Päiväkirja
30.07.2011 - uimassa
Tänään oli todella, todella lämmin päivä, joten Lanttu sai pitää vapaapäivänsä hieman etuajassa. "Menemmekin uimaan", sanoin mustalle kaunottarelle, joka hörähti pehmeästi. Laitoin tammalle riimun päähän ja talutin sen tallin edessä olevalle hoitopuomille. Tarkastin Lantun mahdollisilta vekeiltä tai muilta nirhaumilta, mutta tamma oli pitänyt itsestään huolta. Pääsimme siis pikapuoliin jatkamaan matkaamme metsän poikki rannalle. Vielä viime vuonna ranta oli kielletty eläimiltä, mutta uuden mökkiasutuksen tullessa toiselle puolelle kylää, oltiin sinne tehty uusi kaunis hiekkaranta. Onneksi näin, koska nyt tämä vanha ranta oli vapaasti myös eläinten käytössä.
Kymmenen minuutin kävelyn päästä saavuimme aurinkoiselle hiekkakentälle, joka päättyi siniseen jorpakkoon. Sitähän se tosiaan oli, pienehkö järkenpoikanen keskellä metsiä ja peltoja. Sopisi kuitenkin mitä parhaiten vilvoitteluun, joten vein Lantun ison kiven viereen, josta pääsin nousemaan helposti sen lämpimälle selälle. Annoin hevoselle pohkeita ja se käveli reippaasti viilentävään veteen. Vielä muutama viikko sitten Lanttu pelkäsi vettä eikä millään halunnut koskeakaan siihen. Mutta pitkäjänteisen ja hermojaraastavan harjoittelun myötä tamma on oppinut nauttimaan tästä kesän helpotuksesta.
Vietimme vedessä noin puolisen tuntia, minkä jälkeen oli pakko lähteä takaisin tallille. "Vaikka sinulla on vapaapäivä helteen takia, minulla ei. Talli on edelleen täynnä nälkäisiä ja kuumuuden takia entistä kiukkuisempia hevosia sekä sotkuisia karsinoita, jotka täytyy siivota", tuskailin hevoselleni ääneen. Emme kuitenkaan kulkeneet lyhintä reittiä takaisin kotiin, vaan kiersimme pidemmän mutkan kautta, johon kului vartin enemmän. Lanttu oli ehtinyt kuivua hyvin kotimatkalle, joten saatoin viedä sen suoraan takaisin tarhaansa syömään päiväheiniään, jotka sitä odottivat jo valmiina.
vaellus 22.04.2010 Zurückissa
Saavuimme Lantun kanssa Zurückin pihaan hieman yli kaksitoista, koska matka taittui ajateltua nopeammin. Tallin omistaja Ban tuli luoksemme juuri, kun olin lastaamassa hevostani pois trailerista. Olimme sopineet että tarvittaessa Lanttu saa mennä tarhaamaan tallin tyhjään tarhaan. Kättelimme Banin kanssa ja hän käveli kanssamme tarhalle, johon laitoin tammani. Lanttu meni sinne mutkitta eikä ihmetellut yhtään outoja hajuja tai paikkaa.
Reissuun lähtö venähty viidellätoista minuutilla, koska jostain syystä vetäjä ei löytänyt toista koiraansa mistään. Lopulta se löydettiin hoitajien huoneesta nukkumasta ja pääsimme matkaan. Me jäimme Lantun kanssa viimeiseksi letkassa, koska toinen meistä oli porukan säikyin yksilö. Eihän Lanttu mikään hermoheikko ole maastossa, mutta joskus se kuitenkin säikkyy puskasta lentävää lintua tai vastaavaa.
Viime kerralla Lanttu ei välittänyt sarvipäistä lainkaan eikä tälläkään kertaa huomioinut ammujia kauppojen takaa. Kun saavuimme tielle, jossa kulki lehmien virta, hermostui Lanttu toden teolla. Ohjasin sen rauhallisesti tien toisella puolella olevalle niitylle, jotta se ei tartuta tunteitaan muihin ratsukoihin. Päästessään "hirviöistä" kauemmaksi, ratsuni rauhottui silmin nähden.
Saavuimme hieman yli puoli kuusi takaisin Zurückiin, jonne jäimme Lantun kanssa yhdeksi yöksi. Meillä olisi nimittäin aika pitkä matka edessämme ja alkoi jo tulla pimeää. Hoidin hevoseni sille varatussa haassa ja jätin sen sinne loimi päällä. Tämän jälkeen putsasin sen varusteet, vein ne autooni ja menin päivälliselle päärakennukseen.
30.11.2009 - nuhanenä
"Hei Tuire, Lantulla näyttäis olevan pientä nuhaa tai jotain. Ainakin siltä jotain räkää valui, kun sille aamuruuan jaoin", eräs nuori tallityttö sanoi, kun astuin talliin. "Jaahas, pitääpä mennä katsomaan onko se kuinka paha. Kiitos kun kerroit", vastasin tytölle ja kävelin hevoseni karsinalle. Siellä musta friisiläinen nuokkui ruuan päätteeksi, mutta avasi silmänsä kun kuuli tutut askeleet. "No huomenta tyttö", tervehdin tammaa avatessani sen karsinan oven. Lanttu hörähti hiljaa ja puski päätään rintaani vasten. Kyllä sillä nuha tosiaan oli, mutta se vaikutti varsin vaarattomalta, koska tökötti oli lähes väritöntä eikä sitä tullut paljon.
