04.05.2020 - Lisää ykköspalkintoja
Likan osallistui huhtikuun lopussa Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, josta tamma sai komeasti ykköspalkinnon 110 pisteellä. Rakenneosiosta tamma sai pisteitä viisi, koska tuomariston mielestä tammalla on välttävä rakenne. Ja onhan se täysin ymmärrettävää, koska eihän Likka pitkärunkoisena piensuomenhevosena mikään parhain esteratsu rakenteellisesti ole. Kilpailuosioon tamma sai neljänkymmenen peruspisteen lisäksi viisi lisäpistettä, koska olemme viidesti sijoittuneet ERJ-Cupissa. Vanhempiensa ERJ-palkintojen ansiosta sukuosiosta saatiin kaksikymmentäviisi pistettä, palkitsemattomista jälkeläisistä kaksikymmentä ja lisäpisteosiosta täydet viisitoista pistettä.
Tamma osallistui myös VVJ:n tilaisuuteen, josta rakenneosiossa jälleen huomautettiin, ettei Likka ole ihan parhain valjakkohevonen, joten tamma sai neljä pistettä siitä. Olimme sijoittuneet kolmesti VVJ-Cupissa, joten kisaosiosta tuli yhteensä 43 pistettä. Tamman molemmat vanhemmat on VVJ-palkittuja, joten sukuosiosta tuli täydet 25 pistettä. Jälkeläisistään tamma sai 20 pistettä, koska yksikään ei oltu palkittu, ja lisäpisteosiosta täydet 15 pistettä. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi 107, jolla tamma ansaitsi VVJ-I-palkinnon.
04.04.2020 - Maaliskuun laatuarvostelutuloksia
Kyösti osallistui Valjakkoajojaoksen tilaisuuteen ja luonnollisesti odotin sieltä ykköspalkintoa. Mutta yllätys olikin pienoinen, koska ori pääsi juuri kakkospalkinnon rajan yli. Mutta syy löytyikin sukulaisosiosta, koska en muistanut merkitä isän kilpailleen porrastetuissa. Sieltä jäi siis saamatta kymmenen pistettä, joilla Kyösti olisi päässyt ykköselle. Mutta ei se mitään, kakkonen on oikein hyvä palkinto sekin ja sen voi uusia halutessaan. Rakenteesta tuli 4,5 pistettä, joka on heikko tulos, mutta toisaalta täysin ymmärrettävää, koska ori on ratsu eikä ajohevonen. Suvusta tuli tosiaan 10,5 pistettä, koska emä oli pärjännyt valjakkoajossa ja isällä oli jopa yksi sijoitus. Kilpailuista, jälkeläisistä ja lisäpisteosiosta tuli niin sanotusti täydet pisteet, eli omista ja jälkeläisten kisoista ei tullut lisäpisteitä, koska yksikään varsoista ei ole palkittu eikä Kyösti ollut sijoittunut VVJ-Cupeissa kertaakaan. Yhteensä tuli siis tasan 90 pistettä ja VVJ-II-palkinto.
Kenttäratsastusjaoksen tilaisuuteen osallistuivat niin Kyösti kuin Likka ja molemmat saivat ansaitusti tietenkin ykköspalkinnot! Likka sai molemmalta rakennetuomarilta kutosen, kun taas Kyösti sai toiselta kutosen ja toiselta seiskan eli lopputulema oli sille 6,5 pistettä. Molemmat olivat sijoittuneet kerran Cupissa, joten kisoista tuli 41 pistettä. Likan kumpikin vanhempi on KERJ-palkittu, joten se sai suvustaan 25 pistettä ja Kyöstillä ainoastaan emä oli palkittu, mutta ystävällisesti tuomarit ovat huomioineet isän kilpailleen porrastetuissa ja ori sai 22 pistettä. Jälkeläisistä molemmat saivat 20 pistettä ja tässäkin kiitän tuomareita, koska en muistanut merkitä Kyöstin varsankaan kilpailleen porrastetuissa. Myös lisäpisteosiosta tuli sama 15 pistettä. Likka sai tilaisuuden toiseksi parhaat pisteet, 107 pistettä ja Kyösti tuli kolmanneksi 104,5 pisteellä.
18.03.2020 - Ykkösen kouluratsu
Likka osallistui Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen ja se sai sieltä seuraavat pisteet: Rakenteesta 6,5 pistettä, kilpailuista täydet 40 plus kolme lisäpistettä Cup-sijoituksista, sukulaisista täydet 25 pistettä, jälkeläisistä 20 pistettä ja lisäpisteosiosta täydet 15 pistettä. Yhteensä 109,5 pistettä toivat tammalle komeasti KRJ-I-palkinnon!
30.12.2019 - Arvostelun paras!
Likka osallistui joulukuun Yleislaatuarvosteluun ja suureksi hämmästyksekseni se oli koko arvostelun paras hevonen, minkä lisäksi se sai parhaat teksti- ja kisapisteet! Varsinkin tekstien suhteen olin hyvin iloisesti yllättynyt, luonteesta tuli 16 pistettä ja muista teksteistä 19 pistettä, kun molempien maksimi oli 20. Suvusta sekä jälkeläisistä tuli täydet pisteet (yhteensä 33) ja kilpailut jäi yhden pisteen päähän täysistä (21 pistettä), koska meiltä puuttui yksi piste tarinakisojen osuudesta. Rakenteesta Likka sai 15 pistettä 20, mikä on mielestäni ihan hyvä tulos. Lisäpisteitä tuli kuusi pistettä kymmenestä ja kaikenkaikkiaan pisteitä oli yhteensä 110, jolla tuli helposti ykköspalkinto.
26.11.2019 - Turha se enää on yrittää
Tehtävänanto Mikä tahansa itse tehty tuotos, joka liittyy jollain tavalla itse kilpailuun.
Vitsit minua jännittää ihan hirveästi, koska enhän minä ollut treenannut lännenratsastusta iäisyyksiin ja kisat on jo huomenna! Ja minulla olisi hyvin ollut aikaa, koska olihan Hopiavuoren lännenratsastus-viikosta ja sen tapahtumista puhuttu jo kauan.
Ja mehän ollaan Likan kanssa osallistuttu vain muutaman kerran lännenratsastuskisoihin ja tasan kerran pärjätty, seki oli horsemanship-luokka. Siinähän arvioidaan enemmänkin ratsastajan istuntaa, osaamista ja hevosen hallintaa eikä niinkään hevosta. Ja huominen trail-luokka on ihan eri juttu, siinä on joitain esteitä ja tynnyrinkiertoa tai jotain. Näin Tiitus minulle ainakin oli kertonut, kun oli nähnyt tuomarina toimivan Nellyn rakentaneen jotain harjoittelurataa. No, turha se nyt enää on alkaa treenata, vaikka olisihan tässä vielä pari tehokasta tuntia aikaa.
Tuomarin kommentti: Tässä tarinassa tykkään eniten siitä, miten Oonan persoonallisuus tulee esiin, vaikka hän ei pääse edes käymään dialogia! Oona on sellainen, että ajattelee ja tekee samassa virkkeessä useampaa asiaa ja kertoo rupattelevaan tyyliin. Hän saattaisi hyvinkin jännittää kisoja ja jopa hetkellisesti huolestua, kun ei tullut harjoiteltua. Se kuitenkin väistyy nopeasti, kun pian hänen luontainen positiivisuutensa pyrkii ja pääsee taas esiin!
Vaikka olen hahmokeskeinen kirjoittaja ja lukija, tässä olisin kaivannut vielä pientä kytkyä Likkaan.
30.06.2019 - Pikkutarkka kilpailuja (KERJ-Cupin tarinatuotos)
Tehtävänanto Vähintään 100 sanaa (ei ylärajaa, joskaan pituus ei ole automaattisesti parempi juttu!). Ujuta hevos-/kilpailutekstiin kahden hahmon välistä keskustelua pelkin repliikein (ilman johtolauseita kuten hän sanoi, kysyin jne.) vähintään neljän repliikin verran (ei ylärajaa). Kaikki muu on vapaasti toteutettavissa!
Katselin kuinka punertavana hohtava rautias pienhevonen käveli veryttelykentän ulkopuolella. Tammalla oli päällään vasta rasvattu satula ja sen alla ihana viininpunainen satulahuopa, jossa on valkoinen sydän kirjailu takaosassa. Muistan kuinka hevosen omistaja oli huovan nähtyään kiljaissut, että hänen on saatava se tamman kisakäyttöön. Jaloissaan suomenhevosella oli hieman eri sävyiset pintelit ja päässään ei ihan niin kiiltävät suitset.
"Mikset sä rasvannut noita suitsiakin?"
"Miksi nekin olisi pitänyt rasvata?"
"No kato kuinka toi satula kiiltää, mutta suitset on tollaset.. ikivanhan näköiset. Kai sä sentään tarkistit ne?"
"Tottakai tarkistin, mä oon ollu tässä hommassa jo reilun vuoden!"
"Sitten sun pitäisi tietää, että mä haluan näyttävän kokonaisuuden ja noi en sitä tuo."
Otin hevosen taluttajalta ja nousin sen selkään. Tamma otti muutaman sivuaskeleen, mutta asettui sitten kuuntelemaan apujani. Ohjasin sen nurmipohjaiselle verryttelykentälle lämmittelemään, koska hetken päästä olisi meidän vuoro näyttää taitomme kouluratsastusosuudella.
20.06.2019 - Kaksi kertaa ykkösen suokki!
Kyösti ja Likka osallistuivat tänään Suomenratsujen laatuarvosteluun ja kyllähän minä tiesin, että tietenkin ykköspalkinnot sieltä tulee mukaan. Kyösti sai laatutyypistä, rotu- ja sukupuolileimasta neljä pistettä, Likka kolme. Etuosasta Kyösti sai kolme pistettä, Likka kaksi. Rungosta tuli molemmille vain kaksi pistettä ja jaloista kolme. Kyösti sai siis rakenteesta yhteensä kaksitoista pistettä, kun taas Likka sai kymmenen. Luonteesta Likka sai 18 pistettä ja Kyösti pisteen vähemmän, eli 17 pistettä. Suvusta ja muusta menestyksestä molemmat saivat täydet pisteet ja Likka myös kilpailuosiosta. Kyöstinkin olisi pitänyt saada täydet, koska orilla on yhtälailla viisi VSR-sijoitusta, mutta merkintä- tai laskuvirheen takia sille oli laitettu 24 pistettä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta palkintoon, joten en näe syytä lähteä pyytämään korjausta asiaan.
26.05.2019 - Voittoisat karkelot Auburn Estatessa
Huhhuh, johan oli viikko, sen vaan sanon! Osallistuin kolmella suomenhevosellani Auburn Estaten kevätkarkeloihin, joissa 18. päivä kilpailtiin esteratsastuksessa, 19. päivä kouluratsastuksessa ja muutaman välipäivän jälkeen 24-26. päivien aikana suoritettiin kenttäkilpailun osakokeet. Nyt olenkin ihan puhki enkä aio tehdä yhtään mitään koko loppukuukauteen!
