Meinwen
Ponies

25.02.2024 - Ensimmäinen VWY-palkittu

Kaikki laatuarvostelupalkinnot ovat arvokkaita enkä itse koskaan katso huonolla edes kolmospalkinnolla palkittua hevosta, koska sekään ei tule täysin ilmaiseksi. Koen silti, että rotulaatuarvosteluissa palkinnot ovat ns. arvokkaampia kuin lajilaatuarvosteluissa, koska siellä vaaditaan hieman eri asioita. Esimerkiksi jälkeläisiä ei arvostella kaiketi missään rotulaatuarvostelussa, vaan niitä varten on omat jälkeläisluokkapalkinnot. Lisäksi juuri welshponien laatuarvostelusta olen itse saanut kuvan, että sieltä kakkosta saatikka ykkösta ei noin vain napsita, vaan niiden eteen pitää oikeasti tehdä töitä.

Joten kuvitelkaa yllätykseni, kun tänään vein ensimmäistä kertaa ikinä ponia Virtuaalisten Welshien Ystävät -yhdistyksen järjestämään laatuarvostelutilaisuuteen ja se nappasi sieltä kakkosen! Mörri sai rakenteesta kahdeksan pistettä kymmenestä eli todella hyvän tuloksen. Luonteesta tuli viisi pistettä kymmenestä, mikä tämän hetkisellä tekstillä on mielestäni myös hyvä tulos. Kaksipolvisesta suvustaan ori sai myös viisi pistettä, kilpailuosiosta kaksikymmentäkaksi ja lisäpisteosiosta täydet viisi pistettä.

Yhteensä pisteitä kertyi 45 eli Mörri jäi viiden pisteen päähän ykköspalkinnon alarajasta. Meillähän ei ollut lainkaan VWY-Cup-sijoituksia, joista saisi suoraan puuttuvat pisteet. Sen lisäksi luonnetta voisi laajentaa ja jos ori saisi jälkeläisnäyttöä, voisi sen käyttää lajilaatuarvostelussa, niin sieltäkin voisi saada pisteen tai pari lisää.

22.01.2021 - Ensimmäiset juhlanäyttelyt

Näyttelyjaos järjesti 20-vuotissynttäriensä kunniaksi erikoisnäyttelyitä, joihin minultakin lähti useampi hevonen mukaan. Ensimmäisenä oli welsh A- ja B-ponien luokat, joihin luonnollisesti osallistui Mörri ja Entti. Näistä ensimmäinen tuli kahdentoista osallistujan luokassa kahdeksanneksi ja jälkimmäinen kuudenneksi. Molemmat saivat sertin arvoinen -maininnat ja erikoisnäyttelyiden ollessa kyseessä, he ansaitsivat siitä irtoSERTin. Tämän lisäksi ne saivat komeat ruusukkeet riimuihin kiinni, jotka on kiva kotona naulata karsinan oveen.

11.01.2020 - Saavutukset ennen minua

Kasvattajallaan eli entisellä omistajallaan Elvalla Mörri on tehnyt vaikka mitä vuoden 2018 aikana. Toukokuussa se palkittiin Nuorten welshponien arvioinnissa Quality-tittelillä 19:llä pisteellä. Kesäkuussa he osallistuivat Kouluvarsojen laatuarvosteluun ja sieltä Mörrille tuli kakkospalkinto 27:llä pisteellä. Rakenteesta se sai seitsemän pistettä, käynnistä ja laukasta kaksi, ravista ainoastaan yhden pisteen. Se ansaitsi yhden lisäpisteen ja suvustaan sille tuli neljä pistettä. Kaiken kukkuraksi ori sai kymmenen laatupistettä, joita jaetaan vain kolmelle erittäin hienolla kouluhevosen alulle.

Heinäkuussa oli vuorossa Ratsuhevosten Laatuarvostelun tilaisuus, josta Mörrille siunaantui First Champion -titteli reilulla 73 prosentin pisteytyksellä. Lopulta syyskuussa Elva ilmoitti Mörrin myös Rate My Pony -järjestelmän ensiarvosteluun, josta ori sai 856 pistettä ja sillä se arviointiin 2 Star Prospectiksi. Tarkemmat tulokset löytyvät alempaa.