Vaikka Lanttu olikin hyvin pirteä eikä osoittanut mitään merkkiä väsymyksestä tai muusta, päätin silti antaa sille tämän päivän vapaaksi. Laitoin sille tarhaan loimen, koska ulkona oli hieman vilpoista enkä halunnut, että nuha pahemmaksi muuttuu. Hetken katseltuani mustan tamman rauhallista kävelyä, käännyin ja kävelin takaisin talliin.
"Harmi etten voi itsekin pitää vapaapäivää vain sen takia, että hevoseni on kipeä", sanoin viereistä karsinaa putsaavalle tallityöntekijälle, joka naurahti ja sanoi: "Näinhän se on, vaikka eihän sun olis muutenkaan pakko tuota tehdä." "Niin, eihän miun olisikaan, mutta pakkohan minun on jotain raskaampaa työtä tehdä, kun en kerta ratsastamaankaan tänään pääse." Jatkoimme juttelua niistä näistä, kunnes kottikärryni olivat täynnä hevosen jätöksiä ja karsinan alusia. "Miten ihmeessä se voi vääntää tätä näin paljon", ihmettelin ääneen lähtiessäni viemään kottareita lantalaa kohti. "Älä muuta sano", juttelukaverini sanoi.
Ei minulla kyllä ollut mitään muuta tekemistä tallilla, koska toisellakin hevosellani sattui tänään olemaan vapaapäivä ja tallin omistaja ei kuitenkaan halua minun ratsuttavan omia hevosiaan. Olin muutenkin juuri hoitanut hevosteni varusteetkin kuntoon pari päivää sitten, joten hetken aikaa vaellellen ympäri tallialuetta päätin, että minun olisi parasta vain mennä kotiin. Siellä sitä hommaa kyllä riittäisikin, vähän turhankin paljon, joten ei minulle tylsää siellä kerkeä tulla.
kouluvalmennus 24.10.2009 Meripihkassa
Talutin Elantsje TN:n Meripihkan maneesiin, jossa edessä olisi helppo A:n tasoinen kouluvalmennus. Onhan se nimensä mukaisesti helppo tammani koulutustasoon verrattuna, mutta meillä on aina ollut hieman vaikeuksia sulkutaivutusten kanssa ja ne kuuluisivat päivän ohjelmaan. Tarkistin hevoseni satulavyön, kiristin sitä hieman ja nousin sitten selkään. Ohjasin tamman uralle ja aloitin lämmittelyt. Ainoana "käskynä" verryttelyn suhteen oli temmon lisäykset, joten teimme niitä melkeinpä koko ajan. Aluksi oli hieman ongelmia, koska Lanttu ei (luultavasti minun huonojen apujen takia) ymmärtänyt minun kaipaavan hieman nopeampaa käyntiä eikä ravia. Lopulta lisäykset kuitenkin toimivat kuten piti ja olimmekin sitten valmiita itse työhön.
Seuraavaksi edessä oli lisätty ravi. Tämä oli meille todellakin melkein liian helppoa ja valmentajakin kehui hyvää työtämme. Teimme voltteja, pääty-ympyröitä sekä muutaman radan leikkauksen ohjeiden mukaisesti. Lisätyn ravin jälkeen pääsimme siirtymään laukkaan, joka nousi Lantulta välittömästi. Jotta homma ei olisi liian vaikea, meidän oli tarkoitus vaihtaa vastalaukkaan seuraavassa kulmassa, joka eteemme tuli. Niinpä me laukkasimme pitkän sivun loppuun ja annoin vastalaukan avut kulmassa. Taas ratsuni ymmärsi ohjeeni oikein ja laukka vaihtui.
Vihdoin pääsimme siihen, jota olin tullut hakemaan. Vaikka kyseessä olikin vain loppuverryttely, pääsimme silti tekemään töitä kunnolla sulkutaivutusten kanssa. Ensin teimme pohkeenväistöä leikaten koko radan poikki, minkä jälkeen edessä olisi avotaivutukset. Meni hetken aikaa, että tamma ymmärsi mitä hain, mutta vihdoin homma alkoi sujua. Seuraavaksi olikin sitten sulkutaivutusten aika ja silloin Lanttu sai tarpeekseen koko touhusta. Valmentaja tulikin sitten ihan yksityisesti meitä neuvomaan, koska muilla ratsukoilla homma eteni todella hyvin.
