HUOM! Tämä on 07.06.2018 otettu kopio osoitteessa http://www.haperon.net/hengenvaara/H/Muumi.html olleesta sivusta, joka on sittemmin kadonnut. Tämä ei ole virallinen muistosivu, mutta sivua saa halutessaan hyödyntää.
Hengenvaaran Muukalainen
Virallinen nimi: | Hengenvaaran Muukalainen | Kutsumanimi: | Muumi |
Syntynyt, ikä: | 30.08.2016, kts sivun alareuna | Rotu: | suomenhevonen |
Sukupuoli: | ori | Säkäkorkeus: | 153cm |
Väri: | rautias | Merkit: | tähdenaihe, kpku |
Omistaja: | Hapero, VRL-06115 | Asuinpaikka: | Hengenvaara |
Kasvattaja: | Hapero (VRL-06115), Hengenvaara | Rekisterinumero: | VH16-018-2029 |
Koulutustaso: | HeA / 100cm / helppo / vaativa | Painotus: | yleispainotteinen |
KERJ-I, 05/17, 5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 105p
VVJ-I, 05/17, 7 + 41 + 25 + 20 + 15 = 108p
ERJ-I, 07/17, 5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 105p
SLA-I, 08/17, 12 (3-3-3-3) + 23 + 25 + 20 + 20 = 100p
YLA2, 08/17, 29,5 (16+13,5) - 30 (21+9) - 17 - 11 - 5 = 92,5p
LUONNE
Hengenvaaran Muukalainen on menevä, mutta pohjimmiltaan hyvätapainen herrasmiesori, se vain ei aina osaa hallita pursuavaa energiaansa. Muumi on aina se, joka ensimmäisenä juoksee portille vastaan, lähtee aina mukaan eikä koskaan valita työnteosta. Muiden hevosten kanssa ori tulee hyvin juttuun, mutta parhaiten se tulee toimeen nuorien kanssa päästessään toteuttamaan itseään leikkikaverina.
Hoitotilanteet aiheuttavat Muumin kanssa välillä päänvaivaa - se kyllä haluaisi olla nätisti ja käyttäytyä hyvin, mutta sen jalat eivät vain pysy paikallaan eikä ori ymmärrä miten se ei muka voi auttaa kaikessa. Se on kuin ikuinen lapsi ollessaan aina ja uudestaan innoissaan ihan niistä tavallisistakin asioista. Toiset ihmiset eivät kestä orin käytöstä ollenkaan, mutta toisaalta eivät kaikki pidä lapsistakaan. Muumi hoituu parhaiten käytävällä tai jopa ulkona, jossa se saa keskittää suurimman energiansa ympäristön tarkkailuun. Se on muutenkin vähän erikoinen, sillä mitä vilkkaampi ympäristö sitä rauhallisempi Muumi ja päinvastoin. Muumi ei siis koe tarvetta osallistua vaan sille riittää, että jotain tapahtuu. Kavioiden puhdistus ja niin ikään kengitys sujuvat niin hyvin kuin voivat eikä herran käytöksessä hierojan tai eläinlääkärin kanssa ole moitittavaa. Mutta jos oikein haluaa Muumin ilahduttaa, kannattaa se viedä pesulle - tai lähinnä leikkimään vedellä. Se rakastaa uimista, veden roiskimista ja jopa sadetta.
Ratsuna ori on hyvin motivoitunut ja taitava, mutta haastavinta on, kuten arvata saattaa, saada se keskittämään kaikki energia työntekoon eikä kaikkeen muuhun. Muumilla on kolme erittäin hienoa askellajia ja varsinkaan lisättyjä askellajeja se ei kyllä säästele. Sitä saa enemmänkin pidättää kuin ratsastaa eteen, mutta sekin onnistuu pääasiassa istunnalla ja äänellä. Herkkäsuinenhan ori on, muttei mikään äärimmäisyys. Sen bravuureihin kuuluu niiden lisättyjen askellajien lisäksi oikeastaan kaikki laukkatehtävät ja se tekeekin jopa sarjavaihtoja. Ei joka askeleella, mutta hyvinä hetkinä jopa joka toisella. Maastossa Muumi on täysin vastakohta oletetulle sen ollessa rauhallinen, rento ja tyytyväinen. Ori on ehdottomasti parhaimmillaan keskellä metsää ja jos kaipaa varmaa maastokaveria, on Muumi numero yksi. Se on täysin varmajalkainen ja peloton, sille käy niin rauhallinen sunnuntaiköpöttely yksin kuin raisu kilpalaukka porukalla.