Lokakuussa järjestettiin KRJ Champions -kilpailut, joihin Mörri osallistui Young Champions -luokkaan. Ensimmäinen karsinta oli 25.10.2018 ja silloin ratsastettiin rata KN Special (2009), Mörrin sijoitus oli 17/109. Seuraavana päivänä ratsastettiin helppo B:2 (2009), jossa Mörri oli sijalla 32/75. Parhaimman tuloksen ori sai viimeisestä karsinnasta 27.10.2018, jolloin ratsastettiin rata helppo A:2 (2009), jolloin Mörri sai virallisen sijoitukset 7/50. Finaalin rata oli helppo A:4 (2009) ja se suoritettiin 28.10.2018, jossa Elva ja Mörri tulivat sijalle 9/25.

01.11.2018 - Lähtö ylläpitokotiin, kirj. Elva

Maisa pakkasi kimon poninsa kamppeita kahiseviin sinisiin Ikeakasseihin. Tahti oli verkkainen, viivyttelevä. Ponin matkaan lähtisi kaikki sen oma sekä muutama lainahuopa ja suojapari, oikeastaan siis kaikki, mikä orista tallissa muistuttaisi. Maisa oli itse tehnyt päätöksen lähettää poninsa ylläpitoon - sen uusi koti ja uusi ratsastaja kuulostivat täydellisiltä. Mutta kun ne olivat uusia, ja Maisa olisi vielä hetken aikaa halunnut roikkua vanhassa. Siinä, kun voikko pikkutamma varsoi tummanpuhuvan pitkäjalkaisen orivarsan. Siinä, kun hän istui ensimmäistä kertaa Myrickin selässä siskojen pidätellessä hengitystään. Siinä, kun hän ratsasti ponillaan ensimmäistä kertaa yksin, oikeasti. Myrick oli juuri täyttänyt kuusi, ja muutamat kisatkin sen kanssa oli jo käyty. Se kuitenkin kaipasi aktiivisempaa, tavoitteellisempaa ratsastajaa, joka tekisi ponin kanssa muutakin kuin kävelisi metsäreiteillä pitkän koulupäivän jälkeen, ajatukset tulevissa ylioppilaskokeissa ja muissa koulukuvioissa. Sinä iltana kun Maisa pyydysti karannutta duracellpupuaan kylänraitilta himmeän otsalampun valossa ties kuinka monetta kertaa, hän lupasi etsiä Myrickille ylläpitokodin. Nuori ori kaipasi kunnollista tekemistä, hikeen treenaamista ja eteenpäin viemistä, siis kaikkea sitä, mitä se ei tällä hetkellä voinut syntymäkodissaan saada. Ylläpitäjä löytyi nopeasti Ylva-siskon avustuksella, ja yhtäkkiä ponin lähtöön olikin enää viikko. Tänään enää parikymmentä minuuttia.

Viljami Tanner, se oli pojan nimi. Ja talli, Kupperiskuja. Auto oli melko uudenkarhea maasturi, sen perässä suuri tyylikäs traileri. Aikuiset juttelivat ulkona kun Maisa kiskoi orinsa jalkaan sille aivan liian isoja kuljetussuojia. Aikoi hakea ne sieltä Kupperiskupperiksesta sitten, kun kerkeäisi Myrickiä sinne tervehtimään. Kimo polki jalkaa ja kuoputti betonilattiaa kaviollaan, kuljetussuojat olivat sen mielestä inhottavat, eikä se liioin koskaan ollut tykännyt matkustamisestakaan. Maisa oli hiljaa, vaikka normaalisti olisi ärissyt orille sen huonosta käytöksestä - tänään hän ei viitsinyt, haki vain nahkapäitset ja riimunnarun ja pian jo talutti ponin pihalle. Valo-veli kantoi Ikeakassit Kupperiskujalaisten maasturiin, mistähän sekin oli tätä tapahtumaa ilmestynyt seuraamaan. Ponia hakemaan tullut nainen oli pirun pirteä ja innokas, ja vaikka Maisaa ei liiemmin naurattanutkaan, hänen olkapäänsä rentoutuivat ja rystysiin palasi väri, kun hän kuunteli kuplivaisen naisen ihastelevan Myrickiä. Edelleen tuppisuu Maisa lastasi poninsa itse, sitoi sen kiinni ja nykäisi täyden heinäverkon ponin ulottuville. Taskusta löytyi porkkananpalanen, jolla Maisa toivotti ponilleen hyvää matkaa. Myrick oli hänen poninsa, vaikka kuinka se nyt lähtisi pois kotoa ja vaikka kuinka joku Viljami sillä ratsastaisikin. Älä huoli Myrick, kyllä Maisa sinua tulee katsomaan. Piä ittesi miehenä.

