kaamoskaiho
EV-III, 2 Star
Tänään suomenhevosvarsojen tilaisuuteen osallistui jopa viisi pöystiläläistä varsaa! Näistä kolme oli minun matkassa ja kaksi muuta oli Hopon joulukuisia varsoja: Hallusinaatio sai ykköspalkinnon, minkä lisäksi se oli kaksivuotiaista parhain. Hupsuttelija kakkosen, mikä sekin oikein mainio tulos ja kasvattajatäti on oikein ylpeä molemmista!
Maran kanssa kävi taas se tyypillisin: omistaja unohti paperit kotiin ja siksi sukua ei arvostelu lainkaan (lue: unohti merkitä vanhemmat kisanneeksi porrastetuissa). Noh, rakenteesta se sai 8,2 pistettä ja käytös sen aikana oli jopa yhdeksän! Hoitotoimenpiteiden aikainen käytös oli 7,5 pisteen arvoinen ja yhteensä 24,7 pisteellä ori jäi hieman alle kakkospalkinnon alarajan saaden SV-III-palkinnon. Eli jos tähän olisi lisännyt vanhemmista oikeasti ansaitut kymmenen pistettä, olisi ori saanut ykköspalkinnon.. Hieman ehkä harmittaa!
En myöskään Hukalle huomannut kaikkia merkintöjä oikein, mutta se sai suvustaan silti yhdeksän pistettä, joten ei sentään nollille jäänyt. Rakenteesta tuli komeat 8,8 pistettä, mutta käytös sen aikana oli vain vitosen arvoinen. Muu käytös oli parempi eli yhteensä 7,25 pistettä ja kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi 30,05 eli juuri ja juuri pääsi ykkösen alarajan yli.
Kolmevuotiaiseen ilmoitin Hipan ja sillä onneksi kaikki meni aikalailla maaliin: Rakenteesta tuli 8,6 pistettä, suvusta täydet 10 ja käytökset oli rakenteen arvioinnissa yhdeksän ja muussa käsittelyssä 6,5 pisteen arvoista. Helppo C -tason kouluohjelmassa olimme kymmenes ja saimme siitä viisi pistettä, yhteystyömme ratsastuksen ajan oli kuitenkin 7,7 pisteen arvoista. Yhteensä pisteitä kertyi 46,8 ja sillä Hippa ansaitsi itselleen SV-I-palkinnon.
Hipan ja Oonan toisen estetunnin teemana oli käydä läpi perusratsastusta, huomaamattomia apuja sekä keskittyä orin tarmokkuuteen puomeilla ja kavaleteilla. Aluksi sait itsenäisesti verrytellä Hippaa käynnissä ja ravissa sekä tulla muutamien yksittäisten puomien ylitse. Tämän jälkeen otettiin ympyrällä laukkaharjoitusta, jossa toisella sivulla oli kolme laukkapuomia ja toisella puolen ristikko keskellä pitkää sivua ympyrän kaarella. Tehtävä osoittautui teille hyvinkin helpoksi, mutta jos ratsastajan keskittyminen herpaantui hetkeksikään alkoi Hippa herkästi kompuroimaan puomeilla. Hyvin sait kuitenkin tilanteen haltuun ja vaihdettiin suuntaa ympyrällä. Välikäyntien jälkeen otettiin keskelle lävistäjää puomi, jonka avulla treenattiin muutamat laukanvaihdot, se sujui hienosti teiltä! Loppuverryttelyt saitte ottaa vielä itsenäisesti kiirehtiessäni toisen ratsukon luo.