Esteillä tuntuu vauhti välillä korvaavan puuttuvan keskittymiskyvyn. Tärkeää onkin, että ratsastaja on koko ajan tilanteen herra ja tietää mitä tekee. Pienemmillä esteillä Muumi on lähes automaattiratsu, mutta isommille sekin vaatii jo enemmän ohjausta. Sillä on hyvä hyppytekniikka, kunhan se malttaa keskittyä. Vaikeinta on saada ponnistukset osumaan kohdilleen, sillä jos ori on vähänkin pois avuilta, alkaa se tehdä omia ratkaisujaan. Erikoisesteet eivät sitä hetkauta ja se hyppää aina ja mitä vain mielellään. Maastoesteillä paketti on tasapainoisempi ja kaikki kolme aivosolua tuntuvat kohtaavan paljon useammin. Vauhtia ja tarkkuutta ei Muumista puutu.
Valjakkoajossa Muumi yllättää todellakin positiivisesti. Se on herkkä ja reaktiivinen, mutta toisaalta se malttaa kuunnella kuskin ohjeita ja tekee aina parhaansa. Se on tasaisen hyvä oikeastaan kaikilla valjakkoajon osa-alueilla, mutta ehkä varmin sille on tarkkuuskoe vauhdin ja jännittävien tilanteiden takia. Toisaalta Muumi ei myöskään pistä pahakseen ihan tavallista kärryajelua metsäteillä.
Kisatilanteissa Muumi on mitä helpoin sen vain tarkkaillessa ympäristöään ja tutustuessa vieraisiin paikkoihin. Haastavinta sen kanssa kisareissuilla on yrittää saada se nätisti traileriin, sillä on paha tapa yrittää peruuttaa kopista ulos samaa kyytiä kuin sinne on menty. Se kuitenkin matkustaa nätisti sekä yksin että kaverin kanssa ja takaisinpäin lähtiessä ongelmaa ei ole. Verkassa voi olla haastavaa saada ori keskittymään sataprosenttisesti, mutta viimeistään suorituksessa homma normalisoituu.
SUKUTAULU
Isä: Ch Kiertolainen KTK-III, YLA1, SLA-II, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-I, VVJ-II sh, rt, sk 148cm HeA / 110cm / CIC1 / vaativa | Ii: Saaren Suutari evm sh, rt, sk 155cm | Iii: Samapa Tuo evm sh, rt, sk 158cm |
Iie: Humun Vekkuli evm sh, rt, sk 149cm | ||
Ie: Kirmakka evm sh, prt, sk 155cm | Iei: Kömpiäinen evm sh, trt, sk 159cm | |
Iee: Huisin Vinokas evm sh, prt, sk 152cm | ||
Emä: Vain Väliaikainen YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II sh, trt, sk 160cm HeA / 110cm / CIC1 / vaativa | Ei: Rajavartija evm sh, tprt, sk 157cm | Eii: Murhamies evm sh, prt, sk 162cm |
Eie: Riimiina evm sh, trt, sk 152cm | ||
Ee: Keskinkertainen evm sh, trt, sk 160cm | Eei: Hurmaava Hirmu evm sh, trt, sk 156cm | |
Eee: Häivän Pätevä evm sh, vprt, sk 155cm |
SUKUSELVITYS
ii. Saaren Suutari on komea rautias ori, joka varmasti kiinnittää huomion niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Se on rakenteeltaan jykevä raudikko, mutta kuitenkin erittäin sulava liikkeissään. 155-senttisellä orilla kisataan tällä hetkellä kouluratsastuksessa sekä valjakkoajossa, joten monipuolisuuttakin löytyy. Luonteeltaan Suutari on kuuliainen ja tarkkaavainen hevonen, joka ei turhia säiky. Se toimii yleensä kuin ajatus, jonka takia sitä on mukava ratsataa ja ajaa. Kuudelle jälkeläiselleen ori on periyttänyt herkkyyttään ja nopeuttaan, sekä erinomaista rakennettaan, tosin ei yhtä jykevänä. Saaren Suutari on elänyt koko elämänsä pienehköllä tallilla yksityishenkilöllä ja viettääkin siellä nyt ansaittuja eläkepäiviä.
