Pöystilä

31.12.2025 - Joulukuun kantakirjatulokset

Vuoden viimeisemä päivänä Suomenhevosten kantakirja järjesti erikoistilaisuuden, minkä ansiosta sain kantakirjattua useita hevosia. Valitettavasti Virnan Aku ja Mäntykatveen Höpsis eivät olleet niin hyvässä kunnossa, että niitä olisi palkittu. Aku sai jokaiselta neljälta tuomarilta kymmenen pistettä ja Höpsis sai aika hajanaiset pisteet, koska yksi antoi 13, toinen 14, kolmas 15 ja yksi 16 pistettä. Yhteensä tamma keräsi 58 pistettä, joten kaksi pistettä alle kolmospalkinnon alarajan. Mutta kahdeksan muuta hevosta sai palkinnot ja ohessa niiden pisterivit.

Vuoksen Virta 20+20+20+20 = 80p. KTK-I
Markka 16+16+15+15 = 62p. KTK-III (saisi paremmat pisteet T-suunnalle)
Syyn Ruusukulta 16+17+18+17 = 68p. KTK-III
Kotipihan Konna-Karkotin 16+16+16+15 = 63p. KTK-III
Noitalieska 18+18+16+16 = 68p. KTK-III
Kastehelmen Pampkinspaislatte 18+19+18+19 = 74p. KTK-II
Tim-Antti 18+17+18+17 = 70p. KTK-II
Puuhkatar 18+18+18+17 = 71p. KTK-II

28.06.2025 - Ensi kuun SLA-tilaisuus

Ensi kuussa on taas Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus ja tällä kertaa minulla olisi hevosia enemmän kuin edes jonoon saa ilmoittaa. Pääosallistujiksi olin kuitenkin jo varsamyynnissä ilmoittanut toukokuussa varsat saaneet Siirin ja Kaislan, joten ne sen paikan myös saa. Alunperin ajattelin laittaa jono-osallistujaksi Taran, mutta sitten tajusin, että miksen ennemmin ilmoittaisi jo vanhaksi kääntyvää Jombieta. Eihän orille ole odotettavissa mitään suuren suuria pisteitä, kun ei sillä ole käyty valmennuksissa tai muissa kissanristiäisissäkään. Mutta onhan se kuitenkin peruskisannut ja sijoittunut jo neljästi myös VSR-Cupissa (24p. kisaosioon), kisoissa menestyneet vanhemmat (suku 20p.) ja vaikkei nyt olekaan näyttelymenestystä tai KTK-palkintoa, niin onhan se napannut sentään laatuarvostelupalkinnon ja käynyt varsa-arvioinnissa, niin onhan sekin jo jotain (lisäpisteisiin 3p.)

20.01.2024 - Vuoden ensimmäiset arvioinnit

Kaisla osallistui tänään niin koulu- kuin suomenhevosvarsojen arviointeihin. Jälleen huomasi eron osallistujamäärässä, mikä toki on ihan ymmärrettävää, koska toinen on vain yhden rodun edustajille ja toiseen osallistuu kaikki lajista vähänkin kiinnostuneet. Nyt suomenhevosnuorikossa oli sentään yksi nelivuotiaskin, neljä kaksivuotiasta ja Kaislan ikätovereita oli yhteensä yhdeksän. Niiden kouluohjelmassa tamma tuli sijalle kahdeksan 56,413% tuloksella. Kouluvarsoja oli kaiken kaikkiaan 42, näistä nelivuotiaita oli yksitoista ja loput oli kolmivuotiaita.

KV-II yhteensä 23,5p. | rakenne 6p. / laukka 4p. / ravi 1p. / käynti 5p. / lisäpisteet 3p. / suku 4,5p.
SV-I yhteensä 43,4p. | rakenne 7p. / suku 10p. / käytös (rakennearvostelu + muuten) 7p. + 6,25p. / kouluohjelma (arviointi + tulos) 8,2p.+ 5p.

