Pöystilä

30.04.2026 - Huhtikuun kantakirjaukset

Tänään kolme tammaani palkittiin KTK-palkinnoilla ja jokaiselle myönnettiin eri palkintoluokan titteli. Sussu nappasi ykköspalkinnon 80 pisteellä, kun kaksi tuomaria antoi 20 pistettä, yksi antoi 21 ja neljäs 19 pistettä. Höpsis sai yhdeltä tuomarilta 17 pistettä ja kolmelta muulta 18, joten 71 pisteellä se nappasi kakkospalkinnon. Stella sai kahdelta tuomarilta 14 pistettä, yhdeltä 16 ja neljänneltä 17, kokonaispisteitä kertyi siis 61 ja sillä se sai kolmospalkinnon.

15.10.2025 - Suomenhevonen yhtä kuin rautias

JaanaK laittoi elokuun puolessa välissä hevosiaan tarjolle jalostukseen ja siellä oli komea musta yleispainotteinen herrasmies. Vaikka ori kaipasi jälkeläisnäyttöä niin esteille kuin kouluun, kysyin silti onnistuisiko yhdistelmä koulupainotteisen Stellan kanssa. Tämä sopi omistajalle oikein hyvin, joten astutuskuviot sovittiin ja saatoin jäädä odottamaan varsan syntymää. Lokakuisena maanantai-iltapäivänä tamma pyöräyttikin suloisen varsan maailmaan. Se oli rautias tamma, mutta elättelin silti toivoa, josko se olisi perinyt emänsä päistärikkövärin. Sehän ei aina varsavärissä näy, joten ehkä niin kävisi nyt.

Varsan nimeä valitessa yritin keksiä emän teemaisen väliviivallisen nimen, mutta mitään kovin kivaa ei löytynyt. Olihan minulla nimilistalla ollut jo pidemmän aikaa Sirpa-Leena, jonka ideana siis sana sirpaleena katkaistuna keskeltä. Mutta väliviivamuodossaan se näkyi minulle koko ajan kahtena tavallisena naisen nimenä, joista vain tehty yhdistelmänimi. Ralla-Tella kävi myös mielessä, se sopisi isän nimen ruletti-osaan, mutta en halunnut, että emällä ja varsalla on molemmilla tella-pääte. Sitten kävi mielessä, että Stellan edellisen varsan nimi ei ollut väliviivalla ja sen emällä Punulla on noita väliviivavarsoja enemmänkin, joten tarvitseeko Stellan edes jatkaa teemaa? Eipä tarvitse, joten kävin nimilistaani läpi ja sieltähän tammalle löytyi nimeksi Samilja. Sopii mielestäni hyvin, koska alkaa samalla kirjaimella kuin isänsä ja nimessä samoja kirjaimia kuin emällään.

Alkuun meinasin varsan lempinimeksi yksinkertaisesti Milja, mutta minulla on sen niminen tuttu, joten se olisi luultavasti jäänyt myös vaivaamaan. Tammaa kutsuttiin alkuun koko nimellään, mutta pian se lyheni Sailaan ja siitä neidille tulikin sitten varsinainen lempinimi. Ja niin, tamman ensimmäisen varsakarvan vaihdon yhteydessä kävi selkeästi ilmi, että se ei ole päistärikkö. Ihan tuikitavallinen rautias, vaikka isänsä oli musta ja emänsä ruunikonpäistärikkö. Olisihan musta tai ruunikko ollut hieman todennäköisempi, mutta joku siinä vain on, että jos suomenhevosesta voi tulla rautias, niin siitä myös tulee rautias!

26.02.2025 - Stellan Rate My Pony -tulokset

08.04.2025 - hahmotusharjoituksia, valm. Sonja Lovell (VRL-11911)

Tie vei jälleen eräänä keväisenä päivänä Pöystilään, oikeaan suomenhevosten kehtoon. Ja jos jostain löytyy ei-tavan-rautias suomenhevonen niin täältä. ”Tarvitsen tällaisen myös, meillä on vasta yksi rautiaanpäistärikkö”, totesin haaveilevaan sävyyn katsellessani kentällä Tuiren kanssa ravaavaa Stellaa. Ruunikonpäistärikkö tamma oli kaunis ja yhteistyökykyinen, vaikkakin vielä melko nuori ja raaka – sen jalat sohivat aika ajoin vähän hassussa rytmissä eikä se jaksanut vielä kantaa itseään tasaisesti. Tänään ei tosin oltukaan hevoskaupoilla, vaan kouluvalmennusta pitämässä, joten raakuuteenhan tässä pääsisikin puuttumaan.

”Kerroit Stellalla menevän vielä helposti jalat solmuun, joten pidetään harjoitus melko yksinkertaisena, mutta koitetaan auttaa sitä hahmottamaan itseään. Tule tuolta päädystä aina pituushalkaisijalle käynnissä. Joka toinen kerta väistö oikealle, joka toisella vasemmalle. Uralle päästessä voi sitten siirtyä raviin ja ravata tuonne toiseen päähän, väistö nyt alkuun aina käynnissä”, ohjeistin tehtävän.

Tuire lähti suorittamaan keskittyneesti. Stellakin oli verrattain keskittynyt, mutta ehdotti silti helpompaa lähestymistapaa koko väistöön: ulkolapa edellä niin, ettei takajalat vahingossakaan mene ristiin. ”Tee kunnon pidäte ulko-ohjasta, lapa haltuun ja säilytä suoruus. Kun tulee muutama hyvä askel, voi antaa kiitoksen ja kävellä pari askelta suoraan, sitten väistö loppuun”, ehdotin. Muutama kierros meni hakemiseen, mutta lopulta Stella alkoi nostella jalkojaan ryhdikkäämmin, ja väistö käynnissä alkoi näyttää siltä miltä kuuluukin. Vieläpä molempiin suuntiin! ”Puolieroja tässä sinun tammassasi ei ainakaan ole havaittavissa, joten pohjatyöt on hyvin tehty”, totesin hymyillen.

Jatkoimme hetken kuluttua ravissa ja laukassa niin, että väistö tultiin ravissa ja uralla nostettiin laukka. Tämä olikin taas alkuun aikamoista räpeltämistä. Stella tarjosi hyvin suomenhevostyypilliseen tapaan, että mennääs tämä ravipätkä tästä oikein reippaasti ja kiihdytellään sitten laukalle, eikä jäädä mitään väistöä piipertämään. ”Nollatoleranssi tehtävän läpi juoksemiselle. Jos pidäte ei mene läpi, voi ottaa vaikka kesken väistön käyntiin tai seis, sitten uusi yritys.”

Muutaman kierroksen ajan Stella jaksoi luistaa tehtävältä – tai no sanottakoon, ettei se varsinaisesti vastustellut mitään, vaan yritti suoritua mahdollisimman kiltisti mahdollisimman vähällä vaivalla. Sillä tuli hiki korvia myöten jo pelkästä ajatustyöstä. Lopulta Stella kuitenkin löysi takajalkansa myös mukaan, sai ne ravissa väistöaskeleille, eikä kiiruhtanut halkaisijalta uralle tuli hännän alla. Laukannostot tosin olivat päivän parasta antia, Tuire ratsasti ne erittäin huolellisesti ja liike lähti niin ylämäkeen kuin tällaiselta nuorukaiselta voi odottaa. ”Kyllä tästä ihan super hieno vielä tulee! Ei ehkä vaativimman tason kouluratsu, niin kuin itsekin olet todennut, mutta hieno joka tapauksessa!” totesin katsellessani loppuraveissaan jo erittäin rennon ja symmetrisen näköistä Stellaa.