15.06.2020 - Viimeinen ykkönen
"Kyöstin viimeinen rupeama oli sitten siinä", totesin ajaessamme Vilman kanssa kotiin päin Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudesta.
"Mites se siellä nyt pärjäsi?" Vilma kysyi.
"Rakenteesta se sai vain viisi pistettä, eli tuomarin mielestä sillä on heikko rakenne."
"Niin no onhan ori nyt saanutkin olla aika reilulla ruualla ja vähemmällä liikunnalla."
"Mitä, väitätkö että mun hevonen on läski?" tokaisin nauraen.
"No eeeen, semmoinen sopivan pyöreä vain", Vilma nauroi mukana.
"No joo, oot kyllä ihan oikeassa. Lopuista osioista ori saikin sitten käytännössä täydet pisteet, kisaosiosta yhden ekstrapisteenkin, koska olimme sijoittuneet KRJ-Cupissa."
"Niin joo aivan, siihenhän te koulukisat olittekin lopettaneet, ei hassumpi tapa."
"Joten kyllä mä oon tosi ylpeä Kyöstistä, hienot 108 pistettä ja KRJ-I-palkinto tittelirivistöön."
07.05.2020 - Palkinnon korotus
Kyösti kävi korottamassa Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun palkintoaan ja sai sieltä nyt ansaitsemansa ykköspalkinnon. Orin lihaskunto oli nyt hieman parempi, koska edellisessä tilaisuudessa se sai 4,5 pistettä, mutta nyt se sai huiman puolikkaan pisteen enemmän rakenneosiosta. Muuten pisterivi oli hyvin samanlainen kuin aiemmin, paitsi tietenkin sukuosio, josta Kyösti aiemmin sai omistajan virheen takia vain 10,5 pistettä ja nyt se sai ansaitsemansa 20 pistettä. Yhteensä pisteitä tuli nätti pyöreä sata, jolla päästiin juuri ykkösen alarajalle.
04.04.2020 - Maaliskuun laatuarvostelutuloksia
Kyösti osallistui Valjakkoajojaoksen tilaisuuteen ja luonnollisesti odotin sieltä ykköspalkintoa. Mutta yllätys olikin pienoinen, koska ori pääsi juuri kakkospalkinnon rajan yli. Mutta syy löytyikin sukulaisosiosta, koska en muistanut merkitä isän kilpailleen porrastetuissa. Sieltä jäi siis saamatta kymmenen pistettä, joilla Kyösti olisi päässyt ykköselle. Mutta ei se mitään, kakkonen on oikein hyvä palkinto sekin ja sen voi uusia halutessaan. Rakenteesta tuli 4,5 pistettä, joka on heikko tulos, mutta toisaalta täysin ymmärrettävää, koska ori on ratsu eikä ajohevonen. Suvusta tuli tosiaan 10,5 pistettä, koska emä oli pärjännyt valjakkoajossa ja isällä oli jopa yksi sijoitus. Kilpailuista, jälkeläisistä ja lisäpisteosiosta tuli niin sanotusti täydet pisteet, eli omista ja jälkeläisten kisoista ei tullut lisäpisteitä, koska yksikään varsoista ei ole palkittu eikä Kyösti ollut sijoittunut VVJ-Cupeissa kertaakaan. Yhteensä tuli siis tasan 90 pistettä ja VVJ-II-palkinto.
Kenttäratsastusjaoksen tilaisuuteen osallistuivat niin Kyösti kuin Likka ja molemmat saivat ansaitusti tietenkin ykköspalkinnot! Likka sai molemmalta rakennetuomarilta kutosen, kun taas Kyösti sai toiselta kutosen ja toiselta seiskan eli lopputulema oli sille 6,5 pistettä. Molemmat olivat sijoittuneet kerran Cupissa, joten kisoista tuli 41 pistettä. Likan kumpikin vanhempi on KERJ-palkittu, joten se sai suvustaan 25 pistettä ja Kyöstillä ainoastaan emä oli palkittu, mutta ystävällisesti tuomarit ovat huomioineet isän kilpailleen porrastetuissa ja ori sai 22 pistettä. Jälkeläisistä molemmat saivat 20 pistettä ja tässäkin kiitän tuomareita, koska en muistanut merkitä Kyöstin varsankaan kilpailleen porrastetuissa. Myös lisäpisteosiosta tuli sama 15 pistettä. Likka sai tilaisuuden toiseksi parhaat pisteet, 107 pistettä ja Kyösti tuli kolmanneksi 104,5 pisteellä.
02.03.2020 - Ykköslinja jatkuu
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun helmikuun tilaisuuden viralliset tulokset saapuivat vihdoin postitse ja kuten saattoi odottaa, ykkönenhän sieltäkin tuli! Rakenteesta Kyösti sai seitsemän pistettä kymmenestä, kilpailuista täydet neljäkymmentä sekä kaksi lisäpistettä ERJ-Cup-sijoituksista. Vanhemmistaan ori sai myös täydet 25 pistettä, koska molemmat oli palkittuja. Jälkeläisistään ori sai kaksikymmentä pistettä, koska yksikään niistä ei ole (vielä) palkittu ERJ-laatuarvostelussa. Myös lisäpisteistä tuli luonnollisesti täydet viisitoista pistettä.
28.02.2020 - Kyösti on ykkönen!
Helmikuun Yleislaatuarvostelun ehdoton ykkönen oli minun Kyösti-mussukka! Se sai yhteensä 113,5 pistettä, kun toiseksi tullut (oma ponini Leia) sai 102 pistettä. AP1-tittelin lisäksi ori sai myös parhaat teksti- ja kilpailupisteet, ainoastaan rakennepisteissä se jäi yhden pisteen päähän täysistä ja sen tittelin vei toinen hevonen. Luonteesta Kyösti sai 14 pistettä 20 ollessa maksimi ja muista teksteistä 19 pistettä jääden yhden pisteen päähän täysistä. Jalostusosiosta ori sai täydet pisteet eli 21 pistettä suvustaan ja 12 pistettä jälkeläisistään. Kilpailuista tuli 20,5 pistettä, koska tarinakilpailut jäivät puolitoista pistettä vajaaksi. Kuten aiemmin kerroinkin, rakenteesta tuli 19 pistettä ja lisäpisteitä kertyi yhteensä 8 pistettä, joten sieltä jäi kaksi pistettä puuttumaan.
27.11.2019 - En minä suosi toista, mutta..
Tehtävänanto Mikä tahansa itse tehty tuotos, joka liittyy jollain tavalla itse kilpailuun.
En minä ollut Kyöstin kanssa treenannut yhtään sen enempää trail-kilpailuun kuin Likallakaan, mutta jotenkin sen kanssa työskentely oli paljon helpompaa ja yksinkertaisesti luonnollisempaa. Ja oltiinhan me pärjätty yhdessä trail-luokassa entuudestaan, joten olin paljon luottavaisempi orin kanssa. Siksi kävinkin ensin testaamassa luokan Likan kanssa, ei ihan niin hyvällä menestyksellä, jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet Kyöstin kanssa. Joo, joku ajattelee kuinka kohtelen hevosiani epäreilusti, mutta ajatelkoon.
Korotettu puomi meni ihan leikiten, koska Kyösti ei tajunnut sellaista siinä edes olevan. Puusiltaa se katseli hetken ihmeissään, mutta kopsutteli kiltisti senkin yli. Seuraavalla maapuomilla ori oli valmis ja loikkasi teatraalisesti sen yli, vaikka olisi voinut ihan hyvin mennä sen yli kävelemällä. Puomin jälkeen nostin ravin ja ohjasin orin pujotteluradan kartioiden ympäri, mikä meni lähes virheettä.
Pujottelun jälkeen hidastin käyntiin, koska seuraavalla esteellä en ollut ihan varma mitä tehdä. Ideana toki oli jonkunlainen pohkeenväistö, mutta yleensä se tehdään paljon pidemmällä matkalla ja laajemmin, kun nyt taas se oli vain pieni pätkä ja vieläpä piti pysyä puomien välissä. Hetken aikaa sain asetella Kyöstiä paikalleen ja saimme esteen suoritettua - no, jotenkin.
Tynnyrien kierto mentiin suosiolla myös käynnissä ja melkein unohdin kiertää toisen niistä uudelleen, mutta onneksi muistin sen ajoissa ja pääsin vielä fiksusti palaamaan tehtävälle. Seuraavaksi nostin laukan, jotta saataisiin kirittyä aikaa kiinni ja Kyösti malttoi mennä rauhallisesti kolme maapuomia ilman suurempia loikkia. Kolmanteen taisi jalka vähän kolahtaa, kun en ihan saanut orin askellusta asettumaan, mutta ehkäpä sitä ei tule paljon sakkoja.
Viimeisenä isompana tehtävänä oli rajattu alue, jossa hevonen piti saada tekemään käytännössä paikallaan täysi kierros. Onneksi pujottelussa ja tynnyrien kanssa tuli jo vähän kiertävää liikettä, mutta kyllä Kyösti silti vaikutti niin kovin kankealta tähän tehtävään. Sain sen silti pysymään alueella, mutta viimeisen maapuomin ylitettyämme olin aika varma, että meillä meni aikaraja hieman yli. No, sattuuhan sellaista paremmissakin piireissä!
Tuomarin kommentti: Joo eihän kenelläkään ole lemppareita. :D Ei ainakaan julkisesti. Huomaavatkohan lemmikit, että aika usein joku laumasta on ylitse muiden?
Oona ja Kyösti tekivät kyllä kaikin puolin sujuvan suorituksen, eikä ihme, sillä ovathan he paljon yhdessä kokeneet ja luottavat toisiinsa. Tarina itsessään luo mulle tosi nostalgisen olon! Tässä kilpailussa ei ollut varsinaista tehtävänantoa, ja vaikka nykyään kisoissa onkin, ennen tehtävänannottomuus oli normi eikä poikkeus. Tämä tarina tuntuu kuin paluulta wanhoihin hyviin aikoihin, kun virtuaalihevostelu oli vielä tarinapainotteista hoitoheppatoimintaa ja parasta ikinä… …hetkinen, tämä tarina saattaa olla kilpailuiden hopiavuorisemmasta päästä!
17.11.2019 - Viikon pölyt pois, kirj. Jannica
Sunnuntai koitti ja kauhunsekaisin tuntein saavuin Pöystilään maastoretkeä varten. Oona oli jo hakenut ratsunsa käytävälle ja myös Kyösti-poika näytti olevan karsinassaan. Tervehdin sitä ohittaessani karsinan ja menin hakemaan varusteet ja harjat. Saatuani kiltin orin varustettua suuntasimme peräkanaa kentälle, jossa olimme sopineet tekevämme ensin hieman alkuverryttelyä. Ne tehtyämme Oona avasi portin ja lähdimme hiekkatietä kohti tuttua metsäpolkua kevyessä ravissa.
Kyösti vaikutti hieman yllättyneeltä päästyään maastoon, mutta hyvin kyllä pysyi siihen nähden housuissaan. "Hieno poika", kehuin sitä ohittaessamme koiranulkoiluttajan (vaikka enemmän näyttikin siltä, että koira ulkoilutti naista) ja jatkoimme ravia Oonan perässä. Ylitimme käymäjalkaa isomman autotien, yhtään autoa emme tosin kohdanneet, aamumaastoilut sai yleensä suorittaa rauhassa viikonloppuisin. Vaihdoimme verkkaisesti takaisin raville tullessamme metsäpolulle, onneksi molemmilla oli hokit, sillä eilen sulanut lumi oli kasaantunut puroiksi, jotka olivat yöllä päässeet hieman jäätymään. Muuten metsässä olikin vielä melkoisen syksyistä ja eilisen lämmön tuloksena lumi sulanut lähes kokonaan. Maastoretki oli oikein onnistunut ja nautimme vielä Oonan kanssa kaakaot ennen lähtöäni takaisin.
