Syyn Repolainen

20.05.2020 - Kirkkaasti ykkönen!

Laine oli ainoa kolmivuotias, joka osallistui tässä kuussa suomenhevosvarsojen arviointiin. Mutta kyllä siitä saakin olla niin ylpeä, koska se sai helppo C -tasoisesta ratsastuskokeesta tulokseksi 76,071% ja oli selkeä ykkönen yhdentoista osallistujan joukossa! Kouluohjelmasta tuli täten täydet kymmenen pistettä, minkä lisäksi sen liikkeitä, kuuliaisuutta, tahtia ja irtonaisuutta arvioitiin ja niistä se sai 6,3 pistettä. Rakenteestaan Laine sai 8,2 pistettä, suvustaan täydet kymmenen, rakennarvostelun käytös oli seitsemän pisteen arvoinen ja muu käytös kahdeksan. Yhteensä ori sai 49,5 pistettä, jolla se ansaitsi ykköspalkinnon.

11.01.2020 - Pääsiäisyllätys

Bongasin foorumilta jo maaliskuun alussa ilmoituksen yleispainotteisista suomenhevosista. Vaikka todellakin tiesin, että oma talli on jo aivan täynnä ja nykyisetkin hevoset eivät saa ihan kaikkea sitä huomiota, jota haluaisin niille tarjota, päädyin silti avaamaan ilmoituksen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että ihastuin suloiseen orivarsaan, jonka kasvattaja oli nimennyt Repolaiseksi. Sen emä on laajasti palkittu mörkövaaralainen ja isänä kasvattajan ensimmäisiä kasvatteja.

En kuitenkaan tehnyt silloin vielä tarjousta orista, koska kuten edellä jo kerroin, tallissa oli jo aikamoinen tungos. Päädyin silti vilkaisemaan oria uudemman kerran, mutta ehkäpä onnekseni se oli silloin jo varattu muuttamaan toiselle tallille. Mutta erinäisistä syistä oria ei koskaan tultukaan hakemaan, vaan kasvattaja laittoi ilmoituksen uudelleen esille ja tottakai huomasin sen - taas. En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta kyllä tämä silti oli sellainen tapaus, että pakkohan minun oli ilmaista kiinnostukseni.

Niinpä tämän vuoden paras pääsiäisyllätys oli lauantaina pihaan ajanut traileri, josta sain taluttaa ulos vajaan vuoden ikäisen mustan orivarsan. Nuoresta iästään huolimatta se käyttäytyi todella rauhallisesti, josta saankin kiittää kasvattajaa ja hänen tekemää tapakoulutusta. Normaalisti olisin tietenkin itse hakenut ostamani hevosen, mutta kasvattaja sanoi olevansa täällä päin liikkeellä muutenkin, joten saattoi tuoda Laineeksi ristimäni hevosen samalla reissulla.

10.10.2020 - Koulua kasvattien kanssa

Oona ja Laine astelivat kentälle edellisen valmennuksen päätyttyä ja lähtivät kävelemään uralle, vaikkakin kuulemani mukaan olivat käyneet jo kiertämässä pienen maastolenkin ennen kentälle tuloa. Huomasin heti ohjien kiristyessä, että Laineella oli hieman vaikeuksia kävellä suoraan. Ori kiemurteli uralla, eikä oikein osannut päättää miten päin olisi ja minne päin menisi. Oona koitti korjata kiemurtelua pyytämällä hevosta enemmän eteen, mutta tällä ei ollut kuin hetkellinen myönteinen vaikutus ja pian sama kylkimyyry jatkui. Alkuravien aikana tehtiin paljon kiemurauria, jotta suoruuden ja taipumisen ero saatiin esiin selkeästi. Suorilla pätkillä piti todellakin kulkea suorana, eikä punkea sisäuralle. Pian Laine käsitti taas homman jujun ja suoruutta oli jo huomattavasti enemmän pelissä mukana.

Siirryimme reippaan keventelyn jälkeen kahdeksikolle, jonka keskellä oli tarkoituksena tehdä tarkka suoristus ennen suunnan muuttumista. Tärkeää oli, ettei Laine ennakoinut menosuuntaa eikä yrittänyt lähteä luulemaansa suuntaan omin neuvoin, vaan tosiaankin suoristui ja odotti käskyä ympyröiden keskellä. Aluksi kahdeksikon ympyrät tehtiin ravissa, suoristus käynnissä. Tämä sujui ratsukolta yllättävänkin hyvin, siirtymiset olivat tasaisia ja tapahtuivat halutuissa kohdissa. Liikkeessä ollut potku säilyi myös askellajin hidastuessa, mikä oli erittäin hyvä. Myös suoristaminen oli jo huomattavasti helpompaa, eikä Laine ainakaan vielä yrittänyt ennakoida suuntaa.