iii. Samapa Tuo on aikalailla keskittynyt pelkästään valjakkoajoon. Sen kanssa on kierretty maat ja mannut erilaisissa arvokisoissa, joissa se on menestynyt oikein mukavasti. Luonnollisesti myös pienemmissä kisoissa on pärjätty. Ulkonäöltään ori ei ole mikään komistus, vaan varsin tavallisen näköinen, piirtopäinen, 158-sentteinen raudikko. Luonteeltaan ori on hieman hankala, mutta ajaessa nöyrä ja mukava. Käsitellessä Samapa Tuo on hapannaama, jonka kanssa kuitenkin tulee toimeen, jossei pelkää hevosta, joka saattaa välillä uhitella. Ikinä ori ei ole kuitenkaan ketään satuttanut. Jälkeläisiä orille on kertynyt 11 kappaletta, jotka ovat saaneet osan isänsä työmoraalista sekä liikkeistä.
iie. Humun Vekkuli on erinomaisilla liikkeillä varustettu yleispainotteinen ori. Se on kiertänyt niin koulu- ja esteratoja, kuin kenttä- ja valjakkokisojakin. Erinomainen moniosaaja siis. Lähes pienhevoskokoinen Vekkuli on käytetty myös laatuarvosteluissa ja kantakirjassa, joista se on napannut itselleen kaikista kakkospalkinnot. Rakenteeltaan se onkin erinomainen, luonteeltaan se on kuitenkin hieman haastava. Sen kanssa kyllä tulee toimeen, mutta tarvitaan jämäkkä käsittelijä ja ratsastaja, joka ei pelkää orin elkeitä tai muuta pientä temppuilua. Vaarallinen Vekkuli ei missään nimessä ole. Jälkeläisiä orilla on kuusi kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isänsä hienot liikkeet.
ie. Kirmakka oli erittäin lupaava tamma, joka kuitenkin valitettavasti menehtyi ratsastusonnettomuudessa kenttäkisojen aikana. Ratsukko oli maasto-osuudella, kun joku säikäytti Kirmakan ja se väisti vauhdilla sivulle ojaan, jolloin tammalta katkesi toinen etujalka pahasti ja se jouduttiin lopettamaan kisapaikalle. Jälkeläisiä se ehti saada yhden ainoan, Kieron, joka peri emänsä itsevarmuuden ja oikein mukavan työmoraalin. Rakenteeltaan punarautias tamma oli siro ja jäntevä, sen päässä oli kaunis, symmetrinen läsi.
iei. Kömpiäinen on samaa sarjaa Kirmakan kanssa ja asusteleekin samalla tallilla tyttärensä kanssa. Orin kanssa on tosin käyty koulu- ja estekisoissakin pyörimässä ja kivoja tuloksiakin se on saanut helpon B:n ja metrin luokista. Vaikka ori vähän haastava onkin, pärjää sen kanssa monen tasoiset ratsastajat, kunhan ei ole liian arka. Arjessa ori on aina ollut helppo ja kaikki sujuu erittäin hyvin, jos rutiinit pysyvät samana. Kuudelle varsalleen se on periyttänyt erinomaista rakennettaan.
iee. Huisin Vinokas on luonteeltaan reipas ja luotettava tamma, jota käytetään eräällä vaellustallilla luottohevosena uusillekin ratsastajille. Kirmakan selkään pystyy laittamaan kenet vaan, joten oikein hyvä lisä vaellustallille. Kisoissa ei tamman kanssa ole ihmeemmin käyty, koska sen koulutustaso on aika lailla tuota maastoiluun sopivaa tasoa. Jälkeläisiä tammalla on kuitenkin kaksi kappaletta, jotka ovat perineet osansa emän luonteesta ja korrektista rakenteesta. Punarautias liehutukka päätyi Kieron emänemäksi puolivahingossa - se karkasi kesken vaelluksen ja päätyi lähialueen tallin orilaitumelle ja niin Kirmakka sai alkunsa.
ei. Rajavartija on melko kookas, mutta erityisesti massiivinen, 157-senttinen ori. Tummanpunarautias on jopa henkeäsalpaavan ilmestys tuuheine jouhineen ja maskuliinisine olemuksineen. Orin päätä korostaa pienen pieni tähti, mutta muuten se on tummanpuhuva punanuttu. Luonteeltaan Rajavartija on mitä lempein, mutta ratsuna siitä kuoriutui aivan uudenlainen ilmestys. Ori rakasti esiintymistä ja viihtyikin siksi sekä koulukentillä että vaunujen edessä. Ei se huono ollut esteilläkään ja pärjäsi erinomaisen hyvin myös kenttäratsatuksessa. Ominaisuuksiensa myötä Rajavartija oli suosittu jalostusori ja sitä käytettiin yli kahdelle kymmenelle tammalle. Nykyään Rajavartija viettää eläkepäiviään yksityishevosena pienehköllä tallilla, toimien lähinnä parempana harrastehevosena ja ystävänä - Rajavartija sopii siihenkin tehtävään hyvin.