30.06.2019 - Haastattelu (KERJ-Cupin tarinatuotos)
Tehtävänanto Vähintään 100 sanaa (ei ylärajaa, joskaan pituus ei ole automaattisesti parempi juttu!). Ujuta hevos-/kilpailutekstiin kahden hahmon välistä keskustelua pelkin repliikein (ilman johtolauseita kuten hän sanoi, kysyin jne.) vähintään neljän repliikin verran (ei ylärajaa). Kaikki muu on vapaasti toteutettavissa!
"Siis vau mikä suoritus, aivan sairaan hienoa ja upeaa!"
"No kiitos kiitos, parhaansa sitä aina tekee, mutta kyllä Kyösti suurimman työn teki."
"Millä sä saat ton näyttämään niin helpolta? Tehän ette pudottaneet yhtäkään puomia, kun taas useampi edeltävä ratsukko kolisteli koko ajan."
"Mä luotan mun hevoseen, se luottaa muhun ja molemmilla on suuri intohimo tähän hommaan, niistä mä uskoisin sen johtuvan."
"Kiitos tästä. Saanko ottaa vielä kuvan teistä?"
"Tottakai!"
Kerta se on ensimmäinenkin, kun toimittaja tulee heti suorituksen jälkeen tolla tavoin kyselemään ja ottamaan vielä kuvankin, ihmettelin itsekseni, kun ratsastin Kyöstin kanssa kisa-alueen ulkopuolelle. Vaihdettuani suitset orilta riimuun annoin sille muutaman herkun, jotka se todellakin ansaitsi.
23.06.2019 - Sysälän agilitykilpailut
On niin ihanaa, kun löytää Facebookista tai jotain muuta kautta ilmoituksia hevostapahtumista, jotka ovat muutakin kuin näyttelyitä tai maastoreissuja. Kyllähän minä rakastan maastoja, kun saa lähteä porukalla uusiin maastoihin, mutta kaikki erikoisemmat tapahtumat on silti minun juttu. Kuten eilinen agilitykilpailu Sysälässä! Osallistuin sinne Kyöstin, Daddyn ja Leian kanssa, kukin omassa luokassaan.
Radan ensimmäisenä esteen oli pujottelu, jonka suoritin Kyöstin kanssa ihan suosiolla käynnissä, Daddyn kanssa mentiin vähän käyntiä ja muutama raviaskel, mutta pikku-Leian kanssa ravattiin ihan koko pujottelu! Sen jälkeen oli hyppyeste, jonka Kyösti ja Daddy hyppäsi kuin vettä vain, mutta Leia ei ollut ihan niin innoissaan ja kolautti puomin alas. Kolmantena oli portti, joka piti suorittaa rauhallisesti käynnissä. Toinen hyppyeste onnistui Leialtakin hyvin, mutta Kyösti kompasteli omiin jalkoihin ja rysähti suoraan puomia päin. Ei sille onneksi sattunut mitään, ego enintään otti vähän osumaa.
Laveriesteellä Leialla oli taas vähän vaikeuksia, kun on kuitenkin niin pienikokoinen, mutta pääsi se ylös lopulta. Daddy taasen ei meinannut seisoa ylhäällä vaadittua aikaa ja Kyösti ei olisi halunnut tulla alas. Tämän jälkeen oli vuorossa pressuista tehty tunneli, jonka kaikki suorittu kovalla vauhdilla. Leia ja Daddy asetti etusensa oikein nätisti seuraavana olleeseen renkaaseen, mutta Kyösti vaihteli vuoroin vasenta ja sitten oikeaa jalkaa, kunnes neljännellä yrittämällä saatiin molemmat samaan aikaan paikalleen.
Keinuesteellä Leian kanssa suoritimme tietenkin helpomman version ja Kyöstin kanssa otimme vaikeamman, mutta Daddyn kanssa olin ennen suoritustamme miettinyt pitkään kummalla mennään. Daddy teki itse oman valintansa ja menimme vaativamman esteen yli ja hyvin se siitä suoriutuikin. Lopuksi minun piti vielä peruuttaa hevonen puomien väliin. Hevosten luokassa oli kaiken kaikkiaan kymmenen osallistujaa ja valitettavasti pujottelussa tulleiden tolppaosumien ja muiden virheiden tuomat lisäsekunnit jättivät meidät viimekseksi. Leian pikkuponien luokassa oli viisi osallistujaa ja siinä tulimme neljänneksi. Daddy osallistui säkäkorkeuden perusteella isojen ponien luokkaan, jossa oli kaiken kaikkiaan kahdeksan osallistujaa ja me tulimme kolmanneksi! Siitä hyvästä Daddy ansaitsi komean ruusukkeen ja viisikymmentä virtuaalieuroa herkkukassaansa.
20.06.2019 - Kaksi kertaa ykkösen suokki!
Kyösti ja Likka osallistuivat tänään Suomenratsujen laatuarvosteluun ja kyllähän minä tiesin, että tietenkin ykköspalkinnot sieltä tulee mukaan. Kyösti sai laatutyypistä, rotu- ja sukupuolileimasta neljä pistettä, Likka kolme. Etuosasta Kyösti sai kolme pistettä, Likka kaksi. Rungosta tuli molemmille vain kaksi pistettä ja jaloista kolme. Kyösti sai siis rakenteesta yhteensä kaksitoista pistettä, kun taas Likka sai kymmenen. Luonteesta Likka sai 18 pistettä ja Kyösti pisteen vähemmän, eli 17 pistettä. Suvusta ja muusta menestyksestä molemmat saivat täydet pisteet ja Likka myös kilpailuosiosta. Kyöstinkin olisi pitänyt saada täydet, koska orilla on yhtälailla viisi VSR-sijoitusta, mutta merkintä- tai laskuvirheen takia sille oli laitettu 24 pistettä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta palkintoon, joten en näe syytä lähteä pyytämään korjausta asiaan.
26.05.2019 - Kyöstin karkelot Auburn Estatessa
Huhhuh, johan oli viikko, sen vaan sanon! Osallistuin kolmella suomenhevosellani Auburn Estaten kevätkarkeloihin, joissa 18. päivä kilpailtiin esteratsastuksessa, 19. päivä kouluratsastuksessa ja muutaman välipäivän jälkeen 24-26. päivien aikana suoritettiin kenttäkilpailun osakokeet. Nyt olenkin ihan puhki enkä aio tehdä yhtään mitään loppukuukauteen!
Kyöstin kanssa osallistuimme esteluokkaan ajatuksena pitää hauskaa, koska meillä ei ole enää tarvetta saada virallisia sijoituksia. Ja olihan se kyllä kivaa, vaikka nappasimmekin kahdeksan virhepistettä. Tultiin kuitenkin sijalle 9/19, mikä ei ole kovin huono suoritus. Taso oli kuitenkin aika kova, vaikka kyseessä olikin poneille ja nuorille ratsukoille suunnattu luokka.
Kouluratsastuksessa osasin jo ennalta varautuakin siihen, että Kyösti tulee kyllästymään. Enkä kovin huonosti arvioinut, koska tulimme kolmanneksi viimeisiksi 58,773% tuloksella. Mutta eipä tuokaan varsinaisesti haittaa, ollaan onneksi saatu Kyöstin osalta myös koulusijoitukset kasaan, joten voidaan keskittyä orille mielekkäämpiin luokkiin.
15.05.2019 - Lelutipun hauta
Tehtävänanto Kevään kunniaksi maastoradalle on piiloutunut riemunkirjava ja karvainen pehmolelutipu, joka vaihtaa paikkaa ratsukoiden suoritusten välillä. Missä tipu oli juuri teidän suorituksenne aikana, ja kuinka hevosesi suhtautui siihen? Istuiko se kannonnokassa vai keskellä rengasestettä?
Kirjoita parista virkkeestä lyhyehköön tarinaan pituinen vapaavalintainen kuvaus lelutipun näkökulmasta tai vaihtoehtoisesti piirrä kuva tästä kohtaamisesta.
Edessä oli hiekkaa, silmät vuotamaan saavan kirkasta vaaleaa hiekkaa niin kauas kuin silmät vain kestää katsoa. Takana oli suuren suuri meri - niin lelutipu ainakin kuvitteli - ja sen pauhu kuului linnun olemattomiin korviin. Viistosti vasemmalla oli tumman vihreä metsikkö ja siinä se sitten olikin, ei mitään muuta. Kunnes mereltä tuuli voimakkaammin ja pieni tipu poloinen tipahti esteen syvään onkaloon eikä nähnyt enää niitäkään. Nyt se näki ainoastaan sinisen taivaan yllään ja vihreällä pressulla vuoratun hautansa. Tässä se oli, nyt tuli loppu, tipu ajatteli.
Sitten se kuuli kuinka joku tömisteli pehmeässä rantahiekassa itseään kohti. Vihdoinkin, joku tulee pelastamaan minut! Se ehti jo hihkaista mielessään. Se valmistautui näyttämään niin söpöltä kuin vain pystyi, jotta se otettaisiin mukaan tai edes nostettaisiin pois tästä kuolemanloukusta. Ensimmäisenä se näki mustat jalat, sitten ruskean hevosenpään, joka kääntyi oudosti katsomaan kirkasta tipua allaan. Ja voi kamala, miten hirveää ääntä hevonen päästikään! Se pelästyi niin pahasti, että kompuroi alastulossa ja lensi turvalleen, heittäen ratsastajansa pari metriä pidemmälle.
Ratsun takajalat putosi hautaesteeseen ja tipu tarrautui suojien kiinnikkeisiin. Onni onnettomuudessa, kellekään ei sattunut pahemmin, koska rantahiekka oli niin pehmoista. Ratsastaja otti kirkasvärisen lelun hevosensa jalasta irti ja laittoi sen esteen tolpan päälle, puhdistettuaan tietysti hiekat pois. Ennen kuin ratsastaja kääntyi pois, hän oli aika varma, että tipu olisi hymyillyt hänelle. Ja niinhän tipu hymyilikin, se oli onnesta soikea, että pääsi pois haudastaan eikä ollut saanut edes kaviosta päähänsä!
10.05.2019 - Kaihovaaran synttäriviikonloppu
Tämä viikonloppu oli pyhitetty minun kahdelle suo(si)kkipojalle, Kyöstille ja Daddylle. Kaihovaara on suomenhevostalli Pohjois-Pohjanmaalla eli sinne ei ollut mahdottoman pitkä matka kotikonnulta, joten ilmoittauduin tallin synttäriviikonloppuun. Perjantaina järjestettiin leikkimielinen suunnistuskilpailu, jossa isojen ponien luokkaan osallistuin Daddyn kanssa ja kylmäveristen luokkaan Kyöstillä. Olin tietenkin varmistanut järjestäjältä, että saahan ponikokoiselle kylmäverisellä osallistua ja se onnistui. Daddyn kanssa voitimme oman luokkaamme ja Kyöstin kanssa tulimme toiseksi. Osallistujia oli kyllä harmillisen vähän, joten voitto kahden osallistujan luokassa tai toiseksi tuleminen kolmen osallistujan kesken ei ole ihan niin hehkeä saavutus. Daddy sai komean kultapokaalin ja Suomi-lipulla koristellun valkoisen satulahuovan ja itselleni sain uuden kypärän, siinäkin hieno Suomi-lippu. Kyösti ansaitsi hopeapokaalin, loimen sekä kimaltelevan otsapannan.