Pian tehtävää vaikeutettiin ja ympyrät tehtiin laukassa, keskellä laukka vaihtui ravin (ja huolellisen suoristuksen) kautta. Mikäli laukkaan ei löytynyt yhden ympyrän aikana sopivaa rytmiä, sai ympyröitä tehdä enemmänkin, ettei hevoselle tullut liian kiire löytää jalkojaan. Tehtävä oli innokkaalle Laineelle hieman haastava, sillä orilla ei olisi millään riittänyt maltti vaihtokohdassa tapahtuvaan suoristukseen ja ravisiirtymiset olivat melkoisen vauhdikkaita, laukkaan olisi Laineen mielestä pitänyt päästä heti eikä viiden askeleen jälkeen. Rauhallisuus saavutettiin vasta, kun Laine oli pysäytetty kahdeksikon keskelle muutaman kerran ja laukka nostettiin vasta ratsastajan käskystä. Fiksu hevonen alkoi pian liikkua kivasti ja meno näytti kaikin puolin varsin hyvältä, joten ratsukko pääsi tekemään loppuverryttelyä. Kotona kannattaisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota suoruuteen ja rauhallisuuteen.

10.08.2020 - kasvateilla kouluratsastusta, valm. Viixi

Oonaa ja Laine-oria olin valmentanutkin jo muutama kuukausi takaperin esteratsastuksen merkeissä ja oli ilo nähdä ratsukko jälleen meidän tiluksilla. Ori oli edellisen valmennuksen jälkeen kerännyt itselleen kilpailutuloksia ja näinkin lyhyessä ajassa saanut itselleen ihan uutta ilmettä. Oona ratsasti Lainetta tottuneen rauhallisesti, vaikka ori olikin aluksi aivan hämillään alkuverryttelyn kolmikaarisesta. Ratsu epäröi hieman käännöksissä, mutta suoristuksessa vauhtia tuppasi kertymään jopa liikaa. Tehtävällä tulisi säilyttää tasainen ja rauhallinen tahti, jotta kolmikaarinen onnistuisi moitteettomasti. Ohjeistin Oonaa pitämään kätensä rentona siitä huolimatta, että Laine tuppasikin puskemaan hieman ohjaa vastaan kiihdyttäessään tahtia, oria olisi parempi ratsastaa istunnalla. Oona sai äkkiä ratsuun paremman tuntuman ja tehtävä alkoi sujua huomattavasti paremmin. Laineen ravi oli eteenpäinpyrkivää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa.

?Alkuverryttelyn jälkeen näin parhaaksi tehdä laukkaharjoitukset ennen muihin ravitehtäviin siirtymistä, sillä Laine vaikutti tarvitsevan jonkinlaista höyryjen päästelyä keskittyäkseen tarkempiin tehtäviin. Laukka nousi pontevasti ja ori käytti takapäätään alusta asti hyvin. Askellajit tällä hevosella olivat ainakin kunnossa, eikä kasvattaja voinut muuta kuin ihastella näkymää. Laukkaympyrät olivat hallittuja ja Oona sai Laineen koottua myös kentän kulmiin siten, ettei niistä juostu läpi oikoen. Laukkaa oli selvästikin työstetty kotona ahkerasti. Kun ratsukko oli laukannut hetken vapaammin, alettiin pureutua napakoihin siirtymisiin. Tehtävään kuului keskihalkaisijalta lähtevä pohkeenväistö kohti uraa käynnissä, jonka jälkeen uralle päästessä tuli nostaa laukka täsmällisesti niin, että hevonen reagoi apuihin heti. Väistössä tärkeää oli se, että hevosen liike ei pysähtynyt, vaan eteneminen eteen-sivulle oli riittävän reipasta. Etupään tuli johtaa liikettä ja takapään oli oltava hereillä laukkasiirtymistä varten. Ensimmäisellä yrittämällä siirtyminen jäi hitusen löysäksi, mikä johtui siitä, ettei Lainetta suoristettu ennen laukka-apuja riittävästi. Jo seuraava kerta onnistui paremmin ja Laine sai paljon kehuja.