07.01.2024 - Kaislan Rate My Pony -tulokset

05.02.2025 - puomiharjoituksia, valm. Sonja Lovell (VRL-11911)

"Hah, no siinä on niin suomalaisen näköinen suomenhevonen kuin olla ja voi! Suoraan jostain museokuvista", totesin hymyillen nähdessäni kentällä odottavan Oonan, joka istui kuvankauniin Kaislan kyydissä. Löytyi tuuheaa liinaharjaa, kiiltävää raudikon karvaa, leveä läsi ja korkeat sukat - oikein kunnon Elovena-tyttö! Kaisla oli minulle uusi tuttavuus, vaan Oona ei tosiaankaan ollut; olin valmentanut naista lukuisia kertoja ja hevosiakin oli tullut vaihdeltua vaikka millä mitalla. Nyt olin taas pitkästä aikaa Suomessa, joten tottakai oli suunnannut vierailulle myös Pöystilään.

Olin pyytänyt Oonan kentälle, vaikka mittari näytti pakkasta reilu kymmenen astetta. Joku järkevä olisi suunnannut maneesiin, mutta minä oli aivan liian innoissani auringosta, lumesta ja kylmyydestä. "Nyt ei varsinaisesti ole luvassa este- eikä kouluvalmennus, vaan näihin molempiin olennaisesti liittyvää: puomeja", totesin kauluriini myhäillen ja lähdin kentän nurkasta raahaamaan niitä vähän jo parhaat päivänsä nähneitä puomeja, joita ei oltu talveksi siirretty maneesin puolelle. Lopulta laitoin kuusi puomia peräkkäin kentän poikkihalkaisijalle. "Laitoin nämä nyt alkuun käyntiväleille. Lähdetään tekemään isoa kahdeksikkoa. Puomeille kunnon suoristus ja vasta vikan puomin päällä toteutat asetuksen ja suunnan vaihdon", ohjeistin.

Oona ja Kaisla tekivät työtä käskettyä, eikä käyntipuomeissa ollut mitään ihmeellistä tälle kaksikolle. Kaisla oli hyvin kuulolla ja keskittyi jalkojensa nosteluun, eikä alun kevyiden kopausten jälkeen osunut puomeihin enää ollenkaan. Näin ollen pääsimme hyvin pian siirtymään raviin, joten pidensin puomien välejä ja jatkoimme harjoitusta. Ravissa saatiinkin heti hieman enemmän kolinaa aikaiseksi ja jouduin muutaman kerran suoristamaan puomeja. "Nyt se menee aika rentoa ja vähän löysää alkuverryttelyyn sopivaa ravia. Verryttelyosuus on jo takana päin, joten täytyy alkaa löytyä vähän kokoamista ja korkeampaa askelta. Aktivoi lisää takajalkoja ja tee selkeät puolipidätteet, jotta Kaisla ymmärtää, ettei tarvitse mennä kovempaa vaan terävämmin...", viimeinen puomi kolahti ja vieri taas paikoiltaan, "ja muistapa pitää se suoruus loppuun asti, nyt ette olleet viimeisen puomin keskellä, joten Kaislan jalat eivät enää mahtuneet", täydensin.

Hetken harjoittelun jälkeen alkoi löytyä todellista itsensä kantamista ja kolina jäi historiaan. Oona sai hienosti pidettyä Kaislan sekä suorana että rytmissä. "Hienoa, juuri näin. Se onkin vähän eri juttu ylittää kuusi puomia putkeen yhden tai kahden sijasta, ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Otetaan vielä muutaman kerran laukkaa, puomit edelleen ravissa mutta ympyrä laukassa." Kaisla lähti laukkaan juuri niin nohevasti ja innokkaasti kuin suomenhevosen kuuluukin, ja vähän meinasi jäädä vauhti päälle ravisiirtymän jälkeen, mikä johti jälleen pieneen kopinaan. Muistutin Oonaa, että vaikka on kivaa kun hevonen on innoissaan, täytyy se silti saada kunnolla takaisin, kun eivätpä nuo puomien välit olleet mihinkään vielä pidentyneet. Vaikka kovasti se Kaisla yritti niitä tökkiä vähän leveämmälle, että olisi päässyt vähän vähemmällä keskittymisellä. Muutaman kierroksen jälkeen maltti kuitenkin palasi, ja lopulta harjoitus sujui kuin vettä vaan, joten siihen oli hyvä lopetella.