Lauantaina 11.05.2019 oli söpöysnäyttelyt, jossa oli viisi luokkaa: kaksi luokkaa erikokoisille poneille, kylmäveriset, lämminveriset ja täysiveriset. Näissä sai ilmoittaa kaksi hevosta yhteen luokkaan, joten ilmoitin molemmat pojat kylmäveristen luokkaan. Nyt oli Kyöstin vuoro loistaa, koska se voitti kuuden osallistujan kesken! Palkinnoksi se sai sini-valkoisen ruusukkeen, upean mustanahkaisen riimun, jossa on kultaiset koristeet sekä siihen sopivan talutushihnan. Niissä kelpaa kyllä esitellä oria uudestaankin! Daddy jäikin sitten viimeiselle sijalle saaden kyllä erikoismaininnan kauneudestaan. Enkä yhtään kummastele sijoitusta, pikkupoika käyttäytyi taas itselleen tyypilliseen tapaan eikä pysynyt aloillaan ja yritti hyppiä pystyyn joka kolmannella askeleella.
09.05.2019 - Ratsastus Tiituksen kanssa
tarinan kirjoittanut omistaja, toisella alter egolla
Olin luvannut käydä liikuttamassa kaverini Oonan kahta hevosta, kun hän itse oli lähtenyt kolmannen kanssa Australiaan. Siis Australiaan ja melkeinpä pelkän valmennuksen perässä, ihan älytöntä! Eilisen päivän Kyösti oli saanut ottaa rauhallisesti, koska Oona oli treenannut sen kanssa ennen lähtöään. Mutta tänään Saku oli ystävällisesti lainannut autoaan ja pääsin ajamaan Loitsulaan, jossa Oona suokkeineen asui.
Olin nähnyt Kyöstin pari kertaa aiemmin, mutta epäilin, ettei se minua varmaan enää muistanut. "Hei poika, tulehan tänne!" Hevosen punainen karva kiilsi kauniisti auringon valossa ja se antoi komean kontrastin orin mustille jaloille ja jouhille. Hetken ori katseli minua kuin mittaillen, mutta sitten se ravasi luokseni nähdessään minun heiluttelevan herkkupalaa kädessäni. "Hyvä poika, tässä sulle palkkios", kehuin hevosta ja annoin sille omenan puolikkaan. "Jokos sulla on Oonaa ikävä, vai mitä? Eikö ollutkin aika epäreilua, että hän vei Likan sinne Ausseihin, kyllähän nyt ison pojan olisi pitänyt päästä kans!" Juttelin hymyillen hevoselle taluttaessani sen karsinaansa harjattavaksi. Eihän se nyt oikeasti edes tiennyt omistajansa olevan ulkomailla eikä se välttämättä edes kaivannut tätä, vastahan se oli reilu vuorikausi sitten täällä ollut.
Vaikka oli todella kaunis ilma, en viitsinyt lähteä yksin maastoon ratsastamaan. Kyöstikin on vielä nuori ja koska en ole sen kanssa aiemmin ratsastanut, ei todellakaan olisi fiksua lähteä testaamaan, päästäänkö ehjin nahoin kotiin. Niinpä menimme kentälle tekemään erilaisia liikkeitä. Aluksi harjoittelimme askelluksia, ihan keski- ja harjoituskäynnistä ja ravista lähtien. Sen jälkeen pysähdyksiä ja siitä peruutukseen ja suoraan nosto raviin. Oona oli varoittanut, että Kyösti kyllästyy helposti, joten tiesin tehdä koko ajan uusia juttuja. Seuraavaksi teimme sulkutaivutuksia ja pari takaosankäännöstä, mitkä molemmat onnistui tosi hyvin. Kyösti todella oli kehittynyt viime näkemältä, kun olin katsomassa sen ja Oonan harjoittelua.
Kolmen vartin treenin jälkeen vein Kyöstin karsinaansa, purin siltä varusteet ja harjasin sen läpikotaisin. "Sä kyllä melkein tarvisit pesua, mutta mä tiedän, ettei se ole sun lempipuuhaa, joten en lähde edes kokeilemaan. Saat siis tyytyä tähän viilentävään loimeen ja kunhan oon hoitanut sun varusteet puhtaaks, saat mennä takas pihalle." Putsattuani kuolaimet ja pyyhittyäni nahkaosat silmämääräisesti siistiksi, laitoin varusteet paikoilleen ja vein orin tarhaansa. Sen jälkeen lähdin ajamaan toiselle tallille, jossa Oonan kolmas hevonen asusti.
30.03.2019 - Hopiavuoren maastoretki
Törmäsin Hopiavuoreen jo pari viikkoa takaperin, kun näin lehdessä mainoksen kimppakämpästä sekä halvoista tallipaikoista. Talli vaikutti aivan mielettömän upealta paikalta, mutta en kehdannut kysyä vasta eronneelta omistajalta (Tätä ei sentään lukenut mainoksessa, mutta satuinpa kuulemaan kaupungilla huhuja.), että voinko muuttaa sinne ja tuoda kolme hevosta, kissan ja koiran. Mutta olipahan lehdessä maininta myös avajaismaastosta, joten tottakai ilmoittauduin sinne!
Meiltä ei ajanut kovin kauaa Hopiavuoreen, joten saatoin aamulla pakata Kyöstin kamppeineen traileriin ja huristella Otsonmäkeen. Parkkeerasin ajokkini suuren maneesin eteen, jossa oli jo useita autoja sekä pari traileria. Ensimmäisenä minua tervehti pienen pieni koira vaaleanpunaisessa huivissa ja tossuissa. "No hei, oletpa sinä ihana!" Tervehdin koiraa, joka nuuhki innoissaan jalkojani. "Löysitkin jo Remeksen tuoksut, etkö vain", jatkoin, kun koira pyöri edelleen jaloissani.
Joku huusi tallirakennusten luota ja koira pinkoi pois, joten pääsin jatkamaan oman hevoseni kanssa. Kyösti jo kopisteli trailerissa, se ei selkeästi arvostanut, kun en heti ottanut sitä ulos. "Odota nyt hetki, ethän sinä ole siellä ollut edes kauaa", tuhahdin hevoselle avatessani takaluukkua. Ruunikko ori hörisi minulle pahoittelevasti enkä voinut kuin hymyillä.
Pääsimme matkaan melkein ajallaan, mikä oli minusta ihan ymmärrettävää. Kyseessä kuitenkin oli kolmentoista ratsukon reissu eikä kaikki olleet edes paikallisia, joten vartin myöhästyminen on minusta oikeasti hyvä suoritus. Me oltiin kyllä komea joukko: neljä puoliveristä, kolme suomenhevosta, mustankirjava poni sekä irlannincob, komea musta friisiläinen, syötävän suloinen pikkuponi (näytti ihan pikkusuokilta, mutta olikin pohjoisnorjanponi), suuri rautias kylmäverinen sekä valehtelematta ainakin kaksimetrinen musta jättiläinen!
Retki oli kaikinpuolin mahtava kokemus, koska maisemat olivat ihanan seesteisiä ja kuljimme erilaisia teitä, joilla päästiin kokeilemaan kaikkia askellajeja. Kyösti ei oikein tykännyt lumen putoilusta, kun se tömähteli maahan siellä täällä. Vaikka emme edes saaneet samanlaista pesua kuin pari ratsukkoa edellä menevä jätti ja sen selässä oleva aasialainen poika. Enkä voinut olla nauramatta, kun poika säikähti niin kovin, että näytti kuin olisi pudonnut kyydistä.
Ajaessani kotiin en voinut olla ajattelematta kuinka kiva talli Hopiavuori olikaan. Moni retkeilijöistä oli enemmän tai vähemmän vakiokalustoa ja vaikuttivat oikein mukavilta tyypeiltä ja itse tallikin oli oikein näppärä. Lisäksi olihan omistajakin aika söpö. Ja sen leveäkin leveämpi puhetyyli, mikähän ihme siinä oikein kiehtoo..
23.02.2019 - Helmikuinen PUM-CUP
Osallistuin Kyöstin ja Likan kanssa Lähtölaukauksen järjestämään PUM-Cupiin, joka on kerran kuukaudessa järjestettävä, kolmipäiväinen maastoestekilpailusarja. Molemmista osakilpailuista aina 75% tai vähintään 15 ratsukkoa pääsi seuraavaan ja lopulta finaalissa ratkaistiin lopullinen voittaja. Ensimmäinen osakilpailu oli 21.02.2019, jossa tulin molempien hevosten kanssa viimeisille sijoille. Onnekseni luokassa oli vain kahdeksan osallistujaa, joten pääsimme jatkamaan seuraavaan osakilpailuun.
Toinen osakilpailu oli seuraavana päivänä ja tällä kertaa Kyöstin kanssa tulimme neljänsiksi, mutta Likan kanssa jäimme taas viimeiseksi. Edelleen osallistujia oli alle 15, joten pääsin jatkamaan 23.02. pidettävään finaaliin molempien kanssa. Siellä saimme myös Likan kanssa petrattua ja tulimme sijalle neljä. Mutta Kyösti, ai että! Poika oli niin liekeissä, hyvä että pysyin sen kyydissä mukana, kun se viiletti pitkin maita ja mantuja. Me nimittäin voitimme finaalin! Sieltä nappasimmekin mukaamme komean pokaalin, ruusukkeen sekä tyylikkään mustan loimen.
19.01.2019 - Nuorten kilpailupäivä
Käytiin tänään Kyöstin ja Likan kanssa Stal Sjöholmassa, jossa järjestettiin harjoituskilpailut kouluratsastuksen parissa. Vaikka molemmat hevoset onkin vasta aloittelijoita, niin olisin minä odottanut silti hieman parempaa tulosta. Kyöstin kanssa tulimme sijalle 11 ja Likan kanssa jäimme viimeiseksi 12 osallistujan luokassa. Tuomarin kommentit kertookin kaiken tarpeellisen..
Kyösti: Raamikas suomenhevosori Kyösti saa pisteet yritteliäisyydestä, vaikka nuori hevonen vähän väsähti radan loppupuolelta kohden. Suorituksen aussa oli hyvä meininki ja hevonen oli nätisti kuulolla. Väsymyksen iskiessä Kyösti oli hieman kiemurtelevainen, mutta koitti kuitenkin vastata parhaansa mukaan satulasta kantautuneisiin apuihin.
Likka: Rautias suomenhevostamma Likka meni verryttelyssä vähän nihkeän oloisena, pälyillen silmät ymmyrkäisenä toisia hevosia. Radalla tammalle iski pieni ramppikuume ja keskikäynnissä, kun ratsastaja antoi sille enemmän ohjaa, hevonen oli tehdä käännöksen ihan omaan suuntaansa. Likka vastusteli välillä ohjasotteita, mutta suorituksessa oli myös pätkittäin kivoja ja tasaisia pilkahduksia.
30.12.2018 - Lumiestekisat
Stall Sjöholman lumiestekilpailujen ensimmäinen luokka oli vissiin tarkoitettu lähinnä (pikku)poneille, koska luokan esteet oli matalat - siis todella matalat. Olikin hieman noloa nousta oman, melkein 160 senttisen otuksen selkään, kun muut osallistujat olisi melkein mahtuneet kävelemään orin mahan alta. Mutta hei, osallistumisessa ei oltu rajattu luokkaa vain poneille, joten tottakai osallistun siihen Kyöstin kanssa. Ori on henkisesti vielä niin pieni, että sopi tähän luokkaan enemmän kuin hyvin.