14.10.2018 - kouluvalmennus, kirj. Jens (VRL-14744)

Eteeni asteli pieni welshponi Myrick ratsastajansa kanssa. Tervehdin Maisaa ja autoin nuoren naisen poninsa selkään. Keskustelimme Myrickistä, minkä jälkeen pyysin Maisaa aloittamaan verryttelyt normaalisti. Naisen poniori oli vasta nuori tapaus, mutta se näytti olevan silti melko fiksun oloinen. Myrick kulki hieman jännittyneenä, mikä annettiin helposti anteeksi juuri iän takia. Ponin käynti kieli näyttävistä askelista ja katsoin kiinnostuneena heidän menoaan. Orin korvat heiluivat tarkkaavaisesti uusia apuja odottaen, vaikka nuorikolla oli selvästi pilkettä silmäkulmassa. Poni vaikutti aikamoiselta tapaukselta jo näin alun perusteella – eikä edes pahalla tavalla.

– Rauhallisempi jalka, jalka kiinni, kiinni, rennosti, sanelin Maisalle ja seurasin tiiviisti ratsukon menoa. Myrick ei ottanut rentoutuakseen ravissa, joten otin ratsukon pääty-ympyrälle tarkempaan syyniin. Jännittyessään poniori alkoi myös kuumeta ja oli vain hyvä, ettei se päässyt laistamaan puolipidätteiden läpi. Olin ottanut isoksi pääaiheeksi ratsastajan istunnan ja sen eri palikat, mikä oli ollut muutenkin hallinnut teema viimeaikaisimmissa valmennuksissani. Myrick vaikutti ponilta, joka reippaan olemuksensa takia tarvitsi rauhallisemman, vakaan pohkeen ja nopean käden.

– Sä voit ottaa niin rajun pidätteen, että se menee läpi, mutta sitten pitää heti myödätä. Pidäte ja myötäys, pidäte, myötäys, hyvä hyyvä, selitin ja Maisa kuunteli tarkkaavaisesti. Pikkuhiljaa ponin ote kuolaimesta hellisi ja se hakeutui rennompaan muotoon. Selitin auki vähän syytä metodiini, vaikka Maisa oli varmastikin kärryillä. Nuorelle ponille piti asettaa rajat, mutta olla silti hellä ja rento, että se tekisi tytön kanssa yhteistyötä jatkossakin. Naisen päättäväinen asenne auttoi paljon ja ratsukon menossa alkoi näkyä selviä pätkiä, joissa poni rentoutui ratsastajan vaikutuksesta. Myrickistä tulisi kyllä oikein hieno kouluponi hieman kasvettuaan.

29.09.2018 - Kisapäivän fiilis hevosen näkökulmasta, kirj. Elva

Tehtävänanto Kirjoita kisapäivänne fiiliksistä hevosen näkökulmasta. Minkälaisia aatoksia hänellä on? Jännittäänkö häntä? Onko hän keksinyt pääsi menoksi jotain? Onko hänelle kunnon voittajafiilis?

Myrick saapuu kisapaikalle ja pääsee lainakarsinaan heinille sillä aikaa, kun ratsastaja käy ilmoittautumassa kisakansaliaan.

"Uuu jännää!! Jännää! Superjännää! Jännää kävellä trailerista ulos, jännää mennä heinille ihan vieraaseen karsinaan, jännää kun ihan oudot hevoset kävelevät ohi! Niin jännää! Ei hitsi. Oikeasti melkein vähän liian jännää, missä äiti on? Jos huudan tarpeeksi kovaa, kuuleekohan äiti kotiin asti, että minä olen täällä ihan yksin? Hei, huomaako kukaan minua, minä olen täällä karsinassa! Pieni poni hylätty karsinaan yksin, soittakaa joku eläinsuojeluun! Oho, näitä heiniä olikin vielä - pitää äkkiä syödä nämä ettei kukaan muu kerkeä… Aaa, apua, kauhea meteli kajahtaa ulkoa, miksi ihmisten pitää aina huutaa ja meluta? Onko maailmanloppu tulossa? Omistaja on hylännyt minut tänne karsinaan ja mennyt katsomaan maailmanloppua! Pitää koettaa vielä sitä hirnumista: apua, olen ihan yksin, täällä näin, tulkaa pelastamaan minut! Hei sieltä kuuluu tuttu ääni - omistaja!! Hei moi hei terve hei apua miksi minä olin ihan yksin täällä, miten voit jättää minut tuollalailla yksin? Oho, mitä sulla on siellä taskussa, onko ne porkkanoita?"

