Majuri oli valmennuksen alussa reippaalla tuulella - selvästi täynnä työintoa! Aloitimme huolellisilla alkuverryttelyillä, joiden aikana kokosin kentälle 5 esteen radan. Esteet olivat aluksi noin 70 senttisiä, tarkoituksenamme olisi korottaa niitä myöhemmin Majurin omalle 90 sentin tasolle. Rataan kuului kaksi okseria, kaksi pystyä ja yksi ristikko. Aloitimme hyppäämällä parin esteen linjaa. Pyysin Tuirea laskemaan laukka-askeleet ja huolehtimaan, että lähestymisestä tulisi mahdollisimman tarkka. Ensimmäiset hypyt onnistuivat hyvin, mutta sitten ote lipesi ja lähestymiset huononivat. Pyysin Tuirea rentouttamaan hartiansa, joiden olin huomannut jännittyvän.
Aloitimme alusta, huolehdimme tarkoista linjoista. Kun linjat sujuivat, siirryimme kokonaisen radan työstämiseen. Radan kolmannelle esteelle, 80 senttiselle pystyesteelle, lähestymisestä tuli liian tiukka kovan vauhdin vuoksi, minkä seurauksena Majuri epäröi ja kielsi. Kielto oli melko vauhdikas, ja rytäkässä ratsastaja meinasi ylittää esteen ilman hevosta, mutta onneksi pidit tasapainosi kiitettävästi. Treenasimme, treenasimme ja treenasimme - lopulta onnistuen virheettömästi. Korotimme esteitä vielä Majurin omalle tasolle. Puhtaan suorituksen jälkeen lopetimme huolellisilla loppuverryttelyillä.
Tänään Majurilta löytyi intoa ja vauhtia vaikka mulle jakaa, jo ratsastajan noustessa selkään oli ori lähteä koko ajan vauhdilla alta pois. Alkuverkka meni ratsukolta siis lähinnä yhteisen sävelen löytämiseen, Tuire sai antaa paljon pidätteitä ja rauhoitella hyvin "villiintynyttä" hevostaan. Verkkaesteitä oli kentällä muutamia kappaleita, jotka olivat 50-60cm pystyjä sekä ristikoita. Majurin innokkaan menemisen vuoksi esteet ylittyivät vähän miten ylittyivät, välillä mentiin puomeista melkoisella tyylillä läpi ja välillä taas ori näytti ihan mukavanlaisia hyppyjä.
Pojan hieman malttaessa mieltään ja kuunnellassa Tuiren pidätteitä, lähdimme hyppäämään päivän pääesteitä. Valmennuksessa oli tällä kertaa kaksi kolmen esteen sarjaa sekä yksi okseri, joilla oli korkeutta 70-80cm. Pääpaino hyppäämisessä oli siis sarjaesteillä, joilla ratsastaja sai kovasti tarkkailla askeleiden määrää esteiden välissä sekä eritoten hyvää ponnistuspaikkaa. Alkuun Majuri mennä pyyhälti vähän miten tahtoi sarjojen ylitse, eikä kovinkaan moni puomi paikoillaan pysynyt. Jälleen tarvittiin vain rauhoittelua ja pidätteitä, sekä muutoinkin topakampaa asennetta ratsastajalta. Vähitellen ratsukon suoritukset paranivat, Tuiren keskittyessä siihen, että Majuri saa hyvät lähestymiset sekä että askeleet mahtuivat hyvin esteiden väliin. Ponnistuksissa ori selkeästi kaipasi jokaisella hypyllä hieman apuja, joten ratsastaja sai antaa selkeät merkit hevoselle aina ennen ponnistusta. Okserille tullessa Tuire sai pidättelyn sijaan puolestaan ajaa vähän enemmän hevostaan eteen, jotta Majuri sai kunnon vauhdin ja hyvän ponnistuksen aikaiseksi. Muutaman kerran halusin ratsukon ylittävän esteet puhtaasti ratana, kunnes olin tyytyväinen heidän menoonsa.
Loppuverkkaan pudotin esteiltä puomit alas ja täten ratsukko sai mennä reippaassa ravissa maapuomeja, samalla paljon taivutuksia tehden. Majurin liikkuessa kevyesti ja rauhallisesti eteen, sai Tuire hidastaa käyntiin ja antaa hevoselleen pitkät ohjat. Orilla virtaa tänään kyllä tuntui riittävän loputtomiin, mutta hyvin ratsastaja piti hevosensa malttia kasassa pidätysten avulla. Alun hypyt olivat lisäksi vielä vähän vaatimattomia, mutta loppua kohden hypyt paranivat ja lopussa saimme jopa mallikkaita hyppyjä aikaiseksi.
Olipa kiva saada Tuire ja Majurikin mukaan Mörkövaaran valmennuksiin! Tämän ratsukon valmentamista odotin kovasti, sillä halusin nähdä kuinka Tuire ja Majuri tekevät yhteistyötä ohjeideni mukaan. Ori asteli rennon viileästi kentälle, vähän ihmettelevän näköisenä, mutta samantien lähti kulkemaan ratsastajan ohjeiden mukaisesti eteen, jokseenkin reippaalla tahdilla. Alkuverkassa ratsukon tuli löytää hyvä yhteinen sävel ja hevosen tuli kulkea kuuliaisesti nätissä raamissa, jonka jälkeen siirryimme oikeisiin tehtäviin.