Ja sen kyllä huomasi, kun päästiin suorittamaan omaa rataa. Vaikutti siltä, että Kyösti jopa pelkäsi maahan kaivettuja kuoppia ja esteen tynkiä, koska ei ollut yksi tai kaksi estettä, joita koitettiin parikin kertaa ennen kuin päästiin niiden yli. Mutta pääsimme radan ehjin nahoin loppuun asti eikä Kyöstikään ollut enää niin holtiton kuin lämmittelyn aikana.
30.12.2018 - Shownäyttely
Osallistuimme porukalla Decnen shownäyttelyyn, jossa tuomari arvosteli pisteskaalalla 4-10 hevosen yleisvaikutelman (mm. sopusuhtaisuus, rotu- ja sukupuolityyppi) ja käyttäytyminen (luonnekuvauksen mukaisesti, esimerkiksi omaperäisyys ja luonteen sopivuus). Liikkuminen, yhteistyö ja esittäjän pisteet arvottiin (4-10p.), minkä lisäksi päivän kunnosta voi saada viisi lisäpistettä.
Likka jäi yhden pisteen päähän kolmannesta sijasta, mikä toki harmittaa, mutta olen silti ylpeä tammasta. Se sai kahdeksan pistettä kolmesta ensimmäisestä alueesta, neljännestä tuli 7,5 pistettä ja viidennestä 8,5 pistettä. Lisäksi saimme täydet viisi lisäpistettä, koska vaikka Likka välillä käyttäytyi hyvinkin leikkisästi, saimme esityksen taidokkaasti hoidettua. 45 pisteellä Likka sai II-palkinnon ja tuomarin kommentti oli seuraava:
"Melko sopusuhtainen, hieman isopäinen pienhevostamma. Ponimainen, kaunis ilme. Kauniin punaisen värinen. Tamma käyttäytyi todella leikkisästi tänään kehässä ja se sai välillä esittäjän pieneen pulaan. Esittäjä esitti tamman kuitenkin taidokkaasti ja parhaansa yrittäen. Tamma liikkui hyvin eloisasti (joskus jopa hieman villiintyen), mutta sen liikkeet olivat kauniit ja elastiset. Esitetty erittäin hyvässä kunnossa ja taidokkaasti. Melko hyvää yhteistyötä tamman temppuilusta huolimatta."
Kyösti tuli sijalle 7/15 ja sai II-palkinnon, mikä on ihan hyvä tulos, koska luokan taso oli kuitenkin todella korkea. Lisäksi jos katsotaan suoraan piste-eroja, ei Kyösti jäänyt kuin viiden pisteen päähän luokan toiseksi tulleesta. Yleisvaikutelmasta ja käyttäytymisestä Kyösti sai kahdeksan pistettä ja seitsemän pistettä tuli liikkumisesta, yhteistyöstä ja esittäjän osuudesta. Saimme oikein erikoismaininnan Kyöstin kunnosta, minkä myötä saimme tietysti myös täydet viisi lisäpistettä. Tuomarin kommentti oli seuraanvalainen:
"Komea, hyvän värinen ja hyvän rotu- ja sukupuolileiman omaava ori. Saisi olla hieman lihaksikkaampi / pyöreä runkoisempi. Kaunis eloisa ilme. Erityismaininta kuvagalleriasta joissa usean ikävaiheen kuvia. Käyttäytyy asiallisesti ilman suurempia ongelmia. Saisi olla hieman joustavampi liikkuessaan, tänään hieman matalaliikkeinen. Kuitenkin esiintyy asiallisesti ja esitetään hyvin. Ori oli erinomaisessa päivän kunnossa ja tuomari haluaa antaa siitä erikoismaininnan."
28.12.2018 - Ikävä muisto esteellä
Tehtävänanto Radalla on yksi este, jonka nähtyäsi pala nousee hieman kurkkuun. Millainen se on, ja miten selviätte siitä?
"Voi ei, tuo on ihan samanlainen kuin se.." Ajattelin, kun näin seuraavan esteen. Sen reunoilla oli kaksi rengasta juuri niin päin kuin öisin mieltäni kalvavassa esteessä. Renkaiden välissä oli samanlaisia isoja risukimppuja ja keskellä nököttävä kivenmurikkakin näytti siltä, kuin se olisi roudattu kohtalokkaalta radalta tänne. Tunsin kuinka pala tunkeutui kurkkuuni yrittäen tukehduttaa minut. Myös silmäni kostuivat enkä meinannut nähdä eteeni.
"Ei, en anna sinun viedä tätäkin!" Huusin mielessäni ja rohkaistuin. Tukeuduin ratsuuni, tunsin sen voiman jalkojani vasten ja ohjasin meidät päättäväisesti esteelle. Hevoseni ei ole koskaan hypännyt niin korkealle! Tuntui kuin se tiesi, mitä edessämme olevan esteen kopio oli vuosia sitten minulle tehnyt ja halusi pitää sen mahdollisimman kaukana minusta. Laskeutuminen onnistui täydellisesti ja pääsimme jatkamaan rataa.
22.12.2018 - Irtohypytystilaisuus
Kyllä, otin koko kolmen porukan auton kyytiin ja roudasin ne Decnen virtuaalitallille irtohypytystilaisuuteen! Kyöstille ja Likalle hyppääminen on ihan tuttua hommaa, vaikkakin ei irti ollessaan. Leia taasen ei ole varmaan eläessään hyppinyt muuten kuin onnesta ja viikon takaisessa agilitykisassa.. Luokassa arvioitiin neljä osa-aluetta 1-5 pisteellä: yleisvaikutelma, tekniikka, kapasiteetti ja yhteistyö. Tämän lisäksi myös päivän kunnosta voi saada 0-2 lisäpistettä (vaikuttavana asiana esim. sivut tai kuvat).
Kyösti osallistui luokkaan kolme, joka oli avoinna suomenhevosille. Luokan maksimikorkeus olisi ollut 120 senttiä, mutta koska olemme vasta aloittaneet kilpailemisen ja kuten sanoin, en ole irtohypyttänyt näitä koskaan, laitoin osallistumiseen meidän korkeimmaksi esteeksi 50 senttiä. Valitettavasti Kyösti ei oikein ollut yhteistyöhaluinen, joten jäimme viiden osallistunan luokassa viimeiseksi. Yleisvaikutelmasta ja yhteistyöstä 1,5 pistettä, tekniikka ja kapasiteetti oli kolmen pisteen arvoisia. Muuten Kyöstin kunto oli oikein hyvä, koska se sai vielä kaksi lisäpistettä. Tuomarin kommentti oli seuraavanlainen: "Melko hyvän kapasiteetin ja tekniikan omaava ori. Tänään kuitenkin hieman villi."
Likka sai osallistua isojen ponien luokkaan, joka oli tarkoitettu 136-148 senttisille yksilöille. Tällä kertaa tamma pääsi yllättämään minutkin, koska se oli todella yhteistyökykyinen! Se saikin yhteistyöstä täydet viisi pistettä, yleisvaikutelmasta 3,5 pistettä ja tekniikasta sekä kapasiteetista kaksi pistettä. Päivän kunto oli mainio, koska Likka sai myös täydet kaksi lisäpistettä. Valitettavasti muut neljä osallistujaa olivat hieman taitavampia, koska tässäkin jäimme viimeiselle sijalle. Tuomarin kommentti tammasta oli seuraavanlainen: "Erittäin yhteistyökykyinen ja rohkea. Omaa kohtalaisen kapasiteetin ja tekniikan."
Päivän suurin yllättäjä oli meidän pikkuneiti Leia, koska viiden osallistujan luokassa tamma tuli toiseksi! Yleisvaikutelmasta tuli 3,5 pistettä, yhteistyöstä sekä kapasiteetista kolme pistettä, mutta tekniikka oli vain yhden pisteen arvoinen. Noh, mitäs muutakaan voisi kuvitella, jos kyseessä on valjakkopainotteinen, 85 senttinen shetlanninponin. Aivan kuten tuomarikin kommentissaan sanoi, neidillä oli hyvin erikoinen tapa hypätä esteet. Päivän kunnosta tamma sai kaksi lisäpistettä. Tuomarin koko kommentti oli: "Pirteä pieni poni, joka hyppäsi omanlaisella tekniikallaan. Yhteistyökykyinen."
16.12.2018 - Katriinan tallin kisat
Tehtävänanto Tarinoi perinteikkäästi kilpailupäivästä. Pyri sisällyttämään tarinaasi mahdollisimman monta joululaulun nimeä (nimiä saa taivuttaa). Arvostelussa huomioidaan tarinan eheys, laulujen määrä ja relevanttius tarinan kannalta sekä tekstin sulavuus.
Minua jännitti tämän päiväinen kilpailu niin paljon, että söin aamupalaa kuin varpunen jouluaamuna eikä todellakaan voinut ajatella, että porsaita äidin oomme kaikki. Katseeni haahuili ympäri keittiötä, lopulta kohti värikästä nurkkaa, johon joulupuu oli rakennettu eilen. Mieleeni pölähti ajatus lähestyvästi juhlasta: Oi kuusipuu, nytkö se joulu tullut on. Hörppäsin loput kahvit ja nousin ylös.
Puin ulkovaatteet päälle ja lähdin pihalle, jonne yön aika oli ilmestynyt hanget korkeat, nietokset. Ihastelin kuinka maa on niin kaunis ja mietin, että on siis tulossa valkea joulu eikä tarvitse murehtia, että mitäs sitten tehdään, jollei jouluna olekaan lunta. Ja hei, nyt onnistuu myös rekiretki naapurin joulumaahan! Mutta nyt ei ollut aikaa jouluaiheelle tai lumen kolaamiselle, joten tarposin yli polven korkuisessa hangessa talliin.
"Huomenta Petteri Punakuono", tervehdin tallikoiraa, jonka nenä on edelleen ihan pinkki, vaikka koira on jo viisivuotias. Rapsutin koiraa korvan takaa ja kuuntelin, kuinka talliradiossa loppui 'We Wish You a Merry Christmas' ja heti perään alkoi ällönmakea 'All I Want for Christmas Is You' enkä voinut olla huokaamatta syvään. "Tulkoon joulu jo, että pääsisi näistäkin rämpytyksistä eroon!" tuhahdin.
Tarkistin hevoseni ja tietysti omat tavarat ainakin kahteen kertaan, että kaikki varmasti oli matkassa mukana. Sitten hain Kyöstin karsinastaan ja reippahasti käypi askeleemme pihalla olevaan traileriin. Onneksi itse tallin alue oli joku käynyt jo kolaamassa lumilingolla, muuten olisi voinut olla hieman vaikeuksia.
Kyseessä oli helppo A:n tasoinen kouluratsastusrata eli aivan liian vaativa meille. Voi siis sanoa, että en etsi valtaa loistoa, vaan tarkoitus on saada kisakokemusta ja harjoitusta. Tiedän, ettei takaosakäännökset tai laukanvaihto käynnin kautta tule onnistumaan, mutta en aio sen häiritä minun mielenrauhaa.