Tuomarin kommentti: Tässä oli sellainen tietynlainen fiilis ja jotenkin pystyin ajattelemaan kyseisen hevosen tähän tilanteeseen. Toinen raasu itsekkään oikein tiedä mitä tapahtuu ja miten päin olisi! Siellä ollu hepalla monia ajatuksia lyhyen ajan sisään, ei se ole helppoa!

01.09.2018 - Mörrin Rate My Pony -tulokset

03.06.2018 - Varsalaitumella Hornanhovissa, kirj. Sorel

Aamun ensimmäinen etappi oli saada nuorimmaiset orit tallin takana olevalle isolle laitumelle. Osallistujia oli vain viisi, kaksi ulkopuolista ja muut olivat tallin omia nuorikoita. Tallin omat pollet ovat toisiaan nähnyt piha-alueella, mutta nyt ensimmäistä kertaa pääsivät kunnolla tutustumaan toisiinsa. Kaksi traileria saapui pihaan ja kopista kuului kopinaa ja kimakkaa hirnuntaa. Haastattelin tulokkaita ja kyselin varsojen luonteesta ja tottumuksista. Kummatkin olivat ensimmäisellä matkallaan ja tämä aiheuttaa lisää jännitystä varsalle, kuten myös omistajillekin. Matkat olivat kummallakin sujunut hyvin ja muutamalla pysähdyksellä oli selvitty. Tallin väki kävi hakemassa tallin omat vuotiaat ja yhden 2-vuotiaan pihaan ja vierailijat saivat purkaa oman lapsosensa autosta pois. Matka laitumelle ei ollut pitkä ja omat nuoret menivät jo edeltä odottamaan muita. Kun lopulta kaikki varsat oltiin saatu laitumelle ja portit kiinni, päästettiin samaan aikaan varsat irti. Laitumella alkoi vilkas töminä ja vilinä. Nuoret pysyivät hyvin yhtenä rykelmänä ja tutkimustyötä tehtiin ahkerasti. Suurempia paineja ei nähty, mutta jäämme seuraamaan lauman hierarkian muodostumista.

Myrick oli selkeästi porukan pienin ja toki varovaisin. Kun hevoset päästettiin irti, Myrick paineli ensin lähimpään nurkkaan muita karkuun. Tilanne tasoittui, kun alkujärkytyksestä selvittiin. Muut orit huomasivat myöhemmin nurkkaan piiloon menneen hevosen ja kaikki lähtivät tutkimaan uuden kaverin. Myrick maiskutteli paljon ja alistui muille. Jos joku sitä oli komottamassa, Myrick poistui tilanteesta. Pikkuinen Myrick oli pahnan pohjimmainen koko laidunkauden, mutta onneksi ruokaa riitti reilusti kaikille. Ihmisiä kohtaan Myrick oli vastaanottavainen ja hellä.
kuva © Feerwerdshoeve

Se asteli luoksemme kuin toivoen, että pelastaisimme sen ja veisimme sen laitumelta pois. Välillä isommat hevoset pelottivat sitä, koska vauhti ja paini näytti hurjalta. Se sai hyvin olla myös rauhassa, sitä ei kiusattu. Kukaan ei käyttänyt tilaisuutta hyväksi, vaikka huomattiin yhden pelkäävän enemmän. Myrick laidunsi muiden kanssa ja huolehti muiden hyvinvoinnista sukimalla. Vaikka ori enemmän jäi sivusta seuraan muiden painimista, myös pikkuinen Myrick kirmasi vauhdikkaasti muun lauman kanssa pitkin laidunta. Kauden loputtua Myrick oli hyvin saanut massaa kerrytettyä.