Valmennuksessa keskityimme tänään eritoten ratsastajan hyvään istuntaan sekä painoapujen vaikutuksesta hevoseen. Majuri tuntui olevan melko virkeällä tuulella ja siten Tuire sai keskittyä koko ajan tahtiin ja pitämään ratsunsa rauhallisena. Ratsastaja istui muuten selässä hyvin, mutta vähän väliä Tuire nojasi liikaa eteen vieden samalla tietysti myös painon hevosen kaulaa kohti. Siispä korjailimme Tuiren etukenoa vähän väliä liikkeiden aikana, joita oli muun muassa lisätty käynti ja ravi sekä takaosankäännökset.
Majurin lisätyissä askellajeissa ei tullut yhden yhtä virhettä, se oikeasti liikkui täydellisesti pidentäen hienosti askeltaan. Sen sijaan takaosankäännöksissä saatiin keskittyä paljon Tuiren ryhtiin ja kevyin pohkein sekä painoavuilla kääntämiseen, ratsukaan kun ei ihan heti hoksannut mitä tältä haluttiin. Tuire sai pitää kevyen tuntuman ohjasta ja samalla siirtää pohkeitaan ja painoaan niin, että Majuri lähti pyörähtämään takaosansa ympäri ilman vastaan rimpuilua. Laukkatehtäviksi otimme laukannostot sekä satunnaiset vaihdot, joissa oli hyvä käyttää painoapuja hyödykseen. Laukannostoissa pieni nojaaminen taaksepäin ja ulkojalan merkki antoi ratsulle heti käskyn nostaa laukan, ja Tuiren oli pidettävä laukka tietysti hyvässä tahdissa. Laukkatehtävissä Tuire jälleen lähti menemään turhan kyyryyn selässä ja näin ollen toistimme liikkeitä niin kauan, kunnes sekä ratsastaja että ratsu toimivat halutusti. Laukanvaihdot alkoivat näyttää loppua kohden oikein hyvältä orin malttaessa mielensä ja keskittyessään apuihin.
Reippaan tunnin jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa itsenäisesti ravissa taivutellen, mutta edelleen piti muistaa valmennuksen ohjeet istunnasta ja avujen annosta. Sekä valmentajan että ratsastajan ollessa tyytyväisiä hevosen liikkeeseen, sai siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Majuria ja Tuirea oli oikein kiva valmentaa ratsukon ollessa niin osaava ja tehdessä tarkkaa työtä, mutta onneksi saatiin haastetta vähän mukaan hevosen innostuksen myötä.
Ratsukon lämmitellessä minä kokosin maneesin hiekoille muutamia 50 sentin helppoja esteitä, joille olisi helppo lähestyä suunnasta mistä hyvänsä. Tuire oli kertonut Majurin vasta harjoittelevan 70 senttisiä, joten näin paremmaksi aloittaa liiankin helpoilla suorituksilla. Majuri näytti mulkoilevan minua maneesin reunoilta vähän väliä pistävällä katseellaan, ja tunsin oloni hiukan ei-niin-tervetulleeksi.
Kun ratsukko näytti tarpeeksi lämpimältä, pyysin heitä pienen kävelytauon jälkeen hyppäämään ensimmäisen, suoralla uralla olevan 50 sentin pystyn. Hyppy töksäytti hieman, ja Tuire ei meinannut pysyä aivan mukana. Seuraavalla kerralla hyppy onnistui jo paremmin, ja Majuri näytti laukkaavan melko letkeästi seuraavaa estettä kohti. Kun olimme tarpeeksi korjailleet Tuiren asentoa ja Majurin liikkeitä, hyppäsimme esteitä muutaman kerran lyhyenä ratana. Totesin suorituksien olleen niin hyviä, että päätin korottaa muutamat esteet 70 sentin tasolle.
Kun esteet alkoivat nousta korkeammiksi puolesta metristä, saimme kokea myös muutamia mielenosoituksia ja kieltäytymisiä. Vihdoin ylitimme ensimmäisen 70 sentin esteen, ja Majuri taisi hoksata sen olevan ihan tavallinen nakki. Teimme esteiden lomassa myös hieman koulupuolen harjoituksia, ja lopulta lopetimme valmennuksen onnistuneeseen 70-sentin rataan – eli aivan mahtavaan suoritukseen! Hienoa työskentelyä molemmilta, toivottavasti Majurin koulutus etenee toivotusti!
Estevalmennuspäivän toiseksi viimeinen ratsukko oli tällä kertaa Tuire ja hänen ratsunsa Majuri esteiden korkeuden ollessa 70cm. Jo ennen alkulämmittelyitä huomasi, ettei Majuri ole kauhean oppinut ratsu, sillä se yritti suhteellisen kauan saada Tuiren luovuttamaan selkäännousun suhteen väistelemällä ratsastajaa ihan koko ajan. Lopulta Tuire pääsi kumminkin selkään kun autoin pitämällä Majuria paikallaan ja tämän jälkeen pyysinkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt.
Liikkeellelähdön kanssa oli myös hieman ongelmia ja Majuri lähtikin liikkeelle vasta kun Tuire oli näyttänyt raippaa herralle. Kumminkin kun liikkeelle oli päästy, liikkui ori suhteellisen hienosti, vaikka osaamattomuus oli kyllä havaittavissa. Ensimäinen ja toinen este ylittyi hienosti ilman minkäänlaisia virheitä, mutta kolmannella esteellä Majuri ponnisti hieman liian myöhään oikeaan aikaan annetuista avuista huolimatta ja näin ollen kaksi ylintä puomia pääse kolisemaan maahan. Kehoitin ratsukkoa kumminkin jatkamaan rataa virheestä huolimatta ja loppurata suoriutuikin hienosti ilman yhtään virhettä, vaikka Tuire joutuikin pariin kertaan käyttämään raippaa saadakseen Majuriin enemmän vauhtia.