Hipan kanssa oli alkuviikosta luvassa estevalmennusta omistajansa Oonan kanssa. Mitään kovin vauhdikasta karkeloa ei näistä kekkereistä varmastikaan tulisi, sen verran rauhallisena kulkijana Hipan tiesin jo aiemman tuttavuuden perusteella. Alkuverryttelyt olittekin jo tehneet saapuessani tiluksille ja pääsimme heti aloittamaan kavalettijumpalla. Esteiden noustessa muutama esteen kierto meinasi tulla yllätyksenä molemmille osapuolille, mutta sait napakasti ohjattua Hipan takaisin reitille ja yli esteestä. Toiset kerrat tätä pientä rataa tullessa sujui jo paremmin ja pääsimme hyppäämään lopputunnista ihan kelvollisen kokoisia esteitä. Hidasliikkeisyys näkyi myös loppuverryttelyn teemoissa, yritettiin saada pääasiassa Hippaa pysymään reippaassa ravissa, kunnes itse annoit vapaat ohjat ja hidastit istunnalla käyntiin. Käynnissä se sai myös työskennellä vielä jonkin aikaa tarmokkaasti eteen, vaikka ohjat olivatkin jo pidemmällä tuntumalla.
Varsin rauhallisesti löntystellen kentälle saapui omalla vuorollaan Hippa-ori ratsastajansa Oonan kanssa. Pienehköllä rautiaalla ei näyttänyt olevan minnekään kiire ja varustuksen aikana edessä roikkuneesta heinäverkosta oli repäisty suupieleen roikkumaan vielä viimeinen heinänkorsi, jota ori nyt kävellessään koitti kovasti hamuta kuolaimen välistä kunnolla suuhunsa. Oona patisteli oria alusta asti reippaaseen käyntiin ja teki jo alkukäyntien aikana pysäytyksiä ja suunnan vaihtelua. Tajusin heti pelin hengen ja päätin, ettemme tänään hinkuttaisi alkuperäisen suunnitelmani mukaan väistöjä, vaan keskittyisimme saamaan Hipan paremmin avuille ja ehkä tunnin lopuksi jopa liikkumaan täsmällisesti ratsastajansa pyyntöjen mukaan. Alkuverryttely taittui kolmikaarisen parissa ravi-käynti-ravi siirtymisiä tehden ja hevosta jo tässäkin vaiheessa herkistellen. Otimme verryttelyyn mukaan myös hieman laukkaa, jonka toivoin tuovan Hipan olemukseen vähän enemmän puhtia, mutta näin ei harmikseni käynyt.
Tahmaisten välikäyntien jälkeen Hippa oli ohjien taas kiristyessä onneksemme jo hieman vertyneemmän ja motivoituneemman näköinen. Ei sen vauhti kasvanut, mutta se lähti sen enempää mukisematta tasaiseen raviin, kun Oona pyysi. Aloimme tehdä napakoita siirtymisiä kahdeksikolla niin, että kahdeksikon toinen puoli laukattiin, keskellä ravin kautta käyntiin, napakasti takaisin raviin ja toinen puolisko ravissa. Ensimmäinen laukannosto oli ponnekas ja laukka lähti hyvin pyörimään. Siirtyminen hitaampaan askellajiin sujui kuin oppikirjassa, mutta takaisin raviin pääseminen kesti jälleen turhan monen askeleen verran. Hioimme tehtävän kuntoon ja päätimme valmennuksen yhteen onnistuneeseen suoritukseen. Hippa sai lähteä kävelemään loppukäynnit maastoon ja näin sen heti metsäpolun reunaan ennättäessään kahmaisevan suuhunsa koivunoksan...
| Saavuttanut ERJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 4, pisteitä yhteensä 3123.19. Cup-sijoituksia yhteensä 1 kpl |
•
hyppykapasiteetti: 738.02 •
rohkeus: 732.92 •
kuuliaisuus ja luonne: 1652.25 •
|
| 31.01.2022 ~ ERJ-Cup ~ 90 cm ~ 5/117 |
| Saavuttanut KRJ:n porrastetuissa maksimitasonsa 4, pisteitä yhteensä 2432.59. Cup-sijoituksia yhteensä 1 kpl |
•
kuuliaisuus ja luonne: 1652.25 •
tahti ja irtonaisuus: 780.34 •
|
| 31.01.2022 ~ KRJ-Cup ~ helppo A ~ 6/215 |
| VSR-sijoituksia yhteensä 2 kpl | |
|
koulu ~ 31.03.2022 ~ VSR-Cup ~ helppo B ~ 6/37 |
koulu ~ 31.03.2022 ~ VSR-Cup ~ helppo A ~ 1/48 |