eii. Murhamies oli niin ikään isokokoinen punaraudikko, jopa 162 senttiä korkea. Rajavartija on perinyt ulkonäkönsä pitkälti isältään: Murhamies oli muhkea pitkätukka, jolla oli epäsäännöllinen piirto ja takasissa korkeat sukat. Luonteiltaan isä ja poika olivat kuin vastakohtia. Murhamies oli isoegoinen temppuilija, joka kunnioitti vain hyvin harvaa ihmistä, mutta niitä joita se kunnioitti, se totteli moitteetta. Murhamies oli painottunut kouluratsastukseen, mutta nuorempana se on kilpaillut myös työhevosluokissa kohtalaisesti menestyen. Kouluradalla se sai kiitosta hienoista askellajeista ja erinomaisesta kokoamiskyvystä, joka riitti jopa Vaativan Been luokkiin. Murhamiestä käytettiin niin ikään jalostukseen runsaasti, ennen kuin se lopetettiin vakavan tapaturman vuoksi.
eie. Riimiina oli menestynyt valjakkopainotteinen tamma. Tummanrautias tamma oli melko pienikokoinen: vain 152 senttiä korkea ja ruumiinrakenteeltaanki enemmän sporttinen kuin jytky. Riimiina kilpaili valjakkoa jopa vaikealla tasolla sekä yksilö- että parivaljakossa. Perusluonteeltaan Riimiina oli kiltti, mutta melko herkkä hienohelma eikä sen kanssa arki ollut aina niin helppoa. Varsinkin nuorempana Riimiinan kanssa jouduttiin vääntämään ihan arkielämän asioistakin. Tamma menestyi erinomaisesti myös näyttelyissä ja sitä käytettiin jalostukseen muutamia kertoja. Se sai elämänsä aikana kolme tamma- ja kolme orivarsaa, joista kaikki ovat menestyneet valjakkoajon parissa hyvin. Riimiina menehtyi vanhuuden vaivoihin 27-vuotiaana.
ee. Keskinkertainen on niitä tapauksia, jossa nimi ei todellakaan ole enne. Keskinkertainen oli erittäin hyvä kaikessa, mihin se ikinä ryhtyikään: se oli herkkä ja taitava, muttei mikään yliherkkä hermoraunio. Se oli sopivan säpäkkä lajiin kuin lajiin, mutta sillä oli täydellinen tilannetaju. Osaavien kanssa se vaati enemmän kuin täysin aloittelijoiden. Kookas, 160-senttinen tamma oli kaunis tummanrautias sporttimalli, jonka kaikkia jalkoja koristi symmetriset sukat ja päätä piirto. Jalostukseen Keskinkertaista käytettiin kohtalaisesti yleisen sukunsa vuoksi, mutta se sai silti elämänsä aikana viisi hienoa tammavarsaa. Tamma lopetettiin laidunonnettomuuden vuoksi 22-vuotis kesänään.
eei. Hurmaava Hirmu sen sijaan oli kaikkea muuta kuin hurmaava, enemmän sitä hirmua. Niin ikään tummanrautias ori oli 156 senttiä korkea, kevytrakenteinen ori, joka kilpaili sekä koulussa, esteillä ja kentässä että valjakkoajossa. Monipuolisesti menestynyt ori oli erinomaisen sukunsa ja periyttämiskykynsä myötä hyvin suosittu jalostuksessa, vaikka luonteeltaan se ei ollut erityisen miellyttävä. Hirmu oli todella omapäinen ja komentelusta se otti vain nokkiinsa - ori piti aina huijata tekemään haluamansa asiat. Hirmu sai elämänsä aikana 22 varsaa, jotka perivät siltä erinomaiset liikkeet, tasapainoisen rakenteen ja potentiaalia lajiin kuin lajiin. Hirmu eli koko 25 vuoden mittaisen elämänsä suurella oriasemalla.