Likan kanssa olin valmistautunut esteratsastuksessa henkisesti siihen, että mutkat vedetään vaikka käynnissä, jos ne ei muuten mene niin kuin pitää. Esteet hypittiin ilman yhtäkään virhepistettä ja pari mutkaa piti oikeasti ottaa todella hitaasti, muuten vauhti pysyi hyvin yllä ja tamma kuunteli ohjeistustani. Ajallisesti jäimme niukasti kolmanneksi, juurikin noiden parin mutkan takia, mutta ai että, kyllä oon tyytyväinen! Aivan mahtava suoritus Likalta!
Kouluratsastuksessa taasen odotin, ettei Likka ymmärrä taas puoliakaan, mitä siltä pyydän. Mutta eikä mitään, sehän tajusi melkein kaikki heti ensimmäisestä avusta. Prosentit oli 67,727% ja ne olisi voinut olla hiukka paremmat, mutta olen kyllä tyytyväinen tähänkin. Varsinkin kun saimme kuitenkin sijoituksen tullessamme neljänneksi!
28.04.2019 - Keväinen kisapäivä
Tehtävänanto Kirjoita kisapäivästä tai -suorituksesta sisällyttäen siihen mahdollisimman monta kevään merkkiä.
Heräsin aikaisin, koska aamuaurinko sarasti verhojen välistä suoraan silmiin. Jäin hetkeksi vielä makaamaan sänkyyn, kuuntelemaan talitinttien ja muiden lintujen laulua ja veden liplatusta räystäistä. Lopulta nousin ja avasin verhon: Pihalla naapurin istuttamat tulppaanit oli jo noussut ylös, perhosia lenteli kukkivien sinivuokkojen ympärillä ja joku huolsi polkupyöräänsä. "Ai että, kunpa kesä kiirehtisi, olisi mahtavaa päästä syömään jäätelöä rannalla", haaveilin ääneen.
Katsoin puhelimesta ilmatieteenlaitoksen sivuilta, että on luvannut plussaa koko päiväksi, mutta laitoin silti varmuuden vuoksi kevätpipon päähän. Kaikki jäät oli jo sulanut isoiksi vesilätäköiksi, joten laitoin suosiolla kumpparit jalkaan. Kävellessäni kohti talleja näin kuinka pieni siili kiiruhti tien yli. Se meni kukkivien leskenlehtien läpi, jolloin kärpäsparvi nousi suristen ilmaan.
"No niin, tyttöseni, se on kisapäivä tänään!" Tervehdin rautiasta suomenhevostammaa, joka nuokkui karsinassaan. "Käydäänpä vähän kävelyllä ennen kuin lähdetään reissun päälle." Laitoin tammalle riimun päähän ja narun siihen kiinni ja talutin sen pihalle. "Olisi pitänyt ottaa aurinkolasit päähän, tuo aurinko häikäisee aikamoisesti", juttelin tammalleni. Tervehdin tallin asfalttia lakaisevaa työntekijää, joka aivasti terävästi. "Kevät on muuten ihan kiva, mutta tää hiton siitepöly on rasittavaa", hän sanoi pyyhkiessään nenäänsä paperilla.
Käytiin tamman kanssa pienellä maastokävelyllä, pysähdyttiin purolle kuuntelemaan sen rauhoittavaa solinaa ja katselin kuinka koivuihin oli ilmestynyt ihanan kirkkaita vihreitä silmuja. Isolla kivellä loikoili pieni kyykäärme nauttimassa lämmöstä ja sen vieressä kipitti leppäkerttu. "Juu, eiköhän se ole aika lähteä takaisin kotiin, niin ei myöhästytä päivän koitoksesta", sanoin tammalle ja ohjasin sitä kääntymään takaisin kotiin.
Olin pakannut tamman vermeet edellisenä päivänä valmiiksi autoon, joten kävin vain pikaisesti läpi, että sieltä varmasti löytyi kaikki ja laitoin sitten tamman traileriin. Kevään saapumisen huomasi myös ajaessa, koska monilla pelloilla oli jo aloitettu peltotyöt. Moni pelto vilisti valkoisenaan, kun lokit etsivät sieltä ruokaa. Kisapaikalle ei ajanut kuin reilun tunnin, joten olimme hyvissä ajoin paikalla ja pääsin lämmittelemään Likan kanssa ennen suoritustamme.
Ihanan rauhallinen tarina, jossa lukija jäi itsekin nautiskelemaan kaikista kevään merkeistä.
28.04.2019 - Sulta jäi tallille toi.. *tuut-tuut-tuut*
Tehtävänanto Sjöholmaa ja kisoja kohti matkaa tehdessä joku kotopuolesta ottaa yhteyttä. Jommankumman puhelimen akku kuitenkin loppuu, etkä aivan tajua mitä sinulle yritettiin viestiä ja kiireessä juttu ehtii jo unohtua. Vasta kisapaikalla ymmärrät, millä asialla soittelija/viestittelijä oikein oli. Kerro tapauksesta ja sen vaikutuksista kisapäivään vapaamuotoisesti.
Olin jo puolessa välin matkaa Sjöholman estekisoihin, kun naapurini soitti. Puhelin tärisi telineessään auton tuuletinritilässä, joten liu'utin sormeani vihreän luurin kuvaa pitkin ja laitoin kaiuttimen päälle. Vastasin tottuneeseen tapaan koko nimelläni. "Jenny tässä moi, joko sää lähdit?" Kerroin, että olin lähtenyt puolisen tuntia sitten. "No hitto, sulta meinaan jäi tänne tallille toi.." Kuului vain piippaus, kun puhelin katkesi. Anteeksi mitä, mikä multa jäi? Olin motarilla hevostrailerin kera, joten en voinut soittaa hänelle takaisin. Ja vaikka olinkin lähtenyt hyvissä ajoin, en voinut kääntyä muista rampeista pois jollekin pysäkille. Eikä se takaisin soittaminen olisi lopulta mitään auttanutkaan, koska en kerkeäisi ajamaan takaisin, oli se mitä vain.
Kisapaikalla tajusin, että olisi vaan pitänyt pysähtyä. On nimittäin aivan sama olisinko kääntynyt takaisin ja mahdollisesti myöhästynyt kisoista, koska ilman hevosta on vielä hankalampaa hypätä esteitä.
Ilmeisen vauhdilla matkaan lähteneen uppiniskaisen ratsastajan oli perillä turha enää jossitella. Eikö traileri tuntunut ihmeen kevyeltä vetää? ;)
23.02.2019 - Helmikuinen PUM-CUP
Osallistuin Kyöstin ja Likan kanssa Lähtölaukauksen järjestämään PUM-Cupiin, joka on kerran kuukaudessa järjestettävä, kolmipäiväinen maastoestekilpailusarja. Molemmista osakilpailuista aina 75% tai vähintään 15 ratsukkoa pääsi seuraavaan ja lopulta finaalissa ratkaistiin lopullinen voittaja. Ensimmäinen osakilpailu oli 21.02.2019, jossa tulin molempien hevosten kanssa viimeisille sijoille. Onnekseni luokassa oli vain kahdeksan osallistujaa, joten pääsimme jatkamaan seuraavaan osakilpailuun.
Toinen osakilpailu oli seuraavana päivänä ja tällä kertaa Kyöstin kanssa tulimme neljänsiksi, mutta Likan kanssa jäimme taas viimeiseksi. Edelleen osallistujia oli alle 15, joten pääsin jatkamaan 23.02. pidettävään finaaliin molempien kanssa. Siellä saimme myös Likan kanssa petrattua ja tulimme sijalle neljä. Mutta Kyösti, ai että! Poika oli niin liekeissä, hyvä että pysyin sen kyydissä mukana, kun se viiletti pitkin maita ja mantuja. Me nimittäin voitimme finaalin! Sieltä nappasimmekin mukaamme komean pokaalin, ruusukkeen sekä tyylikkään mustan loimen.
19.01.2019 - Nuorten kilpailupäivä
Käytiin tänään Kyöstin ja Likan kanssa Stal Sjöholmassa, jossa järjestettiin harjoituskilpailut kouluratsastuksen parissa. Vaikka molemmat hevoset onkin vasta aloittelijoita, niin olisin minä odottanut silti hieman parempaa tulosta. Kyöstin kanssa tulimme sijalle 11 ja Likan kanssa jäimme viimeiseksi 12 osallistujan luokassa. Tuomarin kommentit kertookin kaiken tarpeellisen..
Kyösti: Raamikas suomenhevosori Kyösti saa pisteet yritteliäisyydestä, vaikka nuori hevonen vähän väsähti radan loppupuolelta kohden. Suorituksen aussa oli hyvä meininki ja hevonen oli nätisti kuulolla. Väsymyksen iskiessä Kyösti oli hieman kiemurtelevainen, mutta koitti kuitenkin vastata parhaansa mukaan satulasta kantautuneisiin apuihin.
Likka: Rautias suomenhevostamma Likka meni verryttelyssä vähän nihkeän oloisena, pälyillen silmät ymmyrkäisenä toisia hevosia. Radalla tammalle iski pieni ramppikuume ja keskikäynnissä, kun ratsastaja antoi sille enemmän ohjaa, hevonen oli tehdä käännöksen ihan omaan suuntaansa. Likka vastusteli välillä ohjasotteita, mutta suorituksessa oli myös pätkittäin kivoja ja tasaisia pilkahduksia.
30.12.2018 - Karmaiseva lumieste
Olen osallistunut Likan ja Kyöstin kanssa tasavertaisesti kilpailuihin, mutta jostain syystä neitokaisen kanssa pärjäämme paremmin. Olisiko tyypillistä "tytöt kehittyy nopeammin kuin pojat", koska kyllä hevosten käytöskin vähän siihen viittaa. Kyllä, onhan Likka edelleen välillä todella rasittava tamma, mutta ainakin kisatilanteissa se käyttäytyy asiallisemmin kuin Kyösti. Ja tästä syystä osallistuin Stall Sjöholmin lumiestekisoissa Likan kanssa korkeamman tason luokkaan eli 50-60 sentin esteille.
Lämmittelykentällä huomasi, että kyllä Likkaakin hieman ihmetytti lumiset esteet. Mutta hetken treenauksen jälkeen se jo keskittyi enemmän tekemiseen kuin kummasteluun. Rata itsessään meni ihan suhtkoht hyvin, mutta kyllä sen huomasi, että esteet oli hieman liian korkeita, koska kopina kävi siellä täällä ja yhtä estettä Likka ei suostunut ylittämään millään. Siihen kyllä saattoi olla syynä se, että kyseisen esteen molemmin puolin oli kaiketi lumiukkoa esittävät tekeleet, mutta ne olivat ottaneet pienestä vesisateesta itseensä ja näyttivät karmaisevilta! Että voinen syyttää vain itseäni sen esteen epäonnistumisesta.
