Amaranth LAC 'Hilla'

Entisen omistajan kuvaus: Hilla on vähän sellainen oman tiensä kulkija. Pohjimmiltaan vallan kiltti ja mukava tamma, mutta aina välillä tulee niitä päiviä kun kaikki on vähän väärin ja loimen värikin ihan huono. Tämän kokoisen kaverin kanssa ei toki kannata alkaa tappelemaan, vapaapäivä ja ymmärtäväiset rapsuttelut yleensä auttavat pahimmasta harmistuksesta yli. Silloin kun asiat on ihan jees eikä koko maailma pientä surkeaa Hillaa vastaan, viihtyy poni monenmoisissa töissä ja puuhailee mielellään sitä mitä nyt ikinä sen päivän ohjelmaan kuuluukaan. Koulukiemurat tai tukkisavotat, kaikki käy!

20.07.2019 - Työhevoskurssilla

Olin ollut todella huono omistaja, koska en ollut vielä saanut aikaiseksi viedä Hillaa tai edes Sakkea työhevosten ihmeelliseen maailmaan. Hillan kanssa ollaan käyty yhdessä näyttelyssä ja kesäkuun KRJ-Cupista saimme sijoituksen, siinä kaikki mitä reilussa kuukaudessa olemme oikeasti tehneet. Mutta sitten kuulin kaverin kaverin kautta työhevoskurssista ja innostuin! En ehtinyt edes keksiä mitään verukkeita olla menemättä, vaan hetkessä olin soittanut ja ilmoittanut itseni Hillan kanssa kurssille.

Saavuimme Norrgårdiin lauantaina 20. päivä, jolloin aloittaisimme niitosta. Hilla oli jo konkari työhevosjutuissa ja minä olin se, joka tarvitsi apua, että sain edes kaikki varusteet oikein päin hevoselle päälle. Niin, saatoin ehkä unohtaa kertoa tamman myyjälle, ettei minulla ole paljon kokemusta työhevosista? Mutta hei, täällähän sitä oltiin, oppimassa uutta! Ja onneksi kurssin vetäjänä toimiva Tyyne oli niin avulias ja ymmärtäväinen, kun hieman vaikeana kerroin asiasta.

Niitto sujui Hillalta oikein hyvin, se osasi itse katsoa, että meni edes suunnilleen oikeassa linjassa, vaikka minä yritin välillä ohjata vinoon. Niittokone piti muuten ihan hirveää meteliä! En kyllä ymmärrä, miksei meille annettu kuulosuojaimia, kuulohan tuossa metakassa menee. Vaikka Hilla olikin kilpaillut entisellä omistajallaan käyttö- ja metsäajossa sekä vedossa, oli se ihan sujut äänekkään niittokoneen kanssa eikä pelännyt sitä lainkaan.

Sunnuntaina oli vuorossa heinäkärryjen vetäminen, joka olisi ollut ihan lastenleikkiä Hillalle. Paitsi, kun tamma oli noussut väärällä jalalla ylös ja kaikki oli taas niin huonosti sen mielestä. Se ei syönyt aamupalaa, se luimisteli muille tarhassa olijoille ja minullekin vain puhisi isoilla sieraimillaan. Olinhan minä jo tottunut sen naispäiviin, kotosalla niistä pääsi helpoiten ohi antamalla sille vapaapäivän, mutta eihän se nyt täällä onnistu!

Hammasta purren sain kuin sainkin tamman talutettua pihatosta pois ja laitettua - jälleen avustettuna - vetokamppeet päälle. Tyyne taisi tajuta Hillan sekä minun olotilat, koska hän pysyi meidän luona paljon pidempään kuin muiden kanssa. Hän ei kuitenkaan sanonut sitä suoraan, jutteli vain rauhassa, miten mikäkin remmi laitettiin kiinni ja kuinka minun tulisi kärryissä tammaa ohjata. Hillakin hieman rauhoittui, koska veto sujui lopulta melko hyvin. Pääsimme eteenpäin, metri metriltä, kunnes tamma taisi unohtaa koko kiukkuilun ja veti oikein innosta puhisten ison heinäkuorman kuivaustilaan asti.

02.06.2019 - Varsapäivä

Maaliskuun 13. päivä 2015 Hillan kanssa osallistuttiin KGR-seuran järjestämään varsapäivään, josta ei valitettavasti ole tallessa sen tarkempaa tietoa. Edellisen omistajan tulosmerkinnän perusteella siellä kuitenkin arvioitiin varsat ehkäpä käytöksen tai rakenteen mukaisesti ja pisteiden perusteella varsa sai tietyn palkinnon. Hilla sai 37 pistettä ja siitä Foal Pro -bannerin.