"Arkihuolesi kaikki heitä ja nyt riemuiten tänne", kisa-avustajani höpötti innoissaan, kun saavuimme Kyöstin kanssa kisapaikalle. Hänen vaatetuksestaan tuli mieleen Tonttu Torvinen, kun kulkuset kilisi hänen kaulassaan ja tonttulakin hännän valkoinen pallo pomppi puolelta toiselle. Helppohan hänen on olla iloinen ja reipas, hänen ei tarvinnut kiivetä nuoren orin selkään ja toivoa, että radasta tulisi edes jotain.
Ja kyllähän siitä jotain tulikin, sanomista lähinnä. 'Hei tonttu-ukot hyppikää' oli radan teemana meidän osalta, vaikka kyse tosiaan oli kouluratsastuksesta. Mielessäni pyöri kaikki kauniit muistot siitä, kuinka Kyösti käyttäytyi niin nätisti kotikentällä ja ihmettelin, mikä ihmeen sika allani riehui. Mutta saimme kuin saimmekin radan suoritettua ja sain vietyä kuuraparraksi muuttuneen hevoseni jäähdyttelyalueelle rauhoittumaan ja sen jälkeen lähdimme kotiin.
24.11.2018 - Erinomainen rakenne
Kyösti ei saanut ihan yhtä kattavia sukupisteitä marraskuun kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuussa kuin Likka, mutta ykkösen varsa sekin silti on! Varsinkin rakenteen suhteen, koska ori sai yhdeksän pistettä kymmenestä, joten sillä on tuomarien mielestä erinomainen rakenne. Käynnin arvostelusta se sai vain yhden pisteen, koska yritti koko ajan varastaa raviin. Laukasta tulikin sitten täydet viisi pistettä ja ravista neljä, minkä lisäksi se sai kolme lisäpistettä. Suvustaan Kyösti sai 21,5 pistettä ja lopputulema oli yhteensä 43,5 pistettä.
30.10.2018 - Lupaava kenttävarsa
Kenttävarsojen tilaisuus menikin ainakin palkintojen suhteen paremmin kuin reilu viikko aiemmin ollut suokkivarsojen tapahtuma. Kyösti sekä Likka tulivat tasapisteisiin ja olivat täten jaetulla sijalla tilaisuuden parhaana 3-vuotiaana.
Kyösti sai rakenteesta 9 pistettä kymmenestä ja suvusta täydet kymmenen, mutta tilaisuudessa käyttäytyminen oli todella ala-arvoista. Kyösti huuteli ja pomppi, yritti potkia useampaakin toveria, onneksi osumatta kehenkään tai mihinkään. Voinkin vain ihmetellä miten se malttoi asettua aloilleen, jotta siitä saatiin niinkin hyvät rakennearvostelut. Irtohypytys meni paljon paremmin kuin viime kerralla (yksi piste, koska nollaa ei voida antaa), koska nyt se sai neljä pistettä viidestä. Askellajeista tuli kolme (viisi on maksimi) ja lisäpisteosiosta tuli täydet yhdeksän pistettä.
Likka sai rakenteesta kahdeksan pistettä, suvusta sekä käytöksestä täydet pisteet (10 ja 5), mutta valitettavasti irtohypytys ja sen ohella arvioidut askellajit toivat molemmat vain kaksi pistettä viidestä. Lisäpisteistä tuli myös täydet yhdeksän pistettä.
20.10.2018 - Kakkosen varsa
Kyöstillä meni pääpiirteittäin ihan hyvin Virtuaalisten Suomenratsujen lokakuun varsa-arvioinnissa, mutta harmikseni ykköspalkintoa ei tullut nytkään. Rakenteesta ori sai 6,6 pistettä, mutta käytös arvostelun aikana ja yleinen suhtautuminen itse tilaisuuteen oli neljän pisteen arvoinen, molemmissa maksimi oli kymmenen pistettä. Suvustaan ori sai tietenkin täydet kymmenen ja käytös muuten oli 5,5 pisteen arvoinen.
Ratsastuskokeessa tarkkailtiin varsan liikkeitä, kuuliaisuutta, tahtia ja irtonaisuutta sekä huomioitiin myös ryhdikkyys ja tasapainoisuus. Näistä Kyösti sai arvostelutulokseksi 6,8 pistettä kymmenestä pisteestä, eli ei hassumpi tulos. Itse kilpailusijoitus oli 9/18 (62,5%) ja tämän myötä se sai 5 pistettä ratsastuskokeen kokonaistulokseen. Yhteensä pisteitä oli 37,9, jolla kuitenkin pysyttiin vielä kakkospalkinnon sisällä.
Nelivuotiaana voisimme mennä vielä kertaalleen kokeilemaan, mutta katsotaan nyt miten Kyösti tuosta kehittyy. Kakkospalkintokin on mainio ja kyseessähän on kuitenkin "vain" varsa-ajan lisätoimintapalkinto, joten eihän sen ole mikään pakko olla ykkönen.
11.10.2018 - Kenttävarsatilaisuus
Syyskuun viimeinen päivä osallistuimme kenttävarsoille ja -nuorille suunnattuun leikkimieliseen arvostelutilaisuuteen. Siellä tutkitaan varsan rakennetta (molemmat saivat 4 pistettä), seurataan sen käyttäytymistä tilaisuudessa (Kyöstille täydet 5, Likalle 4 pistettä), tarkastellaan hyppytaitoa ja potentiaalia irtohypytyksen kautta (Kyösti 1, Likka 3), käydään askellajit läpi juoksuttamalla (molemmille 2 pistettä) sekä tietysti tutkitaan myös suvun meriitit kenttäratsastuksen saralta (Kyösti 9, Likka täydet 10 pistettä).
Tällä kertaa molemmat jäivät kakkospalkinnolle, Kyösti sai 30 pistettä ja Likka 32. Hieman harmittaa, koska 33 pistettä olisi tuonut meidän neitokaiselle ykköspalkinnon. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, koska varsatilaisuuksiin saa osallistua uudestaan. Mutta ainoastaan eri ikäluokkaan ja kohtahan molemmilla on kolmevuotispäivät. Joten ilmoitinpa ne heti kuun alussa uudelleen, joten nyt treenaillaan parisen viikkoa, koska ensi tilaisuus on jälleen 30. päivä.
17.09.2018 - Työskentelyä maasta käsin
Osallistujat antoivat 20 adjektiivia (korostetut sanat), jotka järjestäjä täytti annetussa järjestyksessä valmiiksi kirjoittamaansa tarinaan.
Olin huomannut iloisesta lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin energisessä Ristikalliossa pidettävää tapahtumaa, jonka teemana olisi maastakäsin työskentely hevosen kanssa. Tartuin rohkeaan puhelimeen ja ilmoitin itseni sekä nopean hevoseni Kyöstin mukaan.
Kyösti oli käyttäynyt viimeaikoina sillä tavalla huonosti, että ajattelin kurssin olevan meille hyödyksi. En tiedä mitä sen yli-innokkaassa päässä on liikkunut viime aikoina, mutta ehkä saisimme jälleen yhteistyömme pelaamaan kurssin oppien avulla. Aamulla kello kahdeksan pakkasin hevosen haluttomaan kuljetuskoppiin ja otin autollani suunnan kohti Ristikalliota. Paikan päällä meitä vastassa olikin reibili, Ristikallion itsepäinen omistaja. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjeisti viemään hevoseni vaihtelevaan karsinaan siksi aikaa, että muutkin saapuisivat.
Lopulta loputkin ilmoittautuneista saapuivat paikalle. Reibili opasti meidät kentälle, jonka pohja oli sateiden jäljiltä mietteliäässä kunnossa. Kastelin kenkäni astuttuani heti ensimmäiseen lätäkköön ja hevonenkin otti ilon irti kuraisesta kentästä ja kävi piehtaroimaan. Juuri tälläisiä aivoituksia se nykyään sai, eikä välittänyt komennoistani yhtään mitään.
Ensimmäisenä harjoiteltiin helppoa perusasiaa, eli taluttamista. Huomasin omaa vuoroani odotellessa, että toisten hevoset käyttäytyivät vielä huonommin kuin omani. Eräskin kyllästynyt hevonen lähti kuin naton ohjus heti, kun reibili sanoi, että saa alkaa kävelemään, kun se bongasi kentän laidalla vielä vihreää, jota oli aivan pakko päästä syömään. Lopulta oli oma vuoroni. Arvelin, että minä ja vauhdikas hevoseni kyllä osataan tämä ja näytetään kaikille. Vielä mitä. Kyösti oli todella avulias ja ei ensiksi suostunut lähtemään liikkeelle ollenkaan. Sitten se jälleen kävi hieman piehtaroimaan ja oli nyt jo todella odottavan kuran peitossa. Sitten, kun lopulta päästiin liikkeelle, se käveli reippaammin kuin koskaan oli kotonakaan viitsinyt kävellä ja itse vain vaivoin pysyin perässä.
Kun kaikki rauhalliset ryhmäläiset olivat tehneet talutusharjoituksen vuorollaan ja saaneet ahneet hevosensa kuuntelemaan taluttajaansa, harjoiteltiin vähän paikallaan oloa ja peruuttamista. Me loistettiin paikoillaanolo-harjoituksessa täydellisesti. Ahkera hevoseni kun käyttää hyväkseen kaiken sen ajan, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, joten paikallaanolo ei ollut sille mikään ongelma. Lopulta epäselvä päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja kurssi olisi ohi. Kävin pesemässä hikisen hevoseni Ristikallion oritallin lapsellisessa pesukarsinassa ja lastasin sitten Kyöstin kuljetuskoppiin, jotta matka kohti merkityksetöntä kotia saattoi alkaa.
07.09.2018 - Varsa-arvostelu
En olekaan muistanut päivittää siitä, kun kävimme parisen viikkoa sitten Likan ja Kyöstin kanssa Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämässä varsa-arvioinnissa, jossa on neljä osa-aluetta ja jokaisen enimmäispistemäärä on kymmenen. Molemmat saivat kakkospalkinnon, Likka nipin napin ja Kyösti jäi kahden pisteen päähän ykkösestä.
Rakenteellisesti Kyösti oli hieman heikommassa kunnossa, koska se oli juuri ollut kipeänä ja oli selvästi menettänyt lihasmassaansa. Rakenteesta se sai 5,4 pistettä ja Likka sai 7,4. Suvusta molemmat sai (tietenkin) kymmenen pistettä. Käytöskoe oli jaettu kahteen osioon, joista toinen oli käytös rakennearvostelun aikana ja toinen muu käytös. Kyösti sai käytöksestään hyvät pisteet, kuusi pistettä rakennearvostelusta ja 6,5 muusta käytöksestä. Kun taas meidän pikku-Likka.. Muu käytös oli ihan mallillaan, siitä neiti sai 6,25 pistettä, mutta se rakennearvostelun aikainen töhöily. En voi kuin ihmetellä, miten siitä on saatu edes niin hyvät rakennearvostelut, koska käytöksestä se sai vain kaksi pistettä ja nekin ihan vain siksi, ettei nollaa tai yhtä pistettä voitu jakaa.
Kyösti on onneksi jo tervehtynyt ja voimme aloittaa lihastreenin sen kanssa, kun taas Likka saa mennä käytöskouluun. Pitää käydä netti läpi, jos sieltä löytyisi joku hevoskuiskaaja, joka osaisi kertoa, mikä ihme tuota neitokaista vaivaa, kun aina pitää vetää hommat ihan ranttaliksi. Aion ehdottomasti viedä molemmat uusintaan, joko heti kolmivuotiaiden tilaisuuteen tai mahdollisesti vasta neljävuotiaana.