30.12.2018 - Shownäyttely
Osallistuimme porukalla Decnen shownäyttelyyn, jossa tuomari arvosteli pisteskaalalla 4-10 hevosen yleisvaikutelman (mm. sopusuhtaisuus, rotu- ja sukupuolityyppi) ja käyttäytyminen (luonnekuvauksen mukaisesti, esimerkiksi omaperäisyys ja luonteen sopivuus). Liikkuminen, yhteistyö ja esittäjän pisteet arvottiin (4-10p.), minkä lisäksi päivän kunnosta voi saada viisi lisäpistettä.
Likka jäi yhden pisteen päähän kolmannesta sijasta, mikä toki harmittaa, mutta olen silti ylpeä tammasta. Se sai kahdeksan pistettä kolmesta ensimmäisestä alueesta, neljännestä tuli 7,5 pistettä ja viidennestä 8,5 pistettä. Lisäksi saimme täydet viisi lisäpistettä, koska vaikka Likka välillä käyttäytyi hyvinkin leikkisästi, saimme esityksen taidokkaasti hoidettua. 45 pisteellä Likka sai II-palkinnon ja tuomarin kommentti oli seuraava:
"Melko sopusuhtainen, hieman isopäinen pienhevostamma. Ponimainen, kaunis ilme. Kauniin punaisen värinen. Tamma käyttäytyi todella leikkisästi tänään kehässä ja se sai välillä esittäjän pieneen pulaan. Esittäjä esitti tamman kuitenkin taidokkaasti ja parhaansa yrittäen. Tamma liikkui hyvin eloisasti (joskus jopa hieman villiintyen), mutta sen liikkeet olivat kauniit ja elastiset. Esitetty erittäin hyvässä kunnossa ja taidokkaasti. Melko hyvää yhteistyötä tamman temppuilusta huolimatta."
Kyösti tuli sijalle 7/15 ja sai II-palkinnon, mikä on ihan hyvä tulos, koska luokan taso oli kuitenkin todella korkea. Lisäksi jos katsotaan suoraan piste-eroja, ei Kyösti jäänyt kuin viiden pisteen päähän luokan toiseksi tulleesta. Yleisvaikutelmasta ja käyttäytymisestä Kyösti sai kahdeksan pistettä ja seitsemän pistettä tuli liikkumisesta, yhteistyöstä ja esittäjän osuudesta. Saimme oikein erikoismaininnan Kyöstin kunnosta, minkä myötä saimme tietysti myös täydet viisi lisäpistettä. Tuomarin kommentti oli seuraanvalainen:
"Komea, hyvän värinen ja hyvän rotu- ja sukupuolileiman omaava ori. Saisi olla hieman lihaksikkaampi / pyöreä runkoisempi. Kaunis eloisa ilme. Erityismaininta kuvagalleriasta joissa usean ikävaiheen kuvia. Käyttäytyy asiallisesti ilman suurempia ongelmia. Saisi olla hieman joustavampi liikkuessaan, tänään hieman matalaliikkeinen. Kuitenkin esiintyy asiallisesti ja esitetään hyvin. Ori oli erinomaisessa päivän kunnossa ja tuomari haluaa antaa siitä erikoismaininnan."
28.12.2018 - MEJ-Cup joulukuu
Tehtävänanto: Radalla on yksi este, jonka nähtyäsi pala nousee hieman kurkkuun. Millainen se on, ja miten selviätte siitä?
Katselin edessämme alati lähemmäs tulevaa pöytää, jonka edessä oli yhteensopiva penkki. Niiden pinnat eivät olleet yhtä palaa, vaan molemmat koostui pitkittäin vieri vieressä olevista lankuista. Pöydän päällä oli neljä vanhaa tynnyriä, kaksi molemmin puolin peräkkäin, jolloin niiden välistä pääsi ratsukko läpi. Jokaisen tynnyrin päällä oli kauniit amppelikukat, jotka toivat mieleeni isoisäni hautajaiset. Tunsin palan nousevan kurkkuuni muistellessani tuota päivää, mutta en antanut sen ottaa itsestäni valtaa. Keskityin hevoseeni laukka-askelien rytmikkääseen töminään ja hyppäsimme esteen vaivattomasti yli.
22.12.2018 - Irtohypytystilaisuus
Kyllä, otin koko kolmen porukan auton kyytiin ja roudasin ne Decnen virtuaalitallille irtohypytystilaisuuteen! Kyöstille ja Likalle hyppääminen on ihan tuttua hommaa, vaikkakin ei irti ollessaan. Leia taasen ei ole varmaan eläessään hyppinyt muuten kuin onnesta ja viikon takaisessa agilitykisassa.. Luokassa arvioitiin neljä osa-aluetta 1-5 pisteellä: yleisvaikutelma, tekniikka, kapasiteetti ja yhteistyö. Tämän lisäksi myös päivän kunnosta voi saada 0-2 lisäpistettä (vaikuttavana asiana esim. sivut tai kuvat).
Kyösti osallistui luokkaan kolme, joka oli avoinna suomenhevosille. Luokan maksimikorkeus olisi ollut 120 senttiä, mutta koska olemme vasta aloittaneet kilpailemisen ja kuten sanoin, en ole irtohypyttänyt näitä koskaan, laitoin osallistumiseen meidän korkeimmaksi esteeksi 50 senttiä. Valitettavasti Kyösti ei oikein ollut yhteistyöhaluinen, joten jäimme viiden osallistunan luokassa viimeiseksi. Yleisvaikutelmasta ja yhteistyöstä 1,5 pistettä, tekniikka ja kapasiteetti oli kolmen pisteen arvoisia. Muuten Kyöstin kunto oli oikein hyvä, koska se sai vielä kaksi lisäpistettä. Tuomarin kommentti oli seuraavanlainen: "Melko hyvän kapasiteetin ja tekniikan omaava ori. Tänään kuitenkin hieman villi."
Likka sai osallistua isojen ponien luokkaan, joka oli tarkoitettu 136-148 senttisille yksilöille. Tällä kertaa tamma pääsi yllättämään minutkin, koska se oli todella yhteistyökykyinen! Se saikin yhteistyöstä täydet viisi pistettä, yleisvaikutelmasta 3,5 pistettä ja tekniikasta sekä kapasiteetista kaksi pistettä. Päivän kunto oli mainio, koska Likka sai myös täydet kaksi lisäpistettä. Valitettavasti muut neljä osallistujaa olivat hieman taitavampia, koska tässäkin jäimme viimeiselle sijalle. Tuomarin kommentti tammasta oli seuraavanlainen: "Erittäin yhteistyökykyinen ja rohkea. Omaa kohtalaisen kapasiteetin ja tekniikan."
Päivän suurin yllättäjä oli meidän pikkuneiti Leia, koska viiden osallistujan luokassa tamma tuli toiseksi! Yleisvaikutelmasta tuli 3,5 pistettä, yhteistyöstä sekä kapasiteetista kolme pistettä, mutta tekniikka oli vain yhden pisteen arvoinen. Noh, mitäs muutakaan voisi kuvitella, jos kyseessä on valjakkopainotteinen, 85 senttinen shetlanninponin. Aivan kuten tuomarikin kommentissaan sanoi, neidillä oli hyvin erikoinen tapa hypätä esteet. Päivän kunnosta tamma sai kaksi lisäpistettä. Tuomarin koko kommentti oli: "Pirteä pieni poni, joka hyppäsi omanlaisella tekniikallaan. Yhteistyökykyinen."
22.12.2018 - Joulumaasto
Retkelle osallistuminen kuitattiin jatkamalla lomakkeen lauseita (alleviivatut osiot) joko päättämällä virke tai vastaamalla usealla lauseella. Osa kysymyksistä (merkitty *) muotoiltu eri tavalla, jotta sopisivat tarinaan, ja osa jätetty kokonaan pois (merkitty **).
Lastatessani hevostani aamulla traileriin mietin, että tuleekohan tästä retkestä mitään. Likka on ollut taas oma ihana itsensä ja pistänyt hanttiin vähän joka käänteessä. * Jos minua pyydettäisiin kuvailemaan tallipihan joulutunnelmaa ja kertomaan mielipiteeni "christmas edition"-tempauksesta, olisi vastaus seuraavanlainen: Tallin joulupihan tunnelma oli aivan ihastuttava: Kauniita ja kookkaita kransseja ovissa, nätit tuikkivat kyntteliköt ikkunoissa sekä tuulessa kilisevät kulkuset. Kaikista parasta oli ehdottomasti vierailevat lammasvieraat, ne oli niin villaisen pehmoisia, että olisi mieluusti jäänyt hellimään niitä pidemmäksikin aikaa. "Christmas edition" -tempaus oli siis oikea napakymppi!
Maastolenkin alkajaisiksi hevoseni tuntui ajattelevan, että vihdoinkin päästiin pois turhanpäiväsistä koristeista ja hömpötyksistä, nyt mennään ja vauhdilla! Kun siirryimme käynnistä reippaaseen raviin, hevoseni päätti nostaa suoraan laukan, mikä pääsi vähän yllättämään minut. Sain Likan silti aisoihin ennen kuin se jyräsi edellä menevää ratsukkoa. Rämpiessämme metsässä pikkupolkua, joku kuiskasi nähneensä takuuvarmasti parrakkaan punanutun hipsuttelevan kiven taakse. Minä hieman epäilevänä mietin, että olikohan tämä vain retken vetäjän tempaus. Joulu on kivaa aikaa ja mukavahan se on, jos palkataan joku esittämään tontun virkaa, mutta mielestäni se on tarkoitettu nuoremmalle väellä.
Kun peltolaukkaamisen aika lähestyi, pohdin että nyt saa Likkakin päästellä ihan olan takaa, kuten on yrittänyt koko reissun alusta asti. Toivottavasti se osaa silti käyttäytyä eikä lähde varastamaan kaverin perään tai muuta mukavaa. Hervoton hankilaukkahurvittelu teki hevosestani lauhkean kuin tallipihan lampaat. Annoin sille reilummin ohjasta, jolloin se roikotti päätään matalalla, koska oli ihan puhki.
** Vein Likan tietenkin talliin rauhoittumaan, koska se ei oikein tule toimeen muiden hevosten kanssa. Karsinaan päästyään se työnsi päänsä karsinen oven yli ja ilmoitti kimakalla hirnahduksella oman mahtinsa muille paikalla olijoille. "No niin, menehän nyt siitä", sanoin sille ja työnsin sen pään sisään, jotta saisin yläoven kiinni. Tamma tuhahti tyytymättömästi, mutta siirtyi sen jälkeen päiväheiniensä pariin.