Koska aikaa oli vielä jäljellä, pyysin ratsukkoa kokeilemaan rataa vielä uudelleen. Toisella yrittämällä Majuri lähti hieman hitaamman puoleisesti liikenteeseen, ihan kuin oria ei olisi ollenkaan kiinnostanut treenaaminen. Kehoitinkin Tuirea antamaan ratsulleen hieman napakammat avut ja kun ne eivät tehonneet, käytti Tuire jälleen hellästi raippaa. Tämän jälkeen Majuri lähtikin paremmalla vauhdilla liikenteeseen ja koko rata ylittyi ilman yhtään virhettä.
Koska valmennus alkoi olla jo lopuillaan, kehoitin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyihin ja samalla annoin palautteen tästä valmennuksesta. Ratsukon yhteistyötä voisin kommentoida seuraavanlaisesti: Ratsukko toimii selkeästi jo nyt hyvin, mutta Majurin nuori ikä on suhteellisen hyvin havaittavissa. Voisin kumminkin uskoa, että ahkeralla treenaamisella orista tulee vielä hyvin osaava ratsu, joten jatkakaa samaan malliin jatkossakin.
Tällä kertaa pääsinkin ilokseni valmentamaan rakkaussuokkiani Majuria kouluratsastuksen parissa. Alkuverryttelyiksi otettiin temmonvaihteluiden lisäksi pujotteluharjoitus. Mikään maailman notkein ori ei vaikuttanut olevan, tasaisen kömpelösti se taipui kummastakin kyljestään, mutta sisulla ja nöyrällä meiningillä Majuri rämpi tämän harjoituksen läpi. Askellajinvaihdokset siltä sitä vasten sujuivat oikeinkin innokkaasti ja huolellisesti, ja malttoipa se pysähtyäkin aina kun niin pyysit. Tästäpä oli hyvä jatkaa muihin helpon B:n perustaitoihin, kuten siirtymiseen raviin suoraan peruutuksesta. Tämäkin sujui teiltä sangen kauniisti.
Toinen puoli valmennuksesta kertailtiin helppo B -tason taitoja ja toinen puolisko helpon A:n liikkeitä, jotka olivat uudempi juttu Majurille. Näin ollen alkuun oli havaittavissa hieman haparointia, mutta siitä se sitten lähti kulkemaan. Vastalaukka oli toistoista huolimatta vielä huomattavan vaikeaa - se siis kotiläksyksi teille. Takaosankäännöksiä olitte sen sijaan arvatenkin harjoitelleet jo paljon enemmän, sillä niissä ei ongelmia ilmennyt. Lisätty käynti ja -ravi olivat Majurille ihan peruskauraa, joten niiden jälkeen oli hyvä siirtyä loppukäynteihin.
Voi sentään miten komea oripoika sieltä kentälle astelikaan! Joko olin ihan Majurin lumoissa enkä huomannut yhden yhtä rikettä tai sitten ori oikeasti suoritti alkulämmittelyt kiitettävän virheettömästi ja hyvällä asenteella. Kyllä se pitkin poikin kenttää kohoavia esteitä vähän sivusilmällä tähyili, muttei moukkamaisesti rynnistänyt suoraa päätä niitä kohti kuin mikäkin pahainen junttipulla. Voimisteluesteet ylittyivät vähän liioitellun ilmavasti, mutta laitoin merkille puhtaan ja innokkaan hyppytyylin ja mitä sujuvimman yhteistyön.
Olin ihan Majuri-huuruissa ja kaavailin hienon suokin ryöväämistä omaan talliini, kun havahduin "Voi kerpele, se tekee sitä taas!" -huutoon. Mitämitä? Ei kai nyt kultaisen käytöksen Majuri voinut olla tekemässä mitään väärin. Eikä se kyllä ihan kauhean pahojaan ollut tekemässäkään, mitä nyt oli seisahtunut sianselän eteen raastamaan sen alle kyhätystä heinäpaalista itselleen evästä. "Ronskisti vaan ota sen turpa pois sieltä ja uusi yritys reippaammin eteen ajaen, pakota se avuillasi sianselän yli! Noin, hienoa!" kailotin.
Hyppäsitte vielä viiden esteen laajuisen 60 cm radan kertaalleen läpi. Tämä sujui sen verran mainiosti, että korotin kokeiluluontoisesti paria estettä hieman, 70-senttiseksi. Tästä Majuri selvästi vähän hämmentyi ja arvioi okserin ponnistuspaikan liian kauaksi, minkä seurauksena puomit kolisivat minne sattuu. Jo seuraavalle esteelle ori oli kuitenkin koonnut itsensä. Hallittu lähestyminen sopivassa temmossa, autoit hienosti ponnistuskohdan etsinnässä, ja ei muuta kuin puhtaasti yli! Hieno suoritus teiltä molemmilta!
Majuri oli jälleen yhtä pirteä ja elämäniloinen kuin viime valmennuskerroilla. Edellisestä valmennuksesta oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, sillä en ollut voinut raivata orille ja Tuirelle tilaa omien kiireitteni takia. Näin perjantaiaamusta yhteinen aika kuitenkin löytyi, joten suuntasimme Tuiren ja orin kanssa maneesille. Aikaisemmissa valmennuksissa oli keskitytty ainoastaan perusjuttuihin, muttei tämänkään päivän asiat olisi mitään rakettitiedettä.