30.08.2018 - Viimeinen näyttely
Tänään taisi olla Kyöstin ja Likan viimeinen varsanäyttely, koska molemmat alkavat olla jo niin isoja, että joutavat kohta jo isojen hevosten luokkiin. Lisäksi onhan noissa näyttelyissä tullut jo pyörittyä ja valitettavasti koskaan ei ihan parhaimpiin sijoituksiin olla päästy. Kyllähän molemmat on saanut Kunniamainintoja sekä sertin arvoinen -merkintöjä, joten eivät todellakaan ole huonorakenteisia yksilöitä. Kerran molemmat kyllä saivat Reserve Champion -palkinnonkin ja Likalle tämä antoi osallistumisoikeuden kantakirjatilaisuuteenkin, joten olin todella tyytyväinen siihen. Mutta niin, eiköhän meidän näyttelykehissä pyöriminen ole tässä ja voidaan keskittyä koulutukseen ja kehittymiseen muilla saroilla (kuten Likka käytöksen osalta).
25.08.2018 - Varsapäivä
Lähdettiin tänään aamutuimaan Kyöstin ja Likan kanssa Ristinkallio-nimiselle suomenhevostallille, jossa järjestettiin varsapäivä - aivan ihana idea! Olihan siinä kyllä tekemistä kahden kaksivuotiaan varsan kanssa, mutta kyllä minä silti sanon, että päivä oli hyvin antoisa. Heti kello yhdeksältä oli näyttelyt ja minun varsulit osallistui kolmannen hevosen kanssa luokkaan 1. Kyösti tuli viimeiseksi ja tuomarin kommentti selittääkin sen: "Kyöstiä jännitti uusi paikka tänään ihan hirmuisesti, eikä se oikein esiintynyt edukseen. Ei se mitään, meidän kierroksen jälkeen saimme rauhassa touhuta ja kierrellä, koska seuraava tapahtuma oli vasta kello 14.
Irtohypytyksessä arvioitiin neljä eri osa-aluetta asteikolla 1-5 ja Kyöstin pisteytys meni näin: hyppytekniikka 3, kapasiteetti 2, rohkeus 5 ja askellajit 4. Tuomarin kommentti oli, että Kyösti on "kauniisti liikkuva varsa joka hyppää rohkeasti." Ja tottahan tämä onkin, sillä oli ihan mahtavat liikkeet ja se rohkeus, näkisipä sitä jokaisessa tilanteessa. Kapasiteetin suhteen meidän pitääkin alkaa treenata, koska onhan Kyöstistä tarkoitus tulla hyvä estehevonen.
Kuudelta illalla oli vuorossa este-temppurata maneesissa, jossa jokainen este tai temppu arvioitiin asteikolla 1-8. Ensimmäisenä oli vesieste, johon varsa piti saada seisomaan kokonaan. Olin heti sitä mieltä, että hieman epäreilua laittaa alkuun tuollainen este, koska eihän kaikki hevoset oikeasti pidä vedestä ja vielä kun varsoista kyse, niin hieman harmillista aloittaa tällaisella. Ja kuten odottaa saattaa, Kyöstihän ei pitänyt tästä yhtään. Se hangoitteli alkuun niin paljon, että lopulta ei auttanut kuin kävellä itsekin vesilammikkoon, minkä jälkeen Kyösti tuli kuin tulikin perässä. Tästä osiosta saimme kaksi pistettä.
Puisen sillan yli mentiin jo hieman rohkeammin, vaikka edelleen Kyösti taisi kiukutella märkiä jalkoja. Sillasta tuli viisi pistettä. Kolmantena esteenä oli ihan oikea hyppyeste, jonka myös omistaja joutui hyppäämään toivoen, että varsa tulee perässä. Varsinkin, kun esteen molemmin puolin oli värikkäitä kukka-asetelmia. Ei huolta, Kyösti tuli vauhdilla perässä! Vähän turhankin vauhdikkaasti, koska onnistui jyräämään minutkin, mutta saimme silti seitsemän pistettä.
Viimeinen rasti oli ihan lastenleikkiä, vaikka kyseessä olikin pelottava variksenpelätin. Mutta heti, kun Kyösti näki sen toisessa taskussa suuren suuren porkkanan, meni se jo menojaan. Nappasi se toisesta taskusta heinätkin, vaikka kaiketi oli tavallaan tarkoitus ottaa vain toinen. Tästä sekä yhteistyöhalukkuudesta saimme täydet kahdeksan pistettä, minkä myötä loppulukema oli 30 pistettä ja sillä tulimme kolmansiksi 14 osallistujasta. Ei siis lainkaan huono suoritus! Tuomarin loppukommentti olikin seuraavanlainen: "Hienosti meni! Varsa hakee tukea käsittelijältään todella paljon ja on hyvin luottavainen."
Järjestejänä yleinen mielipide oli, että Kyösti käyttäytyi koko päivän oikein hienosti. Se on kaikin puolin hieno varsa ja työskentelyämme oli ilo seurata. Kyösti teki kuulemma vaikutuksen erityisen positiivisella asenteellaan, vaikka sitä vähän ujostuttikin.
20.08.2018 - Kantakirjatilaisuus
Kyllä nyt äiti on niiiin ylpeä! Muutama päivä sitten käytiin Kyöstin ja Likan Suomenhevoskantakirjan elokuun tilaisuudessa, jossa Kyösti sai jokaiselta tuomarilta 20 pistettä ja Likka sai 19 pistettä. Hyvin tasaista arvostelua siis ja Kyöstille tämä toi komean ykköspalkinnon ja Likka sai kakkosen. Olen todella tyytyväinen tuloksiin, koska olihan neitokainen taas tapansa mukaan hieman itsepäinen, minkä takia ei ihan ykköstä saatukaan. Likan saisi viedä vielä kerran uusimaan (Kyöstihän oli juuri korottamassa edellistä palkintoaan), mutta en näe mitään syytä lähteä korottamaan kakkospalkintoa.
31.07.2018 - Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus
Varsoille ei ole kovinkaan paljon suurempia tapahtumia, joten pitää ottaa kaikki irti niistä, joita on olemassa. Niinpä osallistuimme tänään Estevarsojen laatuarvostelun heinäkuun tilaisuuteen Kyöstin ja Likan kanssa. Kaksivuotiaiden ryhmään osallistui yhteensä kahdeksan hevosta ja voitteko arvata ketkä kaksi oli ryhmänsä parhaita? No minun mussukat tietenkin! Lisäksi mielenkiinnosta tarkastelin muidenkin osallistujien pisteitä, niin ainoastaan yksi neljävuotias sai saman verran pisteitä kuin Kyösti ja Likka, joten hevoseni jakoivat koko tilaisuuden parhaat pisteet kolmannen hevosen kanssa. Kyllä äiti on niiiiiin ylpeä rakkaistaan!
Molemmat saivat 37 pisteellään ykköspalkinnot, joten meillä ei ole tarvetta uusintakäynnille. Toki halutessani voisin viedä heidät joko kolme- tai neljävuotiaana uusintaan, koska jäihän meiltä nyt seitsemän pistettä saamatta. Mutta palkinto ei siitä miksikään muutu ja koska emme kuitenkaan olleet ykköspalkinnon rajamailla, niin en näe mitään syytä osallistua uudestaan. Vaikka tottakai, kuten jo aiemmin sanoin, varsaikäisille ei ole kauheasti tapahtumia, niin ihan jo harjoitusmielessä voisi osallistua.
Rakenteesta molemmat saivat kahdeksan pistettä, eli maininnan "hevosella on kiitettävä rakenne". Suvusta ja lisäpisteosiosta molemmat saivat tietenkin täydet pisteet. Kyösti oli tyypilliseen tapaansa aika ujo, minkä takia se sai käytöksestään kaksi pistettä, kun taas Likka keimaili niin nätisti ja rohkeasti tutustui uusiin asioihin ja antoi tuomarin tutkia itseään, joten tyttö sai täydet viisi pistettä.
Irtohypytys meni Kyöstillä paljon paremmin, se sai siitä kolme pistettä, koska se pudotti vain yhden puomin ja kiersi toisen esteen. Likka sitten taas olikin ihan eri mieltä asiasta. Nolla pistettä ei ole vaihtoehto, joten neiti sai ykkösen. Se rynni kahden esteen läpi, kolmannen se kiersi kaukaa ja neljännen eteen se pysähtyi tuijottamaan hetkeksi, minkä jälkeen kääntyi ympäri ja potki puomit alas. Lievästi sanottuna hävetti, mutta minkäs teet.
Hypytyksen jälkeen Kyösti selkeästi rohkaistui, minkä ansiosta se näytti niin komeat askellajit kuin tuon ikäiseltä voi odottaa! Se sai siitä osiosta täydet viisi pistettä eikä Likka jäänyt kovinkaan kauas, koska sekin oli saanut purettua turhat energiat esteiden tuhoamisessa ja sai askellajeista 4 pistettä. Pisterivit näytti siis tältä:
Kyösti 8p + 10p + 2p + 3p + 5p + 9p = 37p.
Likka 8p + 10p + 5p + 1p + 4p + 9p = 37p.
14.07.2018 - Navajan näyttelyt
Osallistuin tänään Kyöstin ja Likan kanssa Navajassa järjestettäviin Virtuaalisten Show-näyttelyiden alaisiin näyttelyihin. Suomenhevosten piireissä näyttelyissä pärjääminen on työlästä, koska rotu on hyvin yleinen ja upeita yksilöitä on vaikka muille jakaa. Lisäksi minun hevoset ovat vielä sen verran nuoria, ettei niillä käytöstavatkaan ole parhaimmasta päästä, joka entisestään hankaloittaa sijoittumista. En siis odottanutkaa mitään suurempian saavutuksia, pääasia että hevoset saavat kokemusta.
Eniten minua kuitenkin naurattaa se, että ilmoitin Kyöstin vahingossa väärällä nimellä mukaan. Alunperinhän suunnittelin orille viralliseksi nimeksi Kyöstiä ja nyt kun sitä käyttääkin lempinimenä päivittäin, niin tyytyväisenä ilmoitin sen mukaan Mörkövaaran Kyöstinä. Periaatteessa jo siinä vaiheessa järjestäjän olisi pitänyt hylätä tai huomauttaa asiasta meille, koska hän sai kopiot virallisista papereista osallistumisvaiheessa. Mutta ei, nimi meni häneltäkin ohi. Viimeistään tuomarin olisi pitänyt tuomarointivaiheessa tehdä hylkäys, koska nimen tulee vastata hevosen virallista nimeä. Mutta ei niin ei, tuomariltakin meni virallinen tai osallistumisnimi ohi ja Kyösti sai arvostelun luokastaan.
30.06.2018 - Rotunäyttely
Virtuaaliset Suomenratsut järjestää kuukausittain rotunäyttelyn, jossa on luokkia kaikenikäisille suomenhevosille: varsoille (1-3-vuotiaat), aikuisille (4-15-vuotiaat), veteraaneille (15-vuotiaat ja vanhemmat), ruunille sekä myös kasvattajaluokka. Ilmoitin molemmat hevoseni mukaan, varsaluokkaan tietysti. Kyösti sai II-palkinnon, koska osasi käyttäytyä niin nätisti ja rauhallisesti koko päivän. Vaikka kyse olikin varsojen luokasta, tuli silti kommenttia, että kehitys olisi hieman ikäistään jäljessä. Likka oli taas oma jääräpäinen itsensä ja sai III-palkinnon, mutta palkinto sekin!