Tallin joulukahvilaan valui lenkin jälkeen tasaiseen tahtiin punaposkisia hevosenomistajia. Tarjolla oli herkkuja kuivakakusta tähtitorttuihin. Herkuttelin alkuun vain yhden palan kakkua, joka olikin niin hyvää, että piti sitä ottaa toinekin pala. Joulutorttuja santsasinkin ainakin neljä kertaa, joka kerta vilkuillen olan yli, ettei kukaan näkisi. Kuumaa glögiä upposi kolme mukillista, rusinoiden ja mantelilatsujen kera tietenkin!
Touhukas retken vetäjä Katriina sai kaikki innostumaan yhteislauluhetkestä ja kaikki pääsivät toivomaan omaa suosikkijoululauluaan laulettavaksi. Minun ehdotukseni oli heinillä härkien kaukalon, joista myös muut näytti tykkäävän. ** Retki oli oikein onnistunut ja idea ihan mahtava! Jouluohjelmassa olisi toki voinut olla jotain muutakin, mutta toisaalta kun asiaa tarkemmin miettii, ei me varmaan oltaisi mitään sen suurempaa jaksettu enää tehdäkään.
16.12.2018 - Jouluvastainen
Tehtävänanto Tarinoi siitä, miten joulunaika vaikuttaa sinun ja hevosesi elämään. Vimmastuuko humma jo kulkusen kilkkeestäkin vai ahmisiko se tilanteen salliessa mielellään kitaansa niin piparit, puustit kuin koristeetkin? Sisällytä tarinaan sanat havukranssi, hiippalakki, kanelitanko, lahjapaperi, rekiretki, tunnelma. Tekstin ei tarvitse liittyä kilpailupäivään. Sanoja saa taivuttaa.
En halunnut koristella liikaa toisen omistamaa tallia, joten ihan vaivihkaa kiinnitin yhden havukranssin tallin oveen kiinni. Olin taiteillut siihen muutaman kanelitangon, joulupalloja sekä pari kulkusta eikä se ollut pöhkömmän näköinen. Se myös kilisi mielestäni tosi kivasti tuulessa, mutta joku muu oli eri mieltä. Nimittäin taluttaessani Likkaa kohti tallia ja sen kuullessa kilinän, se kaivoi etukavionsa lumihangen läpi hiekkaan ja veti täyden pysähdyksen. "No, mikä sinulle nyt tuli? Etkö tykkää mun koristeluista vai", höpisin tammalle vetäessäni riimunarua, "Tule nyt, ei se sinua syö."
Toin tamman lähelle ovia ja eihän kranssi tammaa syönyt, päinvastoin. Likka hamusi sen havuosia ja nappasi lopulta yhden kulkusista ja heitti sen maahan. "Selvä, ei kulkusia sinulle, kun lähdemme rekiretkelle." Annoin kranssin jäädä oveen, vaikkei se enää ollut suorassa eikä niin nätti kuin aiemmin. Olin tuonut joulun tunnelmaa tallin sisälle tuoreilla havun oksilla, joista Likka ei näemmä myöskään pitänyt. Se hirnahti kimakasti ja heitteli päätään edes takaisin. "Ihan oikeasti, et oo tosissas", sanoin ja talutin tamman karsinaansa.
"Minun ei siis kannata edes kuvitella, että laittaisin hiippalakkia omaan saatikka Likan päähän", harmittelin hoitajien taukotuvassa Sylville, kun olin ruokkinut kiukkuisen tammani. "Eikä varmaan kannata tuhlata lahjapaperia Likan pakettia varten", nainen sanoi naurahtaen. "No ei todellakaan, tamma varmaan saisi slaagin, kun sellaisen näkisi", yhdyin nauruun, vaikka kyllähän minua hieman harmitti, että hevoseni oli jouluvastainen.
11.12.2018 - Kilpailut Adinassa
Tehtävänanto Kerro ensimmäisestä joulustasi, tarinan ei tarvitse liittyä hevosiin. Liitä mukaan tarinaan seuraavat sanat, joita saa taivuttaa: usko, yhteinen, jäällä, yksinäinen, riittävä, matka, hetki, vastaus, huokailla, orpo
Ensimmäinen yksinäinen jouluni alkoi tyypillisesti: Heräsin, keitin kahvit ja söin riittävästi aamupalaa, minkä jäkeen lähdin jäälle luistelemaan. Matkalla lammelle kuulin yhtäkkiä vikinää metsäpolun laidalla, joten pysähdyin ja huhuilin hetken. Ensin ei kuulunut vastausta, mutta pian kuului pienen pieni naukaisu. Onnistuin paikantamaan äänen lähteen lumikasaan, jonka sisällä oli pieni musta pallo. "Kissanpentu", huokaisin ja jatkoin: "Mitä ihmettä sinä täällä teet?" Tutkin ympäristöä enkä nähnyt mitään jälkiä luolan läheisyydessä. Lunta ei ollut satanut moneen päivään, joten uskoin, että pentu oli orpo. En voinut jättää sitä yksin, joten nappasin sen syliini ja vein kotiini. Tiesin, että tästä jatkuisi meidän yhteinen joulu paljon iloisemmin.
06.12.2018 - Itsenäisyyspäivän maasto
Jälleen kerran olin matkannut monet tunnit kohti Pohjois-Suomea, mutta tällä kertaa autolla hevostrailerin kera, koska Likka tuli mukaan. Onneksi näillä erämailla on halpoja vuokratalleja, joista saa paikan yöksi tai vaikka viikoksi itselleen ja nelijalkaiselle kaverilleen. Muuten olisi tullut aika olematon vaellus, jos olisi pitänyt lähteä kotoa asti ja olla aamukahdeksalta valmiina lähtöön. Niinpä tulin suosiolla jo torstai-iltana apajille, joten perjantaiaamuna oli vain puolen tunnin ajomatka Adinaan.
Lähdimme tallin pihasta hieman yli kahdeksan ja maisemat oli jo ensimmäisen vartin sisällä henkeäsalpaavan kauniita - Toki myös pieni pakkanen ja hieman erilainen ilmasto saattoi vaikuttaa asiaan. Tunturit nousi ja laski, mekin jonkun verran niiden mukana ja lumikinoksia näkyi silmänkantamattomiin.
Kokeilimme Likan kanssa laukkaa pellolla ja se meni muuten kivasti, mutta tamma välillä yritti kaahailla edellä olevaa kiinni. Sain neidin kuitenkin pidettyä hallussa ja hiljennettyä raviin, kun tulimme esteosuudelle. Kokeilimme Likan kanssa ensimmäistä estettä ja se meni ihan hyvin, vaikka puun runko vähän kopisikin etukavioissa. Toisen esteen kiersimme suosiolla, koska se näytti turhan vaativalta, mutta kolmannen yli pääsimme ilman kopinaa.
Vähän esteradan jälkeen pysähdyimme suojaisalle aukiolle, jossa pidimme evästauon. Likka sai leipää ja muutaman porkkanan sekä tietysti vettä. Itse söin myös leivän, omenan sekä erään toisen ratsastajan tarjoaman makkaran: Ai että, miten grillimakkara voikin maistua hyvältä talvella! Ennen lähtöä join vielä kuuman kupin kaakaota, minkä myötä tarkeni rauhallisen loppureissun takaisin tallille.
Hoidettuamme hevoset, kävin itse pikaisella pesulla, kuten taisi moni muukin tehdä. Kello yhdeltä tarjoiltiin maittava lounas, minkä jälkeen oli vapaata toimintaa, kunnes alkuillasta alkoi Adinan versio linnanjuhlista. Myöhemmin oli mahdollisuus päästä myös allasosastolle viettämään loppuiltaa ja -yötä, mutta itse olin jo niin väsynyt, että kävin varmistamassa Likan oltavat ja painuin pehkuihin. Huomenna olisi kuitenkin taas tuntien reissu takaisin kotiin, joten olisi hyvä levätä kunnolla.
Järjestäjän kommentti:
Kiitokset oikein mukavasta retkiseurasta! Tarinassa oli hyvää kuvailua ja tunnuitte molemmat viihtyvän, kiva että sait levättyä raskaan maastoilun jälkeen ja hauskaa, että uskaltauduitte kokeilemaan myös lumisia maastoesteitä! Teidän kanssa nähdäänkin pian joululeirillä, tervetuloa!
24.11.2018 - Paras suomenhevonen!
Marraskuun kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuuden selkeä ykkönen oli kuka muukaan kuin meidän pieni Likka! Tamma sai lisätittelin Luokkavoittaja I, minkä lisäksi se tietysti oli tilaisuuden paras suomenhevonen ja lisäksi se sai parhaat sukupisteet: 46 pistettä, kun seuraavalla oli "vain" 34.
Rakenteesta Likka sai 7 pistettä, tuomarit olivat siis sitä mieltä, että tammalla on keskinkertainen rakenne. Lisähuomautuksena se, että seitsemän pisteen rakenne on jo hyvä tulos. Askellajit arvosteltiin 1-5 pisteen välillä: Käynnistä ja ravista tuli 3 pistettä ja laukasta täydet 5 pistettä. Näiden lisäksi tamma sai yhden lisäpisteen (rakennekuvasta). Yhteispistemäärä oli 65 pistettä, joilla sai helposti ykköspalkinnon.
30.10.2018 - Lupaava kenttävarsa
Kenttävarsojen tilaisuus menikin ainakin palkintojen suhteen paremmin kuin reilu viikko aiemmin ollut suokkivarsojen tapahtuma. Kyösti sekä Likka tulivat tasapisteisiin ja olivat täten jaetulla sijalla tilaisuuden parhaana 3-vuotiaana.
Kyösti sai rakenteesta 9 pistettä kymmenestä ja suvusta täydet kymmenen, mutta tilaisuudessa käyttäytyminen oli todella ala-arvoista. Kyösti huuteli ja pomppi, yritti potkia useampaakin toveria, onneksi osumatta kehenkään tai mihinkään. Voinkin vain ihmetellä miten se malttoi asettua aloilleen, jotta siitä saatiin niinkin hyvät rakennearvostelut. Irtohypytys meni paljon paremmin kuin viime kerralla (yksi piste, koska nollaa ei voida antaa), koska nyt se sai neljä pistettä viidestä. Askellajeista tuli kolme (viisi on maksimi) ja lisäpisteosiosta tuli täydet yhdeksän pistettä.
Likka sai rakenteesta kahdeksan pistettä, suvusta sekä käytöksestä täydet pisteet (10 ja 5), mutta valitettavasti irtohypytys ja sen ohella arvioidut askellajit toivat molemmat vain kaksi pistettä viidestä. Lisäpisteistä tuli myös täydet yhdeksän pistettä.