Alkuvalmennus sujui normaaliin tapaan: Tuire lämmitteli Majuria käynnissä ja ravissa, ja pyrki tekemään runsaasti venyttäviä liikkeitä. Ori joutui tosissaan keskittymään minne asettaisi jalkansa, jottei lentäisi tiukassa taivutuksessa nenilleen. Pääsääntöisesti ratsukon yhteistyö pelitti hyvin, mutta Majuri saattoi välillä hairahtaa ikävästi pimeälle puolelle ja jättää ratsastajan avut huomiotta. Pieni läpsäytys raipalla persuuksille riitti usein tuomaan orin takaisin maanpinnalle, mutta välillä Tuire joutui ärähtämään kunnolla orille.
Valmennuksessa keskityttiin pieniin kavaletteihin, mutta sitä ennen orin jalka laitettiin nousemaan puomiharjoitusten avulla. Majuri liiteli puomien ylitse korkein askelin, eikä voinut kuvitellakaan hipaisevan niitä. Ei ori toiminut yhtään sen hullummin kavalettien parissa, vaikka innostus vei välillä voiton nuoresta ja matalien puomiviritysten yli mentiin valtavalla loikalla. Välillä Tuire joutui tiputtamaan orin kokonaan käynnille, jotta ylitykset sujuisivat ilman turhia pomppuja. Valmennuksen mittaan innokas ori kuitenkin hoksasi jutun jujun ja toimi kuten pitikin.
Valmennus sujui varsin reippaasti. Tehtävien mittaan Tuire joutui käyttämään runsaasti pidätteitä, ja alkuverryttelyjen jälkeen raipan sai nakata maneesin nurkkaan – Majuri liikkui varsin hyvin ilman sitäkin. Innostuttuaan liikkumaan reippaasti, ei oria pidätellyt enää mikään, ja tämä suoritti annetut tehtävät räjähtävällä energialla. Orista saataisiin vielä koulittua kunnon esteheppa!
Lämmittelyn jälkeen aloitimme maastoesteharjoittelun. Ensimmäisenä edessä oli kahden portaan este, jonka lähestyessä huomasin hevoseni jännittyvän. Epäilin orin yrittävän kieltäytyä oudon esteen edessä, joten patistin sitä eteenpäin ja se hyppäsikin esteet reippaasti yli. Ylhäällä odotti tukin ylitys, mutta siellä Majuri pisti jarrut lukkoon ja kieltäytyi. En ollut ihan varma, mitä silloin olisi pitänyt tehdä, mutta koska tilaa ei ollut tarpeeksi uudelle yritykselle, kiersimme esteen ja laskeuduimme kaksi porrasta alas. Jälkimmäisen kohdalla vauhtia oli jäänyt liikaa päälle edellisestä alastulosta ja Majuri onnistui jotenkin sotkeutumaan omiin jalkoihinsa. Ori sai kuitenkin tasapainonsa takaisin ja pääsimme pienellä säikähdyksellä alas esteeltä.
Tarkkuusesteet kertoivat minulle heti, mitä ainakin pitäisi harjoitella: tarkkuutta. Kyllähän me suunnilleen siihen esteen kohdalle tultiin ja vaikka estettä hypätessä ei pitäisi katsoa alas vaan eteenpäin, satuin silti vilkaisemaan alas ja näin, että suurin osa esteestä jäi kyllä meidän sivulle eikä alle. Koska en keskittynyt tulevaan, meni hevosenikin keskittymiskyky ja alastulomme meinasi mennä kirjaimellisesti nenälleen. Jälleen kerran Majuri kuitenkin pelasti tilanteen emmekä sentään kaatuneet. Näistä viisastuneena seuraava tarkkuuseste meni jo heti paljon paremmin, vaikka voisin uskoa, ettei sekään ihan oikeaan paikkaan osunut. En sentään jäänyt tällä kertaa katsomaan miten ylitys meni, vaan pidin katseeni tiukasti tulevassa.
Seuraavat esteet olivat siinä mielessä turvallisempia, että niissä ainoa vaikeus oli esteiden ehkä outo ulkomuoto. Halusin ensimmäisenä mennä trakehnerhaudan, koska se vaikutti kaikista helpoimmalta meille. Ja hyvin esteen ylitys menikin, ei mitään ongelmia. Seuraavaksi otin kohteeksi tukkiokserin ja tällä kertaa olin valmistautunut siihen, että ori saattaisi kieltäytyä. Patistin herraa reilusti kohti estettä, mutta ei, se kieltäytyi taas. Valmentaja neuvoi meitä kokeilemaan välissä toista estettä ja sitten yrittää vielä kerran tukkiokseria.
Tein työtä käskettyä ja saatoin vain ihmetellä, minkä takia Majuri hyppäsi ongelmitta pöytä-esteen, mutta jonkun tavallisen tukin edessä se menee ihan lukkoon. Kävimme tekemässä pari volttia ratsuni kanssa, kunnes päätimme koittaa vielä kerran tukkiestettä. Mutta ei, se ei yksinkertaisesti mennyt vieläkään yli siitä! Minua harmitti ihan vietävästi ja valmentajakin varmasti huomasi sen. Hän neuvoi minut ravaamaan hevoseni kanssa muutaman kierroksen ja kokeilevan sitten paria muuta estettä, minkä jälkeen voisi olla hyvä lopettaa valmennus siihen.