eee. Häivän Pätevä toimi koko pitkän ikänsä siitostammana. Kotioloissa tammaa kutsuttiin Pälliksi sen vähän yksinkertaisen luonteen vuoksi: tamma rakasti rauhaa ja rutiineja ja mitä tylsempiä päiviä sillä oli, sen parempi päivä. Vaaleanpunarautias tamma oli erinomainen äitihahmo niin omille varsoilleen kuin nuorikoillekin, joiden kanssa se tarhasti opettaean junnuja tavoille. 155-senttinen tamma oli ihan keskivertorakenteinen, sillä oli täysin tavalliset askellajit eikä erityistä potentiaalia mihinkään lajiin, mutta erinomaisen luonteensa myötä sitä käytettiin paljon jalostukseen. Kaikki Pällin varsat perivät sen vaalean värin ja tasaisen luonteen. Tamma nukkui pois hyväkuntoisena vanhuksena omassa karsinassaan vasta 30-vuotiaana.
Isän puolen sukuselvityksestä kiitos Jaana K, muokkaukset omistaja.
JÄLKELÄISET
Mörkövaaran Savanni // 30.11.2017 // Hapero (VRL-06115) // o. Hengenvaaran Monsuuni
Vähäpellon Metka // 16.02.2017 // Hapero (VRL-06115) // t. Hengenvaaran Muikee
Mörkövaaran Viima // 28.06.2017 // Viveka (VRL-14534) // o. Hengenvaaran Metku
KISAKALENTERI
KRJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.
11.10.2016 // KRJ/Helppo A // Vähäpelto // 3/30 // |
ERJ, vain sijoitukset merkitty, 41 kpl.
15.09.2016 // ERJ/90cm // Untuvapilvi // 4/22 // |
KERJ, vain sijoitukset merkitty, 40 kpl.
02.11.2016 // KERJ/Helppo // Tuiskula // 1/17 // |
VVJ, vain sijoitukset merkitty, 42 kpl.
13.09.2016 // VVJ/Vaativa // Virtuaalitalli Dei // 4/21 // |
Näyttelyt, arvonimet.
01.01.2016 // Kutsu // VSN/Suomenhevosorit // 8/12 // 37,5p |
PÄIVÄKIRJA
12.07.2017, estevalmennus (omsitajan kirjoittama)
Muumin kesäloma alkoi pikku hiljaa olla ohi ja viikon itsenäisen verryttelyn jälkeen meillä oli ensimmäinen valmennus. Olin viikon aikana kerran hypännyt jotain maasta irroitettuakin, joten aika nollilta lähdettiin treenaamaan. Muumi tuntui heti alkuverkasta lähtien kivalta ja rennolta ratsastaa. Verkkahyppyjen jälkeen oli orissa pitelemistä, mutta se rauhoittui aika nopeasti ja pääsimme tekemään itse tehtävää, joka tänään oli erikoisesteet. Kentällä oli vesimattoeste sekä kaksi ties ja millä koristeltua estettä: toinen tavallinen pysty, toinen okseri. Muumi ei yllättäen reagoinut kummallisiin liehuviin nauhoihinkaan mitenkään vaan hyppäsi kaiken ongelmitta ja mielellään ja tauon huomioiden jopa yllättävän hyvin! Olin alun ryysäyksien perusteella kuvitellut Muumin villiintyvän. Pidimme treenin suhteellisen lyhyenä ja lähdimme loppuverkkaan lähimaastoon, jossa ori tottakai tarjosi kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä...
19.05.2017, kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Tämän päivän kouluvalmennuksen aiheena oli pohkeenväistö sekä käynnissä
että ravissa. Alkuverryttelyssä teimme ihan vain ympyröitä ja voltteja
taivutellen ja asetellen oria vähän joka suuntaan huolellisesti. Teimme
myös vähän siirtymisiä ihan askellajien välillä, jotta saatiin Muumille
vähän parempaa keskittymiskykyä. Väistöt itsessään sujuivat kohtalaisen
hyvin kun aluksi tehtiin ihan vain pituushalkaisijalta uralle muutaman
askeleen pätkissä, koska Muumilla oli tapana vain lähteä vyörymään
hallitsemattomasti uralle ilman tietoakaan väistöstä. Helpompaa sen
kanssa oli ravissa, jolloin hommassa oli jonkinlainen tasainen rytmi ja
parempi eteenpäinpyrkimys. Lopuksi pääsimme tekemään väistöjä kulmasta
keskelle ja sieltä takaisin päin toiseen kulmaan. Laukkatyöskentelyä ei
tehty tänään ollenkaan, mutta rennot loppuravit eteen ja alas ennen
pitkiä loppukäyntejä.