20.10.2018 - Hopea vaihtui kultaan
Suomenhevosvarsojen lokakuun tilaisuudessa Likka sai yhteensä 46,4 pistettä, joilla se ansaitsi itselleen edellisen kakkospalkinnon tilalle komean ykköspalkinnon. Rakenteesta tamma sai 7,4 pistettä kymmenestä, mikä on mielestäni oikein mainio tulos. Suvustaan tuli tietenkin täydet kymmenen pistettä. Käytös rakennearvostelun aikana oli kuuden pisteen arvoinen, kun taas perushoitotoimenpiteissä ja taluttaessa käyttäytymisestä tuli seitsemän pistettä.
Ratsastuskokeessa Likka tuli toiseksi 18 osallistujan joukossa, mistä olen aivan älyttömän ylpeä! Myös saamamme prosentit (74,286%) oli oikein mainiot ottaen huomioon, ettei tamman kanssa olla vielä kovinkaan paljon ratsastettu. Sijoituksesta neiti sai kymmenen pistettä, mutta ratsastuksen arvioinnista tuli kuusi pistettä. Sen ainakin tiedän, että askelten irtonaisuuden sekä tasapainoisuuden kanssa on tekemistä.
11.10.2018 - Kenttävarsatilaisuus
Syyskuun viimeinen päivä osallistuimme kenttävarsoille ja -nuorille suunnattuun leikkimieliseen arvostelutilaisuuteen. Siellä tutkitaan varsan rakennetta (molemmat saivat 4 pistettä), seurataan sen käyttäytymistä tilaisuudessa (Kyöstille täydet 5, Likalle 4 pistettä), tarkastellaan hyppytaitoa ja potentiaalia irtohypytyksen kautta (Kyösti 1, Likka 3), käydään askellajit läpi juoksuttamalla (molemmille 2 pistettä) sekä tietysti tutkitaan myös suvun meriitit kenttäratsastuksen saralta (Kyösti 9, Likka täydet 10 pistettä).
Tällä kertaa molemmat jäivät kakkospalkinnolle, Kyösti sai 30 pistettä ja Likka 32. Hieman harmittaa, koska 33 pistettä olisi tuonut meidän neitokaiselle ykköspalkinnon. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, koska varsatilaisuuksiin saa osallistua uudestaan. Mutta ainoastaan eri ikäluokkaan ja kohtahan molemmilla on kolmevuotispäivät. Joten ilmoitinpa ne heti kuun alussa uudelleen, joten nyt treenaillaan parisen viikkoa, koska ensi tilaisuus on jälleen 30. päivä.
17.09.2018 - Maastakäsin työskentelyä
Osallistujat antoivat 20 adjektiivia (korostetut sanat), jotka järjestäjä täytti annetussa järjestyksessä valmiiksi kirjoittamaansa tarinaan.
Olin huomannut aurinkoisesta lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin yhteistyökykyisessä Ristikalliossa pidettävää tapahtumaa, jonka teemana olisi maastakäsin työskentely hevosen kanssa. Tartuin kuuntelevaan puhelimeen ja ilmoitin itseni sekä elegantin hevoseni Likan mukaan.
Likka oli käyttäynyt viimeaikoina sillä tavalla huonosti, että ajattelin kurssin olevan meille hyödyksi. En tiedä mitä sen avoimessa päässä on liikkunut viime aikoina, mutta ehkä saisimme jälleen yhteistyömme pelaamaan kurssin oppien avulla. Aamulla kello kahdeksan pakkasin hevosen itsenäiseen kuljetuskoppiin ja otin autollani suunnan kohti Ristikalliota. Paikan päällä meitä vastassa olikin reibili, Ristikallion mukava omistaja. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjeisti viemään hevoseni pelottomaan karsinaan siksi aikaa, että muutkin saapuisivat.
Lopulta loputkin ilmoittautuneista saapuivat paikalle. Reibili opasti meidät kentälle, jonka pohja oli sateiden jäljiltä puheliaassa kunnossa. Kastelin kenkäni astuttuani heti ensimmäiseen lätäkköön ja hevonenkin otti ilon irti kuraisesta kentästä ja kävi piehtaroimaan. Juuri tälläisiä aivoituksia se nykyään sai, eikä välittänyt komennoistani yhtään mitään.
Ensimmäisenä harjoiteltiin helppoa perusasiaa, eli taluttamista. Huomasin omaa vuoroani odotellessa, että toisten hevoset käyttäytyivät vielä huonommin kuin omani. Eräskin suloinen hevonen lähti kuin naton ohjus heti, kun reibili sanoi, että saa alkaa kävelemään, kun se bongasi kentän laidalla vielä vihreää, jota oli aivan pakko päästä syömään. Lopulta oli oma vuoroni. Arvelin, että minä ja värisevä hevoseni kyllä osataan tämä ja näytetään kaikille. Vielä mitä. Likka oli todella äänekäs ja ei ensiksi suostunut lähtemään liikkeelle ollenkaan. Sitten se jälleen kävi hieman piehtaroimaan ja oli nyt jo todella ihanan kuran peitossa. Sitten, kun lopulta päästiin liikkeelle, se käveli reippaammin kuin koskaan oli kotonakaan viitsinyt kävellä ja itse vain vaivoin pysyin perässä.
Kun kaikki hurjistuneet ryhmäläiset olivat tehneet talutusharjoituksen vuorollaan ja saaneet feminiiniset hevosensa kuuntelemaan taluttajaansa, harjoiteltiin vähän paikallaanoloa ja peruuttamista. Me loistettiin paikoillaanolo-harjoituksessa täydellisesti. Tahmainen hevoseni kun käyttää hyväkseen kaiken sen ajan, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, joten paikallaanolo ei ollut sille mikään ongelma. Lopulta arka päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja kurssi olisi ohi. Kävin pesemässä hitaan hevoseni Ristikallion oritallin laiskassa pesukarsinassa ja lastasin sitten Likan kuljetuskoppiin, jotta matka kohti hankalaa kotia saattoi alkaa.
07.09.2018 - Varsa-arvostelu
En olekaan muistanut päivittää siitä, kun kävimme parisen viikkoa sitten Likan ja Kyöstin kanssa Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämässä varsa-arvioinnissa, jossa on neljä osa-aluetta ja jokaisen enimmäispistemäärä on kymmenen. Molemmat saivat kakkospalkinnon, Likka nipin napin ja Kyösti jäi kahden pisteen päähän ykkösestä.
Rakenteellisesti Kyösti oli hieman heikommassa kunnossa, koska se oli juuri ollut kipeänä ja oli selvästi menettänyt lihasmassaansa. Rakenteesta se sai 5,4 pistettä ja Likka sai 7,4. Suvusta molemmat sai (tietenkin) kymmenen pistettä. Käytöskoe oli jaettu kahteen osioon, joista toinen oli käytös rakennearvostelun aikana ja toinen muu käytös. Kyösti sai käytöksestään hyvät pisteet, kuusi pistettä rakennearvostelusta ja 6,5 muusta käytöksestä. Kun taas meidän pikku-Likka.. Muu käytös oli ihan mallillaan, siitä neiti sai 6,25 pistettä, mutta se rakennearvostelun aikainen töhöily. En voi kuin ihmetellä, miten siitä on saatu edes niin hyvät rakennearvostelut, koska käytöksestä se sai vain kaksi pistettä ja nekin ihan vain siksi, ettei nollaa tai yhtä pistettä voitu jakaa.
Kyösti on onneksi jo tervehtynyt ja voimme aloittaa lihastreenin sen kanssa, kun taas Likka saa mennä käytöskouluun. Pitää käydä netti läpi, jos sieltä löytyisi joku hevoskuiskaaja, joka osaisi kertoa, mikä ihme tuota neitokaista vaivaa, kun aina pitää vetää hommat ihan ranttaliksi. Aion ehdottomasti viedä molemmat uusintaan, joko heti kolmivuotiaiden tilaisuuteen tai mahdollisesti vasta neljävuotiaana.
30.08.2018 - Viimeinen näyttely
Tänään taisi olla Kyöstin ja Likan viimeinen varsanäyttely, koska molemmat alkavat olla jo niin isoja, että joutavat kohta jo isojen hevosten luokkiin. Lisäksi onhan noissa näyttelyissä tullut jo pyörittyä ja valitettavasti koskaan ei ihan parhaimpiin sijoituksiin olla päästy. Kyllähän molemmat on saanut Kunniamainintoja sekä sertin arvoinen -merkintöjä, joten eivät todellakaan ole huonorakenteisia yksilöitä. Kerran molemmat kyllä saivat Reserve Champion -palkinnonkin ja Likalle tämä antoi osallistumisoikeuden kantakirjatilaisuuteenkin, joten olin todella tyytyväinen siihen. Mutta niin, eiköhän meidän näyttelykehissä pyöriminen ole tässä ja voidaan keskittyä koulutukseen ja kehittymiseen muilla saroilla (kuten Likka käytöksen osalta).
25.08.2018 - Ristinkallion varsapäivä
Kello on hieman yli kymmenen illalla ja olen hieman väsynyt. Lähdettiin aamutuimaan Likan ja Kyöstin kanssa kohti Ristinkalliota, suomenhevostallia jossa oli koko päivän kestävä varsatapahtuma. Show alkoi kello yhdeksän leikkimielisellä näyttelyllä ja meidän luokassa oli yhteensä kolme osallistujaa ja niistäkin kaksi oli minun omia. Tuomari kommentoi, että Likka hurmasi superpörröisellä harjallaan, mutta käytöksensä takia se jäi kakkoseksi. Ja pakko myöntää, kyllähän Sylvin Kuiske oli aivan ihana ja niin rohkea varsa, että olisin kyllä itsekin laittanut sen ykköseksi.
Toinen luokka oli huomattavasti suurikokoisempi, jonka ajan saimme touhuta omiamme. Laitoin Kyöstin vierailijoille tarkoitettuun tarhaan parin muun orin kanssa, kunhan olimme ensin muiden omistajien kanssa varmistaneet, että ne tulisivat toimeen. Menimme Likan kanssa kävelylle, koska jostain kumman syystä epäilin, että tamma ei tulisi tarhassa toimeen varmaan yksinkään.
Kello 14.00 alkoi irtohypytys, jossa arvioitaisiin 1-5 pisteellä hyppytekniikka, kapasiteetti, rohkeus sekä askellajit. Likan pisterivi oli 3-4-1+1, eli hyvä tekniikka ja kapasiteetti, mutta rohkeus ja askellajit oli heikkoja. Tuomarin kommentti oli seuraava: "Ihan hyvällä tekniikalla hyppäävä, kyvykäas varsa, tarvitsee vain aimo annoksen lisää rohkeutta."
Viimeisenä oli kello kuudelta este/temppurata, jossa olisi neljä erilaista estettä. Jokainen este sekä yhteistyöhalukkuus arvioitaisiin asteikolla 1-8. Irtohypytyksessä puuttunut rohkeus nousi esiin tällä radalla, mukanaan myös tamman omapäisyys. Pisterivimme oli 6-3-2-6-4=21 ja sillä tulimme sijalle 10, kun osallistujia oli yhteensä 14.
