18.11.2019 - Yllätysratsastus, valm. Jannica
Maanantaina sain yllättäen Oonalta puhelun: hän oli liukastunut pihalla lumia luodessaan ja kyseli olisinko ehtinyt tänään vielä jotakin puuhailla Kyöstin kanssa. Olin kertakaikkisen ihastunut oriin viime viikon perusteella, joten lupasin oitis tulla auttamaan neitoa hädässä! Hyvillään oleva Oona lupasi kyllä korvata ratsastuksesta jotakin, mutta naurahtaen viittasin kintaalla koko höpötyksille, mielellänihän minä orin ratsastaisin! Kyösti odotteli portilla, oli kai lähdössä ainakin vielä tänään mieluusti töihin. Tänään jätimme satulan talliin, Kyösti oli tehnyt melko pitkän viikon ja ajattelin orin nauttivan rennommasta hömpöttelystä kentällä nyt, kun luntakin oli taas tullut lisää. Kävelin pitkät alkukäynnit, joiden aikana tein omia jumppaliikkeitä selässä, kylläpäs reipas ratsastelu oli tehnyt taas kankeaksi mutisin Kyöstille, joka kuunteli tarkoin olivatko sanat tarkoitettu sille vai jutteliko se täti taas tapansa mukaisesti itsekseen. Kotvasen kuluttua suomenputte tuli siihen tulokseen, ettei minulla kai mitään tärkeätä asiaa ollut ja siirtyi raville. "Hetkinen hei, odotas nyt!" hidastelin orin takaisin käyntiin, ainakin ori oli saanut minut tehokkaasti hereille haaveiluistani. Otin ohjat paremmin käteen ja annoin orin nostaa ravin pyynnöstä. Tein paljon kolmikaarista, täyskaartoja ja voltteja taivutellen Kyöstiä vuoroin sisään ja ulos, loppuravit otimme reilun puolen tunnin ratsastuksen jälkeen, joissa yritin epätoivoisesti keventää ilman satulaa Kyöstin ison ravin tahdissa siinä jopa ihan kohtalaisesti onnistuen.
16.11.2019 - Omistajan estetunti, valm. Jannica
Viikonloppuna Oonallakin oli enemmän aikaa keskittyä orin kanssa puuhasteluun, joten olin luvannut lauantaina pitää heille estetuntia. Valmennusta oli selkeästi ratsastajan puolesta odotettu, sillä nainen keskittyi huikealla määrätietoisuudella alkuverryttelyn tehtäviin, vaikkakin jotkut tehtävistä eivät ihan sujuneet odotetusti Kyöstin intoillessa vähän turhan paljon eilisen jumppatreenin jälkeen esteitä. Puomi- ja kavalettityöskentely sujui kuitenkin ihan hyvin siihen nähden, etteivät he olleet ehtineet juurikaan treenailla yhdessä. Kaksikko sai lopputunnista vielä tehdä pientä tehtävää, jonka videoin Oonalle kotitreeniä silmällä pitäen. Rata alkoi vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrästä, jolla ylitettiin kaksi ristikkoa, sen jälkeen tultiin kokorataleikkaalla sarjaeste yhdellä laukka-askeleella, josta jatkettiin uran myötäisesti kaksi suhteutetulla välillä olevaa estettä. Ne oli tarkoituksella jätetty väliltään hieman pitkiksi Kyöstille, jolloin se joutui pidentämään laukkaansa toiselle pystylle tultaessa. Oona sai oikein hyvin tällä kokonaisella kierroksella tehtyä esteet ja ratsukko keskittyi hienosti este kerrallaan.
15.11.2019 - Estetreeniä hangessa, valm. Jannica
Aurinkoisen aamun kunniaksi olin päättänyt pystyttää mukavan lumikerroksen saaneelle kentälle muutamia ristikoita mielen virkistykseksi. Kauhuissaan Oona huomasi minun tulleen ja ehti jo pahoittelemaan, ettei kenttää ole aurattu valmiiksi, mutta vakuutin naiselle, ettei Kyöstille olisi yhtään pahoitteeksi pieni hankitreeni, kun jumppaa olimme muutenkin ajatelleet tehdä. Alkuravissa tulin muutamia kavaletteja, jotka oli kivasti saanut muotoiltua lumen päälle, tasoitin samalla hieman ponnistuskohtia, josta puuterilumi oli helppoa sipaista pois kengällä. Laukassa Kyösti sai tehdä kavaletti-innareita, joiden kanssa sillä meinasi alkuunsa jo palaa päreet, kun ori ei ollenkaan tahtonut ymmärtää, ettei niille suinkaan voinut miten tahansa rynniä. Vähitellen ja ahkerasti pidätteitä viljellen sain sen kuitenkin kohtalaisen hyvin kuulolle lopputuntia kohden.