?Laukkaharjoitusten jälkeen teimme vielä kokoavia ravitehtäviä. Oona ratsasti Laineen aluksi rennoksi keskiympyrällä, jonka jälkeen askelta alettiin koota. Oli tärkeää, että hevonen vastasi pohkeeseen tässä harjoituksessa ennemminkin nostavana apuna kuin eteenpäin ajavana. Kokoaminen oli Laineelle aluksi haastavaa ja Oona joutui muutamasti siirtämään orin käyntiin asti, ennen kuin pääsimme näkemään hyvää koottua pätkää. Jälleen, kun Laine alkoi saada koppia tehtävästä, näytti ratsukko vaikuttavalta askeltaessaan ympyrän kaarella kootussa ravissa. Hyvän kokoamisen jälkeen Laine sai palkinnoksi muutaman kierroksen rennompaa ravia, minkä jälkeen Oona pääsi aloittamaan itsenäisen loppuverryttelyn.

06.06.2020 - esteitä kasvateille, valm. Viixi

Kun musta ori asteli Oonan kanssa kentälle, olin aivan haltioissani siitä, mitä kasvatistani oli tullut. Komea nuori vaikutti käyttäytyvän täysin asiallisesti, joskin hieman haahuili tammatarhojen suuntaan Oonan noustessa satulaan. Laineen nuoresta iästä huolimatta käynti ja ravi olivat vaikuttavan matkaavoittavia ja rytmikkäitä. Laukassa ori liikkui energisesti ja melko pyöreästi, joskin ensin hieman matalana ja etupainoisena, mutta tämän Oona korjasi ratsailta käsin nopeasti. Ratsukko suoritti myös muutamat raviväistöt, joiden kanssa Laine oli ensin ihan hukassa, eikä heti tajunnut, mitä ratsastaja siltä halusi. Lopulta väistötkin sujuivat ja hyppääminen päästiin aloittamaan hyvin vertyneen hevosen kanssa.

Päivän tehtävä koostui seitsemästä maapuomista. Kentän keskelle oli kasattu kolmoissarja, jonka jokaisen puomin väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Neljä muuta puomia oli sijoitettu sarjan reunimmaisten puomien viereen johteiden tavoin viistosti. Ratsukko sai tutustua puomeihin ensin ravissa ratsastamalla jokaisen yli niin, että ensin tultiin kolmoissarja, sitten käännyttiin valittuun suuntaan ja tultiin viistot esteet kahdeksikon tapaisesti ylittäen välissä sarjan keskimmäinen puomi. Laine oli tehtävästä aluksi hämillään, eikä oikein tajunnut, mitä siltä pyydettiin. Käännöksissä oli havaittavissa yhteisymmärryksen puutetta, sillä Laine olisi halunnut mennä aivan toisaalle, kuin minne Oona sitä ohjasi. Ohjeistin Oonaa käyttämään käännöksissä myös pohjatta ja tarvittaessa jopa hieman johtamaan nuorta hevosta, jotta se tajuaisi tehtävän, jonka estekorkeutta pian nostettaisiin, idean. Laine alkoi pian saada hommasta koppia ja käännökset rentoutuivat huomattavasti. Puomit korotettiin esteiksi ja tehtävää alettiin tulla laukassa. Esteiden hyppyjärjestystä kuitenkin muutettiin niin, ettei Laina pystynyt liialti ennakoimaan menosuuntaa, jolloin innokas hyppääjä ei pystynyt hätiköimään, vaan joutui keskittymään tekemiseen kunnolla. Ratsastajalta vaadittiin itseltäänkin keskittymistä, sillä tälläisessä tehtävässä ohjauksen tuli olla tarkkaa ja ennalta suunniteltua, jotta hevosta ei veisi vahingossa mahdottomiin tilanteisiin.

Laineen hyppytekniikkaa oli mukava katsella, se käytti selkäänsä hyvin ja hypyt olivat pyöreitä, mutta nopeita. Pienehkö hevonen oli kuin luotu kieputtelutehtävälle ja vaikka alussa nuorella oli hieman haasteita tajuta tehtävän kulku, alkoi homma huomattavasti helpottua valmennuksen loppua kohden. Jotta valmennus ei jäänyt ihan pelkäksi kiemurteluksi, korotimme kolmoissarjan esteet lopuksi hieman isommiksi ja Laine pääsi hyppäämään ne keskihalkaisijaa seuraten suorana, ilman turhia mutkitteluja. Paljon käännöksiä sisältäneen tehtävän jälkeen suoruutta sai aluksi vähän hakea, mutta lopulta saimme hienot suoritukset kumpaankin suuntaan ja valmennus voitiin lopetella.