Muilla, kokeneemmilla ratsukoilla valmennus jatkui vielä tukkiesteellä harjoittelulla, jossa haettiin korkean esteen hyppäämiseen tarvittavaa tasapainoa ja rytmiä. Tämä harjoitus jätettiin pois minun ja Majurin ohjelmasta, koska emme muutenkaan hypänneet vielä kuin noin 40 sentin esteitä ja lisäksi kun ilmestyi tämä Majurin jonkunsortin pelko tukkiestettä kohtaan. Jäähdyttelin Majuria samalla, kun valmentaja kertasi valmennuksemme kulkua, korjattavia asioita ja varsinkin vinkkejä hevoseni tukkipelkoa kohtaan.
Valmentajan kommentit
Teit portaiden kiusallisella kiellolla ihan oikein - radalla esteen voi sitten kiertää, siitä vain tulee hieman sakkoja. Harjoituksissa sen sijaan voi hyvin tulla esteen alusta asti uudelleen. Nythän kielto oli sinällään arvattavissa, kun lähestyminen oli niin epävarma. Mutta ei näistä pääse kuin tekemällä ja harjoittelemalla!
Tukkiesteen ongelmat sen sijaan olivat hieman yllättäviä. Kaikilla muilla esteillä Majuri oli kuitenkin menossa eteenpäin ja innokas. Kotona kannattaa jatkaa ahkerasti harjoittelua. Ensin ihan pienillä tukeilla, tai esim. maassa olevilla lautaesteillä. Raskas, iso tukki voi pyöreydessään jännittää enemmän kuin kapeampi este. Lisäksi suosittelen ottamaan avustajan ja vetohevosen mukaan, sekä värikkään maapuomin tukkiesteen eteen. Ihan pienillä esteillä ensin, maapuomin kanssa ja varma vetohevonen menee rauhallisesti edellä, itse tulet Majurin kanssa viitisen laukkaa perässä. Jospa sitten pääsisitte jo esteestä yli ja Majuri huomaisi, että se selviää kyllä.
Tuire saapui maneesiin yhdessä energisen Majurin kanssa. Ori ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan, vaan steppaili innokkaana vähän suuntaan jos toiseenkin. Tuiren säätäessä satulavyötä ja kamppaillessa itsensä orin selkään, kannoin uran sisäpuolelle muutamia puomeja. Edellisessä kyseiselle ratsukolle pitämässäni valmennuksessa kävimme läpi ihan perusjuttuja, ja tässäkin valmennuksessa halusin lähinnä saada käsityksen orin toiminnasta esteiden lähettyvillä. Tässä tapauksessa puomit jäljittelisivät esteitä, sillä perusjutuista oli hyvä aloittaa.
Alkuverryttelyt hoidettiin huolellisesti ja tarkasti. Majuria ei päästetty helpolla missään tilanteessa, vaan kulmiin piti mennä kunnolla ja askelluksen piti olla sopivan tempoista. Ori joutuikin paneutumaan työntekoon kunnolla, eikä orille jäänyt aikaa keksiä omia viihdykkeitä. Alkuverryttelyissä ratsukko käytti taitavasti koko maneesin suoman tilan hyväkseen. Uralla ratsukko pyrki viettämään mahdollisimman vähän aikaa, jottei orista tule urankiertäjä, joka ei ilman kädenvääntöä suostu poistumaan valmiiksi tallatulta jäljeltä.
Valmennuksen aikana työskenneltäisiin lähinnä puomien parissa, ja ori pyrittäisiin saamaan ylittämään puomi mahdollisimman keskeltä. Tämä saattaisi olla nuorelle orille kohtalaisen haastavaa etenkin kaarevalla uralla. Ratsukko aloittelikin yksittäisillä puomeilla ylittäen niitä aluksi käynnissä ja sen jälkeen reippaassa ravissa. Lähestymiset kokeiltiin hoitaa huolellisesti loppuun asti, oli kyse sitten suorasta tai kaarevasta lähestymisestä. Majuri toimi pääsääntöisesti reippaalla asenteella, mutta pohkeen kuuntelemisessa orilla olisi vielä parannettavaa.
Yksittäisten puomien lisäksi ratsukko otti ravipuomeja, joihin orin ravin täytyi natsata prikulleen. Aluksi Majuri olikin turhana menevä ja viimeisten puomien yli mentiin käytännössä hyppäämällä. Seuraavalla kerralla Tuire otti enemmän pidätteitä ennen ravipuomeja, ja teki hieman ennen puomisarjaa pienen voltin orin vauhdin hidastamiseksi. Tämä tepsi ja ravipuomeille lähestyttiin vastaisuudessa rauhallisemmin. Helpotin orin tehtävää vielä hiukan lisäämällä puomien molemmille puolille estetolpat, jotta keskikohdat hahmottaminen olisi helpompaa. Majuri kokeilikin ihan tosissaan yrittää suorittaa tehtävän mahdollisimman hyvin, ja ori kuuntelikin Tuirea mukisematta. Välillä tämä oli tietty kummissaan mitä ratsastaja milloinkin halusi pohjeavuillaan, mutta riittävillä ääni- ja ohjasavuilla saatiin jo paljon aikaan.