11.11.2019 - Kyösti pääsee puomeille, valm. Jannica
Oli viikon ensimmäisen itsenäisen ratsastelun aika, suunnatessani kohti Pöystilää suunnittelin pienessä päässäni meille puomitehtäviä. Kentällä oli hyvin hiljaista aamusella, kaiketi toiset olivat töissä ja koulussa, joten saimme ylhäisessä yksinäisyydessä treenailla Kyöstin kanssa. Oona tuli iloisesti tervehtien vastaan jonkun nuoremman hevosen kanssa ja kysyi lähtisimmekö maastoon. Päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelmassani ja lupasin tulla mukaan viikonloppuna Kyöstillä. Ehkä oli parempi vielä tutustua oriin pikkuisen enemmän ennen maaastoilua, ajattelin, mutten kehdannut myöntää Oonalle, että minua hieman jännitti maastoilu vieraalla hevosella. Kyösti kuitenkin tuntui hyvin rauhalliselta maastomopolta, joten enköhän sen kanssa sitten viikonloppuna maastoon uskaltautuisi. Tänään kuitenkin suuntasimme kentälle varustamisen jälkeen, jossa taluttelin Kyöstiä samalla, kun asettelin viisi puomia viuhkaksi keskiympyrälle. Pari ahkeraa tallityttöä saapui kentän laitamille seuraamaan, kun tein verryttelyä kevyessä ravissa. Hymyilin heille aidan vierustaa ratsastaessani saaden kaksi vastaankin. Tulimme molemmista suunnista ravissa puomeja, jonka jälkeen otin vielä loppuun uralla laukannostoja aina sivun keskimmäisten kirjainten kohdalla.
05.11.2019 - Koulutreeni jatkuu, valm. Jannica
Jo seuraavalla viikolla pääsimme Kyöstin kanssa jatkamaan pikkupakkasessa treeniä. Tänään keskityttiin viime kerralla vaikeaksi havaittuihin tehtäviin, kuten ulkoapuihin ja erityisesti siihen, että Kyösti kuuntelisi ulkopohjetta ja pidätteitä ulko-ohjalta, jotka se etenkin ympyrällä ja volteilla, ajoittain myös kulmissa sivuutti kätevästi. Näki hyvin, että ori oli päässyt koulutreenin osalta vähän helpolla, Oona jutteli välikäyntien aikana anteeksipyytävästi. Harmitti se minuakin, että hänellä oli näin hieno ori, muttei juurikaan aikaa sille. Onneksi olin lupautunut varakäsiksi Kyöstille ja Oonalle liikutuksen suhteen, sillä minulla ei lomalla pahemmin tekemistä ollut, enkä aina jaksanut omia hevosia liikuttaakaan. Tänään laukkatehtävässä sujui paremmin ja laukkasimme ensin uraa pitkin niin että saatiin mukavan pyörivä laukka alle. Siitä oli helpompaa sitten jatkaa ympyrälle, jossa keskityttiin jälleen niihin ulkoapuihin, etenkin kun ulkopohje tuntui ratsastajaltakin aina väliin unhoittuvan..
01.11.2019 - Kyöstin kanssa koulua, valm. Jannica
Viime visiitistä Oonan luona oli kulunut luvattoman kauan, mahtaisiko ori minua muistaakaan? Tästäkin huolimatta nainen oli hyvillään, kun huomasi tutun maasturin kaartavan pihaan. Pakkasaamuksi oli sovittu kouluvalmennus, jossa pääsisin pitkästä aikaa Kyöstin selkään. Oona ja hevonen olivat sonnustautuneet paksuihin toppavaatteisiin ja nainen kauhisteli ohutta toppaliiviäni. Alkuverryttelyjen aikana hän seisoi ja seuraili tilannetta, välillä vaihdoimme suuntaa tehden perustehtäviä niitä vaihdellen, ettei ori päässyt kyllästymään, sille kun ei kouluratsastuskiemurat aina tahtoneet maistua. Sain Kyöstin mukavasti kuulolle Oonankin mielestä ja pääsimme tänään varsinaisena tehtävänä tulemaan pituushalkaisijaa ravissa, jossa vuorotellen asetettiin hevonen oikealle ja vasemmalle samalla, kun sen piti kuitenkin ravata suoraan - ei mikään helpoimmasta päästä tehtävänä, kokeile vaikka! Kyöstin kanssa tehtiin kuitenkin haasteista huolimatta parhaamme ja taisimme siinä ihan onnistuakin Oonan kehuessa hieman tunnin loppuun tultaessa.
