Liefke van Khim 'Liefke'

"No se oli sellainen.. musta friisiläinen." Niin hillittömän uniikin mielikuvituksellinen kuin kuvaus onkin, on se yleensä ainoa asia, joka ihmisillä on Liefkestä sanottavanaan kilpailuiden jälkeen. Tamma kirjaimellisesti hukkuu massaa, eikä pelkästään oman rotunsa seassa. Toiset rakastavat esiintymistä, toiset jännittävät, ja Liefke jännittää. Jo hyvissä ajoin kilpailupaikalla friisiläinen sulkeutuu kuoreensa, lipsuttelee ohjelman puoliteholla läpi aivan kuin koko paikallan oloaan anteeksi pyytäen. Mikä on hyvin surullista.

Kotona Liefke rentoutuu, sen olemuksesta löytää eloa, iloa, näyttävyyttäkin. Kaikkea, mikä katoaa tamman ujostellessa yleisöä. Hyvin kirjaimellinen uljas musta on paitsi kaunis katsoa, myös hyvin ihastuttava työkaveri. Helppo, mutkaton käsitellä, koiramaisella tavalla sosiaalinen, rehti ja työteliäs ratsu. Runsaat jouhet sekä vuohiskarvat vaativat tietysti enemmän työtä kuin pelkistetymmät mallit. Liefke tuntuu suhtautuvan jouhiensa selvityksiin, pesutuokioihin sun muihin kuin kauneussalonkikäynteihin. Joten lakkaa niitä kavioita kaikessa rauhassa, se kuuluu hemmottelukokemukseen tuoden sinulle irtopisteitä Parhaana Hoitajana ikinä! Raspauksesta jouhikuningatar sen sijaan ei välitä. Suu avautuu vähän hitaasti, vaan siihen se sitten jääkin; NIMI ei ryhdy kiukuttelemaan, kunhan kuvainnollisesti puree hammasta yhteen kestäessään tämänkin kärsimyksen.

Tammassa on herkkyyttä, voimaa, eteenpäinpyrkimystä. Kootessa niska ei läheskään aina ole korkein kohta, joten ratsastaja saa olla hyvin tarkkana. Etuosan kannattelussa ei ole koskaan ollut ongelmaa, sen sijaan takaosan kanssa on ollut enemmän tekemistä (kanto)voiman sekä jalkojen rungon alle tuomisen kanssa. Liefken ratsastaminen korrektiin muotoon, jossa se työskentelee oikein päin hyvässä tasapainossa itseään jumiuttamatta, vaatii taitoa eikä onnistu aloittelevilta ratsastajilta, niin yritteliäs ja positiivinen kuin tamma onkin kaiken tasoisten ratsastajien kanssa. Yritteliäisyys kulkee käsi kädessä hyvien hermojen sekä ymmärtäväisyyden kanssa, ja kaikki tämä positiivisella asenteella sävytettynä.

Askelpituutta olisi jakaa naapurikarsinankin puolelle. Oikea kierros, vasen kierros, käynti, ravi, (vasta)laukka – kaikki sujuu tasavahvasti. Ohjelmista ja liikkeistä löytyy pientä vaihtelua, pieniä kohokohtia ja jos ei vallan notkahduksia, niin tasanteita, laaksoja, noiden huippujen välistä. Esimerkiksi laukanvaihdot ovat hyvin sujuvia, sen sijaan taivutuksissa näkyy helposti liioiteltua mutkaa, erityisesti kaulassa. Tämäkin johtuu ennemmin yliyrittämisestä kuin mistään muusta; Liefke heittäytyy työhön sataprosenttisella innolla haluten loistaa kaikessa siltä pyydetyssä!

Voi, kun tamma vielä löytäisi itsevarmuutta vielä yleisönkin edessä! Eihän kilpaileminen pakollista ole, tietenkään, mutta totta kai tämmöinen harmittaa. Liefkellä ei ole mitään arasteltavaa, se on hieno ja osaava, hurmaava hevonen, ja sen soisi näkyvän muuallakin kuin kotona.

luonnekuvaus © Lissu T.