29.06.2018 - Muuttopäivä
Kyösti täytti tänään yhden vuoden. Moni muu hevonen saa silloin (normaalia enemmän) herkkuja, mahdollisesti ottaa hieman rennommin ja vain loikoilla. Mutta ei Kyösti. Valitettavasti hänen ensimmäiset synttärit sekoitti sen koko maailman. Se vietiin tutusta kodista täysin tuntemattomaan traileriin, kuskattiin Itä-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle ja sitten sille sanottiin: "Tervetuloa kotiin!"
Olinhan minä käynyt jo monet kerrat hoitamassa, auttamassa koulutuksessa ja muuten vain olemassa Kyöstin kanssa, joten olin sentään jo "toiseksi turvallisin" ihminen sille. En kuitenkaan se tärkein, johon voi huoletta turvautua kiperän paikan tullessa, joten Kyösti oli hieman hätää kärsimässä, kun lastasin sen trailerista ulos. Ensin se pysähtyi niille sijoilleen eikä liikkunut mihinkään. En ollut ihan varma, että hengittikö se edes. Tämän jälkeen se ajatteli, että peruuttaakin takaisin traileriin, koska siellä sentään oli vielä heinää jäljellä ja jos sitä kautta pääsisi takaisin kotiin, oikeaan kotiin.
"Ei, ei me olla sinne päin menossa", sanoin nuorelle rauhallisesti ja jatkoin: "Tulehan nyt, ei ole mitään hätää." Hevosen korvat heilui vimmatusti, koska joka paikasta kuului tallialueen erilaisia ääniä: Joku pesi hevostaan pihan pesupaikalla, kolme ratsukkoa laukkasi uutuuttaan kiiltävällä kentällä ja muutama hirnui tarhassa uudelle tulokkaalle. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kaikki pelko ja epävarmuus vain hävisi ja Kyösti lähti kävelemään eteenpäin. "No niin, hyvä poika, juuri noin", kehuin hevosta vuolaasti.
Vein Kyöstin tarhojen ohi suoraan talliin, orin omaan tahtiin tietenkin. Tarhojen edessä yksi hevonen näytti kieltään meille, minkä jälkeen hirnunnan perusteella se jutteli Kyöstin kanssa jotakin. Tämän jälkeen tulimme tallin eteen, jossa joku juuri viimeisteli kimon hevosen pesua. Tervehdin hoitajaa, kerroin keitä olimme ja että olimme uusia täällä. Hoitaja tiesikin meistä, koska tilan omistaja oli kertonut. Kysyin häneltä oliko tallissa tällä hetkellä ketään ja hän vastasi ettei ollut eikä sinne pitäisi muutaman tuntiin ketään tullakaan. "Hyvä, voimme siis olla Kyöstin kanssa siellä rauhassa", sanoin helpottuneesti. Vaikka tällä hetkellä ori olikin edelleen ihmeellisen rauhallinen.
kuva © nicks.twix / CC BY-NC-ND 2.0
Löysin hevosen oman karsinan helposti, koska olinhan käynyt laittamassa sen valmiiksi pari päivää sitten. "Tuon sinulle ihan hetken päästä vähän herkkuja, odotahan kiltisti tässä", sanoin Kyöstille, kun suljin karsinan oven. Kävin hakemassa porkkanasäkista kourallisen porkkanoita, jotka ovat nuoren hevosen lempiruokaa. Annoin pari suoraan kädestä ja laitoin loput ruokakaukaloon. Silittelin Kyöstin punaista karvaa sen rouskuttaessa porkkanoita. "No niin, nythän kaikki on hyvin, eikö vain. Kerta ruokakin maistuu", sanoin jatkaen: "Minä menen nyt, niin saat olla ihan yksin täällä. Tulen parin tunnin päästä taas käymään, mennään sitten vaikka ulkoilemaan."
25.06.2018 - Ostosreissu
Kävin tänään "hieman" törsäämässä Equestrian PRO:ssa. Olisihan FB-kirppikset ja torit ym. täynnä käytettyjä hevosvarusteita, mistä saisi kaiken tarpeellisen hyvinkin halvalla, mutta.. On se silti ihan eri asia ostaa juuri sille hevoselle tarkoitettu riimu kuin joku vuosia käytössä ollut ja sen myös näköinen härpäke. Lisäksi ihan oikeasti, perusriimu ja naru oli EQP:ssa yhteensä 12 euroa, joten luuletko, että tuollaisen summan takia lähden laittamaan viestiä jollekin tuntemattomalle? Nahkaiset näyttelyriimut olikin sitten jo 20 euroa kipale, mutta nahkatuotteet nyt muutenkin maksaa enemmän ja ihan syystäkin.
Kaikkein kalleimmaksi yksittäiseksi tuotteeksi tuli tietysti hevosten sadeloimet, jotka yksinkertaisesti on pakolliset ah-niin-ihanassa Suomen kesässä. Likalle oli aivan pakko ostaa vaaleanpunainen loimi! Laitoin kuvan liitteeksi, katsokaa nyt, se on ihana! Talvea varten katsoin jo valmiiksi myös toppaloimea, sieltä nimittäin löytyi Marianne-karkin väreissä syötävän herkullisen näköinen loimi, se oikein huusi Likan nimeä.
Riimujen, narujen sekä loimien lisäksi piti tietysti hankkia kasapäin harjoja sekä niille säilytyslaatikko. Värivaihtoehtoja oli mielin määrin, joten meni muutama hetki ennen kuin osasin päättää millä mennään. Kyöstille valikoitui musta laatikko, koska en tykännyt laatikoiden vihreästä sävystä enkä myöskään halunnut ottaa perusharjojen mukaisesti vaaleansinistä laatikkoa. Kaksi isoa keltaista pesusientä ja pienissä oli värivaihtoehtoja, joten otin kolme erilaista, niin pysyy paremmin kärryillä, mikä on mihinkin tarkoitukseen.
Likalle valikoitui harjojen väriksi violetti, joka on myös harjalaatikon väritys. Molempien hevosten juuriharjat on luonnonharjaksiset, joten loput eli pölyharja, kova harja, pehmeä harja, pääharja, piikki- ja kumisuka, harjakampa sekä harjallinen kaviokoukku on Likalla violetteja. Sieniä on sama määrä kuin Kyöstillä, eli kaksi keltaista isoa pesusientä ja kolme pientä väreissä keltainen, violetti ja punainen.
Kaiken kaikkiaan näihin meni yhteensä 345 euroa. KOLME JA PUOLISATAA EUROA! Joo, kuten jo edellä sanoin, sadeloimet oli kallein osuus, koska Likan loimi maksoi 70 euroa ja Kyöstin 60 euroa, joten johan niihin meni yli kolmannes koko laskusta. Ja olisin toki voinut jättää ostamasta viittä eri harjaa, koska kaksikin olisi riittänyt. Silloin olisin voinut jättää 24 euron harjalaatikon hankkimatta tai hankkinut hevosille yhteisen, mutta ei. Halusin niille kaiken ja täysin omat, joten tässä sitä ollaan, 345 euroa köyhempänä.
Ja loppujen lopuksi tämä ostosreissu ei ollut edes kallis, koska kerta kauppaan asti tulin, niin tietenkin oli pakko katsoa ratsastusvarusteitakin valmiiksi. Voittekin vain kuvitella, että niiden loppusumma tuleekin olemaan ainakin viisinkertainen. Onneksi nää mun mussukat on vielä niin pieniä, niin ei tarvitse vielä murehtia kunnollisista satuloista tai suitsista!
21.06.2018 - Vihdoin se löytyi!
Olen jo kaksi kuukautta etsinut uutta asuntoa, koska tällä hetkellähän asun 18 neliön kerrostaloasunnossa. Ihan mukava kämppä, rauhallinen sijainti ja peruspalvelut lähellä, mutta ei tänne hevosta (saatikka kahta) saa asutettua mitenkään. Mitään sopivaa ei vieläkään ole tullut vastaan ja aika alkaa käymään pikkuhiljaa vähiin: Viikon päästä Kyösti täyttää vuoden ja yleensä sen ikäisenä hevonen siirtyy uuden omistajan hoiviin. Muutaman kuukauden päästä myös Likan on tarkoitus muuttaa minulle, joten tilaa pitää olla kahdelle hevoselle.
Voinkin kiittää onneani, että satuin näkemään lehdessä (Kyllä, ihan oikeassa paperisessa lehdessä!) ilmoituksen, jossa vuokrattiin neljää paritaloasuntoa. Tai siis kahta paritaloa, joista tulee yhteensä neljä vuokrattavaa asuntoa. Eli neljää paritaloasuntoa oli ihan oikein muotoiltu.. No, niin tai näin, kyseessä oli siis Suonperän pieni kylä, johon täältä on matkaa kolmisen varttia. Kylä sattuu vieläpä olemaan samalla suunnalla kuin työpaikkani, joten työmatkani lyhenisi melkein puoleen, jos saisin sieltä kämpän.
kuva © BowBelle51 / CC BY-NC 2.0
Asunnot on lähellä Metsälammin tilaa, jonka tallirakennukset ei ole uusinta uutta, mutta sieltä löytyy tilavat laitumet, maneesi ja erilaisia maastoja silmän kantamattomiin. Kentästä ei ollut mainintaa, mutta ehkäpä maneesi ei lämpene liikaa kesähelteillä - silloin harvoin, kun niitä sattuu olemaan. Tallissa on lisäksi tarjolla täys- ja puolihoitopaikkoja, joten saisin ainakin näin alkuun apua hevosten hoitoon. Vaikka eihän kahden varsaikäisen hevosen hoitamisessa ole paljon hommaa, koska kouluttamisen hoidan itse. Mutta helpottaahan se, kun aamulla ennen töitä minun ei tarvitse käydä ruokkimassa ja viemässä tarhaan. Töiden jälkeen kerkeän käydä kouluttamassa niitä ja oman jaksamisen mukaan voin hoitaa iltatoimet tai sitten tallin henkilökunta tekee sen.
Kävin eilen tutustumassa paikkaan heti töiden jälkeen, mutta en saanut vuokranantajaa silloin kiinni, joten en saanut varmuutta asiaan. Yritin myöhemmin myös soittaa hänelle, mutta silloinkaan ei tullut vastausta, joten päätin, että laitan samantien perään tekstiviestin, jossa sain myös kysyttyä muutaman varmistuksen. Viesti meni kutakuinkin näin:
Suonsilmänmutka ja Metsälammin tila on ihan mahtavan oloisia! Ne on kuin luotu minulle sekä hieman ujonpuoleiselle Kyöstille ja kiusankappale-Likalle. Tarvitsisin asunnon mahdollisimman pian, koska hevoset pitäisi hakea kasvattajiltaan ihan näinä päivinä ja tämän hetkiseen 18 neliön kerrostaloasuntoon ne ei ihan mahdu! Ottaisin näin alkuun puolihoitopaikan molemmille, sen varmaan voi tarvittaessa laajentaa myös täyshoitopaikaksi?
Ilmoituksessa mainittiin myös, että muutkin lemmikit on sallittuja, joten ei pitäisi olla ongelma, jos jossain välissä saan hankittua kauan haaveilemani koiran ja mahdollisesti kissankin? Saako koiraa pitää vapaana tallin alueella, kunhan se osaa käyttäytyä? Entä kissa, tuleeko sanomista, jos se vaeltelee muiden pihoilla?