22.12.2018 - estevalmennus (50-60 cm), valm. Jannica
Kyösti oli vallan hurmaava tapaus! Se tapitti silmät selkosen selällään ensin kaikkia uusia kavereita, etenkin pikkuruinen shettistamma Ee tuntui olevan orin mieleen, kun taas Kummelin kanssa se olisi selkeästi vähän halunnut mitellä oritaitojaan. Hyvin se kuitenkin malttoi itsenäisen, mutta ohjeistetun alkuverryttelyn aikana sinua kuunnella ja keskittyikin edellispäivän tuntia paljon paremmin jo, kun paikka oli tutumpi. Käynti- ja raviharjoitusten jälkeen pääsit nostamaan laukan, teitä oli sen verran vähän ja mukana kokematonta porukkaa, että toiset saivat odottaa ovipäädyssä sen aikaa, kun kukin vuorotellen tuli aina ympyrän ja sen jälkeen pitkällä sivulla sijainneet puomit siirtyen raviin juuri ennen niitä. Menin itse seisomaan puomien viereen, ettei tyhjä toinen puolikas maneesista olisi niin jännittänyt meidän junnuja. Hyvin menivät puomit ravissa, orin nostellessa jalkoja oikein mallikkaasti ja keskittyneesti, sait askeleenkin sopimaan oikein hyvin ja lähestyminen oli huolellinen kulmasta suoraan ratsastettuna, hyvä Oona!
Välikäyntien jälkeen jatkettiin hetki ravipuomiteemalla, joita nosteltiin sitten vähitellen jo kavaleteiksi, siinä sai muutaman kerran Kyösti hakea ja tasapainottaa, mutta lopulta fiksu sai kuin saikin jalkansa aseteltua oikeinpäin kavalettien väliin ja vieläpä niin korkealle, etteivät ne tällä viimeisellä yrityksellä edes kolahdelleet takasiin. Saitte tulla heti perään uudelleen laukassa, koska Kyösti tuntui olevan siihen valmis. Se tuntui olevan kuin synnynnäinen akrobaatikko, niin kivasti menivät innarimallillakin nämä kavaletit, vaikka Kyösti ensin olikin ilmeisesti aikeissa hypätä ensimmäiset kerralla. Se kuitenkin rohkaistui ja päätti kokeilla eri tekniikkaa, joka tuotti toivotunlaisen tuloksen ja pääsit kehumaan sitä hienosta suorituksesta. Loppuun otimme pientä kolmen esteen rataa, jossa oli mukana myöskin vesimatto. Yllätyksekseni se ei tuottanut kenellekään ryhmän hevosista ongelmia, koska ne luottivat ratsastajaansa, niin myös Kyösti, joka tosin vähän varmuuden varalta otti isomman hypyn, mutta hyvin pääsit siihenkin mukaan. Ole kuitenkin tarkkana, ettet lähde hyppyyn ennen hevosta ja häiritse näin ponnistuskohdan löytämistä ja hevosen tasapainoa hypyn ponnistusvaiheessa. Loppuverryttelyt tehtiin jumppaamalla joka toinen pitkäsivu pidemmällä ohjastuntumalla ja joka toinen ohjat kunnolla tuntumalla, Kyöstille tuntui sopivan tällainen rennompi työskentely, jossa se sai hyvin venyttää kaulaansa ja oli oikein tyytyväisen oloinen valmennukseen sekä siihen että päästiin viimein hyppäämäänkin vähäsen.
29.11.2018 - estevalmennus (60 cm), valm. Karl Hessenburgh (© VRL-02207)
How to Train For Better Performance -klinikan järjestäjän kanssa sovittu, että päivämäärän saa muokata oman hevosen ikääntymiseen sopivaksi.