Ensimmäisenä ollut vesieste oli kirjaimellisesti lastenleikkiä Likalle, koska se hyppäsi sinne ennen kuin ehdin mitään sanoa tai tehdä. Puisella sillalla tamma hangoitteli ensin hetken vastaan, koska ei tykännyt kumeasta kopinasta, mutta tuli kuin tulikin yli lopulta. Kolmantena oli tukki, joka oli koristeltu kirkkailla kukilla. Likka ei todellakaan tykännyt kukka-asetelmista, vaan pysähtyi niiden eteen ja rupesi potkimaan niitä. Sain vietyä sen kauemmaksi esteeltä ja koitettua uutta lähestymistä, jolloin pääsimme esteen yli ja kohti viimeistä rastia.
Viimeinen este oli pelottavan näköinen variksenpelätin, jossa oli tarjolla iso porkkana tai heinätuppo. Likka tuijotti hökötystä hetken, nappasi sitten heinät suuhunsa ja köpötti pois. Tuomarin kommentti esteradan suorituksesta oli seuraavan: "Selvästi hyvin omapäinen varsa, jolla on rohkeutta ja mukavasti yhteistyökykyäkin kun sen saa kaivettua ensin esille."
Tuomari kertoi, että Likkaa on hyvin vaikea kuvailla, koska se on noin muuten todella hieno varsa, mutta sen käytös ei vakuuta oikein ketään. Ja tottahan se on, onhan neiti nätti ja rakenteellisesti ihan pätevä hevosen alku, mutta käytös on välillä niin ala-arvoista, jopa varsalta. Loppujen lopuksi päivä oli aika onnistunut, varsinkin ottaen huomioon kuinka hankalaksi Likka välillä heittäytyi.
20.08.2018 - Kantakirjatilaisuus
Kyllä nyt äiti on niiiin ylpeä! Muutama päivä sitten käytiin Kyöstin ja Likan Suomenhevoskantakirjan elokuun tilaisuudessa, jossa Kyösti sai jokaiselta tuomarilta 20 pistettä ja Likka sai 19 pistettä. Hyvin tasaista arvostelua siis ja Kyöstille tämä toi komean ykköspalkinnon ja Likka sai kakkosen. Olen todella tyytyväinen tuloksiin, koska olihan neitokainen taas tapansa mukaan hieman itsepäinen, minkä takia ei ihan ykköstä saatukaan. Likan saisi viedä vielä kerran uusimaan (Kyöstihän oli juuri korottamassa edellistä palkintoaan), mutta en näe mitään syytä lähteä korottamaan kakkospalkintoa.
07.08.2018 - A wild kasvattaja appears!
"A wild kasvattaja appears! Joudut muuten majoittamaan mut ens yöksi!" huikkasin Tuirelle tarhan laidalta saaden hänet pomppaamaan ainakin puoli metriä ilmaan, samalla kun jo lähes kiinni saatu Likka ampaisi jälleen karkuteille. Olin kuulevinani muutaman ruman sanan, mutta ne onnekseni häipyivät tuulen mukana kuuroille korville - Likka sen sijaan tuli aidalle pällistelemään niin, että sain sen riimusta kiinni. "Se on vissiin tullut isäänsä?" - lisää ei-niin-positiivisen kuuloista mutinaa. Olin matkalla pohjoiseen katsomaan muutamaa tämän kesän suokkivarsaa ja matkalla saatoin piipahtaa katsomassa kasvattien kuulumisia: Likalle ainakin tuntui kuuluvan hyvää ja riemukasta kesää, se oli kuulemma kesän pahimpien helteiden hellittämisen jälkeen villiintynyt entisestään ja oli paikoitellen ihan mahdoton tapaus.
Tallissa jatkoimme kuulumisten vaihtoa: ensimmäiset rotunäyttelyt, tavalliset näyttelyt, Likan arki, edellisen viikon estevarsojen laatuarvostelutilaisuus, josta Likka oli kasvattajan ylpeydeksi hakenut hienon ykköspalkinnon. "Kyllä se siitä vielä tasoittuu, sen isä Jekkukin siinä 15 vuoden kohdalla alkoi rauhoittua ja aikuistua." Ei kuulemma Tuirea lohduttanut, mutta hän lupasi esitellä tamman askellajit kentällä juoksuttaen. Ja hyvältähän tuo pikkuelukka näytti: liikkui mielellään, oli virkeä ja vireä. "Mieluummin vähän turhan energinen kuin tahmatassu, tuollaista rohkeaa ja itsevarmaa on aikanaan sitten helpompi ratsuttaakin, kun kaikkeen tottuu nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Hyvältä näyttää, tulkaahan sitten aikanaan Hengenvaaraan valmentautumaan!" Likka sai jäädä syömään iltaheiniään, kun me suuntasimme Tuiren asunnolle nauttimaan sivistyneesti muutaman lasin viiniä kera loppujen kuulumisten.
kuva © Vapaasti by AK
kirjoittajana kasvattaja
31.07.2018 - Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus
Varsoille ei ole kovinkaan paljon suurempia tapahtumia, joten pitää ottaa kaikki irti niistä, joita on olemassa. Niinpä osallistuimme tänään Estevarsojen laatuarvostelun heinäkuun tilaisuuteen Kyöstin ja Likan kanssa. Kaksivuotiaiden ryhmään osallistui yhteensä kahdeksan hevosta ja voitteko arvata ketkä kaksi oli ryhmänsä parhaita? No minun mussukat tietenkin! Lisäksi mielenkiinnosta tarkastelin muidenkin osallistujien pisteitä, niin ainoastaan yksi neljävuotias sai saman verran pisteitä kuin Kyösti ja Likka, joten hevoseni jakoivat koko tilaisuuden parhaat pisteet kolmannen hevosen kanssa. Kyllä äiti on niiiiiin ylpeä rakkaistaan!
Molemmat saivat 37 pisteellään ykköspalkinnot, joten meillä ei ole tarvetta uusintakäynnille. Toki halutessani voisin viedä heidät joko kolme- tai neljävuotiaana uusintaan, koska jäihän meiltä nyt seitsemän pistettä saamatta. Mutta palkinto ei siitä miksikään muutu ja koska emme kuitenkaan olleet ykköspalkinnon rajamailla, niin en näe mitään syytä osallistua uudestaan. Vaikka tottakai, kuten jo aiemmin sanoin, varsaikäisille ei ole kauheasti tapahtumia, niin ihan jo harjoitusmielessä voisi osallistua.
Rakenteesta molemmat saivat kahdeksan pistettä, eli maininnan "hevosella on kiitettävä rakenne". Suvusta ja lisäpisteosiosta molemmat saivat tietenkin täydet pisteet. Kyösti oli tyypilliseen tapaansa aika ujo, minkä takia se sai käytöksestään kaksi pistettä, kun taas Likka keimaili niin nätisti ja rohkeasti tutustui uusiin asioihin ja antoi tuomarin tutkia itseään, joten tyttö sai täydet viisi pistettä.
Irtohypytys meni Kyöstillä paljon paremmin, se sai siitä kolme pistettä, koska se pudotti vain yhden puomin ja kiersi toisen esteen. Likka sitten taas olikin ihan eri mieltä asiasta. Nolla pistettä ei ole vaihtoehto, joten neiti sai ykkösen. Se rynni kahden esteen läpi, kolmannen se kiersi kaukaa ja neljännen eteen se pysähtyi tuijottamaan hetkeksi, minkä jälkeen kääntyi ympäri ja potki puomit alas. Lievästi sanottuna hävetti, mutta minkäs teet.
Hypytyksen jälkeen Kyösti selkeästi rohkaistui, minkä ansiosta se näytti niin komeat askellajit kuin tuon ikäiseltä voi odottaa! Se sai siitä osiosta täydet viisi pistettä eikä Likka jäänyt kovinkaan kauas, koska sekin oli saanut purettua turhat energiat esteiden tuhoamisessa ja sai askellajeista 4 pistettä. Pisterivit näytti siis tältä:
Kyösti 8p + 10p + 2p + 3p + 5p + 9p = 37p.
Likka 8p + 10p + 5p + 1p + 4p + 9p = 37p.
30.07.2018 - Mustasukkainen
Mikäs juttu tää nyt on, sie haiset ihan oudolle. Ja missä sie oot oikein ollut, sussahan on valkoisia karvojakin. Ei Kyöstikään vielä niin vanha voi olla, että se olisi harmaantunut, sehän on melkein mun ikänen! Ei ei ei ei, ei tää näin voi mennä. En tule, en todellakaan tule sun kanssa yhtään minnekään!
"No mikä ihme sinulla nyt on", sanoin Likalle, kun se poukkaroi pitkin tarhaa. Onhan tyttö useinkin aika omapäinen eikä aina haluaisi tulla takaisin sisälle, mutta ei se nyt kirjaimellisesti ole pystyyn hyppinyt, kun olen sitä hakemassa. "Jaa niin, miehän kävin juuri ratsastusreissulla Loitsulan Hämällä, ootko sie nyt mustasukkainen siitä vai?" Likka korskui ja potki maata vielä hetken, mutta rauhoittui sitten viimein, kun jatkoin rauhallista jutustelua: "No niin, katsos kun teidän kanssa ei vielä pääse ratsastamaan pariin vuoteen ja Majurikin alkaa olla jo niin vanha, ettei sen kanssa kovin pitkiä reissuja tehdä, niin pitäähän minun jotenkin taitoa pitää yllä."
kuva © Vapaasti by AK
Joo joo, ei kiinnosta yhtään sun selitykset. Siet vaan rakasta minua enää, niinkö? Enkö olekaan semmonen söpö ja kiltti, niin kuin kuvittelit. Ei, en todellakaan ole mikään halinalle, jota voi paijailla oman mielen mukaan. Enkä aina kulje juuri siihen suuntaan kuin sinä haluat saatikka ihan siihen tahtiin, entä sitten. Eikös se ole ihan tylsää, kun toinen tekee juuri niin kuin käsket? Mie ainakin kyllästyn siihen enkä siksi aina menekään mallin mukaan.
Sain Likan vihdoin kiinni ja lähdettyä sen kanssa kohti tallia, vaikka kyllä tamma edelleen oli hieman kiukkuisen oloinen. Jos niin nyt hevosesta voi sanoa. Se heitteli päätään, pysähteli mielenosoituksellisesti ja yritti mennä ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus. Mutta lopulta sain kuin sainkin sen vietyä karsinaansa, johon se jäi vielä puhisemaan loput harmituksensa. "Kyllä minä sinusta tykkään, todella paljon. Se, että käyn joskus ratsastamassa toisella hevosella ei todellakaan tarkoita, ettet olisi minulle tärkeä", sanoin tammalle ennen kuin lähdin hakememaan Kyöstiä sisälle.