17.04.2017, valjakkovalmennus (omistajan kirjoittama)
Poikkeuksellisen vapaamaanantain (kiitos pääsiäinen!) kunniaksi
Hengenvaaran kentälle oltiin koottu melkoinen joukko tiukkoja kurveja,
pysähdyksiä ja peruutuksia - tänään treenattaisiin tarkkuuskoetta! Olin
valjastanut ja verrytellyt Muumin jo ihan hyvin, kun valmentaja saapui
paikalle ja pääsimme aloittamaan itse treenin. Muumi oli tänään tuntunut
vähän turhankin reaktiiviselta, joten olin verkassa tehnyt paljon
kontrolliharjoituksia ja saanutkin Muumin aika kivaan kuosiin. Aloitimme
radan käynnissä ja se sujui pysähdyksiä lukuunottamatta ihan
moitteetta, paikallaan ori ei kyllä malttanut seistä sekunttiakaan
kauemmin. Ravissa jouduin tosissani tekemään töitä, että sain orin
malttamaan ja kuuntelemaan, mutta toistojen myötä homma sujui ja
pääsimme ottamaan pätkiä laukkaakin. Laukassa Muumi oli yllättäen hyvin
hallinnassa ja se tuntui tyytyväiseltä - loppui se hissuttelu, ja
päästiin asiaan!
13.04.2017 Muumia villitytti. Siis villitytti enemmän kuin
normaalisti. Sillä oli selvästi kevättä rinnassa ja se käyttäytyi kuin
parikesäinen varsa. Olimme lähdössä porukalla maastoon, mutta en
meinannut saada Muumia edes tarhasta mukaani: ori pelleili menemään,
päästi lähelle, kirmasi pierupukkilaukka karkuun, jäi taas paikalleen.
Hetken hippaa leikittyäni ärjäisin orille pieniä perkeleitä ja se
hämmentyneenä jäi paikoilleen. Vihdoin sain sen kiinni. Käytävällä ori
steppasi edes ja takaisin, talloi liki varpaani ja oli liiskata ohi
kulkevan Emilian takapäällään. Olin jo valmiiksi myöhässä aikataulusta
eikä Muumin häärääminen auttanut yhtään. Sain sille hädin tuskin suitsia
päähän, kun ori peruutteli ja viskoi päätään. Voitte vain kuvitella,
miltä näytti selkään nousu episodi - jouduin lopulta hätäkeinona
kääntämään orin päin seinää, että se edes hetken malttoi pysyä
paikallaan.
Tarkoitus oli onneksi vetää ihan reipastahtinen lenkki, jolloin tämä
keväinen virtakin saataisiin herrasta ulos. Vastoin parempia tapojaan
Muumi ei ollut kovin rauhallinen lähtiessämme köpöttelemään jonossa
metsätietä. Muumi steppaili sivuttain, tarjosi ravia ja jopa pomppi
vähän takajaloilleenkin. Vauhtia olisi pitänyt saada ja ori rauhoittui
vasta kun siirryimme porukalla raviin. Tai siis Muumi tarjosi ensin
laukkaa ja oli jo valmiin sinkaisemaan koko jonon ohi. Jouduin tosissani
tekemään töitä, että Muumin tahti pysyi maltillisena ja ettemme
jyränneet edellä tepsuttelevaa Hissua. Laukkapätkällä tilanne lähti
kokonaan käsistä ja Muumi lähti riepottamaan minua pukkilaukassa,
hyppäsi ojan yli pellolle ja jatkoi päätöntä kirmailuaan sinne tänne.
Onneksi muu porukka pysyi hallinnassa ja siinä me sitten laukattiin
vierekkäin: muut tiellä, me Muumin kanssa pellolla. Herran jumala mikä
hevonen.