Kymmenisen minuuttia me teimme töitä ja lopulta se tuotti tulosta: Lanttu vihdoin teki mitä pyydettiin ja sulkutaivutuksetkin onnistui todella hienosti. Kehuin mustaa kaunokaista ja annoin sille ohjaa. Kiersimme maneesin vielä muutaman kerran käynnissä, minkä jälkeen meidän olikin jo aika lähteä. Kun olin tullut alas satulasta, kiitin valmennuksesta ja talutin hikisen ratsuni ulos maneesista. Vein sen tallin pesukarsinaan, jossa pesin, kuivasin ja loimitin Lantun. Tämän jälkeen talutin sen traileriin, johon toin myös varusteemme ja sitten alkoi matka kohti kotia.
22.10.2009 - maastoilua
Elantsje TN tuli nätisti vierelläni, kun talutin sen ulos tallista. Kävelimme maastopolulle saakka, jossa tarkistin ratsuni satulavyön kiristäen sitä hieman ja nousit sitten selkään. Laitoin toisenkin jalkani jalustimeen, otin ohjista paremman otteen ja annoin pohkeita tummalle hevoselle. Lanttu nosti käynnin ja pian katosimmekin metsän siimekseen. "On se kyllä harmi, ettei Luciana päässyt tänään mukaan", sanoin hevoselleni, kun olimme kävelleet muutaman minuutin kuunnellen metsän ääniä. Tamma käänteli korviaan äänien perässä ja hörähti. "No, joku toinen kerta sitten, kuten hänkin sanoi."
Aamulla oli satanut taas sitä todella märän näköistä lunta, joka oli kerennyt jo sulamaan pois. Maastopolku oli tämän jäljiltä hyvin märkä ja varmasti todella liukas, joten meidän oli ihan hyvä ottaa hieman rauhallisemmin. Annoin Lantulle pohkeita ja se nostikin ravin tottelevaisesti. Ravasimme hetken aikaa, kunnes metsäinen polku leveni ja saavuimme laajalle aukealla. Hidastin ratsuni takaisin käyntiin, koska haluasin tarkistaa olisiko edessämme oleva suora laukkakelpoinen. Nousin ratsailta ja talutin Lanttua hetken matkaa eteenpäin. "Kyllä tämä laukkaamisen kestää. Eihän sitä aina tarvitse kiitolaukkaa vetää, eihän", sanoin hevoselleni kääntäessäni sen takaisin tulosuuntaamme. Nousin takaisin selkään ja annoin pohkeita.
Laukkaspurtin jälkeen hidastin raviin, jota jatkoimmekin sitten loppumatkan takaisin tallille. Kun talli jo näkyi, hidastin Lantun käyntiin ja käskin sen pysähtyä. Nousin sitten sen selästä ja talutin loppumatkan tallin pihan poikki. Katselin siinä samalla kentällä olevaa esteratsukkoa, joka hyppi varmaankin noin metrisiä esteitä. En tunnistanut ratsastajaa, mutta hevonen oli Lantun vieressä majaileva kaunis ratsuponitamma. Lanttu hörähti ja huomasinkin meidän jo tulleen tallin oville, jotka aukesivatkin sopivasti. Ulos käveli komea puoliveriori omistajansa kanssa, minkä jälkeen me pääsimme sisälle lämpimään.
Vein kuraisen hevoseni pesukarsinaan, jossa sidoin sen ja otin siltä varusteet pois. "Jaa'a, loppupäivä sitten taitaakin mennä sinun ja kamojesi putsaamiseen", sanoin kun nostin satulan Lantun selästä. "No, sen siitä saa kun tällaisena päivänä menee maastoilemaan", kuulin tutun äänen sanovan takanani. Käännyin ja Lucianahan se siellä naureskeli. "Jaa, vai on Junnulla muka jalka kipeä! Sie et vain halunnut lähteä sotkemaan sitä maastoon!" sanoin siskolleni työntäen satulan hänen syliinsä. "Eiku on sillä oikeasti, vaikka en mä kyllä olisi halunnutkaan lähteä sotkemaan sitä maastoon", Luciana sanoi tosissaan. "Jaa, no mikäs sillä sitten on?" kysyin, kun otin hevoseltani suitset pois. "Se varmaan on jotenkin nyrjäyttänyt sen tarhassa, onhan siellä kuitenkin aika liukasta", Luciana vastasi.
Ei minun tarvinnutkaan putsata kuin hevoseni, koska siskoni tarjoutui hoitamaan varusteet. Eikä Lanttu loppujen lopuksi kovin likainen ollutkaan, lähinnä jalat ja häntä oli saanut nätin mutakerroksen, joka onneksi lähti helposti pois. Kun olin saanut enimmät vedet kuivattua hevosestani pois, hain sille loimen päälle ja talutin sen karsinaan. Ulkona oli alkanut sataa vettä ja tiedän, ettei sokerimussukkani pidä siitä, joten päätin jättää sen sisälle loppupäiväksi. "Ja kohtahan sulla on ruoka-aikakin, joten mitä turhaan mennä tuonne kastumaan", sanoin tammalle kun otin siltä riimun pois päästä. Neiti hörähti tyytyväisenä ja lähdin pois sen karsinasta.
Merkinnät
uimassa 30.07.2011 vaellus 22.04.2010 nuhanenä 30.11.2009 kouluvalmennus 24.10.2009 maastoilua 22.10.2009