Lähestymisharjoitukset saisivat riittää tältä päivää, ja olinkin suunnitellut pienten kavalettien ylityksiä loppuvalmennuksen ajaksi. Majuri innostui välillä turhankin paljon, ja hieman maanpinnan yläpuolella olevien kavalettien yli mentiin valtavilla loikilla. Tuire otti orin kanssa laukkaa uralla, ja lähestyi kavaleteille vasta orin rauhoituttua. Kulmiin ori meni jäykästi, ja niitä jouduttiinkin loiventamaan hurjasti. Ori kulki kaikki hiemankin tiukemmat kurvit kaula mutkalla ja lapa edellä puskien. Oikea kierros oli orille ainakin tänään huomattavasti helpompi mennä kuin vasen, joten kavalettityöskentely hoidettiin lähinnä siihen suuntaan.
Valmennus oli varmasti opettavainen - ainakin valmentaja oppi tuntemaan valmennettavaansa paremmin - ja tästä on hyvä jatkaa hieman eteenpäin. Majuri oli energinen ja liikkui välillä turhankin menevästi. Toistoilla ori saatiin kuitenkin menemään paremmin tehtävään keskittyen. Majuri vaikutti erittäin kehityskelpoiselta orilta, jonka kanssa ei varmasti tule aika pitkäksi valmentajallakaan!
Olimme sopineet Tuiren kanssa valmennusprojektista, jossa valmentaisin häntä ja hänen suomenhevosori Majuria tietyn määräajan. Olin eittämättä innoissani Tuiren saapuessa ensimmäistä kertaa oriinsa kanssa valvovan silmäni alle. Nuorena orina Majurin kanssa tapahtuisi varmasti runsaasti vastoinkäymisiä, mutta myös hienoja onnistumisen tunteita ja kehittymistä. Ensimmäinen valmennus olisi lähinnä tutustelua puolin ja toisin, sillä emme olleet Tuirenkaan kanssa ollut missään tekemisissä ennen tätä hetkeä.
Majuri testaili Tuirea selkään nousun aikana tehden sivuloikkia. Tuire tunsi orin metkut kuitenkin hyvin, joten orin yritykset olivat tuhoon tuomittuja jo kättelyssä. Alkuverryttelyt suoritettiin huolellisesti, jotta ori liikkuisi myöhemminkin reippaasti ratsastajaansa kuunnellen. Välillä Majuri eli aivan muissa maailmoissa, mutta Tuiren palautettua orin maanpinnalle sievällä raipan napautuksella, kuunteli tämä taas aktiivisemmin selässään istuvaa ratsastajaa.
Koska valmennus oli ensimmäinen jota kyseiselle ratsukolle pidin, keskityimme niinkin yksinkertaisiin asioihin, kuin suunnanmuutoksiin ja ympyrätyöskentelyyn. Näkisin hieman minkälaisessa muodossa ori menisi kaarevalla uralla, ja kuinka hyvin tämä kuuntelisi pohjeapuja. Pitkien alkuverryttelyjen jälkeen ratsukko käveli kuitenkin hetken vapailla ohjilla selittäessäni samalla Tuirelle tehtävänantoa.
Välikäyntien jälkeen ratsukko aloitteli käynnissä tekemään voltin tai pari yhdelle pitkälle sivulle. Päätyihin pyöräytettiin satunnaisesti pääty-ympyröitä. Majuri taipui välillä hieman liikaakin kaulasta, mutta koska pohjeavut eivät aina tepsineet, jouduttiin käyttämään hieman voimakkaampia ohjasapuja. Suunnanmuutoksissa diagonaalilla ja lyhyeltä sivulta alkavalla halkaisijalla orilla oli taipumusta puskea sivuun, ja lähes suorasta ratsastustiestä tulikin jatkuvasti mutkitteleva polku. Suunnanmuutoksien kanssa junnattiinkin hyvän aikaa, kunnes Majuri lopulta osasi kulkea luotiviivaisesti Tuiren määräämällä tiellä.
Ensimmäinen valmennuskerta kului tutustumiseen ja perusjuttujen parissa, jotta näkisin hieman orin tasoa ja kuuliaisuutta ratsastaessa. Majurilla oli toisinaan liiaksikin omaa tahtoa, mutta pääsääntöisesti tämä kuunteli Tuirea - ainakin toisella korvalla. Tästä olisi hyvä jatkaa eteenpäin!
Tänään oli luvassa rataesteitä viidellä eri radalla. Esteiden korkeus oli meille 50 senttiä, koska emme ole vielä kokeilleet kertaakaan 60 sentin esteitä. Ensimmäinen rata oli hyvin yksinkertainen, oikeassa kierroksessa kaksiosainen este ja sen perään vinossa oleva yksittäinen este. Majuri vaikutti hieman ylivilkkaalta ja vaikka ensimmäiset hypyt onnistuikin virheettä, mietin olisiko orille pitänyt tehdä rankempi lämmittely.
Toisessa radassa oli samat esteet, mutta ensin piti hypätä kakkoseste, sen jälkeen vaihtaa suuntaa ja sitten hypätä ykköseste. Ensimmäinen este meni hyvin, mutta suunnan vaihtaminen jäi vähän lyhyeksi ja tultiin liian tiukassa kulmassa toiselle esteelle. Majuri ei kuitenkaan kieltäytynyt, vaan hyppäsi rohkeasti esteen yli pudottaen ensimmäisen osan puomin.