01.04.2017 kouluvalmennus (omistajan kirjoittama)
Kevät oli jo kuivattanut Hengenvaaran kentän, joten tänään pääsisimme
pitkästä aikaa valmentautumaan kunnolla ulkona. Muumi oli pörheä ja
innoissaan, malttoi tuskin kävellä ympäri kenttää. Aika nopeasti
luovutin sen suhteen ja siirryin raviin, tehden kahdeksikkoa ja vähän
siirtymiä näin alkuverryttelyksi. Edward oli taas vaihteeksi myöhässä,
mutta mikäs tässä verkatessa - pääsisimmepä ainakin heti tosissaan
töihin. Kentän laidalta Ed jo huutaa täräytti, että miten voin ikinä
olla menestyvä kilparatsastaja, kun en osaa edes keventää oikeaan
kierrokseen. Hupsis. Muumi oli onneksi jo vähän rauhoittunut siinä
ravaillessaan ja siirtäessäni sen takaisin käyntiin, se ei enää viskonut
päätään eikä yrittänyt kiihdytellä.
Ed pisti meidät heti töihin ja ryhdyimme treenaamaan askellajien sisällä
siirtymiä. Lisäykset tulivat kuin luonnostaan: Muumi lähti pienestäkin
avusta eteenpäin ja sen askeleissa oli helppo istua. Askeleiden
kokoaminen sen sijaan tuotti huomattavasti paljon enemmän vaikeuksia ja
Ed raivosi vatsalihaksieni huonoa kuntoa: ei kai hevonen hidasta, jos
itse hölskyn kyydissä kuin perunasäkki. Joskus Ed oli valmentajana kovin
ankara, mutta oikeassahan hän oli eikä sitä ikinä oppinut, jos
virheistä ei sanottu. Ja olihan hänellä hyvääkin sanottavaa silloin, kun
teki oikein. Loppua kohden Muumi tasoittui ja sain sekä pidennettyä
että lyhennettyä sen askelta hallitusti ja pienin avuin. Loppuverkassa
se tuntui jo hurjan kivalta ratsastaessani sitä jälleen kahdeksikolla,
antaen orin venyttää itseään pitkälle alas. Ja jälleen Ed huomautti,
että rötkötän.
16.03.2017, estevalmennus, valmentajana Cery
Muumi oli varsin esimerkillinen tapaus alkulämmittelyssä. Se ravasi
pirteästi isolla askeleella ja ratsastajan näytti olevan helppo
kontrolloida oria kun se reagoi apuihin välittömästi. Lämmittelyyn
otimme muutaman puomin ja ristikon, jota nostettiin askellajin
nopeentuessa. Laukkatehtävissä Muumi alkoi selvästi jo hieman kuumumaan
ja menohalut tuli varsin selväksi. Ori otti korkealla hypyllä pienen
ristikon ja ratsastaja jäi vähän väkisinkin suuhun kiinni. Kehotin
ratsastajaa pysymään ympyrällä, kunnes hevonen oli täysin hallinnassa.
Laukka sai olla iso ja pyörivä, mutta ehdottomasti hallittu.
Puolipidätteet eivät välttämättä menneet heti läpi ja Muumi pyrki vain
pois alta kovaan juoksuun. Sitkeä ratsastaja sai hevosensa ymmärtämään
kuka määrää tahdin ja näimme lopuksi huomattavasti hallitumpia hyppyjä.
12.03.2017 Ulkona satoi räntää, mutta mitäpä se meitä maneesillisia haittasi! Muumi tuli mielellään tarhasta mukaani ja jaksoi jopa yllättävän hyvin odottaa aloillaan, kun harjailin sitä ja varustin sen. Jätin tosin satulan pois, sillä tänään oli tarkoitus ihan vain kevyesti humputella kaikki askellajit läpi. Hämmennyin joka kerta itsekin notkeuttani pompatessani Muumin selkään ilman apua ihan kevyen tuntuisesti. Ei vielä vanhuus ollut kangistanut, tapasivat muut tallilaiset todeta - painottaen sanaa vielä. Muumi oli rauhallisen tuntuinen, tai siis normaaliin itseensä verraten, ja koko ratsastus sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Laukassa ori yritti muutaman kerran karistaa minut puolitosissaan selästään, mutta epäonnistuen. Loppukäynneiksi suuntasimme metsäpolulle, jossa räntäsade muuttui illan hämärtyessä valtaviksi lumihiutaleiksi.
12.02.2017 estevalmennus, valmentajana Jannica
Lauantai aukeni mukavan viileänä, mutta kuitenkin aurinko taitaisi alkaa
paistelemaan pilvimassan takaa, huomasin istuessani autossa kohti
Hengenvaaraa matkaten. Kalenteriin vilkaisu näytti, että siellä menisi
tänään melko pitkään, kuten viime viikonloppuina muutenkin, joten
ohjelmaan ei ollut odotettavissa kaiketi muutosta. Päivä alkaisi Haperon
ja Muumin estevalmennuksella, olin jo aiemmin miettinyt sopivia
harjoituksia energiselle orille ja ajattelin tänään meidän keskittyvän
puomeihin, kavaletteihin ja muuhun, missä ratsukko saisi tekemistä ja
joutuisi keskittymään todenteolla töihin kaiken turhan kyttäämisen
sijasta (tämä tietenkin koski vain Muumia)..