14.07.2018 - Navajan näyttelyt
Osallistuin tänään Kyöstin ja Likan kanssa Navajassa järjestettäviin Virtuaalisten Show-näyttelyiden alaisiin näyttelyihin. Suomenhevosten piireissä näyttelyissä pärjääminen on työlästä, koska rotu on hyvin yleinen ja upeita yksilöitä on vaikka muille jakaa. Lisäksi minun hevoset ovat vielä sen verran nuoria, ettei niillä käytöstavatkaan ole parhaimmasta päästä, joka entisestään hankaloittaa sijoittumista. En siis odottanutkaa mitään suurempian saavutuksia, pääasia että hevoset saavat kokemusta.
Eniten minua kuitenkin naurattaa se, että ilmoitin Kyöstin vahingossa väärällä nimellä mukaan. Alunperinhän suunnittelin orille viralliseksi nimeksi Kyöstiä ja nyt kun sitä käyttääkin lempinimenä päivittäin, niin tyytyväisenä ilmoitin sen mukaan Mörkövaaran Kyöstinä. Periaatteessa jo siinä vaiheessa järjestäjän olisi pitänyt hylätä tai huomauttaa asiasta meille, koska hän sai kopiot virallisista papereista osallistumisvaiheessa. Mutta ei, nimi meni häneltäkin ohi. Viimeistään tuomarin olisi pitänyt tuomarointivaiheessa tehdä hylkäys, koska nimen tulee vastata hevosen virallista nimeä. Mutta ei niin ei, tuomariltakin meni virallinen tai osallistumisnimi ohi ja Kyösti sai arvostelun luokastaan.
01.07.2018 - Muuttopäivä
Kävin toissapäivänä hakemassa Kyöstin kotiin ja koska matkoihin meni yli kuusi tuntia per suunta, en todellakaan lähtenyt tekemään melkein samanlaista reissua hakeakseni Likan kotiin. Tarkoitukseni oli hakea tyttö seuraavana päivänä, mutta sen verran rankka oli Kyöstin hakureissu, että soitin Likan kasvattajalle ja sovimme, että haen sen tänään. Lainatraileri pakattu, kiinnitetty auton perään ja vielä triplavarmistus, että kaikki oleelliset tavarat ja jutut varmasti on mukana. Hengenvaaran tilalle ajaa kuitenkin nelisen tuntia, niin en todellakaan halua ajaa sitä tuplasti edestakaisin.
Matka taittui rattoisasti, kovin paljon ei ollut muuta liikennettä, enimmäkseen vain vastaantulijoita. Perillä minua odottikin jo Hapero, joka kutsui minut suoraan ruokapöytään, josta ei todellakaan ollut puhetta. En hangoitellut vastaan, koska olin ajanut pysähtymättä kertaakaan, joten nälkä oli jo aikamoinen. Ruokailun jälkeen haimme Likan, joka oli karsinassa odottamassa. "No hei tyttöseni", tervehdin rautiasta tammaa. "Juoksutin sitä tänään reilun puoli tuntia, niin ei ole ihan niin virtaa täynnä, kuten normaalisti", Hapero kertoi. "Joo, hyvä juttu. Sinähän olet sellainen energiapupu, etkö olekin", sanoin taputellen Likan kaulaa. Neiti hörähti kimakasti, ihan kuin myöntääkseen asian.
kuva © ohmeaghan / CC BY 2.0
Likka oli intoa täynnä päästessään pihalle ja oli tottuneesti lähdössä tarhalleen. "Ei ei, ei me sinne enää mennä", sanoin hevoselle ja ohjasin sitä autoani kohti jatkaen: "Me lähdetään kotiin." Hevonen pysähtyi, katsoi ensin minua, sitten tarhaa ja taas minua. Pystyin kuvittelemaan tyypillisen olan kohautuksen, kunnes tamma lähti kävelemään perässäni. Likka meni reippaasti traileriin ja heti hamuilemaan matkaheiniä. Juttelimme Haperon kanssa vielä viimeiset jutut ja sovimme, että laitan viestiä, kun olemme perillä. Tarkistin, että traileri oli kunnolla kiinni, omistuspaperit, passit ja muut löytyy ja lähdin sitten ajamaan pois päin.
Pysähdyimme matkalla kerran jaloittelemaan ja olimme Loitsulassa viiden pintaan. Likka tuli hieman nukuksisen oloisena trailerista ulos, mutta heräsi aika nopeasti, kun tajusi, että ollaankin ihan uudessa paikassa. Se olisi mieluusti halunnut kirmailla ympäri pihaa, mutta rauhoittelin sitä ja sanoin: "Huomenna pääset sitten riekkumaan tarhaasi, nyt pitää mennä sisälle talliin." Annoin tammalle hieman löysemmät narun, että se sai edes vähän tutkailla ympäristöä, mutta ohjasin sitä kuitenkin koko ajan kohti tallia. Talutin sen omaan karsinaan, joka oli toinen karsina vasemmalla, Kyöstin omaa vastapäätä. En itse asiassa tiedä oliko se vain sattumaa vai laittoiko tallin hoitaja tarkoituksella hevoseni vastakkain, mutta tosi kiva näin. Jätin Likan karsinaansa ja lähdin tervehtimään toista hevostani, joka oli tyytyväisenä tarhailemassa.
30.06.2018 - Rotunäyttely
Virtuaaliset Suomenratsut järjestää kuukausittain rotunäyttelyn, jossa on luokkia kaikenikäisille suomenhevosille: varsoille (1-3-vuotiaat), aikuisille (4-15-vuotiaat), veteraaneille (15-vuotiaat ja vanhemmat), ruunille sekä myös kasvattajaluokka. Ilmoitin molemmat hevoseni mukaan, varsaluokkaan tietysti. Kyösti sai II-palkinnon, koska osasi käyttäytyä niin nätisti ja rauhallisesti koko päivän. Vaikka kyse olikin varsojen luokasta, tuli silti kommenttia, että kehitys olisi hieman ikäistään jäljessä. Likka oli taas oma jääräpäinen itsensä ja sai III-palkinnon, mutta palkinto sekin!
25.06.2018 - Ostosreissu
Kävin tänään "hieman" törsäämässä Equestrian PRO:ssa. Olisihan FB-kirppikset ja torit ym. täynnä käytettyjä hevosvarusteita, mistä saisi kaiken tarpeellisen hyvinkin halvalla, mutta.. On se silti ihan eri asia ostaa juuri sille hevoselle tarkoitettu riimu kuin joku vuosia käytössä ollut ja sen myös näköinen härpäke. Lisäksi ihan oikeasti, perusriimu ja naru oli EQP:ssa yhteensä 12 euroa, joten luuletko, että tuollaisen summan takia lähden laittamaan viestiä jollekin tuntemattomalle? Nahkaiset näyttelyriimut olikin sitten jo 20 euroa kipale, mutta nahkatuotteet nyt muutenkin maksaa enemmän ja ihan syystäkin.
Kaikkein kalleimmaksi yksittäiseksi tuotteeksi tuli tietysti hevosten sadeloimet, jotka yksinkertaisesti on pakolliset ah-niin-ihanassa Suomen kesässä. Likalle oli aivan pakko ostaa vaaleanpunainen loimi! Laitoin kuvan liitteeksi, katsokaa nyt, se on ihana! Talvea varten katsoin jo valmiiksi myös toppaloimea, sieltä nimittäin löytyi Marianne-karkin väreissä syötävän herkullisen näköinen loimi, se oikein huusi Likan nimeä.
Riimujen, narujen sekä loimien lisäksi piti tietysti hankkia kasapäin harjoja sekä niille säilytyslaatikko. Värivaihtoehtoja oli mielin määrin, joten meni muutama hetki ennen kuin osasin päättää millä mennään. Kyöstille valikoitui musta laatikko, koska en tykännyt laatikoiden vihreästä sävystä enkä myöskään halunnut ottaa perusharjojen mukaisesti vaaleansinistä laatikkoa. Kaksi isoa keltaista pesusientä ja pienissä oli värivaihtoehtoja, joten otin kolme erilaista, niin pysyy paremmin kärryillä, mikä on mihinkin tarkoitukseen.
Likalle valikoitui harjojen väriksi violetti, joka on myös harjalaatikon väritys. Molempien hevosten juuriharjat on luonnonharjaksiset, joten loput eli pölyharja, kova harja, pehmeä harja, pääharja, piikki- ja kumisuka, harjakampa sekä harjallinen kaviokoukku on Likalla violetteja. Sieniä on sama määrä kuin Kyöstillä, eli kaksi keltaista isoa pesusientä ja kolme pientä väreissä keltainen, violetti ja punainen.
Kaiken kaikkiaan näihin meni yhteensä 345 euroa. KOLME JA PUOLISATAA EUROA! Joo, kuten jo edellä sanoin, sadeloimet oli kallein osuus, koska Likan loimi maksoi 70 euroa ja Kyöstin 60 euroa, joten johan niihin meni yli kolmannes koko laskusta. Ja olisin toki voinut jättää ostamasta viittä eri harjaa, koska kaksikin olisi riittänyt. Silloin olisin voinut jättää 24 euron harjalaatikon hankkimatta tai hankkinut hevosille yhteisen, mutta ei. Halusin niille kaiken ja täysin omat, joten tässä sitä ollaan, 345 euroa köyhempänä.
Ja loppujen lopuksi tämä ostosreissu ei ollut edes kallis, koska kerta kauppaan asti tulin, niin tietenkin oli pakko katsoa ratsastusvarusteitakin valmiiksi. Voittekin vain kuvitella, että niiden loppusumma tuleekin olemaan ainakin viisinkertainen. Onneksi nää mun mussukat on vielä niin pieniä, niin ei tarvitse vielä murehtia kunnollisista satuloista tai suitsista!
21.06.2018 - Vihdoin se löytyi!
Olen jo kaksi kuukautta etsinut uutta asuntoa, koska tällä hetkellähän asun 18 neliön kerrostaloasunnossa. Ihan mukava kämppä, rauhallinen sijainti ja peruspalvelut lähellä, mutta ei tänne hevosta (saatikka kahta) saa asutettua mitenkään. Mitään sopivaa ei vieläkään ole tullut vastaan ja aika alkaa käymään pikkuhiljaa vähiin: Viikon päästä Kyösti täyttää vuoden ja yleensä sen ikäisenä hevonen siirtyy uuden omistajan hoiviin. Muutaman kuukauden päästä myös Likan on tarkoitus muuttaa minulle, joten tilaa pitää olla kahdelle hevoselle.
