Pöystilä

Rollo on hoidettaessa ihan kiltisti, kunhan sen sitoo ainakin yhdellä narulla. Parhaimman tuloksen saa käytävällä molemmin puolin sidottuna, koska tämä ori on liian innokas osallistumaan aivan kaikkeen. Varusteiden laitto on välillä sellaista taiteilua, kun ori haluaisi, mutta ei haluakaan suitsia päähän, pullistelee välillä vyötä kiristäessä ja loimet.. En viitsi edes aloittaa kertomaan, miten se temppuilee loimien kanssa. Onneksi säänkestävänä hevosen Rollolle harvoin tarvitaan loimia.

Ratsuna Rollo on ihan miellyttävä työkaveri, kunhan selkään asti vaan pääsee. Ravin kanssa joutuu hieman säätämään, koska ori liian herkästi pudottaa joko käyntiin tai kiihdyttää laukkaan. Tämän myötä voikin arvata, että koulukuviot ei ole tämän mustankimon lempipuuhaa, mutta kyllä se niistäkin suoriutuu. Eihän se muuten olisi niin montaa vaativa B -luokan sijoitusta saanut! Mutta Rollosta selvästi huomaa, että sen energiataso on aivan eri luokkaa esteillä tai maastossa kuin koulukentillä. Myös sellainen on huomattu, että mitä erikoisempi este on edessä, sitä reippaammin Rollo sen luokse ja yli pyrkii. Tämäkin voi toki joskus olla huono asia, mutta hyvin senkin kanssa on pärjätty.

Ajettaessa tämä harmaa ajokki on sellainen perusvarma tapaus: Se pysyy hallinnassa varmoilla otteilla eikä sitä tarvitse patistella etenemään. Myös ajettaessa Rollon lemppari on juurikin tarkkuusajo, jossa se pääsee suorittamaan erilaisia esteitä. Myös kestävyysajosta se nauttii eikä kouluosuuskaan mitään pakkopullaa sille ole, mutta jos voidaan valita, niin kyllä me ennemmin tarkkuussuorituksia tehdään.

Kuljetuksessa Rollolle pitää varata tekemistä, koska muuten se keksii sitä itse ja se ei yleensä tiedä hyvää. Matkaheinät on pääasiassa toiminut, mutta joskus se hotkii ne niin nopeasti, ettei vähänkään pidemmälle reissulle nekään riitä. Seuralainen auttaa myös usein, mutta aina ei viitsi huvikseen ottaa toista hevosta mukaan. Jalottelutaiot auttaa suuresti, mutta pitkittävät matka-aikaa, joten sekään ei ole paras ratkaisu. Vielä ei olla keksitty täydellistä keinoa orin kuskaamiseen, mutta ollaan silti pärjätty.

Kisapaikoilla Rollo osaa olla rauhassa, sen ei onneksi tarvitse esitellä itseään muille. Kyllähän tammat sitä kiinnostaa vuoden ympäri niin kotona kuin kisoissa, mutta eivät silti sekoita sen päätä totaalisesti, kuten joillakin herroilla. Lämmittely on tärkeä osa orin menestystä, joten siitä tulee pitää huolta! Eräätkin kisat menivät ihan penkin alle, kun aikatauluongelmien takia lämmittelyt jäi käytännössä puuttumaan kokonaan, ja sitä ei haluta kokea uudelleen.

Rollon isä Kaasuräjähdys oli komea ori, joka menehtyi nuorena auto-onnettomuudessa. Se jätti jälkeensä vain kaksi varsaa, vaikka sillä olisi kyllä ottajia ollut enemmänkin. Orilla kilpailtiin aktiivisesti neljässä eri lajissa, parhaiten se menestyi kenttäratsastuksen helpoissa luokissa. Kantakirjaankin oria tarjoiltiin, mutta sitä ei silloin nähty palkinnon arvoiseksi. Väriltään ori oli kyllä kimo, vaikka se ei päällepäin näkynyt sen aikuistuttua, kuten oheisesta kuvasta käy ilmi. Sen oma isä Paloöljypullonheitto oli samanlainen, se kimoutui vasta viidentoista ikävuoden paikkeella ja muuttui alle vuodessa mustasta melkein valkoiseksi. Paloksi kutsutulla orilla kilpailtiin useassa eri lajissa, mutta ajoon sitä ei koskaan koulutettu. Se pärjäsi jopa vaativa A -tason kouluratsastuksessa, mutta esteitä se hyppäsi niin sanotusti vain 80 cm ratoina. Yksittäin meni silloin tällöin metrinkin esteet, mutta kisoissa pitäydyttiin suosiolla matalissa radoissa. Luonteeltaan Palo oli mukava ja rauhallinen, oikein sellainen kaikkien kaveri -tyyppinen suomenhevonen. Rollon isänemä Romukujan Ruusu kilpaili aktiivisesti varsinkin valjakkoajossa ja menestyikin siellä ihan kivasti. Se osallistui enimmäkseen noviisiluokkiin, mutta oli sillä kymmenisen osallistumista ja pari sijoitustakin vaativassa luokassa. Esteitä Ruusu ei hypännyt lainkaan, vaikka kovasti sen omistaja olisi halunnutkin. Siitä oli nimittäin odotettu monitaitajaa isänsä Romukujan Kuninkaan tavoin, mutta edelleen täysin mysteerisestä syystä tamma kieltäytyi jokaisella esteellä ja pahimmillaan lähti melkein kirjaimellisesti karkuun niitä. Muutenhan tamma oli oikein hyvä ratsu ja ajohevonen!

Tuulikaste, Rollon emä, kantakirjattiin nuorella iällä kakkospalkinnolla, koska sillä ei ollut lainkaan kilpailusuorituksia, mutta rakenteellisesti tamma oli todella ryhdikäs ja lähes täydellinen ratsusuomenhevonen. Näyttelyistä tamma napsikin kerta toisensa jälkeen sinivalkoisia ruusukkeita ja sai useita kehuja ulkomuodostaan ja myös käytöksestään. Kilpakentillä Tuulia ei kovin paljon nähty, ainoastaan muutamissa seuratason koulu- ja estekisoissa parin vuoden aikana, mutta muuten se vietti siitostamman elämää. Varsoja se saikin yhteensä seitsemän, kunnes se siirtyi eläkepäiville. Rollon isänemä Usvan Viejä kilpaili nuoresta asti ihan eläkeikään asti ja sen mukainen oli sen palkintokaappikin - tai siis kaapit, koska omistajansa joutui vuosi toisensa jälkeen ostamaan uusia, kun ori toi pokaaleja ja ruusukkeita kisa toisensa jälkeen. Hyvän sukunsa, kilpailukykynsä ja pitkän iän ansiosta ori jätti jälkeensä kymmeniä varsoja, ihan tarkkaa lukemaa ei ole edes tiedossa. Luonteeltaan ori ei kyllä ollut ihan parhaimmasta päästä, mutta se ei selvästikään ollut ongelmana varsoja hankkiville. Parhaimman tuloksen siltä saikin, kun sille käytti hyväluonteisia tammoja, kuten Rollon emänemä Kevätsade. Sen ihanampaa tammaa saa kyllä etsiä ja kauan! Sateeksi kutsuttu tamma oli lisäksi nätti kuin mikä, kertakaikkiaan ihastuttava piensuomenhevonen. Tällä raudikolla kilpailtiin helpon tason koulukisoissa ja esteillä, olihan se myös ajokoulutettu.

Rollon vanhempien kuvista kiitos Pikselit!