Kolmannessa radassa oli minun heikoin estetyyppi: sarjaeste. Vaikka allani olisi GP-tason esteratsu, onnistun silti joskus mokaamaan sarjaesteiden välietapit, mikä aiheuttaa hankaluuksia. Minun epäluulot kyseistä estetyyppiä kohtaan ja vielä hieman kokematon ratsu ei ollut hyvä yhdistelmä. Tulimme ihan liian vauhdikkaasti alas ensimmäiseltä esteeltä ja melkein törmäsimme toiseen esteeseen. Majuri sai laitettua jarrut päälle tarpeeksi ajoissa, johon minä en luonnollisesti osannut valmistautua ja kolautin kypärän lipan orin kaulaan. Valmentaja käski kiertämään esteen ja jatkamaan rataa eteenpäin. Jäin harmittelemaan kieltäytymistä ja nelosesteen ylitys ei sekään onnistunut kovin hyvin. Etukaviot kolahtivat puomiin, joka ei kuitenkaan pudonnut. Havahdyin ääneen ja tajusin, etten ollut siellä missä piti: tässä ja nyt.
Vaihdoimme suuntaa samalla, kun valmentaja antoi neuvoja sarjaesteen ylitystä varten. Ohjasin Majurin uudelleen esteelle, jolta se viimeksi joutui kieltäytymään. Ylitys oli hallittu, kuten myös alastulo valmentajan neuvojen ansiosta. Majuri sai sovitettua askeleensa melko hyvin tulevaa hyppyä varten ja pääsimme hyppäämään. Joku kuitenkin meni taas vikaan, koska tällä kertaa takajalat kolahti. Puomi ei kuitenkaan pudonnut nytkään ja saatoimme jatkaa seuraavaan rataan.
Neljäs rata mentiin vasempaan kierrokseen, ensimmäisenä sarjaeste, sitten kakkoseste ja lopuksi kaksiosainen ykköseste. Sarjaesteen jälkeen minulla oli vaikeuksia saada Majuria hiljentämään, jotta pääsisimme paremmin kakkosesteelle, joten tulimme sille vähän oudossa kulmassa. Ori sai kuitenkin hypättyä esteen ongelmitta ja viimeisellekin esteelle pääsimme saapumaan oikein ja ylittämään senkin hyvin.
Viimeisin rata oli luonnollisesti kaikista pisin: Siinä oli yhteensä kahdeksan estettä, joista kaksi oli sarjaesteitä eli yhteensä kymmenen hyppyä. Aloitimme ykkösesteeltä, joka onnistui hyvin. Olimme selvästi oppineet jotain, koska kaarros nelosesteelle onnistui todella hyvin ja sen jälkeen oli helppo jatkaa myös sarjaesteelle, jota en enää kammoksunut yhtään niin paljon kuin aikaisemmin. Epäröin hieman sarjaesteen jälkimmäisen esteen kohdalla, koska vaikutti että Majuri tuli liian lähelle, mutta olisihan minun pitänyt vain luottaa hevoseeni, se hyppäsi esteen mutkitta hienosti yli.
Ylitimme nelos- ja ykkösesteenkin ongelmitta, mutta en enää muistanut mistä meidän piti tarkalleen vaihtaa suuntaa takaisin nelosesteelle. Niinpä annoin Majurin jatkaa muutaman askeleen eteenpäin, kunnes ohjasin sitä tekemään pienen suunnanvaihdon. Hyvin pieni käännös siitä tulikin tai siltä se ainakin tuntui. Pääsimme jatkamaan takaisin päin ja hyppäämään nelosesteen yli jatkaen sarjalle jälleen kerran. Ensimmäinen hyppy ok, välissä kaksi laukka-askelta ja toinenkin hyppy hyvin. Me teimme sen, suoritimme puhtaan radan! Ajattelin iloisesti päässäni samalla, kun hiljensin hevoseni käyntiin ja taputin sen hikistä kaulaa.
Valmentajan kommentit
Majuri teki hyvin nöyrästi töitä koko rankan valmennuksen ajan! Hienoa työtä, molemmilta! Sait hyvin korjattua omia virheitäsi sarjaesteellä. Ensimmäiselle osalle tuleminenhan on tässä kaiken a ja o, täytyy tulla tarpeeksi energisesti, mutta lyhyenä, löytää hyvä ponnistuskohta ja heti hypyn jälkeen ratsastaa seuraavalle. Ei ole aikaa ajatella sitä viidettä tulossa olevaa estettä, on oltava juuri siinä hetkessä. Yksittäisillä esteillä on aina enemmän aikaa saada laukka kuntoon esteen jälkeen ja niin edelleen, mutta sarjaesteellä kaiken täytyy tapahtua nopeasti.
Totta puhuen etukäteen hieman jännitin puolestanne selviytyiskö Majuri radan kaikista haastellisista reiteistä. Ratsastit sitä kuitenkin hyvin, rennosti ja tarkasti, mikä auttoi nuorta jätkää paljon.
Saavuimme radalle harjoitusravissa, pysähdyimme kentän keskelle niin sanotusti tervehtimään tuomaria ja jatkoimme päätyyn ravissa. Käännyimme oikealle ja heti kulmassa taivutin Majurin lävistäjälle ja aloitin keventämisen. Kulmasta jatkoimme vastapäivään ja ohjasin orin kiemurauralle. Mutkamme menivät pitkiksi, koska Majuri ei oikein ollut kuulolla tai tapansa mukaisesti ei vain "tajunnut", mitä siltä pyysin. Saimme kuitenkin joitain kaaria aikaiseksi ja osuimme melkein oikeassa kohdassa takaisin uralle, josta jatkoimme taas vastapäivään.