Voinkin kiittää onneani, että satuin näkemään lehdessä (Kyllä, ihan oikeassa paperisessa lehdessä!) ilmoituksen, jossa vuokrattiin neljää paritaloasuntoa. Tai siis kahta paritaloa, joista tulee yhteensä neljä vuokrattavaa asuntoa. Eli neljää paritaloasuntoa oli ihan oikein muotoiltu.. No, niin tai näin, kyseessä oli siis Suonperän pieni kylä, johon täältä on matkaa kolmisen varttia. Kylä sattuu vieläpä olemaan samalla suunnalla kuin työpaikkani, joten työmatkani lyhenisi melkein puoleen, jos saisin sieltä kämpän.
kuva © BowBelle51 / CC BY-NC 2.0
Asunnot on lähellä Metsälammin tilaa, jonka tallirakennukset ei ole uusinta uutta, mutta sieltä löytyy tilavat laitumet, maneesi ja erilaisia maastoja silmän kantamattomiin. Kentästä ei ollut mainintaa, mutta ehkäpä maneesi ei lämpene liikaa kesähelteillä - silloin harvoin, kun niitä sattuu olemaan. Tallissa on lisäksi tarjolla täys- ja puolihoitopaikkoja, joten saisin ainakin näin alkuun apua hevosten hoitoon. Vaikka eihän kahden varsaikäisen hevosen hoitamisessa ole paljon hommaa, koska kouluttamisen hoidan itse. Mutta helpottaahan se, kun aamulla ennen töitä minun ei tarvitse käydä ruokkimassa ja viemässä tarhaan. Töiden jälkeen kerkeän käydä kouluttamassa niitä ja oman jaksamisen mukaan voin hoitaa iltatoimet tai sitten tallin henkilökunta tekee sen.
Kävin eilen tutustumassa paikkaan heti töiden jälkeen, mutta en saanut vuokranantajaa silloin kiinni, joten en saanut varmuutta asiaan. Yritin myöhemmin myös soittaa hänelle, mutta silloinkaan ei tullut vastausta, joten päätin, että laitan samantien perään tekstiviestin, jossa sain myös kysyttyä muutaman varmistuksen. Viesti meni kutakuinkin näin:
Suonsilmänmutka ja Metsälammin tila on ihan mahtavan oloisia! Ne on kuin luotu minulle sekä hieman ujonpuoleiselle Kyöstille ja kiusankappale-Likalle. Tarvitsisin asunnon mahdollisimman pian, koska hevoset pitäisi hakea kasvattajiltaan ihan näinä päivinä ja tämän hetkiseen 18 neliön kerrostaloasuntoon ne ei ihan mahdu! Ottaisin näin alkuun puolihoitopaikan molemmille, sen varmaan voi tarvittaessa laajentaa myös täyshoitopaikaksi?
Ilmoituksessa mainittiin myös, että muutkin lemmikit on sallittuja, joten ei pitäisi olla ongelma, jos jossain välissä saan hankittua kauan haaveilemani koiran ja mahdollisesti kissankin? Saako koiraa pitää vapaana tallin alueella, kunhan se osaa käyttäytyä? Entä kissa, tuleeko sanomista, jos se vaeltelee muiden pihoilla?
Äskettäin vuokranantaja soitti ja esitteli itsensä Elva Ojanteeksi. Hän pahoitteli, ettei pystynyt eilen olemaan yhteyksissä, mutta hänellä oli juuri iso freelancer-keikka toisessa kaupungissa eikä päässyt tallillekaan kuin vasta pari tuntia sitten. Hän kertoi asunnosta ja Metsälammin tilasta, josta varmistui esimerkiksi se, ettei siellä tosiaan ollut kenttää. Mutta hän sanoi, että Loitsulan kenttää saa vapaasti käyttää silloin, kun se on vapaana. Kentän portilla on varauskirja, mutta monikaan ei muista siihen merkitä tekemisiään, mutta aina on hyvin saatu sovittua yhdessä, jos on useampi menossa samoihin aikoihin.
Saatuani vastauksen ilmaantuneisiin kysymyksiin, sovimme että asunto 1 B on varattu minulle, kunnes pääsemme tekemään virallisen sopimuksen. Elva sanoi olevansa paikalla koko viikonlopun, koska on jäämässä viettämään juhannusta isänsä luokse. Vastasin lähes automaattisesti, että tulisin tietenkin vasta pyhien jälkeen, mutta Elva vain tuhahti leppoisasti ja sanoi: "Höpö höpö, senkun tulet huomenna! Ja jollei sinulla ole muita suunnitelmia, niin pääset samalla kokemaan Suonperän juhannuksen, jos haluat." Niinpä sovimme, että menen Loitsulalle huomenna puolilta päivin. En vastannut juhannuksen viettoon mitään, vaan jään yön yli miettimään, että jäänkö heidän kanssaan katsomaan juhannuskokkoa vai tulenko takaisin pikkuyksiööni.
kuva © tworm / CC BY-NC-ND 2.0
15.06.2018 - Ensimmäiset näyttelyt
Ensimmäiset näyttelyt takana, jotka meni oikeastaan harvinaisen hyvin. Tai siis ainakin Kyöstin osalta, koska pieni oripoika oli niin rohkea ja meni vieläpä voittamaan luokkansa! Tuomarin kommentti oli "suloinen ja valppaan oloinen kaveri", mikä totisesti on niin totta kuin olla ja voi. Olisin odottanut, että Kyösti olisi ollut oma ujo itsensä, mutta mitä vielä: Se oikein heräsi näyttelypaikalla tutkimaan muita osallistujia ja uutta ympäristöä.
Likkaa näyttäessä alkoi tuulemaan siihen malliin, ettei tyttö tykännyt yhtään seistä aloillaan. Kommenttina oli kyllä "suloinen tuulitukka", mutta omasta näkökannalta ei ollut suloista pitää kiinni pientä hyppivää varsaa. Likan sijoitukseksi tuli 4. viiden osallistujan luokassa, joten ei lopulta huono suoritus lainkaan. Ja nämähän nyt muutenkin oli vain leikkimieliset söpikset, joten pääasia oli, että osallistujilla oli mukavaa ja saivat kokemusta näyttelytapahtumasta.
10.06.2018 - Sattumaa vai kohtaloa?
"Ei ole todellista", sanoin hämmästyneesti ääneen, vaikka olenkin ihan yksin toimistossa. Eipä ole ensimmäinen eikä varmana viimeinen kerta, kun puhun yksin ääneen, mutta ei siitä sen enempää. Olin siis mielenkiinnosta tutkimassa Sukupostista Likan isän aiempia jälkeläisiä tarkemmin, kun törmäsin jälleen kerran ihmeelliseen sattumaan. Kyöstin päiväkirjassa olenkin jo kertonut, mistä sen lempinimi on peräisin ja nyt huomasin, että kyseinen Hilppa on tulevan tammani isän ensimmäinen varsa! Kyllähän minä jo aiemmin tarkastelin vanhempien omat tulokset sekä niiden jälkeläistenkin mahdolliset saavutukset, mutta näemmä tuon tamman nimi jotenkin onnistui vilahtamaan ohi rekisteröitymättä sen tarkemmin mieleeni. Pitääkin laittaa Likan kasvattajalle viestiä tästä, sen verran hauska sattuma.
08.06.2018 - Lauma kasvaa
Niin, siitä se sitten lähti. Pienestä ajatuksesta, joka päivien saatossa kasvoi kasvamistaan ja lopulta tilanne on se, että tänään omistan vanhuksen ja puolivuotiaan orien lisäksi kolmetoista tuntia vanhan tamman. Hieman kauhulla jo kuvittelen, että kohta minulla on lauma suomenhevosia, vaikka tarkoitus oli hankkia vain yksi ennen kuin tuosta papasta aika jättää! No, jos näin pääsee käymään, niin se on sitten sen ajan murhe.
kuva © Adam C Parker / CC BY-NC-ND 2.0
Nyt tuossa pöydällä nököttää allekirjoitetut omistuspaperit, jotka koskettavat kauniin punaista suomenhevostammaa. Oli aika sattuman kauppaa, että edes törmäsin tähän neitokaiseen. Ihan muuten vain, puoliksi jopa ajatuksissani avasin suuni viikko sitten olleessa suomenhevosomistajien tapaamisessa, että olisin ehkä kiinnostunut tammasta. Pian eräs kasvattaja kertoi, että hänellä olisi syntymässä varsa ihan näinä päivinä ja se olisi myytävänä. Tunnistin kasvattajan nimestä, koska juurihan Kyöstiä hankkiessa olin tutustunut hänen tammoihin. Olin siis jo sen myötä kiinnostunut, joten sovimme, että hän laittaa sähköpostitse tarkemmat sukutiedot, niin voin katsoa olisiko ne sellaiset, jotka minun suunnitelmiin sopii.
Ja kuten voitte päätellä, varsan suku oli juuri sitä mitä etsin ja vielä parempaa, tänään puoli kahdeksalta aamulla kasvattaja oli laittanut minulle uudestaan sähköpostia: Varsa oli tamma ja liitteenä oli kuva piirtopäisestä raudikosta. Se oli syntynyt kuuden aikoihin ja synnytys oli kuulemma mennyt hyvin. Olihan Tuija-emä saattanut maailmaan jo kolme varsaa, joten sehän on jo vanha tekijä. Hurauttelin heti töiden jälkeen Hengenvaaran tilalle, jossa pääsin pikaisesti vilkaisemaan pientä söpöläistä. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nähdessäni pienen hevosenalun karsinan oven yli, olin täysin sanaton. Siellä se kirmaili menemään, vaikka ikää oli vasta kymmenisen tuntia.
kuva © smerikal / CC BY-SA 2.0
Jätimme emän ja varsan hetken päästä rauhaan ja menimme tekemään sopimukset. Haperolla oli toimisto kirjaimellisesti nurkan takana varsomiskarsinoilta, joten pääsimme pian juttelemaan tarkemmin varsasta ja muista myyntiasioista. Hinta oli hieman korkeampi kuin osasin odottaa, mutta täysin ymmärrettävissä: Onhan molemmat vanhemmat menestyneitä kilpahevosia ja emällä lisäksi useampikin titteli todistamassa upeaa rakennetta, joten en ruvennut asiasta sen enempää tinkaamaan. Varsinkin, kun varsalla olisi varmasti ostajia ihan jonoksi asti, joten sain olla todella tyytyväinen, että kasvattaja sattui tarjoamaan sitä minulle.
Paperit oli käytännössä allekirjoitusta vaille valmiit, joten laitoimme molemmat omat puumerkkimme kahteen kappaleeseen, minkä jälkeen annoin käteisellä varausmaksun. Sitten Hapero kaivoi lipastostaan vielä maksulapun, jolla saisin ennen luovutusta maksettua tilisiirrolla loppuosuuden varsasta, minkä jälkeen se olisi virallisesti minun. Juttelimme vielä hetken niitä näitä, kunnes minun täytyi lähteä kotia kohti ja nyt olen tässä kirjoittamassa. Pitäisi kaiketi mennä jo sängyn puolelle, vaikka epäilen, ettei nukkumattia taida hetkeen näillä kulmilla näkyä.
kuva © Adam C Parker / CC BY-NC-ND 2.0