02.06.2019 - Kesäkuinen Match Show

Entisellä omistajallaan Hilla osallistui Le Château de Raconteurin järjestämään Match Show:hun kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2015. Luokkavalikoima oli todella suuri, koska siellä oli erikseen luokat rakenne- ja liikekuvallisille. Lisäksi nämäkin oli jaoteltu niin, että oli erikseen luokat molemmille sukupuolille sekä erikseen hevosille ja poneille. Ja jotta luokkamäärä ei silti jäisi pieneksi, oli jokaista luokkaa tuplaluokat. Oli siis esimerkiksi kaksi luokkaa liikekuvallisille hevostammoille sekä kaksi luokkaa rakennekuvallisille ponioreille- ja ruunille, ruunat tosiaan osallistuivat orien kanssa samaan luokkaan. Kaiken kaikkiaan luokkia oli siis huimat kuustoista kappaletta! Siihen kun vielä lisätään se, että jokaiseen luokkaan otettiin kymmenen osallistujaa, oli hevosmäärä aikamoinen, vaikka kaikki luokat eivät täynnä olleetkaan.

Hilla oli ilmoitettu hevostammojen toiseen rakennekuvaluokkaan, jossa tamma voitti parikseen päätyneen puoliveritamman. Sen jälkeen kaikki punaisen ruusukkeen saaneet järjestettiin paremmuusjärjestykseen, aivan kuten tehtiin myös sinisen ruusukkeen saaneille. Hillahan meni ja voitto koko luokkansa, saaden pelkän punaisen ruusun lisäksi vielä kauniin puna-valkoisen ruusukkeen. Koko kilpailun BIS-kehään tamma ei kuitenkaan päätynyt, vaan siellä komeili kolme liikekuvallista puoliveriä ja kaksi söpöä shetlanninponia.

28.05.2019 - Tulevaisuuden suunnitelmat

Kun taffel karsi Grandstadista hevosia rankalla otteella, päätyi myös Hilla-neiti myyntiin. Nähtyäni tamman jäin hetkeksi miettimään, että olisiko minulla tarjota sille koti. Kauaa en asiaa miettinyt, koska olihan tamma nyt nätti kuin mikä ja vaikka luonteeltaan olikin tyypillinen nainen, niin entä sitten. Kerroin, että Hilla pääsisi jatkamaan työhevoskisoissa Saken kanssa ja aikanaan parivaljakko saisi myös yhteisen varsan. Koulukisojen suhteen pyörisimme enää KRJ Cupeissa, koska taffel oli jo kilpaillut tamman ns. valmiiksi koulun osalta. Muuten Hilla saakin vain nauttia elämästään, jollen intoudu viemään sitä laatuarvosteluihin.

05.12.2015 - Kilpailu ilman satulaa, kirj. taffel

Tehtävänanto Kuvaile osallistumisessasi teidän kilpailupäivää tai pelkkää suoritusta. Pysyitkö hevosesi selässä? Menikö hevosesi villiksi kun sillä ratsastettiin esteitä/koulua lumisateessa ilman satulaa? Vapaa tyyli tarinankerronnalle, tekstit laitetaan paremmuusjärjestykseen tuomarin mieltymyksen mukaisesti. Tekstin pituus enintään 500 sanaa. Sijoittuneet saavat palautetta omasta suorituksestaan!

Meidän pieni Hilla-shirpukka onkin eri etevä kouluratsu, joten se pääsi tottakai myös talvisiin kisoihin mukaan. Kaikkien tauotta sähläävien, riehuvien, kiukuttelevien tai muuten vain urpojen hevosten jälkeen Hillan taluttaminen ulos rekasta ja selkään kiipeäminen tuntui ihan maailman parhaalta asialta. Kun omistaa tallillisen hevosia mitä nyt meikäläinen tuppaa keräilemään, osaa ihan todella arvostaa sitä hetkeä kun alla on tuhat kiloa rauhaa ja rakkautta.

Tänään ei onneksi ollut herne patjan alla-prinsessapäivä, vaan pikkujätti tallusteli tyytyväisenä menemään ja ihmetteli uusia maisemia tallustelun ohessa. Rata me suoritettiin kuin vettä vaan, Hillaakin selvästi piristi hiukan perinteisistä poikkeavat kisat lumisateessa ilman tympeitä satuloita pörröistä, punaista talvikarvaa litistämässä. Ihan joulumielellehän siitä tuli, viimeistään siinä kohtaa kun radan jälkeen saattoi hörppäistä lämpimät glögit loppukäynneissä keinumisen tahtiin!
ruusuke © MWS Boutique