Seuraava ongelmakohta tuli laukan nostossa. En tiedä mitä teen väärin, mutta Majuri kerta toisensa jälkeen nostaa aina vasemman laukan. Näin se teki tälläkin kertaa, mutta kulmassa se vaihto sen oikeaan ja saimme tehtyä keskiympyrän oikeassa laukassa. Vaihdoimme suuntaa ja sen jälkeen hidastimme laukasta raviin. Ravasimme kulman ohi ja pienen sivun keskivaiheella annoin Majurille taas laukka-avut. Tällä kertaa se nosti heti oikean laukan, eli tässä tapauksessa vasemman laukan. Keskiympyrä pitkän sivun keskellä jäi hieman soikeaksi, koska Majuri ei taaskaan kuunnellut apujani.
Vaihdoimme taas suuntaa lävistäjällä ja hiljensimme harjoitusraviin, minkä jälkeen ravasimme lyhyen sivun ja puolet seuraavasta pitkästä sivusta R-kohdalle, jossa piti tehdä voltti oikealle. Voltin tuli olla puolet kentän leveydestä ja onnistuimme vihdoinkin tekemään kunnollisen voltin. Voltin jälkeen jatkoimme harjoitusravissa päädyn keskelle, käännyimme keskihalkaisijalle L-merkin kohdalla ja pysähdyimme taas niin sanotusti tervehtimään tuomaria, kun olimme ravanneet melkein toiseen päähän asti.
Valmentajan kommentit
Sitä laukannostoa oikeassa kierroksessa teidän tarvitsee kyllä hioa. Muista pitää ulko-ohja hyvin tuntumalla, ja sisäohja saa olla jopa vähän löysä, jotta hevonen mahtuu nostamaan sen oikean laukan. Laukka-avun ajoittamisessa saisit olla tarkempi, se helpottaisi myös oikean laukan nostamista. Mutta onneksi Majuri ei sentään lähde kiihdyttämään raviaan, vaan tekee kuitenkin noston, vaikkakin väärän. Harjoitelkaa laukannostoja sekä ympyröillä, että suoralla uralla.
Ja sitten vielä kun muistaisit valmistella hevosesi jokaiseen tehtävään huolella! Jotkut teiden epävarmuudet johtuivat osittain siitä, että katsoit hevosen kaulaa tai käsiäsi. Leuka ylös ja katse siihen tiehen, mitä ratsastat, mielellään vielä muutama metri siitä eteenpäin, jotta ehdit valmistelemaan hevosen kulkemaan juuri sillä tiellä kuin haluat. Harjoittele kotona tötteröiden ja purulla tehtyjen reittien avulla tarkkaa ratsastamista. Koulukisoissa juuri teihin kiinnitetään paljon huomiota, joten niiden tarkka ratsastaminen todellakin kannattaa.
Olitte koko valmennuksen ajan molemmat innokkaita työskentelemään, kiitos siitä!
Kummityttöni Annukka pääsi ensimmäistä kertaa valmentautumaan Majurin kanssa, kun löysin Hoppu-nimisen valmentajan ilmoituksen. Olisin mieluusti ratsastanut orilla itsekin, mutta minulla oli liian kiireistä muiden hevosten kanssa ja Majuri todella kaipasi hieman valmentautumista.
Saapuessani kentälle, oli Annukka jo lämmittelemässä ratsunsa Majurin kanssa pääty-ympyröiden muodossa. Aloitettiin sitten suoraan työskentely, kerta alkuveryttelyt oli jo suoritettu. Heti aluksi kiinnitin huomiota Annukan karseaan istuntaan ja huomautin hänelle asiasta. Hän istui liian takana ja kädet nyppivät ohjista vähän väliä. Annukka yritti parhaansa mukaan korjata asiaa ja onnistuikin siinä, kunhan jaksoi vain keskittyä. Suunitelmissa oli aluksi mennä läpi helppo C -koulurata, mutta jäimmekin sitten korjaamaan ratsastajan istuntaa.
Ensin pyysin, että Annukka istuisi niin hyvin kuin suinkin pystyy ja yrittäisi saada Majurin nostamaan taipuisan laukan. Istunnan nuori ratsastaja pystyi pitämään jotenkuten hyvänä, mutta laukka ei ottanut onnistuakseen. Majuri kulki kuin mikäkin rautakanki eikä taipunut mihinkään suuntaan. Annukka laski käyntiin ja alkoi pyynnöstäni tekemään erikokoisia ja -suuntaisia kiemuroita, saadakseen ratsunsa taipuvaksi ja vetreäksi.
Kun Majuri vihdoin taipui paremmin, oli aika nostaa raviin ja jatkaa harjoitusta. Ravissa hevosta sai työstää paljon enemmän, jotta sen sai kulkemaan maltillisesti nostamatta laukkaan. Annukka kuitenkin sai kuin saikin hummansa pysymään oikeassa askellajissa ja nostamaan vasta pyynnöstä hienon harjoituslaukan.
Laukassa Majuri taipui jo todella hyvin ja suoriutui pienistäkin kuvioista kunnialla. Päätimme Annukan kanssa, että hän ja Majuri menee vielä pikaisesti yksinkertaisen helppo C -radan läpi, kun Annukka oli sen juuri opetellut. Rata meni todella hyvin ja laukkaympyrät olivat todella kauniita. Pyysin Annukkaa löysäämään ohjat ja jölköttelemään rentoa ravia pari kierrosta, jotta hän ja Majuri saisivat vähän hengähtää ja viilentyä. Sitten sanoin heille heipat ja lähdin pois.