Äskettäin vuokranantaja soitti ja esitteli itsensä Elva Ojanteeksi. Hän pahoitteli, ettei pystynyt eilen olemaan yhteyksissä, mutta hänellä oli juuri iso freelancer-keikka toisessa kaupungissa eikä päässyt tallillekaan kuin vasta pari tuntia sitten. Hän kertoi asunnosta ja Metsälammin tilasta, josta varmistui esimerkiksi se, ettei siellä tosiaan ollut kenttää. Mutta hän sanoi, että Loitsulan kenttää saa vapaasti käyttää silloin, kun se on vapaana. Kentän portilla on varauskirja, mutta monikaan ei muista siihen merkitä tekemisiään, mutta aina on hyvin saatu sovittua yhdessä, jos on useampi menossa samoihin aikoihin.
Saatuani vastauksen ilmaantuneisiin kysymyksiin, sovimme että asunto 1 B on varattu minulle, kunnes pääsemme tekemään virallisen sopimuksen. Elva sanoi olevansa paikalla koko viikonlopun, koska on jäämässä viettämään juhannusta isänsä luokse. Vastasin lähes automaattisesti, että tulisin tietenkin vasta pyhien jälkeen, mutta Elva vain tuhahti leppoisasti ja sanoi: "Höpö höpö, senkun tulet huomenna! Ja jollei sinulla ole muita suunnitelmia, niin pääset samalla kokemaan Suonperän juhannuksen, jos haluat." Niinpä sovimme, että menen Loitsulalle huomenna puolilta päivin. En vastannut juhannuksen viettoon mitään, vaan jään yön yli miettimään, että jäänkö heidän kanssaan katsomaan juhannuskokkoa vai tulenko takaisin pikkuyksiööni.
kuva © tworm / CC BY-NC-ND 2.0
15.06.2018 - Ensimmäiset näyttelyt
Ensimmäiset näyttelyt takana, jotka meni oikeastaan harvinaisen hyvin. Tai siis ainakin Kyöstin osalta, koska pieni oripoika oli niin rohkea ja meni vieläpä voittamaan luokkansa! Tuomarin kommentti oli "suloinen ja valppaan oloinen kaveri", mikä totisesti on niin totta kuin olla ja voi. Olisin odottanut, että Kyösti olisi ollut oma ujo itsensä, mutta mitä vielä: Se oikein heräsi näyttelypaikalla tutkimaan muita osallistujia ja uutta ympäristöä.
Likkaa näyttäessä alkoi tuulemaan siihen malliin, ettei tyttö tykännyt yhtään seistä aloillaan. Kommenttina oli kyllä "suloinen tuulitukka", mutta omasta näkökannalta ei ollut suloista pitää kiinni pientä hyppivää varsaa. Likan sijoitukseksi tuli 4. viiden osallistujan luokassa, joten ei lopulta huono suoritus lainkaan. Ja nämähän nyt muutenkin oli vain leikkimieliset söpikset, joten pääasia oli, että osallistujilla oli mukavaa ja saivat kokemusta näyttelytapahtumasta.
06.06.2018 - Nimipäivävierailu
En ollut pitkään aikaan käynyt katsomassa uutta hevostani, joten mikäs sen parempi päivä kuin orin nimipäivä! Joo, eihän missään kalenterissa tietenkään ole päivää Huntuhurmaajalle, mutta Kyöstiksihän tuota aina kutsutaan, joten tottakai nimppareita vietetään Kyöstin päivänä. Isänsä tavoin tämäkin poika rakastaa porkkanoita enemmän kuin muita kasviksia tai hedelmiä, joten olin ostanut niitä sille puolen kilon säkissä. Olihan orilla juuri puolivuotispäiväkin, joten oikein sopiva määrä sen suhteen. Eihän se kyllä saanut kaikkia itse syödä, koska sillä oli viisi saman ikäluokan tarhakaveria seuranaan. Enhän minä voinut mennä sinne ja antaa koko säkkiä Kyöstille, vaan annoin muillekin jotain: Puolikkaat porkkanat per turpa, niin Kyöstille jäi vähän enemmän.
kuva © theq47 / CC BY-SA 2.0
31.05.2018 - Vieroitus
Kyöstillä tuli puoli vuotta täyteen toissapäivänä ja kasvattaja kertoi sen vieroituksen olevan vihdoin ohi. Homma oli hänen mukaansa harvinaisen vaikea ja hänellä sentään on jo yli kymmenen vuoden kokemus suokkivarsojen vieroituksesta! Kuulemma Huntu-emäkin oli jo useamman päivän ollut todella kiukkuinen, kun pieni Kyösti pyöri koko ajan sen jaloissa. Lopulta Kyösti alistui kohtaloonsa ja oli jäänyt kaveriensa kanssa laitumelle, kun viimeiset emät vietiin pois.
Menisi vielä muutama kuukausi ennen kuin Kyösti voi tulla kotiin minun luokse, mutta kasvattaja sanoi jo papereita täyttäessämme, että olen aina tervetullut katsomaan sitä. Lisäksi sovimme myös, että saisin viedä orin kesäkuun puolessa välissä leikkimielisiin näyttelyihin. Sinne on muutama muukin saman varsalauman yksilö lähdössä, joten Kyösti ei ole ihan yksin siellä. Jännittää jo nyt ihan mielettömästi, koska Kyösti on niin erilainen kuin isänsä. Majurilla meni ehkä minuutti tai pari, kun se oli sinut uusien asioiden kanssa, mutta Kyöstin kohdalla niihin on parempi varata päivä tai mieluummin kolme. Onhan se toki vielä ihan pieni, joten mitään ei ole vielä menetetty ja kuten edellä jo mainitsin, en olisi voinut parempaa kasvattajaa valita.
29.04.2018 - Nimeä metsästämässä
"Se syntyi, se vihdoin syntyi!" Melkein huusin puhelimeeni, mitä langan toisessa päässä oleva siskoni arvosti varmaan suurestikin. "Juu, hieno juttu, mutta voisit varmaan vähän rauhoittua", Zafiro sanoi, kun hiljenin hetkeksi. "Joo, anteeks, oon vaan niin innoissani. Ja sieltä tuli ori, se on komea ruunikko oripoika!" Jatkoin hehkutusta uudesta hevosestani. Siskoni jaksoi kuunnella höpötystäni, välillä kommentoiden, mutta enimmäkseen hän taisi olla vain hiljaa. Vartin verran juttelimme, kunnes hänen piti jatkaa töitään.
kuva © notthatwillsmith / CC BY-NC 2.0
Puhelun päätyttyä jäin miettimään nimeä hevoselle. Isänähän on oma mussukka Mörkövaaran Majuri, joten luonnollisesti ensimmäisenä tulee mieleen armeijatittelit: Amiraali, Luutnantti, Kenraali.. Mutta en halua jatkaa tämän kanssa armeijateemalla ja Majurilla on muutenkin jo varsana Kersantti ja Eversti, joten tämä saisi olla jotain ihan muuta. Tuore emä on Fiktion Huntu, josta minulle ei tule kyllä yhtäkään orille sopivaa nimeä mieleen. Niinpä lähdin tutkimaan tamman varsalistaa: Taavetti, Hurmuri ja Hilppa. Oi vitsi, Hurmuri olisi ollut niin hyvä! Sitten huomasin Hilpan ja siitähän tuli heti mieleen Facebookista tuttu Kyösti-koira. Joo, siitähän tulee Kyösti!
Laitoin kasvattajalle sähköpostia kysyäkseni hänen mielipidettä nimestä ja myös, jos hänellä olisi ehdotuksia. Hän vastasi aika nopeasti, mutta hänellä ei valitettavasti ollut ideoita kuin tammoille. Lisäksi hän kertoi, että hänelle kelpaa juuri se nimi, josta tuleva omistaja tykkää. Eli vapaasti saisin nimetä varsan Kyöstiksi, jos niin haluan. Joku siinä minua kuitenkin tavallaan vaivasi, kaiketi ehkä juuri se, mistä nimi on peräisin. En haluaisi, että ihmiset ajattelevat minun nimenneeni hevoseni koiran mukaan - Ei sillä, että koirissa olisi mitään vikaa! Joten sovimme kasvattajan kanssa, että laitan vielä foorumille kyselyä, koska sieltä yleensä tulee todella kivoja nimiehdotuksia.
Kuten jo sanoin, nimiä tosiaan tuli. Eräältä käyttäjältä tuli Hunningolla, Viljami sekä Humuri. Viimeisimmän luin ensimmäisen kerran Hurmurina, minkä takia se karsiutui heti listalta pois, koska tuskin jäisi viimeiseksi kerraksi ja tammallahan tosiaan oli jo Hurmuri-niminen varsa. Hunningolla-nimeä jäin miettimään hetkeksi, mutta ei sekään ollut ihan sitä mitä hain. Toinen foorumilainen keksi tamman nimestä muunnoksia: Huntu(jen)hurmaaja sekä Huntujahurmaava. Näistä Huntuhurmaaja nousi heti ykköseksi ja hetken nimeä pyöritellessäni totesin, että siitähän tulee Mörkövaaran Huntuhurmaaja aka Kyösti.
16.04.2018 - Kasvattajan vastaus
Kasvattaja vastasi sähköpostiini jo seuraavana päivänä ja aloitti viestin kehuen vuolaasti Majurin menestystä ja siitä kuinka hän on niin iloinen, kun haluan toisenkin varsan Mörkövaarasta. Hänelle kelpasi Majurin ja Hunnun yhdistelmä oikein hyvin ja jatkosta sovimme niin, että hän ilmoittaa heti, kun tamma tulee kiimaan. Voimme sitten meille sopivaan aikaan kurvailla Majurin kanssa Mörkövaaraan, niin saadaan asia eteenpäin.
Yleensähän se on niin päin, että tamma kuskataan orin luokse, mutta varsinkin nyt, kun pyyntö tuli minulta ja varsakin tulee minulle, niin en näe mitään syytä, miksi tvishan pitäisi kuskata hevostaan minnekään. Lisäksi vaikkei reissaaminen yleisesti ottaen ole raskasta hevosille, niin on se minusta silti jotenkin loogisempaa, että ori viedään aina astutettavan tamman luokse.
13.04.2018 - Varsakyselyä
Laitoin tänään viestiä Majurin kasvattajalle, koska hän oli toinen, jolta löytyi sopiva tammaehdokas uudelle hevoselleni. Ja olihan Majurikin hänen kasvatteja, niin tietysti halusin tämänkin varsan häneltä. Kasvattajalla olisi ollut kaksikin vaihtoehtoa, mutta päädyin lopulta Huntuun, koska halusin mahdollisuuden hieman kookkaampaan hevoseen. Majurihan on vain 151 senttiä ja Huntu 160 cm, joten varsasta toivottavasti tulee jotain näiden väliltä. Perinnöllisyys on toki aina epävarmaa ja vaikka saisit varsan kahdesta 160 senttisestä hevosesta, voisi se silti jäädä vaikkia 145 senttiseksi.
04.04.2018 - Uuden hevosen aika?
Ilmoitin Majurin tänään Yleislaatuarvostelun tilaisuuteen, koska sen kanssa ollaan tehty kaikki, mitä kuvitella saattaa. Samalla tajusin, että orihan alkaa olla jo vanha (vaikkei sitä kyllä aina huomaakaan), joten minun täytyy alkaa varautua siihen, kun se aikanaan lähtee vehreämmille laitumille. Sen verran rakas otus kyseessä, että pitäähän minun saada siitä itselleni varsa uusia koitoksia varten.