Ensimmäisessä A-ryhmässä olivat ratsukot Kyösti ratsastajaan Tuire, Hessu ratsastajanaan Dimma sekä Karhu ratsastajaan Catia. Suomenhevoset olivat valmentajalle harvinaisempia, vaikkeivät täysin uusia tuttavuuksia ja valmennuskerta olisi varmasti siis myös hänelle mielenkiintoinen kokemus.
Kentällä oli V-muodossa kaksi kavalettisarjaa. Ratsukot saivat tulla kevyessä laukassa niitä kahdesta suunnasta ja vuoroparein hypätä molempien suorien linjojen viimeisen yhteisen esteen yli, joka oli kaksikymmentä senttiä muita korkeampi. Ratsastajat joutuivat itse säätelemään tahdin ja pitämään huolen siitä, että kahta linjaa ratsastavat eivät tulisi samaan aikaan viimeiselle esteelle. Harjoitus oli siis ratsastajille samalla aivojumppaa ja vaati tarkkaavaisuutta, muiden huomioonottamista ja rytmitajua, sillä hyppyjen välisen tahdin tuli pysyä samana. "In the big competition, even if you're the only one in the arena, always pay attention to your surroundings and others. Anything can happen and will happen, when you least except it." Hevosille harjoitus ei ollut niinkään haastava, vaan auttoi lämpenemään ja avaamaan vähän rintakehää. "You Canadian and Finnish people and your horses, you tend to like to take things slowly. You need more time to think and to warm up", Karl sanoi ja heitti sitten esimerkiksi vitsiä siitä, kuinka etelämmissä maissa valmennus alkoi olla loppusuorallaan siinä vaiheessa, kun pohjoisen ratsukko sai vasta verryttelyt tehtyä.
Kyösti oli muihin ratsukoihin verrattuna raaka, mutta Karl kehui vuolaasti hevosen asennetta ja motivaatiota: sillä oli selvästi halua ja intoa hypätä, mutta kokemattomuus ja nuoruuden "hölmöys", kuten Karl sitä kutsui, saivat oriin säheltämään ja juoksemaan laput silmillä. Koska Kyösti ei ollut muiden ratsukoiden tavoin valmis vielä isommilla esteillä treenaamaan, Karl laittoi sen tekemään jumppasarjaa muita pidemmän aikaa. Kyösti tarvitsi useita toistoja, jotta sen pääkoppaan iskostui idea ja rytmi siitä, kuinka tasaisen ja hyvän tahdin sekä tuntuman sai ylläpidettyä koko sarjan läpi. Toisto toiston perään ei sopinut kaikille hevosille, mutta Kyöstille se tuntui olevan avainasemassa, sillä mitä enemmän harjoitusta ori sai, sitä paremmaksi sen suoritus muuttui.
Tässä vaiheessa A-ryhmä sai ottaa välikäynnit ja harjoituksen aikana jo lämmitellyt B-ryhmä kutsuttiin tälle puolen maneesia. Karl käveli jälleen jokaisen ratsukon vierellä kysellen ja jutellen ratsastajien kanssa ennen kuin aloitti heidän kanssaan saman harjoituksen, mutta isommilla esteillä. --- B-ryhmän pitäessä taukoa, Karl rakensi jokaiselle A-ryhmän ratsukolle oman muutaman esteen radan sen mukaan, minkä arvioi olevan harjoituksena kullekin parille paras mahdollinen.
Kyösti oli saanut lihaksensa hyvin auki ja toistoharjoitukset olivat lisänneet sen liikkeisiin ja hyppyihin varmuutta. Se ei kaahottanut enää samalla tavalla, vaikka vaati edelleen ratsastajalta paljon valppautta ja ajoittaista herättelyä, sillä nuoren oriin huomiokyky saattoi helposti irtaantua tehtävästä, vaikka se itse hyppäämisestä kovasti nauttikin. Nyanssit hevonen olisi mieluusti jättänyt taka-alalle eikä sillä ollut hajuakaan teknisestä puhtaudesta tai laadullisesta hyppäämisestä. Joka tapauksessa Kyöstillä olisi vielä paljon aikaa kehittyä ja kasvaa suotuisaksi estehevoseksi.