Viitisentoista minuuttia käveltyään Hapero ja Muumi saivat alkaa
ravailla omatoimisesti kootessani samalla esterataa maneesiin. Toiselle
sivulle kohosi pystyeste, toiselle okseri. Lisäksi laitoin tällä kertaa
vaihteeksi keskihalkaisijalle puomilinjan, jonka jälkeen tulisi ristikko
ja pari puomia, kunhan alkuverkat olisi hoidettu. Jätin tolpat jo
valmiiksi paikoilleen säästääkseni aikaa ja vaivaa. Sitten aloittelimme
ohjattua osuutta verryttelystä: voltteja ravissa, ympyröitä esteiden
ympäri. Muumi ei tuntunut oikein kuuntelevan, mutta silti Hapero vaati
sitä keskittymään siihen mitä nyt tehtiin, eikä siihen että kohta
hypättäisiin. Nainen sai käyttää kunnolla pohkeita saadakseen orin
keskittymään, mutta lopulta työ palkittiin ja se alkoi kuunnella, taipua
ja asettua kivasti. Pätkittäin ori kulki jopa peräänannossa, vaikkei
sitä erityisesti siltä vaadittu. Pari sai vaihtaa täyskaarrolla suuntaa
ja nostaa sitten laukan uralta puolipidätteen jälkeen. Muumi pysyi
hetken muodossa, mutta sitten innostui laukkaamisesta. He saivat siirtyä
ravailemaan ympyrälle ja hetken kuluttua nostaa laukan, jonka jälkeen
matka jatkui puomilinjalle laukalla. Puomien sujuessa odotetusti
tehtävään liitettiin ristikot ja pari sai tulla ensin ravissa tehtävän.
Sen jälkeen purin puomit pois ja ristikot tultiin innarina laukassa.
Tämän jälkeen siirryimme hyppäämään koko rataa, aloittaen pystyltä.
Hapero ohjasi Muumin yli valtavalla loikalla ja sai vähän pidellä oria,
joka innostuksissaan olisi hypännyt myös okserin yhden laukka-askeleen
jälkeen. Pidättein väliin saatiin kuin saatiinkin mahtumaan toinen askel
ja hypystä tuli tasapainoisempi. Ympyrän jälkeen tultiin okserille,
jota ennen sain hokea melkoisen monta kertaa pidätettä, kunnes nainen
sai sen viimein läpi eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä seuraavalla
askeleella ori ponnisti hyppyyn ja käskin myödätä, koska hyppy olikin
odotettua vähän suurempi. Hyvin kuitenkin he siitä selviytyivät ja
lopuksi otettiin vielä puomityöskentelyä esteistunnassa, jossa naisella
oli hieman parantamisen varaa vielä. Näiden jälkeen he saivat siirtyä
ravailemaan jo ja sitten kävelemään.
20.12.2016 En tiedä kenen idea se oli, mutta pikkujoulujen
kunniaksi järjestimme enemmän tai vähemmän leikkimielisen
agilitykilpailun ohjelmanumeroksi - veren maku suussahan siellä
tunnetusti kaikki kilpailivat. Jotta kilpailu olisi mahdollisimman reilu
ja vaikea, jokainen osallistuja sai nostaa itselleen hevosen
arpalapulla kaikista tallin hevosista. Luonnollisesti kaikki toivoivat
jotain "kaikki käy" ja helposti käsissä pysyvää hevosta, sillä agility
ei ollut kyllä kenellekään Hengenvaaran hevosista kovin tuttu laji.
Pikkujoulupäivänä satoi räntää taivaan täydeltä...
Itsehän nostin itselleni kisakaveriksi Muumin ja mietin vakaasti jo
vähintään sormien murtamista tai muuten vain sairasloman hakemista.
Kuten olin aavistellut, oriherra veti kunnon kierrokset ja suoritti niin
ikään täysin tosissaan. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin molemmat
maaliin ja kuinka ollakaan, aikamme oli koko kisan paras!
IKÄÄNTYMINEN